Naisten tapana on tuoda joka välissä suhdekeskusteluihin se RAKKAUS. Nyt on aika nostaa kissa pöydälle, ja väittää, että on tärkeämpää mistä ne tunteet ovat syntyneet, kuin itse tunteet ja niiden voimakkuus.
Jos persoonat sopii hyvin yhteen, eli parilla ns. synkkaa, ja sukupuolista vetovoimaa löytyy, ja muutenkin pari tuntuu viihtyvän hyvin yhdessä, ennustan tällaiselle suhteelle antoisampaa ja pidempää tulevaisuutta kuin suhteelle, jossa tunteet (lue: rakkaus, kiima, ihastuminen, mikälie) ovat kovat, mutta muuta ei olekaan mietitty.
Naisten puheissa rakkaus ja ihastuminen pyhittää kaiken, miksi? Itse olen pähkäillyt tämän niin, että noiden naisten maagisessa ajattelussa rakkaus on jokin äärimmäisen viisas voima, joka ottaa huomioon kaiken naisesta ja siitä miehestä, ja ilmoittaa kohtalonomaisen totuuden naiselle: tämä mies on paras mahdollinen. Kuten monesti ollaan nähty, näinhän ei usein kuitenkaan ole, vaan nainen saa turpaan, tulee petetyksi, huomaa että mies onkin aivan erilainen kuin hän luuli jne.
Tuttujen ja kaverien kesken taas on voinut syntyä suhteita, jotka porskuttavat vahvasti vielä vuosien jälkeenkin.
Mitä mieltä?
Jos persoonat sopii hyvin yhteen, eli parilla ns. synkkaa, ja sukupuolista vetovoimaa löytyy, ja muutenkin pari tuntuu viihtyvän hyvin yhdessä, ennustan tällaiselle suhteelle antoisampaa ja pidempää tulevaisuutta kuin suhteelle, jossa tunteet (lue: rakkaus, kiima, ihastuminen, mikälie) ovat kovat, mutta muuta ei olekaan mietitty.
Naisten puheissa rakkaus ja ihastuminen pyhittää kaiken, miksi? Itse olen pähkäillyt tämän niin, että noiden naisten maagisessa ajattelussa rakkaus on jokin äärimmäisen viisas voima, joka ottaa huomioon kaiken naisesta ja siitä miehestä, ja ilmoittaa kohtalonomaisen totuuden naiselle: tämä mies on paras mahdollinen. Kuten monesti ollaan nähty, näinhän ei usein kuitenkaan ole, vaan nainen saa turpaan, tulee petetyksi, huomaa että mies onkin aivan erilainen kuin hän luuli jne.
Tuttujen ja kaverien kesken taas on voinut syntyä suhteita, jotka porskuttavat vahvasti vielä vuosien jälkeenkin.
Mitä mieltä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sitä mieltä että naisten mielestä rakkaus on aina sitä parempaa ja voimakkaampaa mitä enemmän se pistää pään sekaisin. Jos se laittaa unohtamaan kaikki miehen huonot puolet, niin sitten ollaan jo todellisen rakkauden kanssa tekemisissä.
Rakkauden pitää myös naisten mielestä tulla aina jostain ulkopuolelta yllättäen, ei ihmisestä itsestään eikä varsinkaan vähitellen kasvaen. Naiselle rakastaminen ei ole verbi, vaan tunnetila.
Naiset ajattelevat myös niin että rakkaus on sitä voimakkaampi mitä epätodennäköisemmässä tilanteessa se syttyy. Tämä takia esim. nettitreffailu on niin hankalaa koska naisen on vaikea rakastua tarkoituksella ja tietoisesti sitä yrittäen.
Rakkaus on taikauskoa, tunne pyhittää kaiken.
..enkä juurikaan käytä sanaa rakkaus (paitsi "love-ya":a erotessa englantia puhuvista kavereista mm.).
Rakkauden sijaan puhun kiintymyksestä (kaikki kai tietää kiintymyssuhdeteorian?) ja ihastumisen/kemian tms sijaan puhun seksuaalisesta vetovoimasta, himosta etc.
Vaikea ottaa aloituksen väitteisiin kuten "naisten puheissa rakkaus ja ihastuminen pyhittää kaiken" kantaa, jos jo lähtökohtaisesti ei niin ole. Yhtä hyvin voisin ottaa kantaa väitteeseen "maapallo syöksyy avaruudessa, kuten frisbee johtuen pannukakkumaisesta olomuodostaan".
Et ole kenenkään kaverisi kuullut puhuvan vahvoista tunteista ja sen merkityksestä?
Tottakai. Paljonhan sitä tunteista -vahvoistakin- puhutaan, mutta ei ehkä tuossa tarkoittamassasi merkityksessä, ts. ei niin, että "koska musta tuntuu tältä, se johtaa väistämättä tiettyyn toimintaan ja silloin tuo toiminta on pyhitetty tuon tunteen vuoksi", vaan enemmänkin se on sellaista tunteiden analysointia ylipäätään.
Ja jos sillä jaahkaamisella joku funktio on, niin pikemminkin se, ettei olisi niin tunteiden vietävissä. Eli tunteista puhutaan ehkäpä juuri päinvastaisesta syystä kuin mitä aloituksessa väitetään.
Näin siis omalla kohdallani, jollain toisella sitten jotain muuta...