moi. mul on yks kaveri jonka koen hyväksi ystäväksi ja hän myös minut, se on tullut esiin lukuisissa hetkissä ja tilanteissa, en lähde sitä kyseenalaistamaan. MUTTA. välillä on sellasia kummallisia hetkiä kun hän ikäänkuin ottaa etäisyyttä..esim kun käydään samaa koulua niin jos hän on jo luokassa/käytävällä yhteisten koulukaveriemme kanssa ja minä tulen aamulla paikalle niin emme välttämättä edes moikkaa. muut paikallaolijat kyllä moikkaavat. viimeksikin menin istumaan yhden koulukaverimme viereen ystäväni taakse. ystäväni vieressä istui eräs toinen koulukaverimme jonka kanssa ystäväni naureskeli ja jutteli kun tulin luokkaan heidän taakseen istumaan. Hän kääntyi katsomaan kuka tuli ja huomasi minut, katsottiin silmiinkiin nopsaan toisiamme ja sanoin moi. ystäväni ei vastannut, käänsi katseensa pois, jatkoi vain hymyilyä kaverilleen ja sitä juttua, oma vierustoverini moikkasi minulle, ei ystäväni. Tätä tapahtuu aina välillä että oikeastaan jostain syystä jätetään toisemme huomioimatta. Huomioimme meille vieraammat koulutoverit välillä paremmin kuin toisemme. se on outoa. on paljon niitäkin kertoja kun moikkaamme iloisesti toisillemme ja hakeudumme toistemme viereen mutta nämä ignore-kerrat hämää minua aina välillä..ei meillä riitaakaan pitäisi olla ja seuraavalla kerralla kaikki on taas normaalisti ja hyvin.
En tiedä sitten, harmittaako toista joku noina kertoina kuitenkin ja ei vaan sano, vai onko se jonkinlaista huomionhakuisuutta jättää huomiotta vai ollaanko niin tuttuja ettei tarvitse joka kerta niin panostaa siihen vai odottaako/toivooko kumpikin vain toisen sanovan ensin jotain ja osoittavan huomiota ja lopputulos se ettei kumpikaan tee sitä. tiedä häntä? Ne neuvot: "kysypä ystävältäsi" on nyt vähän turhia, kunhan mietin, en kysy häneltä, en viitsi näin pienistä asioista alkaa mussuttamaan :)
En tiedä sitten, harmittaako toista joku noina kertoina kuitenkin ja ei vaan sano, vai onko se jonkinlaista huomionhakuisuutta jättää huomiotta vai ollaanko niin tuttuja ettei tarvitse joka kerta niin panostaa siihen vai odottaako/toivooko kumpikin vain toisen sanovan ensin jotain ja osoittavan huomiota ja lopputulos se ettei kumpikaan tee sitä. tiedä häntä? Ne neuvot: "kysypä ystävältäsi" on nyt vähän turhia, kunhan mietin, en kysy häneltä, en viitsi näin pienistä asioista alkaa mussuttamaan :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Seuraavalla kerralla lisää että "moi sullekin!" ja paukauta repulla päähän. Minua kyllä hämmästyttäisi ja ärsyttäisi moinen ailahtelevaisuus. Ethän ole riippuvainen hänestä? Aito ystävyys luottaa eikä kyttää.
Eiköhän tässä olisi kyse vain siitä, että on niin uppoutunut keskusteluun jonkun kanssa, että vaikka noteeraa että joku tuli (jota olisi pitänyt tehrvehtiä), jättää sen ihmisen kuitenkin tervehtimättä. Toisin sanoen aivot eivät rekisteröi tarpeeksi. Huomaa kyllä, että tulit, mutta on niin uppoutunut keskusteluun, että ei älyä tervehtiä. Vähän niin kuin olisi hajamielinen. Minulla käy joskus töissä näin, tosin ne ovat vain työkavereita, eivät mitään parhaita ystäviä. Mutta sama periaate. Ymmäritköhän mitä ajan takaa?!