Olen ollut nyt kaksi vuotta yhdessä tyttöystäväni kanssa. Ensimmäinen vuosi meni hyvin kun kummallakin oli omia menoja, oltiin omien kavereiden kanssa yms. ja nähtiin joka toinen päivä suunnilleen. Nykyään tyttöystävä haluaa olla kanssank 24/7, eikä meillä enään ole omia menoja juuri yhtään.. Onhahnse kiva että tyttöystäväni haluaa olla kanssani, mutta liika on liikaa. Jos olen yhden illan jossain muualla ja siitä yön, on seuraavana päivänä järjetön mökötys kuinka en ole huomioinut häntä tarpeeksi, kun en vastaa viesteihin kunnolla yms yms.. Jos haluaisin kotona esimerkiksi säätää koneen kanssa jotain, on hän heti minussa kiinni eikä anna hetken rauhaa.. Teemme nykyään kaiken yhdessä, oli se mitä tahansa. Kaiken tämän lisäksi vaikka olemme 24/7 yhdessä, ei suhteessamme ole seksiä juuri lainkaan. Se muuttui sen jälkeen kun aloimme olla yhdessä jatkuvasti.
Rakastan tyttöystävääni mielettömästi, enkä halua erota hänestä. Haluan vain takaisin normaaliin parisuhteeseen..
Rakastan tyttöystävääni mielettömästi, enkä halua erota hänestä. Haluan vain takaisin normaaliin parisuhteeseen..
Vastaukset 10
Vanhimmat
mikset puhu sille vaan valitat täällä netissä?
täällä täsmälleen sama tilanne!
kaksi vuotta yhdessä -- suhde oli maukkaampi silloin kun molemmilla oli niitä hetkiä että "nyt pitää mennä, nähdään myöhemmin". ja seksiä oli enemmän.
lifemockerille tiedoksi, että tällaiset tytöt loukkaantuvat todella pahasti asiasta puhuttaessa, eikä järkevää keskustelua synny!
suhde on ensimmäinen elämässäni johon olen tietoisesti päättänyt satsata, ja siksi olisin valmis puhumaan asiasta ummet ammet mutta tyttö on pelkkää tunnetta.
nyt olen päättänyt, että koska liika yhdessä oleminen tod.näk. pilaa koko jutun, alan loukkaamisenkin uhalla tekemään omia juttujani. jos ymmärrystä ei löydy, niin ehkä juttu on tuomittu epäonnistumaan?
Varmasti loukkaantuu enemmän kun puhumatta alat tekemään asioita ja vaan odottamaan, että nyt hänen pitää ymmärtää.
Miksi tuollaisissa suhteissa olette, jos ette pysty keskustelemaan? Miten oikeasti luulette pystyvänne pysymään yhdessä, jos tuo on teidän tapa hoitaa asioita? Ei puhuta kun "ei tahdota loukata", mutta sitten kuitenkin mennään ja tehdään asioita mitkä varmasti loukkaavat.
En rohkene yllyttää mutta minuudestaan luopumisellakin on lyhyet jäljet.
En tunne teitä joten voin puhua vain omasta kokemuksestani kuten tuossa alempana.
Mainitsemani harrastukset ja menot olivat jo olemassa. En keksinyt mtään uutta.
Jatkoin vain serurusteluaikaisia harrastuksiani ilman sen kummempaa sopimusta ja tilanne oli vaimolleni selittämättäkin selvä.
Vaimo puolestaan jatkoi omien yhteyksiensä ylläpitoa.
Säännölliset, torstaiset kokoontumisensa sekä kaikki työhön liittyvät iltamenot, tuttujen tapailut, teatteri yms.
Joskus oli soviteltava omien ja yhteisten menojen kesken ja yleensä yhteiset voittivat ilman äänestystä.
En todellakaan tiedä millainen keskustelu olisi syntynyt jos jompi, kumpi olisi ryhtynyt kyseenalaistamaan toisen henkilökohtaisia menoja.
Tällä sanattomalla periaatteella olemme tompuloineet nämä 43-vuotta.
Sanomista on syntynyt vaatteistani eteisen lattialla, kivesteni ja nenäni kaivelusta ja muusta harmittomasta joiden syyt ymmärränkin.
naiset on
Ripustautuminen rassaa! Luulen ymmärtäväni.
Aktiivi-ikäisenä on niin paljon energiaa, että se ilman muuta vaatii myös omia aktiviteettejä.
Ripustautuminen saattaa olla oire hallinnan halusta, epävarmuudesta tai epäluottamuksesta.
Mikään noista ei ole rakentavaa, ainakaan pitemmällä tähtäyksellä.
Me olemme olleet aviossa 43-vuotta ja siitä ajasta kotona kahdestaan yli 10-vuotta.
Huolimatta elintoimintojen, ja kaiken muunkin hidastumisesta, on harmoonisen suhteen jatkumisen kannalta omat harrastukset ja reviirit ilmeisen välttämättömiä.
Olemme toki olleet 3kk:n jaksoja kahdestaan vieraassa kieliympäristössä ja nykyisinkin muutaman kerran vuodessa 4 - 6:n viikon jaksoja mutta normaalisti kotioloissa kummallakin on omat, päivittäiset menonsa ja lisäksi minä olen jo vuosikaudet "häätänyt" vaimoni 1 - 3:n viikon tyttöjen matkoille vuosittain sekä lisäksi muutaman vuorokauden kulttuurikäynneille pk-seudulle.
Emme ole missään vaiheessa kyllästyneet kahden oloon mutta niin olisi saattanut käydä ilman mainitsemiani irtiottoja.
Ripustautumisesta kannattaisi ehkä keskustella arkisten aiheiden puitteissa, ei itse nimellä.
Me emme koskaan eläneet tuota vaihetta koska oli itsestään selvää, että avioiduttuammekin minulla jatkuu punttiharrastus jaostokokouksineen, poikien lauantaiset kiertävät kortti- / kotiviini-illat vuoroin kunkin kotona yms.
Rytmin muutos tuli 3:n vuoden jälkeen, ensimmäisen penskan synnyttyä.
Eläkää ihmeessä omaa elämäänne! Jos suhde jatkuu niin kyllä siihen olosuhteet luultavasti tekevät muutoksen mutta älkää päästäkö tilannetta silloinkaan liian pahaksi!
Puhu hänelle asiasta. Jos seksiä ei ole tarpeeksi, pyydä sitä.
Kai tyttöystävälläsi on myös omia menoja ja puuhia?
Ei yhden yön poissaolo mielestäni ole mitään. Mutta entä jos vastaisit sitten "kunnolla" hänen viesteihinsä? Minulla meni kauan tottua siihen ettei poikaystäväni aina jaksa vastata viesteihin ja ymmärtää ettei hän tarkoita mitään pahaa. Nykyään vain soitan :D
Sano, että harrastuksesi ovat sinulle tärkeitä tai että sinulle on tärkeää nähdä kavereitasi (tai mitä sitten haluatkaan tehdä). Kyllä hänen pitäisi järjen mukaan ymmärtää.
Tuli vain mieleen, että ehkä hän epäilee että petät häntä tai että olet kiinnostunut jostakin toisesta.
Meillä on vähän eri tilanne. Olemme melkein koko ajan yhdessä, mutta ei meitä haittaa jos toisella on joskus omia juttuja. Ja jos poikaystäväni pelaa, hän haluaa minun katsovan vieressä :D Ei sitä kyllä kauaa jaksa katsoa....
Asiasta varmaan kannattaisi puhua suoraan, ei kiertoilmauksilla. Todennäköisesti emäntäsi "riemastuu" asiasta alkuun, mököttää yms., mutta se kestää toivottavasti vain hetken. Ainakin itse asiasta loukkaantuisin alkuun, mutta ymmärtäisin loppupeleissä.
Itse tein ensimmäisessä pitkässä parisuhteessani sen virheen, että olin mieheni kanssa lähes 24/7, oikeastaan vain töideni aikana emme olleet tekemisissä. Pikkuhiljaa kaverit etääntyivät ym. Noh, kuten arvata saattaa myös meidän parisuhteestamme petielämä päättyi liiallisen yhdessäolon myötä - ja loppujen lopuksi koko parisuhde kuivui kasaan ja minusta tuntui siltä, kuin asuisin kämppäkaverin enkä puolison kanssa.
Tällä hetkellä viettelen suhteellisen onnellista sinkkuelämää, johon taasen kuuluvat vanhat kaverini, harrastukseni on muuttunut sivutoimiseksi työksi ja olen onnellinen :)
Oma aika parisuhteen rinnalla on tärkeää, myös ne kaverit ja harrastukset. Molempien puoliskojen on tämä hyvä ymmärtää ja jos ei ymmärrä, niin keskustelua keskustelua ja vielä kerran keskustelua!!
Lycka till!! ;)
Onko mahdollista sopia tyttöystävän kanssa hieman aikatauluista? Siis että yrität selittää hänelle että vaikka rakastatkin häntä mielettömästi nin myös sinä tarvitset välillä omaa aikaasi, kaverihisi sekä koneen kanssa säätämiseen. Ehkä niihin voi luoda jotkin yhteiset säännöt että tyttökin tietää jos olet koneen kanssa säätämässä niin vie muutaman tunnin jonka haluat olla rauhassa mutta sitten vastavuoroisesti olet taas täysin hänen käytettävissään? Ehkä tyttöystävä voisi sillä välin tehdä jotain omia juttujaan eli saada aikaa sinulta periaatteessa?
Tiedän kyllä että nuorena tällainen aikataulutus ja sopiminen on hankalaa kun hormoonit oikein hyrrää ettei huvittaisi, meillä vanhemmilla se on helpompaa kun suurin kiihko osataan asemoida paremmin, kun arkipäivän iso leka on lyönyt päätä lyttyyn riittävän monta vuotta ja on vaan asioita jotka pitää hoitaa ennen muuta hoitoa ja säätöä :) Mutta ainakin kannattaisi siltä pohjalta yrittää keskustella, ilman syyttelyä, positiivisessa hengessä jos se vain on mahdollista.
Tyttösikin saa sinusta varmasti enemmän irti kun olet saanut purkaa stressiä kavereiden ja koneen kanssa kaikessa rauhassa.
Toki sinun kuuluu nyt muistaa että elät ihmissuhteessa joten kumppanisi viesteihin kuuluu suhtautua vakavasti eli niihin kuuluu vastata kunnolla eikä mitään välttelyviestejä. Olet kyllä periaatteessa velvollinen antamaan kumppanillesi hyvän selityksen missä olet ja miksi jos kerran et ole kotona (jos siis asutte yhdessä). Parisuhde kuitenkin on loppupeleissä asioiden ja elämän jakamista kumppanin kanssa, ei kavereiden kanssa.
hei kiitos teille neuvoista vähän enemmän/pidempään parisuhdepeliä nähneet!