Olen tavannut itselleni sopivan miehen, jota rakastan ja jolla ei ole pysyvää oleskelulupaa...en tarvitse varoituksia tai voivotteluja. Mutta siis mikäli haluamme elää yhdessä, niin voimmeko mennä naimisiin Suomessa? Haluaisin ehdottomasti siunauttaa avioliiton kirkossa. Onko tämä mahdollista, jos mies on muslimi? Emme ole viettäneet öitä yhdessä. Onko parempi ensin mennä naimisiin? Kyllähän hän tietää, että en ole mikään puhdas pulmunen kun minulla on lapsikin, joka ei ole syntynyt avioliitossa. Mutta olisiko silti parempi, että jättää tuon avioelämän arabin kanssa vasta avioliittoon? Itse asiassa itse olin päättänyt jättää nuo asiat avioliittoon jo ennen kuin tapasin tämän miehen. Mutta miten arabimies asian näkee?
Eniten siis olen kiinnostunut kuulemaan, että miten nuo avioliittoasiat pitäisi järjestää ja voimmeko siis hakea sitten oleskelulupaa Suomesta käsin. Jos ei, niin pitääkö meidän molempien matkustaa ensin hänen kotimaahansa. Olen siellä aiemmin lyhyen aikaa oleskellut, joten en sinänsä pelkäisi mennä. Mutta jos olette menneet miehen maahan, niin millä olette eläneet, kun siellähän en sitten voisi tehdä työtä kuten täällä Suomessa?
Eniten siis olen kiinnostunut kuulemaan, että miten nuo avioliittoasiat pitäisi järjestää ja voimmeko siis hakea sitten oleskelulupaa Suomesta käsin. Jos ei, niin pitääkö meidän molempien matkustaa ensin hänen kotimaahansa. Olen siellä aiemmin lyhyen aikaa oleskellut, joten en sinänsä pelkäisi mennä. Mutta jos olette menneet miehen maahan, niin millä olette eläneet, kun siellähän en sitten voisi tehdä työtä kuten täällä Suomessa?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kyllä sinun on itse päätettävä, harjoitatko "avioelämää" ennen avioliittoa vai et. Älä vaadi meitä tai arabimiestä päättämään puolestasi niin henkilökohtaisesta asiasta. Etkö muuten ole keskustellut hänen kanssaan siitä asiasta?
Kerrot, ettet tarvitse varoituksia. Mielestäni kyllä tarvitset, koska sinulla on lapsi. Miten olet ajatellut järjestää lapsesi toimeentulon, mahdollisen koulunkäynnin yms., jos menette miehen kotimaahan? Mitä mieltä mies on asiasta?
Ota selvää asioista viranomaisilta ja toimi vasta sitten, kun tiedät, mihin olet pääsi (ja lapsesi pään) pistämässä. Tietoa saat seurakunnasta, poliisilta ja maahanmuuttoviranomaisilta.
Onko mies suomessa?
Millä perusteella hän on suomessa? Pakolainen?
Onko hänellä vuoden oleskelulupa?
On mahdollista, että kristitty nainen ja muslimimies vihitään moskeijassa islamilaisin menoin. Islaminusko sallii sen, mutta ei ole mahdollista, että vihkiminen tapahtuu suomalaisessa kirkossa, koska kristinusko ei sitä hyväksy.
Toki voit kysellä, jos jossain on kirkko ja pappi, joka suostuu vihkimään..
Seksiasiat lienee sinun ja miehesi välinen asia, keskustele hänen kanssaan ja sopikaa yhteiset säännöt.
Vaikka solmisitte avioliiton suomalaisessa kirkossa tai maistraatissa, laadi miehesi kanssa myös heidän kulttuuriin perustuva avioliittosopimus. Se on asiakirja, jossa puolisot sopivat avioliiton "säännöt" rahasummat, lahjat, omaisuuden jne. myös avioeron varalle.
Sovi miehesi kanssa heti alkuun, kumpaan uskoon mahdolliset lapsenne kasvatetaan. Mikäli hän on harras muslimi, muista mainita myös, että et salli hänen ottaa muita naisia elämäänsä.
Vaadi saada tutustua miehesi sukulaisiin ja eritoten naispuolisiin. kysele mieheltä, millaista pukeutumista hän sinulta odottaa ja millainen suhtautuminen hänellä onn yleensäkin suomalaiseen tasa-arvo kulttuuriin. Säästyt monelta yhteentörmäykseltä, kun tiedät hänen ajatusmaailmansa etukäteen.
Ja lopuksi, älä ajattele tai kuvittele, että voit muuttaa miestä. Ja eritoten arabimiestä. Suomalainen mies voi vielä taipua ja sovitella, arabimies odottaa naisen taipuvan, vaikka naisella olisikin omia mielipiteitä.
Nyt moni arabin nainen nostaa niskavillansa ylös ja väittää, ettei näin ole, mutta kovin usein se on. Minun mieheni on varmasti sieltä kilteimmästä ja nöyrimmästä päästä mitä kuvitella saattaa, mutta silti hän odottaa että hän on perheen pää ja saa sanoa sen viimeisen sanan asioista päätettäessä. Ja jos nalkutan hänelle jostain ja hän käskee lopettaa, on parempi totella kuin saada aikaan hirvittävä riita.
Itse olen perusluonteeltani rauhallinen ja tasainen. Se on ollut miehelleni mieleen ja hän osoittaa rakkauttaan ylenpalttisella hellyydellä ja lahjoilla. Sekin kuuluu heidän kulttuuriin, tietenkin miehen kotimaasta riippuen.
Kiitos vastauksestasi. Ajattelin tosiaan enempi siunaustilaisuutta kirkossa kuin vihkimistä, koska sen tiedän, että vihkiminen ei ole mahdollista. Tuo lapsiasia on tietysti tärkeä, kun minulle on henki ja elämä, että lapset saavat kristillisen kasteen. Avioehdon haluan olevan voimassa avioerossa (ja siihen tietysti johtaisi toisen vaimon kuvioihintulo koska minä en hyväksy moniavioisuutta). Eli toinen vaimo johtaisi myös avioehdon täytäntöönpanoon. Ja kyllä hän käsittääkseni on harras muslimi, vaikka se ei näy ulospäin. Hän kuitenkin vaikuttaa hyvin perinteiseltä muslimimieheltä. Kyllä minulla on kokemusta siitä, miten muslimimiehen tahtoon vaikutetaan. Kyllä moni nainen saa tahtonsa läpi, jos oikein osaa asettaa pyynnöt ja kysymykset miehelle (niin että mies luulee olevansa se, joka on tehnyt päätöksen :)). Tiedän senkin, että mitään ei kannata tehdä ilman "lupaa" vaan ensin kannattaa hankkia miehen hyväksyntä siihen, mitä sitten päättääkin tehdä. Se sopii minulle. Niinhän se kristinuskokin opettaa, että nainen hyväksyy miehen tahdon mutta miehellä on suuri vastuu siinä tehdä päätökset rakkauden mukaisesti. Paavali sanoo sen hienosti näin: "Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta". Ex-miesystäväni ei sallinut minun puhua paljonkaan, ei kysyä eikä kyseenalaistaa. Tämä mies on aivan ihmeellinen, hän kuuntelee kun puhun ja on kiinnostunut siitä mitä sanon :). Hän on todella kiltti mies. Mutta exältä kyllä syvimmän kautta opin sen, että miehen hyväksyntä asioille on rauhallisen elämän a ja o.
Kommentoin tuossa omaa sanavalintaani kun ajattelin, että se saatetaan tulkita väärin. Sanoin "syvimmän kautta"...en tarkoita tuossa mitään väkivaltaa tms vaan enempi oman sieluni syvyyttä, elämänkokemusta.
juuri eronneena muslimimiehestä..pidä varasi. Aluksi kaikki on kaunista ja hyvää..mutta pikkuhiljaa asiat muuttuvat päin helvettiä.
Tuntuu eksoottiselta tuulahdukselta menneitä vuosisadoilta tuo sinun selontekosi arvoistasi ja ajatuksistasi, kaikella kunnioituksella. Aiotko kasvattaa lapsesikin "mies määrää" -kulttuuriin?
Toinen juttu on se, että jos aiot alistua miehen tahtoon, niin millä ilveellä sinä varmistat sen, että lapsenne saa kristillisen kasteen? Jos se kerran on sinulle "henki ja elämä". Ja jos miehesi on harras muslimi, kuten sanot. Eikö kaltaisellesi, ilmeisen hartaalle kristitylle sopisi paremmin kristitty mies?
Itseasiassa luterilainen kirkko järjestää vihkisermonian kaikille pareille, kunhan toinen osapuoli on ainakin nimellisesti luterilaisen kirkon jäsen. Ja myös ne lapsetkin seuraavat juuri sitä uskontoa kuin äiti haluaa, isällä on aika vähän oikeuksia lapsiinsa Suomessa...
Täytyy selventää paria asiaa, ensinnäkin:
" mutta ei ole mahdollista, että vihkiminen tapahtuu suomalaisessa kirkossa, koska kristinusko ei sitä hyväksy.
Toki voit kysellä, jos jossain on kirkko ja pappi, joka suostuu vihkimään.."
Totta on, että Suomessa ei ole mahdollista saada kirkollista vihkimistä esim. silloin, kun pariskunnasta toinen on kristinuskoinen ja toinen muslimi.
Pappi ei siis voi suorittaa vihkimistä. Vihkimisen tulee tapahtua maistraatin toimesta. Mahdollista on kuitenkin saada aloittajankin mainitsema avioliiton siunaaminen kirkossa papin toimesta (tai vaihtoehtoisesti muualla, esim. juhlapaikalla papin tullessa sinne suorittamaan siunaamisen, jos näin on sovittu). Pappi voi siis siunata avioliiton, joka on solmittu maistraatin toimesta.
Itse (kristitty, suomalainen nainen) olen naimisissa muslimimiehen kanssa (hän ei ole arabi) ja meidät vihittiin juhlapaikallamme maistraatin toimesta (myös maistraatin vihkijä voi saapua juhlapaikalle vihkimään, jos näin on sovittu) . Vihkimisen jälkeen pappi siunasi avioliittomme (samassa paikassa). Olisimme siis voineet saada avioliiton siunaamisen myös kirkossa niin halutessamme, mutta me olimme päätyneet käytännön syistä siihen, että vihkiminen ja avioliiton siunaaminen tapahtuivat samassa paikassa (kauniilla juhlapaikallamme).
Toinen selvennystä kaipaava asia:
" Mikäli hän on harras muslimi, muista mainita myös, että et salli hänen ottaa muita naisia elämäänsä."
Tämä on taas näitä yleisiä stereotypioita muslimeista. Se, että mies on muslimi (harras tai ei) ei tarkoita automaattisesti, että mies edustaisi moniavioista ajattelua. Itse asiassa moniavioinen ajattelu ja erityisesti moniavioisuuden harjoittaminen on yhä harvinaisempaa muslimien keskuudessa. Useissa muslimimaissa, kuten myös mieheni kotimaassa, laki kieltää moniavioisuuden. Useissa muslimimaissa siis sallitaan vain yksi vaimo. Muutenkin useissa muslimimaissa yksiavioisuus ja uskollisuus ovat arvoina erittäin tärkeitä. Toki joissakin muslimimaissa (erityisesti niissä maissa, joissa edustetaan muutenkin ääriajattelua) esiintyy vielä moniavioisuutta, mutta toisin kuin yleisesti luullaan, tällainen on yhä harvinaisempaa, kun ajatellaan muslimeita kokonaisvaltaisesti.
" juuri eronneena muslimimiehestä..pidä varasi. Aluksi kaikki on kaunista ja hyvää..mutta pikkuhiljaa asiat muuttuvat päin helvettiä. "
Olipas ikävän yleistävä, negatiivinen ja mustamaalaava ilmaus muslimimiehestä. Surullista, että sinulla on huonoja kokemuksia, mutta ei ole oikein leimata kaikkia muslimimiehiä samalla. Kertoisit mieluummin, minkälainen miehesi oli ominaisuuksiltaan ja luonteenpiirteiltään ym. Muslimi ei määrittele mitään muuta kuin uskontoa. Muslimeita on suuri ja kirjava joukko, he ovat kaikki erilaisia.
Itse olen naimisissa ihanan muslimimiehen kanssa (hän ei ole arabi). Parempaa miestä en olisi voinut löytää, olemme erittäin onnellisia yhdessä.
"Muslimi ei määrittele mitään muuta kuin uskontoa."
Ja uskonto määrittelee aika paljon ihmisen ajattelua ja toimintaa.
"Muutenkin useissa muslimimaissa yksiavioisuus ja uskollisuus ovat arvoina erittäin tärkeitä."
Arvoina toki tärkeitä, mutta pettäminen on yleistä erityisesti miehille, naisille ei mitenkään sallittua. Tämä siksi että avioliitot ovat usein järkiliittoja, saman yhteiskuntaluokan sisällä. Muslimimiehet pettävät kyllä, jos tilaisuus tulee, vaikka uskonto sen kieltääkin.Onhan näitä yhden yön avioliittojakin olemassa.
Yksiavioisuus on kiellettyä HUOM! laissa. Se tarkoittaa että laillisesti, paperilla voit avioitua vain yhden kanssa. Muslimille kuitenkin uskonnollinen avioituminen on ainoa ja oikea, ja monet heistä menevät naimisiin toisten naisten kanssa pelkästään uskonnollisin menoin. Heitä ei siis valtion virallisissa papereissa näy, ei tarkoita sitä etteikö heitä olisi.
Asiaan varmasti vaikuttaa millä statuksella hän on Suomessa. Jos hän on turvapaikanhakija, niin anteeksi vaan, mutta en lähtisi itse kyllä suhteeseen. Et vastannut edellisen esittämään kysymykseen että minkä perusteella hän on Suomessa.
On aika harvinaista, että muslimimies hyväksyy lapsen edellisestä suhteesta. Tunnen kymmenistä/sadoista pareista vain yhden parin joka aidosti rakastaa toista, mutta siinä suhteessa mies on jo vanhempi eikä halua omia lapsia.
Suurin osa muslimimiehistä kuitenkin haluaa omat lapset, ei toisen omia. Siksi tarinasi epäilyttää, koska useissa muslimimaissa on suuri häpeä perheelle jos poika nai naisen joka on ollut toisen miehen oma ja lapsiakin jo tullut.
Omalle miehelleni lapsettomuuteni oli ainakin todella tärkeää, ja kotikylässä olivat pahat kielet puhuneet perheelle että minulla olisi muka lapsia, eli oli haluttu kateuksissaan häpeää mieheni perheelle. Tämä tarina ehkä hieman valottaa muslimien ajatusmaailmaa.
Useiden vaimojen ottaminen on yleistä lähinnä Iranissa ja Afganistanissa, ei niinkään muissa.
Suurin konflikti teille tulee olemaan uskonto. Voin sanoa syvästä kokemuksesta että vaikka alussa kaikki onkin sovittavissa, papin aamenen jälkeen se on mies joka päättää lasten uskonnosta. Mielestäni sinä et ole realisti, jos oletat että lapsistasi tulisi kristittyjä. Kysypä mieheltäsi ympärileikkauksesta, ja kysy haluaako hän pojalleen sen tehtävän. Tulet huomaamaan että vastaus on kyllä. Tämä siksi että Koraanin mukaan alaikäisen pojan ympärileikkaamattomuus on isälle taakka, synti ja tahraa tämän oman uskon.
Luulet tietäväsi miten miestä voidaan manipuloida, mutta aliarvioit heidän kulttuuriaan ja sitä voimakasta kasvatusta, johon miehesikin on kasvanut. Hän seuraa uskontoaan, koska hänelle on sallittua avioitua uskovan kristittynaisen kanssa. Mutta tuo ennen aviota seksistä pidättäytyminen ei merkitse mitään, koska sinulla on jo lapsi edellisestä suhteesta.
Minusta kuulostaa siltä, että ennenkuin olet suostunut avioon, mies on hyvin mukailevainen. Se herättää epäilyksiä. Yleensä muslimimies, jos on avoin ja rehellinen, on voimakastahtoinen ja kertoo selkeästi mitä haluaa ja mitä odottaa vaimoltaan. Minulle tehtiin selväksi että olen mieheni "kunnia" ja mieheni sanoi selvästi miten aikoo toimia lasten ym. suhteen.
Jos hän olisi mukautunut kaikkeen ja väittänyt, ettei hänelle ole uskonto tärkeä, olisin todennäköisesti lopettanut suhteen koska olisin tiennyt että hän valehtelee ja että jokin ei ole oikein.
"Ja kyllä hän käsittääkseni on harras muslimi, vaikka se ei näy ulospäin. Hän kuitenkin vaikuttaa hyvin perinteiseltä muslimimieheltä."
Tämä lause huolestuttaa minua eniten. "Vaikuttaa" on varmasti todenmukaisempaa kuin se mikää näkyy ulospäin.
Ennustan että uskonnosta tulee teille kiistakapula, sinun pitää miettiä oletko valmis joustamaan omista arvoistasi ja sopeutumaan siihen että miehen usko on vallitseva perheessänne. Mies ei tule joustamaan, voin sen sinulle jo kertoa tässä ja nyt. Hän ei ilmeisesti syö sikaa? Miten uskonto muka ei näy ulospäin?
Haluaisin tästä viimeisimmästä asiasta hieman lisätietoa...
Komppaan täysin nimimerkkiä Muslimin vaimo.
Minulle myös miheni oli alusta asti rehellinen ja ilmaisi oman tahtonsa asioiden hoitamisesta ja tärkeysjärjestyksestä.
Hän kertoi mitään hienostelematta, mitä hän odottaa vaimoltaan ja millainen käyttäytyminen, pukeutuminen ja eläminen on soveliasta hänen vaimolleen ja hänen suvun jäsenelleen. Kun olin suostunut "seurusteleen" hänen kanssaan ja menimme ns. kihloihin (vähän eri asia heidän kulttuurissaan, kuin meidän) minut esiteltiin hänen suvulleen ja mies tähdensi minulle, että nyt olen hänen "kunnia".
Älä aloittaja ole sinisilmäinen. Jos miehesi ei sinulle kerro, mitä hän ajattelee omasta uskonnostaan ja millä tavalla hän odottaa sinun elävän yhteiselämää kanssan, hän ei ole tosissaan sinun suhteesi.
En tiedä tai tunne yhtäkään muslimi miestä, joka olisi antanut kastaa lapsensa kristinuskoon. Se on täysin mahdoton yhtälö.
Itse en olisi suostunut miheni puolisoksi, jos hän ei olisi niin rehellisesti kertonut minulle omasta uskonnostaan, perheestään, kulttuuristaan ja siitä miten tärkeää tietyt asiat ovat hänelle.
Kun ensimmäisen kerran tulin raskaaksi, ilmoitti mieheni heti, että pojastamme tulee muslimi ja siinä ei ole kahta puhetta.
Siksi tuntuu todella erikoiselta, jos harras muslimi suostuisi siihen, että kastat hänen lapsensa kristinuskoon.
Mieti vielä ennen kuin menet naimisiin. Ota asioista selvää. Kysy mieheltäsi ja jos hän ärsyyntyy kysymyksistäsi, voit tehdä johtopäätöksiä jo sen pohjalta, sillä silloin hän ei edes halua sinun oppivan/tietävän.
Kyllä vain, nainen voi taivutella ja johdatella miestään mielin määrin esim. ostamaan lahjoja ja koruja, mutta jos mies on harras muslimi, ei siinä auta johdattelut ja taivuttelut jos asetetaan sinun ja hänen uskontonsa vastakkain.
Saanko vielä kysyä, mistä maasta miehesi on ja miksi hän on suomessa? Onko sinua esitelty miehen perheelle?
Minun ystävälläni, joka on harras kristitty, on harras muslimimies Pohjois-Afrikasta, joka on sallinut kastaa kaikki lapsensa kristinuskoon. Eli yhtälö ei ole lainkaan mahdoton :).
Ja kyllä, ihan ensimmäiseksi hän esitteli minut sukulaisilleen täällä.
"jolla ei ole pysyvää oleskelulupaa"
"Ja kyllä, ihan ensimmäiseksi hän esitteli minut sukulaisilleen täällä."
Miten miehen sukulaiset voi olla Suomessa mutta miehellä itsellään ei ole kuitenkaan pysyvää oleskelulupaa? Siis laittomastiko matkustanut tänne sukulaistensa luo?
Hieman taas haiskahtaa tämä tarina. Ap ei suostu kertomaan millä luvilla mies on maassa. Taas "näitä" tarinoita.
Ihminen jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään, vinks vinks.
"sukulaisilleen täällä" "Pohjois-Afrikasta"
oke, nämä kaksi lauseenosaa.
Toisissa kulttuureissa sukulaisia ovat saman kylän miehetkin, mutta se ei ole perhe. Perhe tarkoittaa altiä, isää, siskoja ja veljiä sekä heidän puolisoitaan. Myös tädit ja sedät voivat olla perhettä, mutta serkut ovat jo sen verran sivussa perheestä, että heitä ei mielletä perheeksi, vaan suvuksi.
Pohjois-Afrikkalainen mies on valmis myymään vaikka oman äitinsä oleskeluluvasta. Oletko kysynyt hänen tutuiltaan ja sukulaisiltaan, jotka ovat muslimeja, vieläkö he puhuvat tälle miehelle?
Onko miehesi siis afrikasta? Silloin nimitys arabi lienee hieman virheellinen. Täällä miellämme arabeiksi lähi-idän suunnalta tulleet ja esim. marokkolaiset ovat afrikkalaisia, eivät arabeja.
Esitän kysymykseni muiden kysyjien jatkeeksi, mistä miehesi on ja millaisella statuksella hän on suomessa? Miksi hänellä ei ole oleskelulupaa? Jos hän on luvattomasti maassa, ja nyt solmitte avioliiton saadaksenne hänelle oleskeluluvan, ei mene läpi migrissä.
Mitä salaat? Olet kiemurrellut itsesi selityksinesi aika valheen verkkoon. Moni, joka on liitossa muslimin, arabin, aasialaisen jne. kanssa näkee tarinasi läpi ja salaileminen herättää aina epäluuloa.
En voi muuta kuin nyökkäillä itsekseni lukiessani "habibin" ja "Muslimin vaimon" kirjoituksia.
Itsekin olen muslimimiehen puoliso, ja meilläkin meni juuri näin, että mies selvitti hyvin tarkasti mitä hän odottaa vaimoltaan ja avioliitolta, ja miten muslimina suhtautuu mihinkin asiaan. Vaimo on todellakin miehen kunnia, ja jos vaimon käytös, pukeutuminen tms on häpeällistä, niin tuo häpeä kohdistuu eritoten mieheen. Nämä keskustelut käytiin suhteemme alussa, koska mieheni ei halunnut että kummallekaan tulee mitään yllätyksiä suhteen myöhemmässä vaiheessa, tyyliin "en tiennyt", "miksi et aiemmin kertonut".
No, meillä vuodet ovat muuttaneet ja pehmentäneet todella paljon alun odotuksia ja vaatimuksia, mutta se on vaatinut aikaa ja kärsivällisyyttä puolin ja toisin.
Alkuperäinen kirjoittaja kuulostaa siltä, ettei ole tuntenut tuota "arabiaan" kovin pitkää aikaa, ja kyselee täältä sellaisia asioita, jotka oma mies voisi selvittää hänelle tuosta vain. Vaikuttaa siltä, että tummat silmät ja tulinen mies ovat lumonneet aloittajan, vaikka tuossa vaiheessa pitää olla silmät ja korvat appoauki ja kysellä, tentata, ottaa selvää ja kysellä vielä vähän. Eikä missään nimessä naimisiin ennen kuin tietää kenet on naimassa!!
"On aika harvinaista, että muslimimies hyväksyy lapsen edellisestä suhteesta.
Suurin osa muslimimiehistä kuitenkin haluaa omat lapset, ei toisen omia. Siksi tarinasi epäilyttää, koska useissa muslimimaissa on suuri häpeä perheelle jos poika nai naisen joka on ollut toisen miehen oma ja lapsiakin jo tullut."
Eipä ole minun lapset olleet ikinä este tai häpeä muslimimiehille, jotka olen tuntenut! Nykyisen mieheni vanhemmat ottivat lapseni heti "omikseen"! Mieheni on lapsille enemmän isä kuin heidän oman isänsä on ikinä ollut. Ennen hänen tapaamistaan en myöskään törmännyt mieheen, joka olisi juossut karkuun kun tajusi, että minulla on lapsia.
"Eipä ole minun lapset olleet ikinä este tai häpeä muslimimiehille"
Montakin muslimia sinulla jo ollut? Mikäs sille aiemmalle sitten iski, eikö sijaisisyys taannutkaan onnea?
"Ennen hänen tapaamistaan en myöskään törmännyt mieheen, joka olisi juossut karkuun kun tajusi, että minulla on lapsia."
Ja kuinka monella oli oleskelulupa valmiina jo Suomessa, vai oliko luvat vielä saamatta?
Totuus voi toki sattua, mutta moni muslimi vaimo täällä tietää että muslimimies ei pohjimmiltaan hyväksy toisen miehen lasta, hellä ja hyvä sijaisisä voi olla aikansa, eihän se lapsi mitään pahaa ole hänelle tehnyt, mutta kun lupa on taskussa niin takki yleensä häipyy naulakosta.
Lisäksi sulla on ollut jo muitakin muslimimiehiä, sekään ei mikään kunnia-asia ole miehellesi, muslimitutut tulevat siitä hänelle vinoilemaan ja pitkään. Ajattelit kerätä koko sarjan?
Minun pojat on kastettu kirkossa, muslimi isä oli mukana, Siitä on jo aikaa 20 vuotta.
"Montakin muslimia sinulla jo ollut? Mikäs sille aiemmalle sitten iski, eikö sijaisisyys taannutkaan onnea?"
-Lasteni isä on valitsi viinan normaalin elämisen sijaan, joten jätin hänet.
En minä nyt ole jokaista tapaamaani miestä tuonut heti kotiin tms.! Eikö sitä ensin tutustuta ihmiseen? Äitinä minulla ainakin on rima hyvin korkealla! Eiköhän minullakin naisena ole oikeus päättää, ollako vai ei jonkun miehen kanssa. :D
"Ja kuinka monella oli oleskelulupa valmiina jo Suomessa, vai oliko luvat vielä saamatta?"
-Suurin osa tuntemistani/treffaamistani miehistä olivat asuneet jo vuosia Suomessa eli ei ongelmia papereiden kanssa. Jotkut olen tiennyt heistä jo yli 10v kun ilmaisivat kiinnostusta.
Mieheni tietää varsin hyvin, etten ollut neitsyt tavatessamme :D ja esim. exäni perhe tykkää hänestä hyvin paljon, ovat onnellisia, että lapsilla on hänen kaltainen kunnon mies mallina ja kasvattajana. Ehkäpä tämä "häpeä" eroaa, onko kyseessä joku arabi vai afrikkalainen. Itse en tunne yhtään arabeja tai pohjoisafrikkalaisia.
Hei, Kiitos kun kerroit ajatuksistasi. Ennen miesystäväni tapaamista keskustelin useamman miehen kanssa, suomalaisen ja ulkomaalaisen kanssa asiasta, koska tämä on tietysti ensimmäinen asia parisuhteessa, että mies voi hyväksyä ja toivottavasti jopa oppia rakastamaan ei-omia lapsia. Tulin näin keskustelleeksi myös pitkään Suomessa asuneiden muslimimiesten kanssa hyvinkin voimakkaasti islamilaisista suvuista. Toisaalta tiedän omasta kokemuksesta, että on muslimimiehiä ja suomalaisia miehiä, joille tämä on suurikin ongelma. Nyt on enempi kyse siitä, onko ihmisen sydän farisealainen, tuomitseva ja itsensä korottava...vai nöyrä ja rakastava kuten Kristuksen sydän. Onko mies siellä kivittäjien puolella vai Kristuksen puolella, joka ohjaa meitä nöyryyteen sanomalla, että se, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Jos kuka on lukenut kertomuksen Narniasta, niin ymmärtää, että ihminen voi olla Kristuksen puolella ilman, että edes tuntee Häntä. Minä olen etsinyt miestä, jolla on tämänkaltainen sydän, hyvä ja puhdas ja tuomitsematon ja tällaisen miehen löysin tulevasta miehestäni.
Kukaan kunnon muslimi ei muuten suostu mukaan mihinkään kristilliseen sakramenttiin tai edes jumalanpalvelukseen, eikä astu jalallaankaan kristilliseen kirkkoonkaan. Eli kuinkahan aloittaja kuvittelee, että tämä muslimimies suostuisi kirkkohäihin tai -siunaamiseen? Naurattaa ajatuskin. Minä olen ollut oman muslimimieheni kanssa jo kauan, eikä hän osallistunut edes isoäitini hautajaisiin. Pahoitteli asiaa tietenkin äidilleni, jonkä äiti siis oli kyseessä, mutta vanhempani ymmärsivät kyllä. Muut vävyt olivat arkunkantajina jne, mutta tietenkään minun miestäni ei edes kysytty hommaan.
Onhan tuo muslimin osallistuminen muiden uskontojen tapahtumiin hieman tulkinnanvaraista, mutta kunnon muslimi on mieluummin osallistumatta, kuin ottaa riskin että tekee haramia.
Ja saa kyllä olla todella maallistunut tai uskontonsa hylännyt muslimi, joka antaisi oman lapsensa kastaa kristinuskoon. Ihan höpöhöpöä tuon aloittajan odotukset ja luulot! Hymiöillä kuorruttaa noita luulojaan, että "arabin" saa toimimaan oman tahtonsa mukaan, kun käyttää käänteistä psykologiaa. No, saahan sitä yrittää.
Jos kyseessä on pohjoisafrikkalainen mies, niin karkuun ja lujaa! Pari tarinaa on lähipiirissäni marokkolaisista ja tunisialaisista miehistä, eikä kumpikaan tarina päättynyt hyvin. Väkivaltaa, pettämistä, valehtelua ja pelkkää omaneduntavoittelua miesten osalta. Naisen asema oli olla hiljaa kotona ja tyytyä kohtaloonsa. Erojen tullessa oli luojan lykky ettei henki lähtenyt, eikä lapsia viety.
Onnea vain valitsemallasi tiellä!
Hei! järki käteen,voisitko kertoa tarinan tunisialaisesta ja miten kaikki alkoi ja meni.oliko heillä lapsia,oliko mies nuorempi,olisin kiinnostunut itsekin tunisialaisen vaimo,mut mies laitettiin odottamaan päätöstä perhesideasian valituksessa,2 negaa ennen sitä.onhan meilläkin monenlaista ollut ja mutta jos kertoisit tarinan.
"Kukaan kunnon muslimi ei muuten suostu mukaan mihinkään kristilliseen sakramenttiin tai edes jumalanpalvelukseen, eikä astu jalallaankaan kristilliseen kirkkoonkaan."
Tyhmää tällaisten omien mielipiteiden osoittaminen "totuutena"! :D Monet suomekielen kurssilaisetkin käyvät monissa eri paikoissa tutustuessaan Suomeen uusina maahanmuuttajina, eduskunnassa, museoissa ja KIRKOSSA! Enpä ole yhdenkään muslimituttuni kuullut kieltätyneen! :D
Ai ovat osallistuneet oikein jumalanpalvelukseen, virsineen ja saarnoineen?
No, kyseessä ei sitten vissiin ole ollut nimenomaan _kunnon_ muslimit.
On pikkuisen eri asia käydä katsomassa jotain kirkkoa rakennuksena, kuin osallistua todella kristilliseen jumalanpalvelukseen. Eikä tuo muutenkaan ollut mikään "minun totuuteni", vaan faktaa. Koitapa googlailla tai kysyä niiltä muslimitutuiltasi. Minun mieheni on muslimi, joten tiedän kyllä suhtautumisen ja ajatusmaailman.
Asianomaiset saavat itse kirjoittaa tarinansa jos haluavat. En tiedä tarpeeksi yksityiskohtia, eikä ole minun asiani kirjoittaa kenenkään yksityiselämän asioita tänne.
Lyhyesti voin sanoa, että ihanan alun jälkeen miehet ovat muuttuneet piittaamattomiksi kusipäiksi, jotka ovat menneet oman mielensä mukaisesti, mutta naisten elämä on rajoitettu kodin ja työpaikan välille. Uskollisia puolisoita ja normaalia avioelämää ei ainakaan niiden miesten vaimoilla ollut.
Tuossahan sanottiin "...eikä astu jalallaankaan kristilliseen kirkkoonkaan."! Kannattaisiko hieman katsoa, mitä kommentoin. Minä olen muslimi, joten tiedän myös kuten miehesi. :D
Minä olen "old calenderist" eli vanhoillinen kristitty. Vanhoillisen näkemyksen mukaan kristityn ei kuulu avioitua kuin oikeauskoisten kanssa. Mutta minä rakastan tulevaa miestäni. Tiedän, että se rakkaus on Jumalasta. Kuten sanoin, hän on mies, jolla on puhdas sydän. Jos minä ajattelen näin, niin yhtä suurella syyllä mies voi ajatella samaa minusta. On se kumma, että aina puhutaan vaan siitä, keitä muslimimiehet saavat naida...mutta entä me kristityt...kyllä meillä on yhtä lailla kanonimme. Harva näkee vanhoillisen ajattelutapani katsoessaan ulkokuortani....itse asiassa saatan näyttää melko kovalta ulospäin...mutta tämä uskovainen vanhoillinen mies näkee minusta muun kuin tuon ulkokuoren, hän näkee sydämeni ja sydämeni vanhoillisuuden. Kuten hän sanoi, että hän tekee kaikkensa, jotta olisin onnellinen, niin samoin minä olen valmis laittamaan itseni kokonaan likoon rakkauden tähden. Uskon että hän tekee samoin. Minä olen tehnyt myönnytyksiä elämässäni kuten sen, että vietän joulunkin vääräuskoiseen aikaan lasten tähden ja yhteiskunnan tähden...ja mies lupasi viettää joulun kanssamme...näin teemme molemmat myönnytyksiä lasten, toistemme ja yhteiskunnan tähden. Sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Jos kerran tiedät, kuinka asiat ovat omalla kohdallasi ja puheena olevan miehen kohdalla, niin kannattaako sinun kysellä neuvoja meiltä vennonvierailta?
Minulla kyllä olisi yksi neuvo: Älä maksata lapsellasi omia, saati vieraan miehen "viuluja".
Sepä se...minä kysyinkin pikemminkin käytännön neuvoja avioliiton käytännön järjestelyistä...kun en ole elämässäni niin montaa kertaa ollut naimisissa, että käytännöt olisivat tulleet tutuiksi...Tuo viimeinen kommentti tai neuvosi tuskin oli tarpeen.
Laitoin viestiini neuvon siksi, että kerroit näin: "minä olen valmis laittamaan itseni kokonaan likoon rakkauden tähden." Huolestuttavaa puhetta äidiltä. Äidillä ei ole oikeutta laittaa itseään kokonaan likoon minkään muun kuin lapsensa takia, vaikka tuntematon mies olisikin vienyt jalat alta.
Kuule kuule...mitäpä tuohon nyt sanoisin...tuskin vaivaudun kommentoimaan sen enempiä...jätän kommettisi ihan omaan arvoonsa...
Kannattaa kuitenkin funtsia vakavasti, mitä "pensselitäti" sanoi. Hän nimittäin on tismalleen oikeassa.
Joku sanoi tässä ketjussa, että arabeiksi määritellään Lähi-idän alueen arabit. Wikipedia sanoo Pohjois-Afrikasta näin: 640-luvulla arabit valloittivat Pohjois-Afrikan, ja he ovat siellä nykyäänkin valtaväestönä.