Olenko hyväuskoinen , sinisilmäinen aasi!!! Yritän kertoa tarinani mahdollisimman tunteettomasti, että jokainen voi muodostaa asiasta oman mielipiteensä:
Puolisoni jäi kiinni ihastuksesta, viestittelystä ja tapaamisesta n. vuosi sitten. Vannoi asian olevan ohi ennen alkua, minun olevan se ainoa hänelle. Vannoi rehellisyyttä. Arki jatkui. Syksyllä hänet nähtiin toisella paikkakunnalla nuoruuden exänsä kanssa . En tiennyt. Oli kuulema nuoruuden kaverin tapaaminen, harmitonta. Kaikki osalliset aviossa ja alaikäisiä lapsia.
Uskonko? Jatkuuko? Onko vika minussa?
Puolisoni jäi kiinni ihastuksesta, viestittelystä ja tapaamisesta n. vuosi sitten. Vannoi asian olevan ohi ennen alkua, minun olevan se ainoa hänelle. Vannoi rehellisyyttä. Arki jatkui. Syksyllä hänet nähtiin toisella paikkakunnalla nuoruuden exänsä kanssa . En tiennyt. Oli kuulema nuoruuden kaverin tapaaminen, harmitonta. Kaikki osalliset aviossa ja alaikäisiä lapsia.
Uskonko? Jatkuuko? Onko vika minussa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oliko ihastus/viestittelykaveri sama kuin tää jonka kanssa oli nähty? Kerrotteko yleensä toisillenne avoimesti ketä tapaatte milloinkin?
Eri. Kyllä.
Mistä päin olet, oma puolisoni on jäänyt kiinni vastaavasta noin vuosi sitten. Ettei oltais saman tapauksen eri puolia? Missä tämä tietämäsi tapaamispaikka syksyllä oli?
Ruuhka-suomessa. En uskalla tarkentaa. Kerro omasta tapauksestasi.
No ei me sitten olla saman tapauksen osapuolia. Muuten samankaltainen tapaus kuin sulla, paitsi että tuosta tapaamisesta en ole saanut varmuutta, epäilyjä kyllä. Olen toivonut, että tapaamista ei ole tapahtunut ja että kaikki on loppu niikuin on sanottu. Epävarmuus vain on pahinta, kun ei osaa luottaa toiseen. Tuntuu, että vaikka toisin vakuutetaan, niin se toinen on edelleen mielessä ja että mua kohtaan ei ole sellaisia tunteita kuin toivoisin. Tuntuu, että oon tässä tilanteessa vain se pakollinen, järkevä vaihtoehto enkä se jonka kanssa toinen todella haluaisi olla. En tiedä, välillä tuntuu että tämä kaikki on vain omassa päässä ja että mitään syytä ei ole olettaa muuta, mutta kun ei tiedä ja ei osaa vielä luottaa. Kaikki tuli silloin vuosi sitten niin yllättäen syliin.
Hakeutukaa terapiaan.Kyllä vaimo aistii, että tehokkaampia toimia tarvitaan. Rehellisyys ahdistaa, muta usko pois että parempaa on tulossa. Pahiten väheksyt itseäsi, jollet ota miestäsi korvista kiinni.
Pistäkää vakoiluohjelmia kännykkään/tietokoneeseen, seurantalaite autoon ja etsivä vielä perään niin pystytte kyyläämään puolisoidenne jokaista liikahdusta ja yhteydenottoa. Jos on mennäkseen niin menee, ei siinä kyylääminen auta eikä miettiminen onko suhde vai ei. Pitäähän ihmisellä olla oma elämä!
Ei se auta. Jos puolisolla on selvittämättömiä henkisiä ongelmia, niin ei niitä ratkota, vaikka todiste epävakaisuudesta saataisiin. Puoliso olisi saatava terapiaan selvittämään asioitaan. Niin kauan kuin pahaa oloa, kaipausta ja alakuloa voi lääkitä uskottomuudella, on tilanne toivoton, Uskottomuus on oire henkisestä irrallisuudesta. ja valitettavasti perhe joutuu maksamaan siitä kovan hinnan.