Mulla olisi siis sellaiset 20 kiloa painoa pudotettavana, jotka todella haluaisin saada pois. Tässä on vain sellainen ongelma, että pelkään sitä elämää hoikempana. Tämä pelko taitaa johtaa siihen, kun viisi vuotta sitten sairastuin anoreksiaan ja bulimiaan. Olin todella väsynyt silloin niin henkisesti kuin fyysisesti. Se on ihan selvää, että kun söin liian vähän kulutukseen nähden (aivan liian vähän) niin oli aina väsynyt ja kärttyinen. Toinen mikä vei minulta voimat oli se jatkuva kalorien laskeminen ja ruoan ajatteleminen. Eihän sitä silloin huomannut, kun oli aivan siinä omassa maailmassaan, missä ei ollut mitään järkeä.
Myönnän, että minun suhde ruokaan on edelleen hankala. Se on aina melkein mielessä. Annan sen takia itseni syödä miten mua huvittaa, koska en halua ajatella ruokaa tai miettiä mikä on epäterveellistä ja mikä ei.
Viimeisin muisto ennen lihomistani oli juuri tuota vaikeaa aikaa, ja kun siitä ajasta ei ole mitään hyvää muistettavaa niin yhdistän sen myös siihen etten ole onnellinen jos laihdutan. Mun suhtautuminen ruokaan on näiden viiden vuoden aikana muuttunut niin paljon, että jopa pelkään sen olevan tällainen aina. Onkohan mulla ikinä mahdollisuutta saada se sama suhtautuminen ruokaan, kuin mikä se oli ennen syömishäiriöitä?
Eipä ole kyllä viestissäni mitään järkeä, kun luin. Sekava teksti, mutta niin se pääkin taitaa tällä hetkellä olla.
Myönnän, että minun suhde ruokaan on edelleen hankala. Se on aina melkein mielessä. Annan sen takia itseni syödä miten mua huvittaa, koska en halua ajatella ruokaa tai miettiä mikä on epäterveellistä ja mikä ei.
Viimeisin muisto ennen lihomistani oli juuri tuota vaikeaa aikaa, ja kun siitä ajasta ei ole mitään hyvää muistettavaa niin yhdistän sen myös siihen etten ole onnellinen jos laihdutan. Mun suhtautuminen ruokaan on näiden viiden vuoden aikana muuttunut niin paljon, että jopa pelkään sen olevan tällainen aina. Onkohan mulla ikinä mahdollisuutta saada se sama suhtautuminen ruokaan, kuin mikä se oli ennen syömishäiriöitä?
Eipä ole kyllä viestissäni mitään järkeä, kun luin. Sekava teksti, mutta niin se pääkin taitaa tällä hetkellä olla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla sama ongelma, normaalin ja ylipainon rajoilla mennään. En vaan uskalla aloittaa sen 5 kilon laihdutusta jonka haluaisin pois. Pelkään että lähtee lapasesta.
Hei! Itse oon selvinnnyt pidempiaikaisesta anoreksiasta ja ymmärrän huolesi ja vaikean tilanteesi. Jos haluat kuitenkin painoa pois niin suosittelisin muutamaa vaihtoehtoa, joista voisi olla apua. Ihan ensinnäkin tuli mieleen että jos sulle on mahdollista (esim. oma kustanteisesti, jos et lääkäriltä halua hakea/saa lähetettä) käydä ravitsemusterapeutilla niin suosittelisin. Siellä voit purkaa omia tunteita ruokaan liittyen ja hän varmaan osaa antaa konkreettisia neuvoja. Jos et halua tai pääse rav.terapeutille, niin ehdottaisin jotain valmista ruokavaliomallia jonka teet itsellesi tai etsit vaikka netistä. Laske kalorit kerran läpi, mutta noudata suunnitelmaa suurinpirtein etkä muuten laske kaloreita. Ja vika neuvo olis se että vähennät vaan yksinkertaisesti syömääsi ruokamäärää, lisää kasviksia pastan/perunan/leivän tilalle ja syö hitaasti niin että huomaat milloin tulet täyteen. Älä kuitenkaan näännytä itseäsi vaan syö riittävän usein pieniä annoksia. Toivottavasti oli jotain apua! Tsemppiä yritykseen :)
Kiitoksia viestistäsi! Voisin puhua ensi viikolla vaikka terapeuttini kanssa tästä asiasta, että millaisia ajatuksia hänellä olisi. Mutta tuo valmis ruokamalli taitaa olla ihan kokeilemisen arvoinen asia, pitää vain muistaa tosissaan, että riittävästi tulee niitä kaloreitaa. Ja tämäkin on sellainen asia, että mun on vain kohdattava tämä pelkoni, ja etsiä itselleni sellaisia toimintatapoja, joilla pystyisin vähentämään sitä pelon tunnetta. Esimerkiksi tuo valmis ruokavalio voisi auttaa minua ja olen sitä itsekin viime aikoina miettinyt. :)