Kuinkakohan paljon alempitasoisuudesta selittyy aivokemialla ja hormonituotannolla? Fysiikka ei aja tikanpoikaa puuhun, kilpailemaan tai "aggressiiviseen" saavuttamiseen?
ATM - aivokemia ja hormonit
mietinpähän vaan
7129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Varmaan on osatekijänä useilla. Sitten on tietysti tietokoneiden ja netin yleistyminen yksi tekijä, että kun on pornoa saatavilla napin painalluksella ja sosiaalisuuden illuusion synnyttää se, että kirjoittelee esim. täällä, niin ei tule samalla tavalla tarvetta hankkiutua naisten ja muiden ihmisten pariin.
Laadukkaimmat tekopillut on tänäpäivänä sen verran hyviä, että sekin on osatekijä tässä.
Luulen kuitenkin että ensiksi on tullut syrjäänvetäytyminen ja sitten vasta netti ja tekopillut.
Minä olisin ainakin valmis kokeilemaan esimerkiksi testosteroni-kuuria, jos sellaisen voisi saada lääkärin valvonnassa, terveyshaitat huomiion ottaen ja ne minimoiden. Jotenkin tuntuu että tämä oma alisuoriutuminen ei välttämättä ole ihan pelkästään väärin ja virheelisten ajatusmallienkaan aikaansaamaa. Minulta puuttuu lähes täysin positiivinen aggressiivisuus ja näyttämisenhalu. Olenkin heti ensimmäiseksi "pelkäämässä" milloin mitäkin tilannetta, mistä en varmasti tiedä suoriutuvani hyvin.
minä en esimerkiksi koskaan voisi olla samanlainen persona kuin mies32, olettaen että hänen juttunsa eivät ole kusetusta. Tämä siis ihan esimerkinomaisesti, mitenkään mies32-nimimerkkiä sen enempää käsitellen.
Jos ihan vain pelkästään ajatusharjoituksin tai muulla tavalla olisi mahdollista saada itselle enemmän sellaista miehekästä asennetta, mikä näkyisi myös omassa käytöksessäni, niin olisin erittäin kiinnostunut siitä kuulemaan. Olen kyllästynyt olemaan se kuuluisa ovimatto mistä naisetkin aina puhuvat. Mutta vaikka miten yritän ottaa jämäkämpää asennetta ja voittajafiilistä, niin se ei kestä koskaan kovinkaan pitkään, eikä konkretisoidu lähestulkoon ikinä omassa käytöksessäni.
En minä nauti tästä pelkurimaisesta kyvyttömyydestä kohdata hankalia asioita, mutta en ole pystynyt millään tavalla siihen itse muutosta tekemään. Tiedän tasan tarkkaan missä ongelma on, mutta en osaa siihen tarttua tai muuttaa asioita. Olen aina ollut temperamentiltani hieman tällainen, mutta nykyään vielä paljon korostuneemmin kuin ennen. Lieneekö se ikä vienyt loputkin kulmat mennessään?
Hyvä aloitus ja osuvia kommentteja. Itse olen aiemmin kertonut toisissa viestiketjuissa siitä, kuinka minulla on vaikeuksia saada kunnioitusta toisilta miehiltä kuin myös naisilta niin yksityiselämässä kuin työasioissa. Uskon että sillä on vahvasti yhteyttä huonoon menestykseen naisasioissa, ja että huonolla naismenestyksellä on vaikutusta muuhun toimintaan.
Samoin olen huomannut, että naiset eivät arvosta muuta kuin yli-itsevarmaa apinaa. Kerroin aiemmin siitä, kuinka ajoin entisellä autollani 120km/h rajoituksessa 100km/h ja silloinen tyttöystäväni huomautti turhautuneena asiasta. Naiset eivät myöskään ymmärrä sitä, jos mies osaa olla itseironinen ja laskea leikkiä asioista. Esimerksiksi jos olen vitsaillut jollekin naiselle kokemattomuudestani, on kiinnostus hänen osaltaan sammunut varsin pian.
Olen myös joskus vitsaillut keskinkertaisesta, ellei jopa huonosta menestyksestä eräässä harrastamassani urheilulajissa ja sekin tuntuu olevan monelle naiselle suuri turn-off vaikka nämä kaksinaismoralistisesti sanovatkin pitävänsä miehestä joka ei ota asioita liian vakavasti.
Naiset eivät selvästikään ymmärrä sitä, että älyttömän apinamaisen uhon taustalla on yleensä huono itsetunto ja rauhallisen toiminnan taustalla pohjimmiltaan hyvä itsetunto.
Eivät naiset etsi hyväitsetuntoisia miehiä, vaan nimenomaan itsevarmoja miehiä. Tuo itsevarmuus voi tulla hyvän itsetunnon kautta tai sitten se voi tulla paksulla nahalla suojatun heikon itsetunnon kautta. Naisille ainakin alkuun aivan yhdentekevää.