Elämme 2000-luvulla ja silti yhä edelleen ihmiset ovat sitä mieltä, että kaikkien naisten olisi hankittava lapsia. Miksi? Maailmassa on liikaa ihmisiä jo muutenkin ja silti naisia koko ajan painostetaan menemään naimisiin ja hankkimaan lapsia. Jos joku ei halua lapsia, se on tabu.
Itse olen hieman yli parikymppinen, enkä koskaan aikonut hankkia lapsia. Joku tietenkin on heti sanomassa, että kyllä noin nuorella mieli muuttuu. En usko, että muuttuu, koska en ole koskaan pitänyt lapsista. Suorastaan inhoan lapsia. Ällöttäviä kuolanaamoja ja räkänokkia. Kitiseviä idiootteja. En pitänyt lapsista edes silloin kun olin itse lapsi. Olin aivan kauhea kakara ja säälin vanhempiani, että joutuivat kasvattamaan minut. Nykyään tosin kun katselee kersoja, he ovat vielä kamalampia kuin mitä itse olin ikinä. Lapsilla ei ole nykyään minkäänlaisia tapoja ja näytellään keskisormea bussin ikkunoista, eikä kunnoiteta vanhempia ihmisiä. Tästä syytän lasten vanhempia, koska tällainen on ihan tapakasvatuksesta ja kurista kiinni.
Mutta vaikka lapset olisivat kuinka hyväkäytöksisiä tahansa, inhoan niitä silti. Ilmeisesti minulta puuttuu luontainen äidinvaisto. Lasten haju saa minut melkein oksentamaan. Enkä nyt tarkoita kakat housussa - hajua vaan ihan pienten lasten hajua ylipäätään. Ällöttävän makea lemu. Muilla tämä taas tuntuu herättävän hoivaamisvietin. En näe lasten ulkonäössä mitään ihanaa tai kaunista. Rumia kuin mitkä! Inhoan sitä kaikki minulle heti nyt - tyyliä mikä lapsilla on. Kun lapsi lyö päänsä muut ajattelevat: "Voi ei sattuikohan siihen nyt pahasti." Minä ajattelen: "Voi ei kohta alkaa rääkyminen." Lapset ovat pahatapaisia, sottaisia ja äänekkäitä. Ainoat lapset, joita siedän ja melkein voisin sanoa pitäväni ovat yhden serkkuni lapset. Heille on pidetty kuria ja he ovat suhteellisen hyvätapaisia ja uskovat kun heitä komennetaan. En silti hankkisi lapsia itselleni, en ota sitä riskiä, että he perisivät minun hankalan luonteeni. Rakastan eläimiä yli kaiken ja vanhempia ihmisiä kunnioitan ja pidän kovasti. En tietenkään kaikista, mutta useimmista. Itseäni nuoremmat taas ovat minulle kuin ilmaa.
Eli miksi siis pitäisi hankkia lapsia, jos inhoaa lapsia? Äitini sanoo aina, että omat lapset ovat niin paljon eri juttu ja kyllä sinä jossain vaiheessa opit niistä pitämään. Miksi ottaisin riskin? Ei kai kukaan halua lapsia sellaiselle ihmiselle, joka vihaa lapsia? Maapallolla on ylikansoitusta niin miksi sellaiset harvat, jotka eivät lapsia halua, saisivat pysyä päätöksessään ihan rauhassa ilman, että se kyseenalaistetaan? Miksi sanotaan, että lasten hankkimatta jättäminen on itsekäs teko? Miten se voi olla itsekästä, että jättää hankkimasta lapsia kun tietää sen elämästä tulevan täyttä helvettiä, koska vanhemmat eivät rakasta?
Itse olen hieman yli parikymppinen, enkä koskaan aikonut hankkia lapsia. Joku tietenkin on heti sanomassa, että kyllä noin nuorella mieli muuttuu. En usko, että muuttuu, koska en ole koskaan pitänyt lapsista. Suorastaan inhoan lapsia. Ällöttäviä kuolanaamoja ja räkänokkia. Kitiseviä idiootteja. En pitänyt lapsista edes silloin kun olin itse lapsi. Olin aivan kauhea kakara ja säälin vanhempiani, että joutuivat kasvattamaan minut. Nykyään tosin kun katselee kersoja, he ovat vielä kamalampia kuin mitä itse olin ikinä. Lapsilla ei ole nykyään minkäänlaisia tapoja ja näytellään keskisormea bussin ikkunoista, eikä kunnoiteta vanhempia ihmisiä. Tästä syytän lasten vanhempia, koska tällainen on ihan tapakasvatuksesta ja kurista kiinni.
Mutta vaikka lapset olisivat kuinka hyväkäytöksisiä tahansa, inhoan niitä silti. Ilmeisesti minulta puuttuu luontainen äidinvaisto. Lasten haju saa minut melkein oksentamaan. Enkä nyt tarkoita kakat housussa - hajua vaan ihan pienten lasten hajua ylipäätään. Ällöttävän makea lemu. Muilla tämä taas tuntuu herättävän hoivaamisvietin. En näe lasten ulkonäössä mitään ihanaa tai kaunista. Rumia kuin mitkä! Inhoan sitä kaikki minulle heti nyt - tyyliä mikä lapsilla on. Kun lapsi lyö päänsä muut ajattelevat: "Voi ei sattuikohan siihen nyt pahasti." Minä ajattelen: "Voi ei kohta alkaa rääkyminen." Lapset ovat pahatapaisia, sottaisia ja äänekkäitä. Ainoat lapset, joita siedän ja melkein voisin sanoa pitäväni ovat yhden serkkuni lapset. Heille on pidetty kuria ja he ovat suhteellisen hyvätapaisia ja uskovat kun heitä komennetaan. En silti hankkisi lapsia itselleni, en ota sitä riskiä, että he perisivät minun hankalan luonteeni. Rakastan eläimiä yli kaiken ja vanhempia ihmisiä kunnioitan ja pidän kovasti. En tietenkään kaikista, mutta useimmista. Itseäni nuoremmat taas ovat minulle kuin ilmaa.
Eli miksi siis pitäisi hankkia lapsia, jos inhoaa lapsia? Äitini sanoo aina, että omat lapset ovat niin paljon eri juttu ja kyllä sinä jossain vaiheessa opit niistä pitämään. Miksi ottaisin riskin? Ei kai kukaan halua lapsia sellaiselle ihmiselle, joka vihaa lapsia? Maapallolla on ylikansoitusta niin miksi sellaiset harvat, jotka eivät lapsia halua, saisivat pysyä päätöksessään ihan rauhassa ilman, että se kyseenalaistetaan? Miksi sanotaan, että lasten hankkimatta jättäminen on itsekäs teko? Miten se voi olla itsekästä, että jättää hankkimasta lapsia kun tietää sen elämästä tulevan täyttä helvettiä, koska vanhemmat eivät rakasta?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kasvamaan ja tule 10 vuoden päästä uudestaan.
Ei kai siinä silloin mitään olekkaan jos ei aio poimia rusinoita pullasta eli harrastaa seksiä.
Sellaista tyyppiä minäkin arvostan jolla on sitten kans munaa kieltäytyä seksuaalisesta kanssakäymisestä,sillä tavalla niitä lapsia tehdään.
Kieltäydythän sinä sitten kaikesta ehkäisystä ja otat ilolla vastaan joka ikisen niistä viidestätoista lapsesta, jotka tulossa ovat? Ja siemenhän ei sinun perheessäsi hukkaan mene, joten kädet pois sieltä peiton alta tai ne katkotaan. Ja naapureilta myös. Joohan?
lessu?
Luulisi jo asiayhteydestä selviävän, että se on lestadiolaisen kansanomaisempi nimitys.
Minä olen sinua neljännesvuosisadan vanhempi enkä pidä lapsista yhtään enempää kuin sinäkään. Olen kyllä oppinut puhumaan asiasta tarvittaessa niin diplomaattisesti, ettei kenellekään tarvitse tulla paha mieli.
Kyllähän se harmittaa, kun nuorena jo tuntee itsensä ja on varma mielipiteistään, mutta kun kuuluu vähemmistöön, saa myös kärsiä siitä. Sinulle tullaan takuulla jossain vaiheessa sanomaan, että olet luonnevikainen ja - hupaisaa kyllä - itsekäs, kun et lapsia halua, mutta sille kannattaa lähinnä pyöräyttää silmiään. Ihminen, joille lapsen tekeminen on elämän ehto ja täyttymys, ei tule ikinä ymmärtämään sinun kantaasi. Fanaatikot ovat fanaatikkoja, oli kyse sitten mistä tahansa. Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla. Ja vähintään nelivitoseksi saat elää ennen kuin kukaan oikeasti uskoo, että sinä et lisäänny. Sano mun sanoneen. :)
Minäkin olen lähes 50 v. ja tiennyt pikkulikasta saakka, että en halua lapsia. Vuosikymmenten mittaan olen kuullut lukuisat kommentit aiheesta, kuinka nainen on nainen vasta tultuaan äidiksi, lisääntyminen on kansalaisvelvollisuus, lapsetttomat vanhatpiiat eivät ole mitään, vapaaehtoisesti lapsettomat naiset ovat lesboja, ... Tällaista tekstiä tulee nimenomaan äitien suusta. En lainkaan ihmettele, että moni tekaisee lapsen pelkästään sosiaalisten paineiden vuoksi. Kukapa ei haluaisi täyttää muiden odotuksia ja kuulua suureen, arvostettuun enemmistöön, johon kuuluu kypsiä ja pyyteettömiä ihmisiä?
Ikävä kuulla, että asenteet eivät ole lainkaan muuttuneet sitten oman nuoruuteni. Jos ihmisellä on pää ja elämä kunnossa, hän voi hyvinkin hankkia lapsia muotoseikkojen vuoksi. Sen sijaan kun luen lehdistä hirviövanhemmista, jotka ovat kohdelleet kaltoin omia lapsiaan, tulee mieleen, josko hekin ovat suhtautuneet vanhemmuuteen pakollisena kuviona, vaikkei eväitä tuohon vastuulliseen hommaan ole ollut. Lapsi mukamas vaan kuuluu hankkia, että ihmiset pitäisivät äitykkää sitä kautta normaalina ja hyväksyttynä. Jospa lapsi vaikka pelastaa hölmöilevät vanhempansa ja muut vanhat uskomukset jyräävät, kunnes homma lähtee käsistä, tulee väsymys, masennus, viina ja tuhoisat miesystävät. Siinä sivussa lapselle tapahtuu hirveitä asioita. Vähenesivätkö tämän lajin tragediat, jos vapaaehtoinen lapsettomuus ei olisi tabu, vaan hyväksytty elämäntapa?
" Fanaatikot ovat fanaatikkoja, oli kyse sitten mistä tahansa. Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla."
Eihän hänen toki tarvitsisi olla fanaatikko, mutta melko fanaattisen aloituksen hän kuitenkin on tänne väsännyt. Siitä olen kuitenkin samaa mieltä, että kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta lisääntymiseen. Jos ei halua, ei tarvitse.
Jospa miinustelijat kirjoittaisivat syynkin miinusteluunsa. Ei se ole vaikeaa.
Joo, mutta se aloitus on selkeesti provoa ja liioittelua tyyliin "nyt teen pointtini selväksi". Että tuskin kukaan selväjärkinen nyt oikeasti toisista ihmisistä oksentaa, lapsethan on vaan toisia ihmisiä, ja en ole yhtään lasta tavannut joka oikeasti olisi normaali, ja inhoaisi muita lapsia. Saati edes tajuaisi sääliä vanhempiaan jostain kasvatusasiassa! Ei tuo ap mikään lapsinero ole ollut kun ei ole sitä aikuisenakaan = ei se ole oikeasti ajatellut sen kummempia asioita kun muutkaan lapset. Nyt vaan on vissiin saanut tarpeekseen siitä, kun kaikki ensin teini-iässä ahdistelee koko ajan pokaystävä-kysymyksillä, niinkun se seksin aloittaminen muille kuuluisi, ja sen jälkeen heti alkaakin ahdistelut lisääntymis-kysymyksillä, mikä muuten ON aika intiimi kysymys, jos yhtään miettii.
Nyt sitten 20-vuotias on kaikella mustavalkoisuudellaan suuttunut ja tekee asian selväksi, että ei, ei ja ei!
Ja ymmärrän sen sinänsä hyvin, että onhan se ahdistavaa kun muut kuvittelee tietävänsä sinun tunteet ja mielipiteet paremmin kun sinä itse.
Tosin siihen saa tottua, se kun ei tule koskaan loppumaan.
On huono juttu ja varsinkin ihmissuhteessa,se tekee niistä lähes mahdottomia.
En lyönyt nuorena suunnitelmiani lukkoon olen mennyt tilanteisiin tarttuen muutenkin.. Nyt olen erittäin onnellinen etten hankkinut lapsia, kun kuuntelen muiden kipuilua teini-ikäisten penskojen kanssa. Olen saanut elää miten haluan ja satsata vähät rahat itseeni. Mulla ei ollut kunnon lapsuutta ja elän sitä nyt, ostelen askartelutarvikkeita, käyn elokuvissa enkä ole vastuussa kuin koirastani. Onneksi myöhemmässä vaiheessa löytämäni puoliso on lasten hankinnasta samaa mieltä.
Jokaisen lapsen olis oikeus syntyä rakastavaan kotiin toivottuna.. Kova homma lasten kasvattaminen on.. Ja kallista kun mainosmaakarit markkinatalouden hengessä laatii koko ajan uusia ja uusia kalliita "välttämättömyyksiä". Ja miten suojella nuorta nettipornolta ym ja koko ajan kovenevilta ulkonäkö- ja suorituspaineilta? Tukea ja rohkaista, kun koko maailma menee yhä hullummaksi? Mun elämä on ekologista ja materiaalisesti "köyhää", mutta olen onnellinen. Ei ole lasten lisäksi asuntolainaakaan.
"Ja miten suojella nuorta nettipornolta ym ja koko ajan kovenevilta ulkonäkö- ja suorituspaineilta? Tukea ja rohkaista, kun koko maailma menee yhä hullummaksi?"
Tuota olen itsekin miettinyt, että nykypäivän vanhemmilla on aivan järjettömästi asioita mistä kantaa huolta ja lasta ei kuitenkaan pysty suojelemaan tältä kaikelta. Entäs sitten kun vanhempi ei välitä lapsestaan, minkälainen siitä tulee? Ei se elämä ole kenellekään herkkua ja vielä vähemmän tulee olemaan lapselle, joka ei ole toivottu.
Tiedän, että aloitukseni oli "fanaattinen" ja se oli tarkoituksenikin. Olen viime aikoina saanut kuulla tästä asiasta niin paljon kaikkea haukkumista, että sitä pakostikin alkaa kiehumaan yli. Gynegologini mm. haukkui minua tyhmäksi nuoreksi ja muutenkin antoi ymmärtää, että olen päästäni vialla. Lähdin hänen vastaanotoltaan itku kurkussa. Elän vakituisessa parisuhteessa ja äitini yrittää painostaa minua hankkimaan lapsia. Olisin kuulemma juuri oikeassa iässäkin vaikka hän sai ensimmäisen lapsensa 27-vuotiaana. Mies on onneksi samoilla linjoilla kanssani lastenhankinnasta ja jos mieli joskus muuttuu, olen sanonut, että saa vapaasti etsiä jonkun toisen. En minä häntä ala pidättelemään, jos oikeasti tahtoo lapsen, mutta minun kanssani hän ei niitä tule saamaan. Koiria sen sijaan saisi ainakin sen kolme.
Ihanko oikeasti haukkui tyhmäksi nuoreksi? :O Siis sanoi päin naamaa? Jos näin on, niin törkeää!
Tulipa muistoja mieleen: minä jouduin YTHS:n miespuolisen lääkärin kanssa sanaharkkaan 80-luvun lopulla, kun kävin näyttämässä urheillessa taittunutta nilkkaani ja lääkäri onnistui jotenkin ohjaamaan keskustelun ehkäisyyn ja lasten hankkimiseen. Ilmoitin vankan mielipiteeni ja pidin sen, ja lopulta lääkäri ärjäisi pöytänsä takaa, että lapset on tehtävä NYT, ja jäi hiljaa ja hurjistuneena tuijottamaan papereitaan. Siis huusi, ei tiuskaissut tai tokaissut, vaan korotti ääntänsä oikein kunnolla. Ehkäpä hän halusi päästä keskustelemaan sukupuoliasioista simpsakan parikymppisen kanssa, mutta ei siitä siltä kannalta mielenkiintoista keskustelua tullut.
On erittäin surullista kuulla, että tuollaisia lääkäreitä on yhä.
No jos noin ajattelee, niin en tosiaan suosittele hankkimaan lapsia. Ei ihmiselle joka inhoaa heitä. Muutenkaan mitään pakkoa ei ole hankkia yhtään mitään, mikä ei omalle luonnolle istu.
Pakko hankkia lapsia on yksi typerimmistä syistä hankkia yhtäkään lasta. Eihän he ole mitään helvetin esineitä joilla koreillaan, vaan tuntevia eläviä ihmisiä.
Alle 5 vuotiaat lapset on ihastuttavia. Sen jälkeen ne muuttuvat näsäviisaiksi mulkuiksi. Saaatanan kääpiöt. Kiva katsella jotain murrosikäistä räkänokkaa joka on vaan vaatimassa rahaa ja aukomassa päätään.
Mutta naperot, ne on suloisia...
Ai, minusta lapset muuttuvat sitä siedettävimmiksi, mitä vanhemmaksi kasvavat. Teini-ikäiset ovat jo ihan ok.
..ja sitten sinä kasvoit siitä näsäviisaasta mulkusta, räkänokkaisesta murrosikäisesta aikuiseksi omaksi itseksesi.
Kyllä olisi sinunkin vanhempasi saaneet käydä jonkunlaisen kasvatuskoulun. Joistakin inhottavista lapsista tulee inhottavia aikuisia kuten sinä.
No jos ei halua lapsia niin ei ole pakko hankkia mutta sinun asenteesi lapsia kohtaan kamala, suoraan sanottuna ihmisiä halveksuva! Kyllä huomaa ettei sinua ole kasvatettu oikein, olet luonnevikainen ja empatiakyvytön "ihminen". Kaikista parasta olisi ollut jos vanhempasi olisivat käyttäneet ehkäisyä.
Itse en nuorempana ymmärtänyt alkuunkaan lasten päälle,mutta sitten mieli muuttui ja minusta tulikin äiti.
Ai miksikö?
Ajattelin antaa muillekin tilaisuuden elää.
Ja vielä tuosta "pakosta".. Ei kenenkään ole enää nykyään pakko hankkia lapsia. Ainakaan minun tuntemani lapsettomat eivät ole pahemmin joutuneet selittelemään lapsettomuuttaan. Kyllä ajat ovat muuttuneet tuossakin asiassa.
Minusta teinit ovat mahtavia tyyppejä.
"Ajattelin antaa muillekin tilaisuuden elää."
Tämä ajatus olisi toteutunut huomattavasti paremmin, jos olisit adoptoinut jonkun lapsipolon Afrikasta, etkä vain levittänyt itsekkäästi omia geenejäsi.
Minusta adoptio on luonnostaan lapsettomien vaihtoehto. Ja lapsipolojen syntyminen pitäisi estää ehkäisyllä,jotta afrikkalaisäideillä ei olisi liikaa elätettäviä. Sinun logiikallasi kaikkien terveiden lisääntymiskykyisten suomalaisten pitäisi siis adoptoida Afrikasta vai? Aika erikoista. :D
Miten sen nyt ottaa. Nyt me kaikki kimpassa adoptoimme sieltä aikuisia miehiä. Lapsena adoptoiduista sentään on mahdollista tulla veronmaksajia, mutta näistä karvarystyisistä eläteistä ei ole muuta kuin kuluja ja riesaa.
Sulla on varmaan ollu vaikee lapsuus:(
Tyypillinen harhaluulo.
Ilmeisesti ihmiset haluavat selittää jotenkin itselleen muiden ihmisten poikkeavat maailmankatsomukset. Halutaan saada jokin "hyväksyttävä" selitys, miksi kaikki muut eivät ajattele, kuten itse.
Ehkä uutinen sinulle, mutta vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ei tarvita traumoja. Itselläni oli onnellinen lapsuus, ehkä koti ja rakastavat vanhemmat. Havaitsin silti omalla kohdallani lasten tuovan enemmänkin työtä ja askaretta elämään kuin onnea. Lapset ovat taakka. Loisia, jotka imevät ensimmäiset 20 vuotta vanhemmistaan irti kaiken. Erityisesti pikkulapsiaika on raskasta ja avioerojen täyttämää.
Tutkimuksetkin sen todistavat, että lasten vanhemmat ovat onnettomampia kuin lapsettomat parit. Tosin jokainen riittävän looginen olento ymmärtää näin tietysti olevan.
Ei lapsuuden traumojen välttämättä tarvitse olla selkeitä asioita, niinkuin esim. väkivalta, insesti, alkoholismi yms.
Sun vanhemmat vaikutti tekstiesi perusteella uupuneilta vanhemmuuteen, eli ehkä kotonasi oleva ilmapiiri oli jäykkä/hermostunut/yms, ja vanhemmat ehkä aina voivottelivat kuinka elämä on rankkaa ja lapsiin menee niin hirveästi aikaa eikä itselle riitä enää aikaa ja blaablaablaa. Vanhempasi varmasti rakastivat (ja rakastavat varmaan yhä) sinua, mutteivät osanneet ottaa iloa irti vanhemmuudesta, minkä vuoksi itsellesi on tullut negatiivinen käsitys asiasta.
Se, että ihminen haluaa lapsia on biologisesti normaali asia. Se, että joku nimenomaan lapsia Vihaa, kumpuaa väkisinkin jostain tunne-elämän häiriöstä, mitä ei itse välttämättä tiedosta.
"Se, että joku nimenomaan lapsia Vihaa, kumpuaa väkisinkin jostain tunne-elämän häiriöstä, mitä ei itse välttämättä tiedosta. "
Mihin perustat tämän väitteen?
Ei ole lapsia. Miehet pakottavat naiset hankkimaan lapsia. Onko miesten aina hankittava lapsia? Ei mietitä edes perinnöllisiä sairauksia kun kylvetään uskomatonta.
Miehet ei ajattele (syy-seuraus-miltä abortointi tuntuu naisesta). Sinkut palstalla on mies joka ihmettelee, tuliko hänestä siittäjä? Pani paljaalla kun oli niin kivaa ja lisäsi, että hän on saattanut naisia ennenkin raskaaksi. Toivoi vielä, että nainen hoitaisi jälkiehkäisyn.
Tällaisella logiikalla henkinen hyvinvointi varmasti lisääntyy.
Käsitin ettei hän olisi ennen saattanut ketään raskaaksi aiemmin, tai sitten en lukenut riittävän hyvin juttua. Mutta toki kondomi on hyvä.
Jooh, ei kaikkien ole pakko saada lapsia. Jos ei niitä halua, on lapsen kannaltakin parempi, ettei erehdy niitä hankkimaan.
Toisaalta en minäkään halunnut lapsia parikymppisenä. Inhosin niitä, en pitänyt vauvoja söpöinä tms, Julistin kaikille pitäväni enemmän koirista, ja etten koskaan haluaisi lasta. No 32-vuotiaana sairastuin pahimmanlaatuiseen vauvakuumeeseen, tunti että elämällä ei ole merkitystä ilman lasta. Sitä ei vain enää ollut helppoa saada, kun ei ollut miestä ja oli lapsettomuuttakin. Niin se mieli todella voi muuttua, vaikka noin nuori kuin ap ei sitä tietysti uskokaan.
Kyllä tämä maailma on niin vaativa nykyään, että olen onnellinen ettei tarvitse huolehtia kuin omasta selviämisestä.
Naisten ryhmäpaine on valtava. He toimivat ystäviensä ohjaamina. On niin hienoa keskustella kavereiden kanssa niistä paskavaiposta, rääkyvistä kersoista, lasten sotkuista, koulunkäyntivaikeuksista, käytöshäiriöistä, aviointohimon kuihtumisesta jne.
Mikseivät naiset voisi olla uranuurtajia ja jättäisivät lapset hankkimatta? 75% miehistä ei välttämättä halua koskaan lapsia. Mutta kun naiset painostavat niitä hankkimaan, ja sitten voi olla koko elämä pilalla. Varmasti moni avioliitto pelastuisi ilman lapsia.
No, minen ole koskaan erityisesti halunnut lapsia. Pidän kyllä lapsista, ja mulla on hyvät suhteet muun muassa kummilapsiini. Mutta omia... ei.
Jossain vaiheessa elämää lapsi tai pari olisi ehkä tullut kuitenkin hankittua, koska painostus siihen suuntaan oli jokseenkin vahvaa. Olisin varmasti sopeutunut siihenkin ihan hyvin. Lapsentekoon painosti lähinnä oma äiti ja silloinen mieheni, joka vielä seurusteluvaiheessa vakuutti, ettei hän mitään lapsia halua. Hänellä kun oli jo yksi edellisestä liitostaan.
Omalta kohdaltani asian kuitenkin ratkaisi se, että en ole järin sikiävää sorttia. Raskaaksi tuleminen olisi vaatinut hoitoja ja sen sellaista, ja siihen en ryhtynyt.
Tässä ollaan. Kyselyt ja vihjailut loppuivat joskus neljänkympin korvilla. Mukavaa, kun saa vihdoin olla rauhassa.
Missä niin sanotaan, että kaikkien pitää hankkia lapsia? Jos sun korvain väliss' seisoo niin, niin älä tarjoile omia asenteitasi muitten kustannuksella.
Muu juttu onkin täyttä soopaa, jos sinä et siedä lapsia, niin ei se lasten vika ole. Osannetko arvella kenen se on?
Olen itse äiti, mutta en mitenkään ymmärrä sellaista, että lasta haluamatonta pidetään jotenkin epänormaalina ja itsekkäänä, tai että kaikkien naisten pitäisi tehdä lapsia ollakseen kunnon naisia. Olen sen verran oppinut tästä maailmasta, että tänne mahtuu erilaisia ihmisiä ja erilaisia elämäntarinoita, eikä mikään ole huonompi toista (vääryyttä ja rikollisuutta ei silti tarvitse hyväksyä). Monet näkevät maailman kuitenkin hurjan suppeasti vain siitä omasta näkövinkkelistään, eivätkä ymmärrä, että se oma tapa elää ei ole ainoa oikea.
Mun mielestä on erittäin fiksua, että jos ei tunne luontaista tarvetta lisääntyä, ei sitä tee. Kaikki eivät tunne, ja se on täysin sallittua. Tosiasia kuitenkin on, että joskus 2-kymppisen mielipide saattaa iän ja elämänkokemuksen myötä muuttua. Sekin on ihan luonnollista. Itselläni oli opiskeluaikana ystävä, joka oli sitä mieltä, ettei koskaan hanki lapsia. Nyt 10 vuotta myöhemmin hän kuitenkin on äiti, omasta tahdostaan. Jokaisen mielipidettä pitäisi silti kunnioittaa, ja antaa jokaisen elää se oma elämänsä omalla tavallaan ilman ulkopuolisten painostusta. Ikä ja elämänkokemus ei tee kenestäkään toisen elämän asiantuntijaa.
Minulla ei ole lapsia.