Mulla on yks kaveri sanotaan nimeksi vaikka Sanna ja sanna oli ollut sinkkuna aika pitkään kunnes tapasi mukavan ja komean miehen, jolla oli jotain koiria vastaan.
Sannalla on kaksi collieta näitä lassie-koiria siis ja kun pariskunta oli aikansa seurustellut niin tämä mies sanoi, että joko koirat tai minä?? Siis hän oli mustasukkainen koirille! No siinä kävi sitten niin että mies lähti ja koirat jäi. Mikä oli ihan oikein...
Mut siis miten tämä on mahdollista, miten joku voi olla mustasukkainen koirille??
Kyseinen mies ei ollut edes allerginen.
Oon kuullut, että naiset on pahempia kuin miehet tässä asiassa. Yhellä mies tuttavalla on pieni villakoira ja sen ex-tyttöystävä oli myös sanonut sille, et joko koira tai minä? Ja kuten arvata saattaa se pimu lähti ja koira jäi...
Musta tämä on naurettavaa, mitä mieltä te ootte?
Onko tää yleistä??
Sannalla on kaksi collieta näitä lassie-koiria siis ja kun pariskunta oli aikansa seurustellut niin tämä mies sanoi, että joko koirat tai minä?? Siis hän oli mustasukkainen koirille! No siinä kävi sitten niin että mies lähti ja koirat jäi. Mikä oli ihan oikein...
Mut siis miten tämä on mahdollista, miten joku voi olla mustasukkainen koirille??
Kyseinen mies ei ollut edes allerginen.
Oon kuullut, että naiset on pahempia kuin miehet tässä asiassa. Yhellä mies tuttavalla on pieni villakoira ja sen ex-tyttöystävä oli myös sanonut sille, et joko koira tai minä? Ja kuten arvata saattaa se pimu lähti ja koira jäi...
Musta tämä on naurettavaa, mitä mieltä te ootte?
Onko tää yleistä??
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyse ei ole mustasukkaisuudesta vaan koirien käyttäytymisestä. Koira on laumaeläin, jonka laumassa on tiukka hierarkia. Kun laumaan tulee nyt uusi jäsen, mies tai nainen, täytyy sille antaa asema joka on kaikkien koirien aseman yläpuolella hierarkiassa. Ja sen koiranomistajan on tuettava uutta jäsentä ristiriitatilanteissa, joita syntyy kun uusi jäsen ottaa paikkansa laumassa. Esimerkiksi koirien kuritusoikeus on annettava uudelle jäsenelle. Pitää aina muistaa, että koirat on pelkkiä koiria vaikka kaupungissa asuisivatkin.
mut tässä tapauksessa ei puhutakkaan lauma asemasta tai muusta sen tapaisesta, vaan siitä että mies oli mustasukkainen kun koirien kanssa kuulemma vietettiin enemmän aikaa (koirien kanssa käydään näyttelyissä, pitkillä lenkeillä, pitkäkarvaisia koiria harjataan usein yms...) kun hänen kanssaan ja tästä hän sitten tuli mustasukkaiseksi...
mieshän teki ihan oikean valinnan, jos koirat asetetaan yhteisen olemisen edelle ei sitä kukaan mies kauaa jaksa katsella. ja jos on vielä näyttelyitä ja muut hössötystä ja toisen kiinnostus koiriin rajoittuu lähinnä sen ulkoiluttamiseen niin eihän se toimi.
Ei se mittään mustasukkaiseksi tullu vaan sitä alkoi yksinkertaisesti vituttammaan ku sie vietät niin paljon aikaa niitten koirien kans. Koirat on tärkeämpiä ku ihmissuhteet. Voi helvetti teitä koirahulluja..
koirat todellakin ovat joillekin ihmisille tärkeämpiä kuin ihmiset, mitä en itse kyllä ymmärrä. Toisaalta jos rakastaa koiranomistajaa niin sietää koiriakin. Voisi itse ottaa kissan tasapainottamaan tilannetta.
Että naisen pitäisi vaan olla kotona ja odotella että mies on hänen kanssaan? Olla aina käytettävissä? Kyllä mun mielestä parisuhteessa pitää kummallakin osapuolella olla oikeus omiin harrastuksiin. Vaikka tässä tapauksessa harrastus asuukin kotona ja siihen käytetään paljon aikaa. Pah! Tuollainen ukko saa mennäkin! Kuitenkin joku ylimustasukkainen vaimonhakkaaja.
ymmärrän, että lemmikit on tärkeitä. Jos sulla on ikinä ollut koiraa, ymmärtäisit sinäkin. Kyllä se niin on, että kun se on siinä, rakastaa sua vaikka olisit millainen ja on riippuvainen sinusta. Se antaa kaikkensa ja näyttää tunteensa. Siksi koira on tärkeä. Ei koira kuitenkaan sen vuoksi mene suhteen yli tai tee sitä miestä siinä vähemmän tärkeäksi. Mitä jos olisi valmiiksi lapsi, siis toisen miehen lapsi. Olisiko tuo mies mustasukkainen lapsellekin, kun se vie niin paljon "yhteistä" aikaa ja sen kanssa pitää koko ajan olla... Koirahan on kuin pieni lapsi. Vaatii koko ajan huomiota ja hellyyttä. Se vaatii sen, että se otetaan huomioon kun suunnitellaan menemisiä. Se täytyy käyttää ulkona, se ei voi olla aina yksin, jne.
naurettavaa, mustasukkaisuutta tai huono ratkaisu ollutkaan. Jos kaveri ei hirveästi diggaile elikoita oli hyvä jos tiet erosivat tässä vaiheessa.
Vaikka itse elukoista tykkäänkin, koirista erityisesti, valkkaisin mieluummin morsiamen jolla ei lemmikeitä ole, ainakin siinä tapauksessa jos asuu kaupunkiympäristössä(kerrostalo on kidutusta koiralle). Tuollaiset kaksikin koiraa vaativat jo suhteellisen paljon hoivaa ja aikaa, herkästi voi ruveta tuntumaan että itse on pelkkä vierailija ympäristössä jossa kaikki pyörii koirien ehdoilla. Jos emäntänsä taas keskittyisi enimmäkseen minuun ja jättäisi koirat huonolle hoidolle joutuisin moisen eläinrääkkääjän heivaamaan luonnesyistä.
Tunnen muutaman ihmisen jolla on ollut koirien/seurustelun kanssa samoja ongelmia ja olen jutellut joidenkin koira-tai-minä tyypin kanssa asiasta ja ilmeisesti kyseisille ihmisille on täysin mahdotonta hyväksyä se että jokin tai joku on kumppanilleen yhtä tärkeä kuin hän. Eli oli kyse koirasta tai äidistä tai siskosta tai parhaasta ystävästä.
Eikä kyse useinkaan ole siitä että koira olisi jolle kulle tärkeämpi kuin oma seurustelu kumppani, vaan siitä että ihminen joka pitää koirista ja jolla on koira/koiria pitää koiraa ystävänä ja kumppanina ja monesti koira on ollut monta vuotta jo ei sitä ruveta silloin antamaan pois tai lopettamaan siksi että muija/äijä sanoo niin rakasti tätä kuinka paljon tahansa.
Kuvitelkaa asia vaikka nyt näin että tyttö/poika kaveri sanoisi jostain ystävästäsi jonka olet tuntenut lapsesta asti samalla tavalla tai lapsestasi, eihän asia ole täysin verrannollinen, mutta ei se ole koiran vika että omistajan kumppani on sille mustis ja monesti jos koira ei pidä tästä johtuu nimenomaan siitä että se aistii mitä mieltä siitä ollaan.
varmasti tapauksia ja syitä on joka lähtöön, mutta nuoret yleensäkin eivät osaa tulkita tunteitaan! yksi huomaamani syy on se, että koiraa tai muuta lemmikkiä kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä, sitä paapotaan ja hyysätään kuin se olisi vauva!
no tästäkös nuori rakkauden, läheisyyden ja hyväksynnän kipee kumppani närkästyy, koska kumppanusten keskeisestä vuorovaikutuksesta tämä hempeys voi puuttua täysin!
eli, paapokaa toisianne ei pelkästään lemmikkiä!
Tekisin itse varmasti samalla tavalla, koska en voi yksinkertaisesti sietää koiria. Ne haisevat, kuolaavat, pitävät kamalaa meteliä, täyttävät kaikki nurkat karvoilla ja niin edelleen. Missään olosuhteissa en alkaisi elämään kenenkään kanssa jolla olisi koira, vaikken itse niille allerginen olekaan.
Ei ollutkaan kysymys siitä, alkaako vai ei, vaan vasta myöhemmässä vaiheessa tuo vaatimus tehtiin... Sehän on ihan ymmärrettävää, että jos et koirista pidä, et ala edes seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla koira on. Mutta että on sellaisen ihmisen kanssa jo pitkänkin aikaa ja sitten alkaa esittää uhkavaatimuksia... ei se niin käy. 99,9% koiranomistajista valitsee koiransa.
Naisen paras lemmikki ei jätä pulaan, ja ei juokse vieraissa. Onpahan tullut nähtyä tuokin suuntaus, valitettavasti. No, makunsa ja suuntauksensa kullakin.
Miehen korvikkeena kaikinpuolin kyllä tarkoitin, myös makuuhuoneen puolella.
luulen että koira on vain tekosyy, tosiasiassa suhde ei toimi. Ei eläin korvaa ihmistä. Koiraihminen löytäkööt koiraihmisen...