Haluaisin jakaa kanssanne tarinani.
Loppukesästä työpaikalleni tuli kaksi asentajaa Suomen ulkopuolelta. Jo ensimmäisestä päivästä lähtien huomasin toisen heistä kohdistavan pitkiä katseita minuun. Työt sujuivat normaalisti, minun ihmetellessäni mitä nämä pitkät katseet tarkoittavat.
Eräänä päivänä toimin kuskina asentajille jalkapallo-otteluun. Kotimatkalla ottelusta keskustelin ystäväni kanssa puhelimessa illan yökerhosuunnitelmista. Asentajat kysyivät minulta mitä viikonloppusuunnitelmia minulla on. Kerrottuani minun ja ystäväni menevän yökerhoon, pyysivät asentajat lupaa päästä mukaan.
Ilta vaihtui yöksi. Meillä oli oikein hauska ja onnistunut ilta. Hitaat tanssin juurikin tämän katselijan kanssa. Kun valomerkki tuli, oli kotiin lähdön aika. Hiljaa mielessäni toivoin että ihailijani olisi ehdottanut illan jatkoa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Hyppäsin taksiin ja olin jo matkalla kotiin, kunnes rohkaistuin ja pyysin kuskia kääntymään takaisin asentajien asunnolle. Ulkona sateessa värjötellessäni kirosin itseäni, ja tunteitani, kunnes näin heidän saapuvan. Pyysin häntä tulemaan mukaani, ja hän tuli.
Tästä lähtien, seuraavat kaksi kuukautta, olimme erottamattomat. Hän nukkui luonani joka yö. Aamulla haimme toisen asentajan asunnolta, ja menimme töihin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Työkaverini eivät koskaan saaneet tietää mitään vaikka kiinni jääminenkin oli monta kertaa lähellä.
Vietimme yhdessä ihania hetkiä. Kävimme kalassa, teimme ruokaa, ulkoilimme. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, mutta selvisimme. Minä opin hänen kieltään ja hän oppi minun. Siinä välissä vielä englanti apuna.
Hän oli hellin, huomaavaisin ja ihanin mies jota olen koskaan tavannut.
Eräänä iltana hän kertoi minulle, että kotimaassa odottaa lapsi ja vaimo. Minä järkytyin. En kuitenkaan pystynyt olemaan hänestä erossa, eikä hän minusta. En enää halunnut puhua, enkä ajatella koko asiaa.
Jatkoimme samaa rataa, kunnes tuli loman aika. Mies lähti kotiin viikoksi. Tuntui, kun sydämeni olisi revitty rinnasta. Kenellekkään en voinut asiasta puhua, vaikka kurkussa oli pala ja tuntui siltä että itku voisi tulla hetkenä minä hyvänsä. Musiikki jota kuuntelimme, asiat joita teimme, sanat, eleet. Kaikki toivat hänet mieleeni ja en voinut tehdä muuta kuin itkeä.
Viikko meni hitaasti, ja hän tuli takaisin. Tiesin jo seuraavan ongelman olevan käsillä. Viisumissa ei olisi päiviä enää jäljellä kuin kolme viikkoa. Puhuimme asiasta, ja siitä mitä tekisimme tämän jälkeen. Hän lohdutti minua, että työn merkeissä tulisimme kyllä näkemään. Päätin, että otetaan jäljellä olevasta ajasta kaikki irti, ja murehditaan sitten kun on aika.
Elimme, olimme ja nautimme toisistamme.
Nyt hän on mennyt. Hän vei puolet minusta mukanaan. Tiedän että kaikki on ohi ja se sattuu. Se sattuu niin että sydäntä riipii.
Rakastuin mieheen joka moraalisesti oli joka suhteessa täysin väärä minulle. Ei pelkästään minun oman hyvinvointini tähden, vaan myös hänen ja hänen perheensä.
Rakkaus ei katso ikää, kansalaisuutta, sukupuolta, siviilisäätyä tai mitään muutakaan. Rakkautta ei voi kahlita, käskeä tai torjua.
Loppukesästä työpaikalleni tuli kaksi asentajaa Suomen ulkopuolelta. Jo ensimmäisestä päivästä lähtien huomasin toisen heistä kohdistavan pitkiä katseita minuun. Työt sujuivat normaalisti, minun ihmetellessäni mitä nämä pitkät katseet tarkoittavat.
Eräänä päivänä toimin kuskina asentajille jalkapallo-otteluun. Kotimatkalla ottelusta keskustelin ystäväni kanssa puhelimessa illan yökerhosuunnitelmista. Asentajat kysyivät minulta mitä viikonloppusuunnitelmia minulla on. Kerrottuani minun ja ystäväni menevän yökerhoon, pyysivät asentajat lupaa päästä mukaan.
Ilta vaihtui yöksi. Meillä oli oikein hauska ja onnistunut ilta. Hitaat tanssin juurikin tämän katselijan kanssa. Kun valomerkki tuli, oli kotiin lähdön aika. Hiljaa mielessäni toivoin että ihailijani olisi ehdottanut illan jatkoa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Hyppäsin taksiin ja olin jo matkalla kotiin, kunnes rohkaistuin ja pyysin kuskia kääntymään takaisin asentajien asunnolle. Ulkona sateessa värjötellessäni kirosin itseäni, ja tunteitani, kunnes näin heidän saapuvan. Pyysin häntä tulemaan mukaani, ja hän tuli.
Tästä lähtien, seuraavat kaksi kuukautta, olimme erottamattomat. Hän nukkui luonani joka yö. Aamulla haimme toisen asentajan asunnolta, ja menimme töihin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Työkaverini eivät koskaan saaneet tietää mitään vaikka kiinni jääminenkin oli monta kertaa lähellä.
Vietimme yhdessä ihania hetkiä. Kävimme kalassa, teimme ruokaa, ulkoilimme. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, mutta selvisimme. Minä opin hänen kieltään ja hän oppi minun. Siinä välissä vielä englanti apuna.
Hän oli hellin, huomaavaisin ja ihanin mies jota olen koskaan tavannut.
Eräänä iltana hän kertoi minulle, että kotimaassa odottaa lapsi ja vaimo. Minä järkytyin. En kuitenkaan pystynyt olemaan hänestä erossa, eikä hän minusta. En enää halunnut puhua, enkä ajatella koko asiaa.
Jatkoimme samaa rataa, kunnes tuli loman aika. Mies lähti kotiin viikoksi. Tuntui, kun sydämeni olisi revitty rinnasta. Kenellekkään en voinut asiasta puhua, vaikka kurkussa oli pala ja tuntui siltä että itku voisi tulla hetkenä minä hyvänsä. Musiikki jota kuuntelimme, asiat joita teimme, sanat, eleet. Kaikki toivat hänet mieleeni ja en voinut tehdä muuta kuin itkeä.
Viikko meni hitaasti, ja hän tuli takaisin. Tiesin jo seuraavan ongelman olevan käsillä. Viisumissa ei olisi päiviä enää jäljellä kuin kolme viikkoa. Puhuimme asiasta, ja siitä mitä tekisimme tämän jälkeen. Hän lohdutti minua, että työn merkeissä tulisimme kyllä näkemään. Päätin, että otetaan jäljellä olevasta ajasta kaikki irti, ja murehditaan sitten kun on aika.
Elimme, olimme ja nautimme toisistamme.
Nyt hän on mennyt. Hän vei puolet minusta mukanaan. Tiedän että kaikki on ohi ja se sattuu. Se sattuu niin että sydäntä riipii.
Rakastuin mieheen joka moraalisesti oli joka suhteessa täysin väärä minulle. Ei pelkästään minun oman hyvinvointini tähden, vaan myös hänen ja hänen perheensä.
Rakkaus ei katso ikää, kansalaisuutta, sukupuolta, siviilisäätyä tai mitään muutakaan. Rakkautta ei voi kahlita, käskeä tai torjua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rakkautta, kuten muitakaan tunteita, ei voi kahlita, käskeä tai torjua, kuten sanot.
Sen sijaan käyttäytymisestään ja toiminnastaan ihminen päättää itse ja kantaa vastuun
.
"Rakkaus ei katso ikää, kansalaisuutta, sukupuolta, siviilisäätyä tai mitään muutakaan. Rakkautta ei voi kahlita, käskeä tai torjua. "
Mutta tekojaan voi ja pitää hallita. Muutenhan ihminen on suorastaan vaaraksi itselleen ja ympäristölleen ja hänet täytyy laittaa lukkojen taakse. Tunteet ovat tunteita, teot tekoja. Yhtäläisyysmerkin laittaminen näiden kahden välille on vastuutonta.