pyöräillehehän voi saavuttaa hyvin korkean hapen oton .miten testata kuntoa?
Ergometrit kuntotestiasemilla ei tule
kyseesen koska henkilo A600wat pajulahti
ja 400w esport center 420 wat joku muu asema.
Pyörissäkin on eroa maasto pyörällä
joku kisareitti olosuhteet vaihtelee
vaikeata testata kisat ei tuu kyseeseen koska mulla
on kilpapyörät mulla perus pyörä.
Ergometrit kuntotestiasemilla ei tule
kyseesen koska henkilo A600wat pajulahti
ja 400w esport center 420 wat joku muu asema.
Pyörissäkin on eroa maasto pyörällä
joku kisareitti olosuhteet vaihtelee
vaikeata testata kisat ei tuu kyseeseen koska mulla
on kilpapyörät mulla perus pyörä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Luotettavasti voi hapenoton testata vain, jos se todella mitataan, eli naamari päähän, ja oikeasti mitataan, mitä testattava kuluttaa. Nuo ergometritestit ovat vain arvioita. Minäkin sain yhdestä ergometritestistä paremman hapenottokyvyn kuin Myllylällä. Testaaja kehtasi vielä väittää, että testi näyttää oikein!!
Omaa kuntoaan voi seurata helposti. Ajetaan omalla pyörällä joku tietty edestakainen matka, ja otetaan aika. Aina sama matka ja aina täysillä. Ei tarvi olla kuin 5 kilometriä yhteensä. Jos pääsee yli 35 keskinopeutta, on ihan hyvä, 40 loistava kunto.
Maastopyörälläko pitää ajaa 35 -40 avs
maantiellä Uukäännös puolitajuttomana
tuntuu vaarallisellalta .
Mikä tahansa käy. Tuo 35-40 onnistuu oikeasti vain kilpapyörillä. Tarkoitin oman kunnon kehityksen seuraamista. Jos nyt pääset 25 km/h niin treenauksen jälkeen voit päästä 27 km/h. Minulla on runsaasti kokemusta vastaavanlaisesta omasta testauksesta. Sitä ei pidä vertailla muihin. Jos omistaa sykemittarin, aina vaan parempi. Merkkaa aina kaikki ylös; sykkeet, tuntemukset, lämpötilat, tuulet ym. Aika aina sekunnin tarkkudella.
Tuolla aikaisemmissa jutuissa heitin haasteen: jos ajaa edestakaisen 5 km 40 km/h keskinopeudella, nostan olematonta hattuani. Ei kilpapyöräilijöille, joilta se kyllä onnistuu.
Kilpapyörä on samanlainen väline , kuin tarkka ase- ellei ampuja osaa ampua on aivan sama mikä on kädessä Nopeuteen vaikuttaa eniten pyöräilijän tuottama voima ja keskinopeuksiin kestävyys. Kilpapyörällä ei välttämättä päästä edes 20km/h av ellei ole kuntoa. Haasteita ei muuten oikein ole korrektia heitellä, ellei ole valmis vastaamaan muiden haasteisiin.
Tuo haaste ei koske minua, sanoinhan ettei se koske kilpapyöräilijöitä. Olen ajanut kelloa ja muita vastaan numerolappu kyljessä niin monta sataa kertaa, etten lähde mihinkään "haasteisiin" mukaan. Tiedän ihan tarkkaan mihin kykenen ja mikä on "paikkani"
Suonet anteeksi. En ottanut tätä seikkaa huomioon. Kunnioitan entisiä kilpailijoita. Mielipiteesi olkoon arvostettuja tällä palstalla.
Joko kokeilit sitä vitosta, kauanko meni? Jos haluat koetella itsesi ja muiden kuntoa, mene viivalle. Eli hommaa lisenssi ja numerolappu kylkeen. Ei tarvi selitellä mitään, kun tuloslistat laitetaan senälle.
Pyöräilijän kunnon mittaus useasti kauden aikana labrassa on utopiaa. Muita keinoja on syytä miettiä ja pyöräilijälle luonnollisimmalta vaikuttaa pyöräillen suoritettu testi. Seuraavassa eräs mahdollisuus.
Kuntotesti fillarilla olisi paras suorittaa pitkähkössä nousussa siten, että ensin ajetaan lämmittelyajo ja nostetaan pulssi yli 100 bpm. Ennakkoon mitattu ja tiehen merkattu matka ajetaan lentävällä lähdöllä ja ajoaika kellotetaan. Ajoajasta, korkeuserosta ja reitin pituudesta lasketaan W/kg teho. Reitin korkeuseron määrittely saattaa olla tuskallista, mutta topografikartta korkeuskäyrineen antaa lohtua ongelmaan. Käsikäyttöisten GPS-laitteiden korkeusilmoituksessa pienehköillä korkeuseroilla esiintyy liikaa hajontaa.
Kenellä ei omaa tietokoneohjelmaa tulosten analysointiin ole, voi suorituttaa laskennan vaikka täällä:
http://www.2peak.com/tools/map.php?referer=tour
Testin kesto pitäisi olla vähintään 4 min, mieluummin 8 min, ja korkeuseroa reitillä riittävästi, jotta nopeus jäisi pieneksi ja pääosa tehosta kohdistuisi korkeuseron voittamiseen. Kunnon kehittyminen näkyy pienempänä ajoaikana ja suurempana W/kg arvona. Tasamaa-Suomessa sopivia ajettavia reittejä vaan ei helpolla löydy.
Kuntoilijalle kunnon kehityksen seurantaan riittää lattialla suoritettu pelkkä kyykkyyn/ylös harjoitus ja heti testin loputtua suoritettu pulssin mittaus, sekä palautumisen seuranta. Kun testi tehdään aina samalla tavalla, niin palautumisen nopeutuminen on osoitus kunnon kohoamisesta.
Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon mielipiteenäni; että pyöräily on laji, jota ei voi suosittella kenellekään kilpaurheilulajiksi. Liikkumis- ja kuntoilumuotona pyöräily sen sijaan on mainio tapa, kunhan vaan muistaa olla rehkimättä liikaa. :-)
Siitäkin huolimatta, tai juuri siksi, kehotan lukemaan seuraavan tarinan ammattipyöräilijän treeneistä.
Saksalaisen 'Tour'-lehden verkkojulkaisussa on kuvaus Georg Totschnig'n, 7. TdF:n kokonaistuloksissa 2004, harjoittelusta huhtikuussa 2004.
http://www.tour-magazin.de/to/tour_artikel/show.php3?id=366&nodeid=61&subnav=41
Ilmoitetut wattiarvot eivät ole kiinteitä, vaan niitä suhteutetaan ajajan kulloiseenkin kuntotilaan (ja muihin sovellettaessa lisäksi henkilön painoon). Totschnig seuraa senhetkistä kuntotilaansa ergometritesteillä. SRM-kammilla ( http://www.srm.de/mambo/index.php ) ajetuista testeistä on valmentaja määritellyt maantiellä käytettävät pyöritysnopeudet. (SRM-vastaava on myös Polarilla)
Kenellä saksa ei ole hanskassa, mutta englanti yes, voi yrittää käännättää tekstiä altavista'n 'Baabelin kalalla'. http://babel.altavista.com/translate.dyn
Jos ja kun edellisestä ei suoraan käynyt selville mielipiteeni 5 km kakasisuuntaisesta ajotestistä, niin kerron sen vielä tässä.
Testi on käyttökelpoinen siinä kuin joku muukin omatoiminen testaus, kunhan vaan ajetaan aina sama reitti. Käännöspaikalla voi vaikka pysähtyä ja nostaa pyörän takaisin tulosuuntaan. Ei haittaa, kunhan käännöksen tekee joka kerta samalla tapaa.
Tasamaalla ajetuissa testeissä on se hankaluus, että kun ajonopeus on suuri, niin erilaisten ympäristötekijöiden vaikutus tulokseen lisääntyy. Tulosta sekoittavia muutoksia aiheuttavat; erilainen tuulen voimakkuus ja suunta, ajoasento ja käytetty välitys.
Meillä on ollut viikottaiset n.10 km tempokisat aikojen alusta, eli tulosmateriaalia on runsaasti. Samoin kai kaikilla muillakin pyöräilyseuroilla. Se on erittäin tärkeä oman kunnon mittari. Matka voi olla mikä tahansa, mutta mielestäni se yht. 5 km on minimi. 7-8 min.
Ja se, että ajetaan tosissaan kelloa vastaan.
Lappu on ollut rinnassa useasti ja hyvällä menestyksellä.
Minulla ei ole ollut ikinä lappua rinnassa. Enkä uhoa täällä olevani niin ja niin kova. Kaikki on listoilla ja tilastoissa. (ja iso kasa nauhoilla varustettuja läpysköitä hyllyssä)
Muistuttaisin ettei kyse ole uhoamisesta vaan yksinkertaisesta realitestistä -katsotaan käytännössä onko maapallo litteä ,niinkuin väität vai pyöreä niinkuin minä väitän..
Kuten totesin po Tunturi 310 (maantierenkailla) ero maantiepyöriin mitätön harrastelijatasolla.
Olen tehnyt kuormituskokeita polkupyöräergometrillä ramppimenetelmällä joka antaa "huonokuntoiselle" melko hyvän arvion hapenottokyvystä. Tuli kerran pyöräilyä harrastava kaveri testiin (noin 120-130 km lenkkejä). Testissä kävi niin että 20 minuutin (= 400 W) jälkeen jotain kummaa tapahtui ja ergometri alkoi pyöriä tyhjää ja lopetettiin testi kun oltiin kuitenkin hyvin lähellä maksimisuorituskykyä. Luultavasti heilumisen tms vuoksi tietokonesta ergometriin menevän kaapelin liitin oli huonosti kiinni. Ergometrissä itsessään olisi vastusta vielä riittänyt kun ohjekirjan mukaan maksimivastus on 1000 W ja uskoisin että tuo riittänee useimmalle...