Olen ollut parisuhteessa nyt 3,5 vuotta. Suhteen alussa kumppanini sekoili kännissä ja petti minua reissuillansa yhteensä viisi kertaa. Tätä on varmasti vaikeaa uskoa todeksi, mutta todella pitkän henkisen prosessin jälkeen annoin nuo kerrat hänelle anteeksi.
Rakastin häntä. Ja rakastin vielä noiden pettämisien jälkeenkin. Mutta en tiedä, rakastanko enää.
Nyt viime aikoina meillä on mennyt paremmin. Hänestä on tullut minulle uskollinen. Viimeisestä pettämisestä on aikaa jo lähes pari vuotta.
Mutta.. Minä olen puolestaan muuttunut viime aikoina. Tunteeni eivät ole enää samanlaiset, mitä ennen häntä kohtaan. Aina, kun hän ei vastaa minulle puhelimeen tuntikausiin, pelkään heti pahinta. Pelkään, että hän voi toistaa samat temppunsa, mitä hän teki suhteen alussa. Pelkään, että hän pettäisi minua vielä kerran selkäni takana.
Luottamus ei ole siis koskaan palautunut täysin häneen. Ja nuo silloiset pettämiset ovat selvästi jättäneet minuun haavoja, jotka eivät ole parantuneet vieläkään.
Tämän vuoksi olen alkanut nyt viime aikoina miettimään ja haaveilemaan uudesta kumppanista. Olen alkanut myös katsella ympärilleni salaa. Olen myös jopa viestaillut toisen kanssa salaa. En enää halua kumppaniani niin paljon seksuaalisestikaan, kuin joskus ennen.
En olisi koskaan voinut kuvitella itseäni ajautuvan tähän tilanteeseen vielä suhteemme alussa..
Summa summarum: Pettämisestä ei ilmeisestikään pääse koskaan kunnolla yli? Se seuraa ilmeisesti loppuun asti :(
Ei ole elämä aina helppoa...
Rakastin häntä. Ja rakastin vielä noiden pettämisien jälkeenkin. Mutta en tiedä, rakastanko enää.
Nyt viime aikoina meillä on mennyt paremmin. Hänestä on tullut minulle uskollinen. Viimeisestä pettämisestä on aikaa jo lähes pari vuotta.
Mutta.. Minä olen puolestaan muuttunut viime aikoina. Tunteeni eivät ole enää samanlaiset, mitä ennen häntä kohtaan. Aina, kun hän ei vastaa minulle puhelimeen tuntikausiin, pelkään heti pahinta. Pelkään, että hän voi toistaa samat temppunsa, mitä hän teki suhteen alussa. Pelkään, että hän pettäisi minua vielä kerran selkäni takana.
Luottamus ei ole siis koskaan palautunut täysin häneen. Ja nuo silloiset pettämiset ovat selvästi jättäneet minuun haavoja, jotka eivät ole parantuneet vieläkään.
Tämän vuoksi olen alkanut nyt viime aikoina miettimään ja haaveilemaan uudesta kumppanista. Olen alkanut myös katsella ympärilleni salaa. Olen myös jopa viestaillut toisen kanssa salaa. En enää halua kumppaniani niin paljon seksuaalisestikaan, kuin joskus ennen.
En olisi koskaan voinut kuvitella itseäni ajautuvan tähän tilanteeseen vielä suhteemme alussa..
Summa summarum: Pettämisestä ei ilmeisestikään pääse koskaan kunnolla yli? Se seuraa ilmeisesti loppuun asti :(
Ei ole elämä aina helppoa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihme jaarittelua.. Jos asiat eivät luista ja toinen pettää, niin MIKSI roikut tuollaisessa suhteessa.
Lässytyksesi kumppanin petollisuudesta on epäoleellista. Oleellista on tämä:
"olen alkanut nyt viime aikoina miettimään ja haaveilemaan uudesta kumppanista. Olen alkanut myös katsella ympärilleni salaa. Olen myös jopa viestaillut toisen kanssa salaa"
Eli sinä oletkin nyt se petturi. Turha pestä omaatuntoa puhtaaksi toisen harharetkillä.
No, itselleni tapahtui joskus vastaavanlainen tilanne ja pettämisiäkin taisi olla myös viisi, joista mies jäi kiinni.
Annoin myös pitkin hampain anteeksi, muttei suhde palannut ikinä entiselleen.
Aikaa noista ajoista on kulunut melkein 20v.
En osaa arvostaa kumppania, todennäköisesti on uskollinen nykyään, jollei, niin ei sekään minua ihmeemmin hetkauta.
Pettää jios pettää.
Minuun tuo menneisyys vaikutti ehkä niin, että petän myös itse nykyään.
On ollut lyhyitä ja pidempiä suhteita, ilman pienintäkään morkkista.
Yhdessä meidät pitää lapset, koska meillä ei varsinaisesti ole isoja riitoja ja arki kuluu normaalisti.
Jos nyt näin jälkiviisaana ajattelisin, niin parempi olisi tietenkin ollut silloin heti erota..mutta elämä on mennyt nyt näin ja tulevaisuudesta kukaan ei tiedä.
Pettäminen jättää kuitenkin AINA ihmiseen jälkensä ja tiedän, miten jotkut tahot halveksivat sitä, mitä itsekkin nyt teen, mutta ihan sama.
Minulla ei ole syytä tulla uskolliseksi, kunnen edes pode huonoa omaatuntoa, pikemminkin päinvastoin, ulkopuolinen suhde piristää kummasti tässä vaiheessa elämää.
"Minulla ei ole syytä tulla uskolliseksi, kunnen edes pode huonoa omaatuntoa, pikemminkin päinvastoin, ulkopuolinen suhde piristää kummasti tässä vaiheessa elämää."
Miksi sitten sanot, ettet arvosta miestäsi? Tunnutte olevan täsmälleen samasta puusta veistettyjä.
Paitsi, että miehesi on tehnyt parannuksen, kun sinulla ei omaatuntoa pakota ollenkaan.
Kyllä, voi olla juuri näin, että samasta puusta ollaan veistetyt.
Tosiaan omatunto ei kolkuta ja jos se joskus muistuttaakin, että vääryyttä teen, niin äkkiä sen unohtaa, kun muistelee mitä itselle on tehty...!
Eli mitä tästä opimme..kannattaa miettiä tarkkaan, ennenkuin lähtee pettämään, sillä aina joutuu niittämään sitä mitä kylvää ja itsekkin olen varautunut tähän, mutta minua ei enää moinen kaada :/
Montako kertaa tarvii pettää et tietä et toinen ei ole luotettava kumppani. Taidat olla vähän tyhmä kun 5 kertaa annoit pettää etkä eronnut. Omapa on asiasi mitä teet. Ei kannata seurustella jos annat joka kerta anteeksi noin paljon.
Oletpa käynyt tosiaan pitkän tien antaessasi peräti viisi pettämistä anteeksi. Monet näyttävät puolisolleen ovea jo ensimmäisen hairahduksen jälkeen eivätkä anna edes sitä yhtä kertaa anteeksi. Kuten varmaan olet huomannut, tällaiset tapaukset ensin heikentävät suhdetta, mutta niistä selvittäessä suhde vahvistuu.
Mitä tulee pettämisestä selviämiseen, niin kyse on todellakin luottamuksesta ja sen rakentamisesta kuten olet varmasti huomannutkin. Tämän takia teidän pitäisi yhdessä sitoutua luottamuksen palauttamiseen, mikäli aiotte todella pysyä yhdessä.
Kehottaisin teitä laatimaan yhdessä kalenterin, josta näet aina missä kumppansi on menossa. Lisäksi hänen pitäisi aina olla puhelimella tavoitettavissa. Tällä tavalla tiedät missä hän menee ja voit olla jatkuvasti yhteydessä häneen. Puolisostasi tämä varmasti tuntuu siltä, ettet luota häneen mutta näinhän asia juuri on. Hän on pettänyt ja sen jälkeen luottamus täytyy ansaita uudelleen.
Mitä tulee kumppanin vaihtamiseen, niin sanoisin ettei vaihtamalla parane. Sama ruoho kasvaa molemmilla puolilla aitaa.
Noinhan se asia on, mutta mitäpä, kun puoliso on sitä mieltä, että se on vahtimista ja kyttäämistä tietää toisen menot. Puolisoni ei juuri ymmärrä tuota, että nyt pettämisen jälkeisessä tilanteessa, jossa siis anteeksiannettu, mutta ei pettäjän puolelta edes anteeksi pyydetty, on se luottamus uudelleen ansaittava. Syyttää, etten pysty siihen ja epäilen aina eli kaataa yhä koko pettämisensä minun niskaani ja minun syykseni. Minun pitää siis näyttää, että en epäile ja silti en voi varmasti tietää jatkaako tekstailuja sille toiselle yms. Puhelimen piilottelun perusteella puuha jatkuu.
Syyttää minua siis eräällä tavalla mustasukkaiseksi, vaikka kaikki alkoi vasta siitä hetkestä, kun aavistin pettämisen ja kohta jäikin kiinni. Olen sitä mieltä, että näillä kaikilla syytöksillä yrittää vain peitellä sitä mitä teki, onko näin? Aika vaikeaa on ymmärtää, että anteeksiantamisen jälkeen kiusasi henkisesti kertomalla juttuja sattumalta tapaamistaan naisista ja en voi tietää mitä kaikkea on heidän kanssaan touhunnut. Puolisollani on aina ollut heikko itsetunto, johtuen lapsuudesta ja muusta elämästä. On siis tekstaillut vielä anteeksiantamisen jälkeenkin toisen kanssa, eikö ymmärrä vai mistä kyse? Levittelee myös minusta perättömiä juttuja kyttäämiseeni/ vahtimiseeni liittyyen kavereilleen ja ilmeisesti siten salaa koko pettämisen muilta?
Haluan taistella pitkäaikaisen avioliittoni puolesta, sillä tiedän, ettei puoliso vaihtamalla parane ja omani oli ennen tätä pettämistä erinomainen. Luottaminen on vain niin vaikeaa, kun toinen ei ymmärrä, että hänen pitää tukea kunnolla.
Mun mielestä tuossa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Jos mies ei oo pyytäny ees anteeksi pettämistään ja syyttää sua kaikesta, niin mitään ei vaan oo tehtävissä. Luultavasti se jatkaa samaa rataa ja sä joko kestät sen tai sitte et. Mä en kestäis, yhen kerran voisin yrittää antaa anteeksi, mutta en oo varma pystyisinkö. Mutta toisesta ois varma ero.