Kuuleppas erään anoppi siellä

Juu.
Poijjaan vaimona ylempi, on on.

Aloituksen teksti on paljon puhuva ja opettava.Se sopii muuhunkin tilanteeseen kuin vain anoppi-miniä suhteeseen.
Jos vain seuraa sitä,mitä jotkut ihmiset puhuvat minusta,elämisen voimat voivat heiketä. Kun katsoo peiliin ja tunnistaa ja tunnustaa,että on tehnyt muutamia asioita,jotka eivät ole ympäristön mieleen,voi pysähtyä ajattelemaan.Jos asiat riitelevät,itsensä ei tarvitse heti nousta puolustamaan.
Tietenkään ei tarvitse olla toisten "jätesäkkinä",johon toiset purkavat ongelmansa.Mutta jos tilanne menee ylipäätään ongelmalliseksi,voi aina siirtyä "taka-vasemmalle" ja antaa tilanteen rauhoittua.Jos väli-matka ei tuo parannusta asiaan,silloin nämä ihmiset vaan ei näytä sopivan yhteen elämään.Uskon,että ihmisistä kuitenkin löytyy sellaisia,joiden kanssa ei tule arvojen ja elämän tapojen suhteen ristiriitoja.Jatkaa eloaan heidän kanssaan.Silloin voimistuu ihmisenä ja elämä on elämisen arvoista.
Toisen hyväksyntä ja kunnioitaminen on lähtökohtana ihmissuhteissa tärkeä ,oli se ihmissuhde mikä tahansa.

Miski vain toisen kunnioittaminen? Miksi et ota esille molemminpuolista kunnioitusta. Ei molemminpuoliseen kunnioitukseen kuulu mitkään takavasemmalle siirtymiset, eikä eripuraa tule hyvin kasvatetuilla mukavilla. Terveet arvot ja elämäntavat eivät tuo eteen ristiriitoja.
Tietty, perhekeskiöissä on paljon salakavalia kasvatuksellisia virheitä, joidenka vuoksi perheenjäsenistä tulee ei-pidettyjä yksilöitä, eikä niin ollen heidän kanssaan tule kovin moni toimeen. Tämän sivun aihe on heidän kohdalla vai yksi kenen kanssa eivät tule toimeen, lisäksi vapaa-ajan henkilöt, työyhteisö ja kaikki muut elämässä piipahtelevat.