Kerron tässä nyt itsestäni ja vanhasta tapahtumasta, jota olen miettinyt nyt enemmän. Tämä tapahtui noin 1,5v sitten. Seurusteltu ollaan miehen kanssa pian 3 vuotta.
Tuolloin istuimme iltaa yhdessä ja olimme molemmat nauttineet jonkin verran alkoholia. Puhuimme koulukiusaamisesta, meitä molempia on kiusattu joskus koulussa. Miestä lievemmin, minua enemmän. Keskustelun lopuksi mies päätti näyttää, miten koulukiusaajille pitäisi tehdä ja alkoi hakata tyynyä nyrkein.
Minä säikähdin kovasti tuota käytöstä, ryntäsin äkkiä pois huoneesta ja lukittauduin vessaan. Vessassa vanhat muistot tulivat pintaan, isäni oli minua kohtaan joskus väkivaltainen. Raivostuin ja löin vessan oveen niin lujaa, että siihen tuli reikä. Muistaakseni huusin vielä miehelle, että minuunhan et koske.
Myöhemmin mies sai minut puhuttua ulos vessasta, mutta oli aika vihainen oven vuoksi. Hän sanoi vain ihan vaan näyttäneensä miten koulukiusaajille tehdään ja sanoi ettei minuun olisi todellakaan koskenut. Puhuimme asian selväksi, mutta minua jäi silti vaivaamaan. Olen vihainen miehelle ja itselleni. Minusta mitään ei tarvitse noin alkaa näyttämään, että miten jollekin tehdään. Tottakai säikähdän siitä ja alan puolustautumaan, koska koen itseni uhatuksi tilanteessa.
Näitä tilanteita ei ole sen jälkeen ollut, vain tuo yksi kerta siis 3 vuoden seurustelun aikana. Pelkään kuitenkin, että jos miehellä menee joskus hermo ja vaikka paiskaa jonkun tavaran lujempaa (näin ei ole koskaan kyllä tehnyt) alanko puolustautua siinäkin tilanteessa?
Tuolloin istuimme iltaa yhdessä ja olimme molemmat nauttineet jonkin verran alkoholia. Puhuimme koulukiusaamisesta, meitä molempia on kiusattu joskus koulussa. Miestä lievemmin, minua enemmän. Keskustelun lopuksi mies päätti näyttää, miten koulukiusaajille pitäisi tehdä ja alkoi hakata tyynyä nyrkein.
Minä säikähdin kovasti tuota käytöstä, ryntäsin äkkiä pois huoneesta ja lukittauduin vessaan. Vessassa vanhat muistot tulivat pintaan, isäni oli minua kohtaan joskus väkivaltainen. Raivostuin ja löin vessan oveen niin lujaa, että siihen tuli reikä. Muistaakseni huusin vielä miehelle, että minuunhan et koske.
Myöhemmin mies sai minut puhuttua ulos vessasta, mutta oli aika vihainen oven vuoksi. Hän sanoi vain ihan vaan näyttäneensä miten koulukiusaajille tehdään ja sanoi ettei minuun olisi todellakaan koskenut. Puhuimme asian selväksi, mutta minua jäi silti vaivaamaan. Olen vihainen miehelle ja itselleni. Minusta mitään ei tarvitse noin alkaa näyttämään, että miten jollekin tehdään. Tottakai säikähdän siitä ja alan puolustautumaan, koska koen itseni uhatuksi tilanteessa.
Näitä tilanteita ei ole sen jälkeen ollut, vain tuo yksi kerta siis 3 vuoden seurustelun aikana. Pelkään kuitenkin, että jos miehellä menee joskus hermo ja vaikka paiskaa jonkun tavaran lujempaa (näin ei ole koskaan kyllä tehnyt) alanko puolustautua siinäkin tilanteessa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, minusta sä ehkä liioittelet asiaa. Mutta jos on tarvetta käsitellä nuita kiusaamisasioita niin voisitte käydä jossain juttelemassa niistä. Että ne ei ois möykkynä sisällä.
Ja sä voisit jutella omista lapsuuden traumoista.
Kannattaisi ehkä sinun tutkituttaa pääsi. Turhaa ylireagointia.
Kun seurustelukumppanisi on demonstroinut (näytellyt/lavastanut) sinulle miten haluaisi koulukiusaajia käsiteltävän tyynyn avulla, niin tämä näytös on laukaissut sinussa (aktivoinut) vanhan muiston/trauman riehuvasta isästäsi lapsuudessa. Kyseessä todennäköisesti posttraumaattinen stressireaktio. Löydät siitä lisää tietoa vaikkapa googlettamalla.