Enkä nyt puhu siitä Laasas-tasosta, ainakaan yks yhteen. Johtuuko se siis siitä, että he haluavat nähdä vain hyvät puolensa, eivätkä kiinnittää huomiota vastakkaista sukupuolta vähemmän kiinnostaviin puoliinsa? Ihan fiksu taktiikka, jos on tarkoituksena pitää mieli hyvänä ja lippu korkealla. Mutta auttaako sopivan kumppanin etsinnässä?
Vai onko kyse vain siitä, että ihmiset vetävät rajan johonkin kohtaan, ja toteavat (ehkä sitä tiedostamatta), että tätä rajaa vähemmän vetovoimaista ihmistä en suostu ottamaan, en nyt enkä tulevaisuudessa.
Miksi ihmiset hakevat jotain mitä eivät todennäköisesti tule saamaan?
Ja jotkut myös aliarvioivat itsensä...
Vai onko kyse vain siitä, että ihmiset vetävät rajan johonkin kohtaan, ja toteavat (ehkä sitä tiedostamatta), että tätä rajaa vähemmän vetovoimaista ihmistä en suostu ottamaan, en nyt enkä tulevaisuudessa.
Miksi ihmiset hakevat jotain mitä eivät todennäköisesti tule saamaan?
Ja jotkut myös aliarvioivat itsensä...
Vastaukset 43
Vanhimmat
Miehenä mun mielestä on kyse siitä, että kaikilla miehillä on samantyyppinen naismaku, nätti ja hoikka pitäisi saada ja muunlaiset tavikset ja lihavat ei vaan viehätä.
Suurin osa miehistä ei vaan ole komea joten jäävät yksin koska eivät voi saada sellaista naista johon voisi ihastua.
Eli ei ole kyse siitä että yliarvioisi omaa tasoaan, mutta eivät vaan voi kiinnostua taviksista/rumista/lihavista.
On aivan tutkittu juttu, että juuri rumimmat miehet kuvittelevat, että heillä on mahdollisuus kaikista seksikkäimpiin naisiin. Vaikka mies olisi plösö, pullanaamainen, kalpea ja piirteetön, ja hänellä olisi pitkä rasvainen liuhuletti, kuvittelee mies silti, että hänellekin löytyy vielä jostain se maailman seksikkäin nainen.
http://www.terve.fi/parisuhde-ja-seksi/nain-mies-ajattelee-mita-hotimpi-nainen-sita-parempi-flaksi
"Mitä paremmannäköinen nainen oli mieheen verrattuna, sitä suuremmaksi miehet arvioivat naisen kiinnostuksen. Hassumman näköiset miehet pitivät itseään paljon komeampana ja uskoivat, että kauniit naiset olivat erittäin kiinnostuneita heistä. Komeammat miehet sen sijaan olivat arvioissaan paljon realistisempia. Naiset taas arvioivat miesten kiinnostusta ala-kanttiin."
Eli käytännössä vain tarpeeksi tasokkaat miehet ymmärtävät tasonsa. Ehkäpä se on juuri se syy, miksi he ovat tasokkaita. Rumilla miehillä sen sijaan on oletus, että heille kuuluu automaattisesti hottia ja hottentottia.
Aivan, ja sitten tässä on vielä sekin pointti, että miksi edes pitäisi olla tämä hottentotti? Eli nämä rumimmat miehet eniten myös haluavat näitä "hotteja" naisia, kun taas useimmiten nämä komeimmat ja realistiset eivät edes ole siitä piirteestä naisessa kiinnostuneita. Esimerkiksi monet yliopistotutkinnon opiskelleet miehet etsivät (ainakin pidemmän päälle) fiksua, järkevää ja aikaansaapaa NORMAALIA naista. Ei mitään bikinimallia.
Taso määräytyy varmaankin sen mukaan missä piireissä aikaansa kuluttaa. Itseänsä aliarvioiva voi hakea tiedostamatta alemman tason seuraa vaikka saisi parempaa. Sopivatko yhteen vai eivät? Sen kanssaihmiset tuumavat ensimmäiseksi.
Ei kanssaihmisille haeta sitä kumppania, vaan itselle.
Paha mennä sanomaan. Erityisesti nuo itseään rumina/ jollain tavalla epäviehättävinä pitävät ovat mielenkiintoisia. Itsestään liikoja luulevat on niin kaluttu aihe et tartun nyt tähän vaihteeksi.
Eräs tuttu nainen on perinteisen kaunis ja kaikin puolin miellyttävä tyyppi, mutta pitää itteään lihavana, rumana ja epäkiinnostavana. Luulin alkuun hänen kerjäävän huomiota itseinhollaan, mut myöhemmin tajusin et hän todela näkee itsensä aivan eri tavalla ku muut hänen ympärillä. Eikä hän siis valittele ulkonäköään, mut vähättelee itseään kaikessa - ja jos häntä koettaa kehua missä tahansa asiassa, vaikka hitto vie kahvinkeitossa, niin hän menee ihan vaikeaksi ja vaihtaa välittömästi puheenaihetta.
Olin juuri perjantaina ulkona naisporukassa jossa tämä nainen oli mukana, häntä lähestyi illan mittaan moni hyvännäköinen mies. Ihmettelin eikö kukaan noista miehistä kelpaa pidemmäksi ajaksi juttuseuraksi - hän piti miehiä niin paljon itseään paremmannäköisiä ettei halunnut tuhlata heidän aikaansa! Ei kai ne miehet nyt olisi tulleet juttelemaan ellei olisi pitäneet hänen ulkonäöstään??
Tunnen myös yhden miehen joka on samaa tyyppiä, komea mutta jostain syystä ei itse näe sitä. Ei näitä kyllä monia taida olla, enimmäkseenhän ihmiset taitaa luulla liikoja itsestään. Mut todella vaikea ymmärtää miten joidenkin ihmisten peilit näyttää katsojalleen niin totaalisen erilaista kuvaa kuin muille.
"hän piti miehiä niin paljon itseään paremmannäköisiä ettei halunnut tuhlata heidän aikaansa! "
Tuo on vain joku defenssi. Ei uskalla varmaankaan tutustua paremmin, koska itsetunto on niin huono ja ajattelee olevansa huonoa tyttöystävämatskua. Jos tavikset lähestyvät häntä, niin todennäköisesti sitten heistä ajattelee, etteivät ole tarpeeksi komeita. On tottunut "parempaan" ja oikeasti salaa tietää näyttävänsä hyvältä, vaikkei sitä ehkä peilistä näekään.
Minä olen vähän samanlainen, eli pidän itseäni ihan taviksena, vaikka olen tapaillut vain kauniita naisia. Valokuvissa näytän suorastaan karmealta. Seurusteluun asti en ole päässyt ja olen kuitenkin jo 31. Jotkut harmilliset lukot päässä estää syvällisen tutustumisen.
Tuo on erikoinen ilmiö, että aliarvioi ulkonäköään tuolla tavalla.
Itse olen varmaan sitten yliarvioinut, olen aina pitänyt itseäni ok näköisenä, mutta noin vuoden sisällä kolme ihmistä on sanonut päin näköä, että olen ruma.
Tämä on traagista siinä suhteessa, että olen jo pitkään panostanut ulkonäkööni ja pitänyt sitä vähän kuin parhaana puolenani.
Olen jo pitkään ajatellut, että olen ujo ja hiljainen, mutta ainakin ulkonäköni on ok.. :(
Olin aluksi juuri samaa mieltä tästä "ystävättärestäni" (työtuttu oikeastaan), mutta hän kyllä käännyttää luotaan myös niitä "tavis"miehiä. Olen nähnyt hänet rupattelemassa todella mitäänsanomattoman näköisten miesten kanssa luontevasti, ehkä sitten tosissaan pelkää "oman tasoisiaan" ja "parempia" miehiä niin kovasti ettei vaan juttu kulje yhtään... Hän kun ei tutussa seurassa ole mitenkään erityisen ujokaan. Olemme myös miettineet jos hän tykkääkin naisista mutta ei uskalla tulla kaapista? Tai sitten hänellä vaan on ns. "ruma" miesmaku jota me muut emme vaan ymmärrä...:D
Luulisi että sinunkin omakuvasi olisi, jos ei nyt korkealla niin ainakin oikealla tasolla jos kerran olet deittaillut ainoastaan kaunottaria, silti pidät itseäsi "ihan taviksena"? Aliarvioitkohan itseäsi nyt hieman? :)
Ai siis hän käännyttää tavismiehet samalla syyllä, että ovat niin komeita ja ei halua tuhlata heidän aikaansa? Ovatko nuo mitäänsanomattomat miehet siis vielä tavistakin "alempana"?
En tiedä voisiko kaunottarista puhua kuitenkaan, veikkaan että olisivat olleet miesenemmistön mielestä ehkäpä hyvännäköisiä tai kivannäköisiä. Pidän persoonallisesta ulkonäöstä. Yksi oli kyllä sellainen vähän geneerisen kaunis.
Minä ikään kuin siirsin heidät tarkoituksettomasti friend zonelle. Olen siis hengaillut heidän kanssaan, mutten ikinä ole ymmärtänyt, mitä he ovat halunneet minusta. Yksi kirjoitti chatissa, että "pitäisi pussata sinua joskus". Vastasin tuohon "aijaa", enkä mitään muuta. Ei pussattu koskaan. Tai ehkä jollain tavalla heidän halunsa ymmärsinkin, mutta ilmeisesti minun vastuulla olisi ollut joku ensimmäinen fyysinen kosketus. En kyllä ole ollut lukion jälkeen ihastunutkaan kunnolla kertaakaan erinäisten lukkojeni takia. Kaipa sillä on suurin vaikutus tässä asiassa.
En ole enää vuosiin tapaillut ketään, olen erakoitunut yksiööni aika pahasti tämän sosiaalisen taidottomuuteni ja vääristyneen minäkuvani takia. Viime aikoina olen kyllä onnistunut vähän self helpin avulla parantamaan tilannettani ja viimein alkaa tuntua siltä, että pystyisin jollekin naiselle antamaan vastakaikua näissä jutuissa.
Arrgghhhh! Toivottavasti käsitin väärin, mutta jos käsitin oikein, niin juuri sinun kaltaisesi ihmiset ärsyttävät yli kaiken. Siis sellaiset, joilla on aina tarve lokeroida ihmiset ja nimenomaan ulkokuoren perusteella, Aina täytyy olla kommentoimassa kavereille ja tutuille että minkä näköisien kanssa heidän pitäisi olla ja aina ollaan määkimässä jos joku kaveri viihtyy jonkun ei niin komean kanssa.
Mikä ihme siinä on, että teidänkin täytyy olla aina hämmästelemässä jos joku viihtyy itseään rumemman miehen seurassa? Onko se nyt ihan oikeasti teidän asianne? Kuulostat juuri sellaiselta, jonka mielestä ei saisi suunnilleen jutellakaan muiden kuin oman "tasoisten" kanssa ja joka on aina kauhistelemassa että "Miksi sä tuon miehen kanssa juttelit, eihän se ole edes komea!".
Heh, ihan tarkoituksella käytin noita lainausmerkkejä "tasoista" puhuessani, kun ketjun aihe on nuo "omat tasot". En todellakaan ole sanomassa minkä näköisten ihmisten kanssa kenenkin tulisi hengailla :D Mietin vain tämän työtutun "tasoa" ja sitä miksi hän kokee olevansa "huonompi" kuin millasena me muut hänet näemme - ja jos luit aiemman kommenttinikin niin hoksaat ettei puhe ollut vain siitä minkä "tasoiset" miehet häntä kiinnostaa. Pohdiskelin lähinnä sitä miten kummallinen ilmiö tuo itsensä aliarvioiminen on ihan ylipäätään, ei vain miesasioissa ;)
No, tosiasiassahan mä en voi mitenkään tietää mistä syystä hän käännyttää kaikki kiinnostuneet miehet - voihan hänen väite siitä että pitää itseään huonommannäköisenä heihin verrattuna olla vaan veruke, ehkä hän ei sit vaan kertakaikkiaan uskalla jutella... Kai tollasta ns. tarkasti kohdistunutta ujouttakin on? En tiedä :o
Eihän "tavis" ole mitenkään negatiivinen asia, minulle se tarkoittaa vain ettei ole silmiinpistävän komea/ kaunis, vaan tavanomaisemman hyvännäköinen. Mun silmään "mitäänsanomattoman" näköinen on sellainen kenen kasvot ei vaan jää mitenkään mieleen, eli ei viehätä mun silmää. Eli mun henkkoht "asteikoilla" se "mitäänsanomaton" olis kai "taviksen" alapuolella - hyi kuulostaa kamalalta... En halunnut tämmöistä tuoda tähän keskusteluun, ihmettelin vain sitä ihmisen itsensä aliarviointia.
Mut jälleen, tää onvain mun näkemys, jokainen saa olla omaa mieltään eikä ollut tarkoitus kenenkään mieltä nyt pahoittaa (nimimerkille Ärsytit!, pahoittelut), olisin vaan halunnut muiden kokemuksia itseään aliarvioivista ihmisistä kun niistä yliarvioijista riittää aina niin paljon juttua... :)
"hän piti miehiä niin paljon itseään paremmannäköisiä ettei halunnut tuhlata heidän aikaansa! "
Mussa on toi, se lyö selkärangasta eikä sille oikein voi mitään.
Mulle kuitenkin jostain syystä ihmiset kommentoi mun habitusta ja persoonaa positiivisesti tuon tuosta, isoinkin sanoin joskus. Tuntemattomatkin.
Se on jotenkin hämmentävää. Että mitä se nyt kohkaa, ihan ketään häiritsemättä tässä näitä banaaneja valkkaan.
Se ei vaan jotenkin uppoa, sitä ei tajua. Tarttuu kuin vesi hanhen selkään.
Mä teoriatasolla ymmärrän että mulla on omakuvassa jotain pahasti pielessä, noin teoriatasolla mutta pohjalla aina soi se joku mä en oo mitään -soundi.
Ja mä myönnän olevani niin k***pää että mä myös rankkailen muita naisia. Ja monta monta kertaa mä olen kattonut jotain mimmiä että jos mä näyttäisin tolta mä en ilkeis liikkua julkisilla paikoilla. Ja useammin kuin kerran niillä mimmeillä on ollut asiallisen näköisiä, jopa kuumia kundeja.
Tästä kompleksista huolimatta mäkin olen päätynyt suhteisiin. Ne on olleet pääsääntöisesti pitkiä suhteita ja niissä mä en skitsoile enää. Siinä vaiheessa on selvää että se kundi hyväksyy mut sellaisena kuin mä olen. Ja jos se pitää mua vielä kauniina, himottavana, huikeana persoonana -hienoa! Mutta toi alkukynnys on korkea.
Yksi mun suhteista alkoi niin että mä rankkasin sen kundin niiiin yli mun oman tason että olin sen kans siksi täysin luonteva heti alusta. Mulla ei pitänyt olla tasan mitään mahdollisuuksia mutta niin vaan naista pian vietiin kuin litran mittaa.
Ulkonäöstä huolimatta ihmisen naismaku tai miesmaku ei muutu välttämättä enää aikuisena (yli 24v). Piste. Muista tämä. Jos on kerran kokeillut kilpahevosta, on vaikeaa palata muuhun enää koskaan. Ihminen kokee itsensä sisäisesti tietynlaiseksi ja toisen tietynlaiseksi, ulkoinen ei siinä ratkaise pelkästään. Vain sellainen joka ei kykene katsomaan pintaa syvemmälle, kuvittelee liikaa tasoja ja näennäisiä arvoja, kauhistelee jos vähänkään ulkoisesti erilaiset menevät yhteen. Siinäpä pähkinä purtavaksi. "Se oikea" voi olla tasoltaan yhtä hyvä henkisesti, vaikkei olisi sama pituus/paino -suhde.
Se missä joku toinen näkee nuorekkuutta ja kauneutta tutustuttuaan toiseen, toinen näkee siinä vaan 5 ylimääräistäkiloa toisen vyötäröllä. Kokonaisuus, luonne tai karisma voi ratkaista.
Ajattelin aloituksessa myös sisäisiä ominaisuuksia. Mutta niidenkin suhteen tuntuu, että ihmiset eivät ymmärrä mikä tilanne on, vaan elävät jonkinlaisessa toiveajattelussa.
Olet ehkä oikeassa tuossa "kokee itsensä sisäisesti tietynlaiseksi ja toisen tietynlaiseksi," -jutussa, muistan kun seurustelin erittäin leikkimielisen, järkevän ja muutenkin "hyväluonteisen" (ainakin aluksi) naisen kanssa, joka oli ulkoisestikin ihan oman makuni suunnassa, ja myöhempien naistuttavuuksien on ollut vaikea pärjätä vertailussa, noissa ominaisuuksissa.
Miehet tuntuvat aina yliarvioivan oman tasonsa. Tämänkin palstan mukaan YTM:n määritelmään riittää se, että on normaalipainoinen, sosiaalinen, työssäkäyvä ja päässyt panemaan yli kaksi kertaa. Voi teitä.
Jos mies yliarvioi oman tasonsa, niin se on vain hyvä ominaisuus ja paradoksaalisesti nostaa tämän miehen tasoa, sillä naisethan aina sanovat haluavansa itsevarman miehen, eli siis itsestään liikoja kuvitteleva tavis on myös ihan oikeasti tasokkaampi kuin realistinen tai itseään vähättelevä tavis. Siihen tasoon kun etenkin miehillä vaikuttaa paljon muutkin seikat kuin ulkonäkö.
Eihän siinä mitään pahaa ole jos tavoittelee parempaa, päinvastoin. Ja jos jotain ihmisten tasoa pitää alkaa mittailemaan niin siihen vaikuttaa aika moni asia suuntaan tai toiseen. Esim. kuinka komea tai kaunis tahansa ihminen ei ole tasokas jos omaa epämiellyttäviä luonteen piirteitä, roikkuu netissä kaiket päivät jne..
Lippu on pidettävä korkealla jos tahtoo ylipäänsä saada mitään.
Ja koska tasot eivät ole absoluuttisia, vaan makuasioita, en ainakaan itse ikinä ajattele olevani tasoton kenellekään. Olen paras ja on sitä ymmärtämättömien naisten tappio jos eivät ole samaa mieltä.
Vaikka tämä nyt putkiaivoista kuulostaakin kliseeltä, niin ihastun ihan oikeasti ihmisiin yksilöinä. Tuskin kovinkaan moni terveellä itsetunnolla varustettu kaveri pohtii ihastuessaan, että onko tuo nyt tasoani, vai onko se ehkä sittenkin liian hyvä tai huono minulle.
Toisaalta jos terveellä itsetunnolla varustettu kaveri ei saa mitä haluaa niiltä joihin ihastuu, ehkä jossain vaiheessa kannattaa pohtia, eikä vain tuntea.
Epäsuosittu mielipide, tiedän.
Pakkeihin voi olla miljoona eri syytä, mutta tietysti jos kerta toisensa jälkeen ihastuu vääriin tyyppeihin ja saa vastaukseksi aina vain Eitä, jossain on vika, ja se on silloin itsessä.
Toisaalta jos niistä tasoista aletaan puhumaan, niin luulen että ihmiset yleensä ihastuvat jotenkin alitajuisesti niin sanotusti oman tasoisiin. Toki on niitäkin, jotka tavoittelevat kuuta taivaalta eivätkä ikinä opi.
Jos sinua lähestyvät jatkuvasti vain rumilukset, olet ehkä juuri heidän tasoaan.
Tai pitäisi ehkä puhua saman henkisistä -ja tyylisistä ennemmin kuin samantasoisista. Koska tasot eivät ole absoluuttisia, mutta tutuista voi helposti nähdä, kuinka jonkun pariskunnan eri osapuolet natsaavat täydellisesti toisilleen. Jossain yöelämässä ei näe kuin ulkokuoren. Ja nekin ovat jossain määrin subjektiivisia eli kaikkien maku ei ole yhtenevä.
Entä jos onkin sellaiset kaksipiippuiset aivot, tiedätkö? Että se on vähän sellainen kakspiippuinen juttu tämäkin, kun toisaalta ja taas toisaalta. Ottaako sen ykspiippusilla varustetun vai pitääkö kumppanillakin olla kakspiippuinen. Se on näitä elämän valintoja, joita joutuu tekemään.
Kai tähän pitää yksi klisee vielä vääntää: riittää että on hyvä itsetunto. Silloin ei ole väliä, kuinka monesta putkesta oma tai toisen pääkoppa on rakentunut. Kyllä eripariputkisetkin voi vetää toisiaan puoleensa. Niin kuin magneetit, tiedätkö.
Oma huono on aina korvattavissa toisen hyvällä, tiedätkö.
Miehellä ei tavallaan ole tasoa samalla tavalla kuin naisella. Naiset ovat keskimäärin aika samanlaisia, eli julkkisnainen ei ole paljon sen parempi saalis kuin naapurin nainen. Ja miehet ovat siinä mielessä samankaltaisia että on pieni osa sitä eliittiä ja loppu aika tavallisia. Jos nainen saa mielenhäiriön, hän voi ihastua keneen tahansa tavikseen. Miehillä asiat eivät toimi niin vaan naisilla on tietty vakiotaso joka ei muutu juuri miksikään.
Näinhän se on. Naiset kuvittelevat joskus että miehet ihailevat joitakin julkkisnaisia samalla tavalla kuin naiset julkkismiehiä. Naiset kuitenkin unohtavat sen että miehet elävät tässä maailmassa, eivät elokuvien ja TV-sarjojen kautta. Tästä syystä miehet kiinnostuvat naapurirapun tytöstä, joka taas puolestaan haaveilee rock-tähdestä eikä edes huomaa naapurirapun poikaa.
Julkkikset eivät kiinnosta, mutta kyllä vaikka joku kaupunginorkesterissa työskentelevä muusikko kiinnostaa minua enemmän kuin Siwan kassa. Vaikka se Siwan kassa vähän nätimpi olisikin.
Tällä palstalla hoetaan mielikuvitusköyhänä ja snobbaillen tuota 'Siwan kassaa'.
Toki naisilla on oma miniversionsa miesten seksuaalisista ulottuvuuksista ja miehillä oma miniversionsa naisille tärkeistä asioista kuten naisen asema ja kokemus, mutta vain miniversioita.
Jos on itse joku rasvaletti muusikko niin toki sitä silloin suosii (hypoteettisessä taikatilanteessa) muusikkonaista ja kaikilla on omia pikkumieltymyksiä jotka kuitenkin hautaantuvat näiden suurten linjausten alle.
Julkisuus ei tuo naiselle mitään lisäarvoa. Ainoa "hyöty" siitä on se, jos julkkisnainen on kauneutensa kautta kuuluisa, kuten vaikka joku malli tai näyttelijä, mutta tässäkin tapauksessa liika julkisuus on huono juttu, koska miehiä ei kiinnosta päätyä Seiskan kanteen toisin kuin suurinta osaa naisista. Kaikkein paras vaihtoehto olisikin mallin näköinen naapurintyttö.
Täytyy sillä Siwan kassallakin olla vakava mielenäiriö, jos sinusta kiinnostuu.
Jaapa-jaa näitä teidän "tasoja". Mä ainakin olen ihan tavis-kurppa ja nytkin on itseäni 14-vuotta nuorempi komistus ilona.Olen siis harrastanut kauniita miehiä teini-iästä asti vaikka silloin ne olivatkin pikkaisen mua vanhempia. Kyllä aika moni muu asia painaa parinvalinnassa kuin ulkonäkö ihan oikeassa elämässä.
Kyllä tavikset ja kurpatkin panoksi kelpaa.
Nuori komistus on sanomasi mukaan ilona, mutta kuitenkin yrität esiintyä jonain sisäisen kauneuden puolestapuhujana? Tai oikeastaan yrität vain egotrippailla, eikös juu.
Jos nyt kumminkin muistettaisiin se tosiasia, että enemmistö aviossa olevista naista on just niitä.
Ihan hyvä lisäys. Kyllä mä voin varattujakin panna.
Miksi tarvitsee keskittyä liikaa tähän ihmismassan kehittämään tasoon?
Mä en mieti mitä tasoa mä itse olen vaan otan kaiken irti ihmisistä jotka tuntuu kiinnostavilta. Oli ne rumia tai kauniita ihan sama. Voisin rakastua rumempaan jonka ihana peroona tekee siitä komeamman heti. Joku rumempi on varmasti parempaa tasoa kuin joku komeampi. En syri komeaakaan jos se on muuten kiinnostava. Itseasiassa nyt tapailen varmasti ulkonäöllisesti itseäni tasokkaampaa miestä mutta en vielä ole ihan tasalla siitä mitä tasoa tuo muuten edustaa. Mielenkiintoinen kyllä.
Tässä ketjussa on ollut paljon kirjoitusta miehistä, keskustellaanpa välillä naisista, jotka eivät tunnista omaa tasoaan.
Itselleni on käynyt pari kertaa niin, että joku todella vastenmielinen läski yrittää flirttikatsetta tai iskee silmää - voi kun norsut tajuaisivat oman tasonsa.
Mikä siinä muuten on että rumat/ ei minkäännäköiset naiset kuvittelevet olevansa joitakin taivaan lahjoja miehille ja vastaavasti kauniit kuvittelevat olevansa rumia/ lihavia? Onko kukaan muu huomannut samaa ilmiötä? Kaikista rumimmilla on ne suurimmat luulot itsestään, mistä tämä mahtaisi johtua?