Kumpi on sinulle

Minusta lopettaminen on helpompaa kuin aloittaminen. Toimeen tarttuminen on aina haasteellista, mutta sitten homma ylensä hoituu omalla painollaan.

Kumpikohan muuten mahtaa olla yleisempää?

Lopettaminen on helpompaa kuin aloittaminen. Ideoiminen ja toteaminen on on helppoa. Aloittamisheti vaatii vahvuutta, mutta sitten homma ylensä hoituu kuten Ratikkakin totesi.


En tykkää sukeltaa uuteen päätäpahkaa, jos se vaatii minulta jotakin sitoutumista uusiin ihmisiin, jos siitä puolesta oli kyse :)

Uuteen sukeltaminen tuntuu muutoin mukavalta. Uudet paikat ja ihmiset, uudet kuviot, uudet kaupungit ja tapahtumat.

Helpompaa on lopettaminen, siinä näkee oman työn jäljen ja voi tehdä vielä viime hetken parannuksia, jos on tarvis.

En tiedä, ei oo kokemusta lopettamisesta :)
Jos joku uhkaavasti näyttää tulevan päätökseen, niin ainahan projektia voi laajentaa....

Aloittaminen tietenkin. Se on äärimmäisen helppoa. Yleensä.... tai ei nyt enää niinkään, mutta ennen kävi usein niin, että arvioin projektiin käyttämäni ajan ihan päivvittua ja sitten oli miljoona ja yks hommaa kesken yhtäaikaa. Nykyään teen useimmiten niin, että teen yhden homman alusta loppuun ja sitten vasta aloitan uuden.

Lähtökohta on kuitenkin se, että aina on vähintään yks-kaks hommaa kesken. Jos ei oo mitää kesken ni sitähän masentuu.

Alku o helppo, lopus o funtsittava tuliko kaikki jutut huomioituu.

Lopettaminen ain ollut helpompaa. Aloittaminen tökkii, jopa aamun aloitukset, ei jaksaisi millään nousta.Kaikki uudet alut on rasittavia.

Töissä on kätevää työskennellä yhteistyössä hyvien aloittajien kanssa. Itse tykkään hioa lopetusta pitkään ja hartaasti. Mutta tosiaan osaan myös lopettaa.Kaikki ei osaa.

Nyt lopetusta tälle, tältä erää ;)

Jos pitäisi aloittaa joku projekti tai ihmissuhde, ei millään jaksaisi suoriutua.