Miltä synnytyskivut tuntuvat?

Esikoisessa kovimmat kivut oli selässä ja alavatsassa. Mutta epiduraalin jouduin ottamaan väsymyksen takia, joten sen jälkeen en enään tuntenutkaan mitään. Toisella alko kivut samalla lailla, alavatsassa ja selässä.. synnärille lähdettiin kun kivut siirtyi peräsuoleen.. siellä kova kipu kun supisti.. lapsi syntyiki sit tunti synnärille tulon jälkeen. Ponnistusvaiheessa ei ainakaan mulla ollu mitään suurempia kipuja.. synnytys on hieno kokemus, varsinkin tässä toisessa jossa ei ollu mitään puudutuksia. Kolmas kohta puoliin tulossa, ja jos vaan mahdollista, ilman puudutteita myös nyt mennään.. :) tsemppiä tulevaan!!

Mulla tuntui supistukset ihan kuin menkkoina, eli kohdunkaulan tienoille sattui. Kovetessaan säteili myös reisiin. Kivuliainta oli seitsemän sentin kohdalla jolloin otinkin epiduraalin. Ennen kuin se saatiin paikalleen, supistuksia tuntui tulevan todella pienillä väleillä ja välillä pari putkeenkin. Ilokaasu ei varsinaisesti auttanut kipuun, mutta sen pumppaaminen vei huomion muualle kunnes supistuksen huippu oli ohi. Epiduraali auttoi hyvin, supistus tuntui pienenä paineena muttei sattunut, sain torkuttuakin hetken. Kun sen vaikutus alkoi hälvetä, kätilö totesi minun olevan ihan auki ja pyysi ponnistamaan kokeeksi. Sitten olikin menoa :)

Ponnistusvaihe kesti 14 minuuttia, ponnistaminen auttoi kipuun (vie huomion pois siitä ja tavallaan työnnät sitä paineentunnetta pois).
Kätilö puudutti välilihan ponnistaessani joten tunsin vain pienen nipistyksen, leikkaamista en ollenkaan. Muistaakseni hartioiden tullessa ulos sain pienen limakalvorepeämän virtsaputken suun viereen joka tuli niin nopeasti että sitä lähinnä kiljahti säikähdyksestä, ei kivusta.

Ompelu tuntui aika ikävältä, vauvan katsominen auttaa ihan oikeasti! Aina kun alkoi tuntua pahalta, keskityin tuijottamaan vauvaa.

Ponnistaminen oli tosi kummallista, en tuntenut minkään etenevän ennen kuin pää tuli ulos. Siinä kohtaa mietin vaan että mitä helvettiä mä olen tekemässä, vauvaa synnyttämässä?! Lähinnä pelkäsin pieraisevani jos ei vauva kohta lähde tulemaan :D

Jälkeenpäin kun mietin, niin ihmettelen miksi kaikki kohkaavat ponnistusvaiheen puudutuksista ja supistukset halutaan mennä ilman mitään :) Mulla siinä seitsemässä sentissä oli synnytyksen kivuliaimmat paikat.
Tottakai väliliha pitää puuduttaa leikatessa, mut ainakaan mun pikkurepeämä ei sattunut hirveästi vaikkei siitä oltukaan puudutettu. Toki jos kovasti repeää niin tilanne on eri.

Luonto hoitaa myös osansa, kestät sen hetken ja kummasti siitä jo kymmenen minuutin päästä muistat vaan hyvät hetket :) Mulla on synnytyksestä nyt seitsemän viikkoa ja synnytys tuntuu ihan kuin olisi unessa tapahtunut!

-Synnytyskivut ovat kuin menkkakipuja mutta todella todella paljon kovempia.. toisilla kipu säteilee myös selkään. Kun supistus tulee lähtee kipu alavatsalta ja kulkee ylöspäin aaltomaisesti läpi koko vatsan alueen ja sitten taas laantuu. -Kun supistukset alkavat ovat ne yleensä eka laimeita mutta kovenevat pikkuhiljaa ja kovimmillaan ovat niin kovia että on vaikea puhua ja saattaa myös oksennuttaa.
-Kysyt kumpi on kivuliaampi, avautumis vai ponnistusvaihe? Avautumisvaihe on koko synnytyksessä juuri se kivuliain vaihe, mutta saattaa helpottaa kun ajattelee että jokainen supistus vie lähemmäs sitä 10cm jolloin saa alkaa ponnistamaan, lisäksi kipulääkkeitä saa ja kannattaa pyytää/vaatia synnärillä rohkeasti, sillä synnytyksen ei tarvitse olla kamala ja kivulias kokemus niinkuin usein luullaan.
-Synnytys saattaa alkaa pelkillä supistuksilla tai lapsivedenmenolla.
-Synnärille kannattaa lähteä kun tuntuu ettei supistuskipujen kanssa pärjää enää kotona ilman kivunlievitystä, tai kun supistuksia tullut alle 10min välein 2h. (lapsiveden meno tai verinen vuoto ovat syitä jolloin tarvii lähteä heti synnäriä kohti.) Tsemppiä viime metreille, hyvin se menee kun et laita itsellesi mitään paineita, menet synnärille avoimin mielin ja vaan annat luonnon ja kehosi hoitaa homman :) Tulehan kertomaan miten synnytys sujui :) Itselläni esikisen synnytys 4,5h josta ponnistus 15min ja toisen synnytys 2h josta ponnistus 30min :)

Piti vielä mainita että: Itse kokeilin montaa eri asentoa, mutta kyllä se elällään puoli istuvassa asennossa oli paras ja varsinkin kun tajusin pyytää jalkatuet niin ei tarvinnut itse jalkoja kannatella ja jalkatuissa oli vielä kahvat josta sai itse vetää, se helpotti todellapaljon joten suosittelen. :)

Mulla ponnistusvaihe oli se kivuliain. Synnytys oli käynnistetty ja supistukset oksitosiinitipalla aikaansaadut. Tuntuivat joka puolella mahaa. Ja aivan erilaiselta kuin menkkakivut. Omat luonnolliset supistukset joita ehti olla tuntui ehkä joltain menkkakivun tapaiselta. Epiduraalin sain, vaikutus oli kuitenkin lakannut ennen ponnistusvaihetta. Ei yhtään repeämää tai tikkejä, ei välilihan leikkausta. Mutta helvetin kipeetä se vauvan ulos puskeminen teki. Ja se tosiaan tuntui juuri siltä miltä voisi kuvitellakin tuntuvan puskea vauva sieltä pienestä reiästä ulos....

Mulla taas ei toisen kohdalla sattunut se itse ulostulo yhtään kun kätilö juuri ennen puudutti välilihan ihan vaan varmuuden vuoksi, jos joutuu leikkaamaan välilihan, ei kuitenkaan joutunut mutta hyvä että puudutti :) Eli kannattaa pyytää aina pyytää jos kätilö voisi välilihan varoiksi puuduttaa niin sillon ei satu ulostulo yhtään :) Esikoisen kohdalla ei välilihaa puudutettu ja sillon se pään syntyminen kyllä hieman kirpas, vaikken revennytkään yhtään, mutta oli onneks se kipu ohi parissa sekunnissa. Istukan ulostulo ei ole tuntunut miltään kummassakaan raskaudessa.

ei ole mun mielestä sama.

kyllä se varmaan tää on: http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=196

Mulla toimi ainakin loistavasti.

Mä en ainakaan tuntenut mitään kun se laitettiin, en silti tiedä kumpi nyt sitten noista oli, mut jompi kumpi kuitenkin :)

Itselläni synnytyskivut olivat kuin menkkakivut, mutta tosiaan ERITTÄIN paljon kovemmat. En osannut edes odottaa niin kovia kipuja. Epiduraali oli pakko ottaa, vaikka toivoin pärjääväni ilman piikkejä. Muita apuja en ehtinyt edes käyttää, kun kivut kovenivat niin nopeasti sitten, kun niistä oikeasti kovia tuli.

Kovimmin kipu tuntui alavatsalla, mutta säteili myös alaselkään ja sisäreisiin. Epiduraali vei kivut pois vain toispuoleisesti, joten kipu tuntui toisella puolella koko ajan. Ponnistusvaiheeseen mennessä puudutus olikin jo lakannut.

Ehdottomasti avautumisvaihe oli itselläni kivuliaampi. Siihen toki vaikuttaa myös se, että avautumisvaihe oli huomattavasti pidempi. Ponnistusvaiheessa ei sillä tavalla edes tuntunut mitään kipua, vain painetta (joka helpotti ponnistamista). Pieniä repeämiä tuli, mutta tikkaaminen ei tuntunut lainkaan, eikä edes puudutuspiikki tuntunut.

Kummallakin lapsella synnytyskivut ovat tuntuneet alaselässä, lonkissa ja jaloissa. Pahin vaihe oli avautumisvaihe siitä n. 4cm-9cm. Ponnistusvaihe ei ollut kauheaa kummaltakaan, tuntui vain venytyskipua, tosin melko nopsaan nuo neidit ovat syntyneet.

Sinänsä se on hauska, että ei tuota kipua enää edes muista eikä ihan todellisesti osaa kuvailla. Muistan kakkosta synnyttäessäni, kun kalvot puhkaistiin ja kunnon supistukset alkoivat niin totesin kätilölle, että "ai tätäkö se olikin..." Eli sen unohtaa. Ja toisaalta sairaalassa on hyviä kipulääkkeitä, jos kipu käy liikaa voimille! Älä jännitä etukäteen!

Minulla on murtunut sekä ranne, että nilkka, joten itse vertaisin synnytyskipuja luukipuihin, joihin ei oikeastaan täydellisesti auta mitkään kipulääkkeet.

Minä olen kärsinyt todella kovista kuukautiskivuista eikä synnytyskipu sen pahempaa voimakkuudeltaan ollut. Hyvin erilaista kyllä.

Kiitos vastauksistanne. Kävikin niin, että jouduin tositoimiin heti seuraavana päivänä kun olin tuon viestini kirjoittanut :-) Supistukset olivat kivuliaampia mitä olin ikinä kuvitellut, en oikein löytänyt mitään hyvää asentoa joka olisi auttanut. Kuuma suihku ja lämpötyyny auttoivat kun supparit eivät olleet vielä kovin säännöllisiä. Mulla se avautumisvaiheen kipu tuntui alaselässä ja jaloissa. Ihan sanoinkuvaamattoman kamala kipu, sitten myöhemmin sain onneksi epiduraalin ja olo helpotti. Synnytys kesti 9 tuntia.

Ponnistusvaihe oli nopea ja kivuton (vauvani painoi hieman alle 3kg). Istukan kätilö vain vetäisi pois, en tuntenut juurikaan mitään. Välilihaa jouduttiin hieman leikkaamaan. Monta päivää meni synnytystä miettiessä ja kauhistellessa, mutta nyt viikon jälkeen alkaa jo muistot olla kultautuneet. Ja pääasia, että ihana vauva saatiin terveenä kotiin :-)

se on kyllä jännä että se kipu jotankin unohtuu.. siis kyllä muistaa että se sattu hirveesti. Miekin ensimmäisen aikaan olin niin shokissa, etten ees muista missä olin, kipu yllätti ihan täysin, mutta silti piti toinen tehä melki heti perään (sillon ei ollu ihan niin kamalaa, kun ties suunnilleen mitä oottaa) ja nyt vielä kolmaskin tulossa :D

Hyvän asian puolesta voi vähän kärsiä ;)

Ylempänä sanottiin, että synnytyskivut ovat samanlaisia kuin menkkakivut, mutta paljon kovempia. Itse olin ennen synnytystä kuullut näin myös ja pelkäsin niin kuollakseni etten pysy edes tajuissani siinä tapauksessa kun pitäisi synnyttää.

Menkkakivut on olleet niin kipeitä, että pari kertaa olen pyörtynyt, oksennellut, maannut sängyssä ja ravannut vessassa. Kipu säteilee menkoissa jalkoihin, selkään ja ripuli lentää. Sellaista ihanaa.

Synnytys alkoi sitten semmoisilla lievillä menkkakivuilla (Monelle varmasti nämä olisivat jo tosi kovat kivut) ja pitkälle mentiin ennenkö alkoi sattumaan enemmän kuin menkkojen aikana. Ehkä sen viimeisen vartin sattui enemmän kun menkat, mutta eri tavalla. En kokenut synnytystä niin kamalana, kun olin jo "tottunut" semmoisiin kipuihin ja siksi kasvattanut aika hyvin tuota kipukynnystäni. :)

Mulla meni lapsivesi raskausviikoilla 39 3. Kun opia supistuksia oli ollut epäsäännöllisesti, synnytysvuodeosastolla katsottiin että 2 sormelle auki -> piikki pyllyyn ja nukkumaan. Supistukset loppuivat seuraavana aamuyönä. Sittemmin supistuksia ei tullut muuta kuin oksitosiinitipassa. Synnytyksen kesto 28 tuntia, lapsiveden menosta oli tuolloin 60 tuntia.

Kun synnytyksen kulku on epäsäännöllinen, epiduraalia ei voi käyttää. Kun olin 7 cm auki, sain kohdunkaulan puudutteen, joka auttoi hienosti puolitoista tuntia. Avautumisvaiheen viimeinen tunti ilman kivunlievitystä oli rankka, minusta kipu oli polttavaa ja jäätävää yhtä aikaa. Kuin olisin palanut sisältä päin. Aiemmin olin pystynyt hengittämään rauhallisesti, nyt puolessavälissä supistusta hengitys karkasi huohotukseksi. Kätilöopiskelija jo mietti pitäiskö tilata spinaalipuudutus, mutta kätilö saoi että aletaan ponnistaa :)

Ponnistusvaihe kesti 1h 14 min, ja kipu oli enemmän puristavaa. Supistusten välissä ajattelin "olisinpa jossain muualla" ja haaveilin ruoasta ja juomasta (olin paastonnut 11 tuntia, kun piti olla sektiovalmiudessa). Niillä 2 supistuksella kun lapsi syntyi, huusin sellaista keihäänheittäjän huutoa. Tuli I-II asteen repeämä, joka paikallispuudutuksessa tikattiin.

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen, kun alatiesynnytys onnistui, ei pelottanut missään vaiheessa, lapsella ei ollut infektioita (olin saanut suonensis. antibioottia kohtutulehdukseen) ja sai 9 pistettä, vaikka oli napanuora 2x kaulan ympäri. Kiitos ihanalle doulalle, joka oli 3 päivää tukena sinkkuäidin maratonsynnytyksessä!

Yksi synnytys takana ja kipu tuntui ristiselän tienoilla, aika pienelle alueelle keskittyneenä. Mahan puolella ei ollut mitään kipua missään vaiheessa Kuvailisin sitä alaselän kipua polttavaksi.

Se on kuitenkin yksilöllistä, missä kipu tuntuu. Olen käsittänyt että oma tilanteeni, jossa kipu oli vain selässä, on harvinaisempaa. Siitä löytyy ainakin englanniksi tietoa, kun laittaa googleen "back labour".

Mikään keinuttelu tms. pehmeä keino ei auttanut siihen yhtään ihan alkua pidemmälle ja oli tosi vaikea pystyä olemaan rentona. Luovutin jossain vaiheessa avautumisvaihetta ja sain epiduraalin, mikä poistikin kivun kokonaan. Avautuminen oli jo ennen epiduraalin laittamista hidasta mutta kivut kovia, ja sitten puhkaistiin vielä kalvot avautumisen nopeuttamiseksi, minkä jälkeen tosiaan jo anelin sitä epiduraalia, koska sitten kivusta tuli jo kestämätöntä.

Ponnistusvaihe ei sattunut yhtään epiduraalin ansiosta.

Pian on toisen synnytyksen vuoro ja odotan mielenkiinnolla, toistuuko tuo "selkäsynnytys".

Kuvailit itse miltä supistukset tuntuu ja synnytys. Ei KUKAAN KOSKAAN voi sanoa toiselle miltä se tuntuu, se ei ole mielyttävää, mutta ei se ole kauheaakaan, ei mitään mistä ei naiset selviä. Pelko ja jännitys ovat eri asioita, jännitys on ihan ok, pelko aiheuttaa hallitsematonta pakokauhua. Itse synnytys ei ole se mitä pelkäät, vaan pelkäät sitä pelkoa ja sen mukana tuomaa pakokouhun tunnetta. Kivuista selviää aina, eri asia selviääkö traumoista mitä se pelko aiheuttaa jo raskaus aikana.

Mulla supistuskivut olivat täysin verrattavissa kuukautismaiseen jomotukseen lähinnä alavatsalla. Kivut kuitenkin olivat pikkusen kovemmat kuin kuukautisissa ;)
Itse en todellakaan kokenut näiden supistuskipujen olleen mitenkään "pahoja". Tottakai se vähän kipeetä teki, mutta ei pahalla tapaa. Mulle ei edes puudutuksia saatu laitettua..
Itse ulos puskeminen tuntu sitten melko tuskaselta. Tuntui, että värkki hajoaa. Lopulta tehtiin eppari kun muuten ei ollu mitään saumaa että pikkunen ois mahtunu ulos. Eli se kipu oli pahin omassa synnytyksessä..
Sanoinkin miehelle että voisin milloin vaan kokea ne supparikivut uudestaan :D kipu oli semmonen ns mukava kipu ;)
Tosiaan ite pärjäsin kahdella kuumavesipussilla alavatsassa, se auttoi kummasti! suosittelen kokeilemaan..

Supistuskipu tuntuu siltä kuin iskettäisiin iso veitsi vatsaan ja väänneltäisiin sitä voimien takaa...aivan käsittämättömän kovaa kipua, taju lähti useampaan kertaan. Kipu tuntui koko vatsan alueella ja myös selässä. Lyhyesti: ensin pelkäsin että kuolen, sitten aloin pelätä etten kuolekaan...
Seuraavat lapset tulivatkin sitten sektiolla, joka oli molemmilla kerroilla miellyttävä ja lähes täysin kivuton kokemus.

Kuin kakkaisi tiiliskiven.

Aistit hämärtyy eli kuulee ja näkee kuin huntujen läpi. Ajantaju katoaa. Mulla 10h tuntu yhdeltä tunnilta. Sadulta tai unelta se tuntuu.

Mulla oli helpoin asento olla seisoallani ja nojata sänkyyn. Laiska kätilö pakotti selälleen. Kolmesti uhmasin ja nousin seisomaan, vaan sitten en enää jaksanut. epiduraali auttoi melko hyvin ja loppu sujui sen ansiosta kylkiasennossa. Tosiaan kätilö oli onneton vanha urautunut tapaus. Lähti kahville kun lapden pää jo oli näkyvissä ja vaihtoi vuoronsa nuoren tosi ihanan kätilön kanssa.

Jos vielä synnytän, vaadin kirjallisesti etukäteen saada synnyttää seisten. Silloin kipu luonnollista ja vähäisintä.