Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa kaksi vuotta ja risat. Minä olen 19v ja hän 20v. Olemme tällä hetkellä kaukosuhteessa ja nautin poikaystäväni näkemisestä kyllä, mutta tunteeni ovat jotenkin muuttuneet viime aikoina.
Ennemmin en nauttinut yksinolosta vaan halusin olla vain poikaystäväni kanssa. Minulle oli tuolloin aivan tuskaa olla erossa toisesta ja lamaannuin täysin erillään ollessa. Osalla tavallaan se johtui minun epävarmuudestani. Todennäköisesti en vielä ollut silloin valmis uuteen suhteeseen edellisen jäljiltä, jonka loppumisesta tuolloin oli kulunut 3kk.
Nykyään nautin tästä etäisyydestä, voin tehdä niitä asioita kuin ennen seurustelua tein ja opettelen itsenäistä elämää. Sitten taas pienen erotauon jälkeen on ihanaa nähdä. Tosiaan mietin, että onkohan tässä alkuhuuman loppuminen nyt iskenyt...
Epävarmuuteni on helpottanut ajan saatossa. Tämä epävarmuus kohdistui poikaystävän haluun olla minun kanssani oikeista syistä. Tämän ajan kuluessa olen tosin huomannut, että hän oikeasti tosiaan rakastaa minua.
Minua tosin vainoaa vielä yksi epävarmuus...Pelkään toisinaan, että joku nainen tulee ja vie tämän ihanan miehen minulta.Uskon tämän johtuvan siitä, että olen kokenut paljon miesten puolelta pettymyksiä, vaikka seurustelenkin toista kertaa. Näissä pettymyksissä olen ollut palavasti rakastunut tai ihastunut, mutta mies ei ole halunnut olla edes tekemisissä kanssani ja pojat ovat kiusanneet aikanaan. Minun suurin rakkauteni ollessani 7.luokalla oli etäinen, mutta silti vastaili viesteihini. Hän oli naisten piirittämä ja sain katsella kuinka muut naiset kelpasivat hänelle, mutten minä. Silloin minä tahtomattani menetin tämän miehen, vaikken koskaan ollut häntä edes saanut. Kaikki tämä on jättänyt arvet, jotka oireilevat vieläkin. Uskon, että tämä kaikki on saanut minut pelkäämään. Olenko tehnyt oikean tulkinnan??
Eräs tuttu nainen nostaa niskavillani pystyyn, koska "luulen" hänen olevan poikaystävälleni parempi kuin minä itse. Meillä on ollut omat ongelmamme poikaystäväni kanssa, Poikaystävälläni on ollut aikanaan kamppailua minun tiettyjen piirteideni kanssa. Yhdessä välissä hän halusi muuttaa minua, mutta lopulta hyväksyi piirteeni. Tosin liikaa herkkyyttäni hän ei aio niellä kokonaan. Minulla on ollut hankaluuksia taas hyväksyä hänen liikaa suoruuttaan, vaikka itse olen hyvinkin töksäyttelevä ja ilkeä kotipuolessa. Me sovimme poikaystäväni kanssa enemmän kuin hyvin yhteen, mutta tämä herkkyysasia on saanut suuria mittasuhteita välillä. Tämä nainen, josta en pidä, omaa suoran ja kovan luonteen, mikä aiheuttaa minussa epävarmuutta.
Muilla samanlaisia kokemuksia?
Ennemmin en nauttinut yksinolosta vaan halusin olla vain poikaystäväni kanssa. Minulle oli tuolloin aivan tuskaa olla erossa toisesta ja lamaannuin täysin erillään ollessa. Osalla tavallaan se johtui minun epävarmuudestani. Todennäköisesti en vielä ollut silloin valmis uuteen suhteeseen edellisen jäljiltä, jonka loppumisesta tuolloin oli kulunut 3kk.
Nykyään nautin tästä etäisyydestä, voin tehdä niitä asioita kuin ennen seurustelua tein ja opettelen itsenäistä elämää. Sitten taas pienen erotauon jälkeen on ihanaa nähdä. Tosiaan mietin, että onkohan tässä alkuhuuman loppuminen nyt iskenyt...
Epävarmuuteni on helpottanut ajan saatossa. Tämä epävarmuus kohdistui poikaystävän haluun olla minun kanssani oikeista syistä. Tämän ajan kuluessa olen tosin huomannut, että hän oikeasti tosiaan rakastaa minua.
Minua tosin vainoaa vielä yksi epävarmuus...Pelkään toisinaan, että joku nainen tulee ja vie tämän ihanan miehen minulta.Uskon tämän johtuvan siitä, että olen kokenut paljon miesten puolelta pettymyksiä, vaikka seurustelenkin toista kertaa. Näissä pettymyksissä olen ollut palavasti rakastunut tai ihastunut, mutta mies ei ole halunnut olla edes tekemisissä kanssani ja pojat ovat kiusanneet aikanaan. Minun suurin rakkauteni ollessani 7.luokalla oli etäinen, mutta silti vastaili viesteihini. Hän oli naisten piirittämä ja sain katsella kuinka muut naiset kelpasivat hänelle, mutten minä. Silloin minä tahtomattani menetin tämän miehen, vaikken koskaan ollut häntä edes saanut. Kaikki tämä on jättänyt arvet, jotka oireilevat vieläkin. Uskon, että tämä kaikki on saanut minut pelkäämään. Olenko tehnyt oikean tulkinnan??
Eräs tuttu nainen nostaa niskavillani pystyyn, koska "luulen" hänen olevan poikaystävälleni parempi kuin minä itse. Meillä on ollut omat ongelmamme poikaystäväni kanssa, Poikaystävälläni on ollut aikanaan kamppailua minun tiettyjen piirteideni kanssa. Yhdessä välissä hän halusi muuttaa minua, mutta lopulta hyväksyi piirteeni. Tosin liikaa herkkyyttäni hän ei aio niellä kokonaan. Minulla on ollut hankaluuksia taas hyväksyä hänen liikaa suoruuttaan, vaikka itse olen hyvinkin töksäyttelevä ja ilkeä kotipuolessa. Me sovimme poikaystäväni kanssa enemmän kuin hyvin yhteen, mutta tämä herkkyysasia on saanut suuria mittasuhteita välillä. Tämä nainen, josta en pidä, omaa suoran ja kovan luonteen, mikä aiheuttaa minussa epävarmuutta.
Muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.