Olen ollut täällä treffipuolella jonkun aikaa - muutamaan mielenkiintoiseen naiseen olen tutustunut, mutta jossain vaiheessa alkaa se vuodatus.. Ex-mies sitä, ex-mies tätä... Minua ei oikeastaan kiinnosta lainkaan, mitä naiselle on aiemmin tapahtunut. Sen sijaan minua kiinnostaa, miten nainen siihen tapahtuneeseen suhtautuu.
Eilen ajautui keskustelu siihen pisteeseen erään naisen kanssa, että peruin torstaille suunnitellut treffit. Alkoi tulla sellaista tarinaa exästä, että vihelsin pelin poikki. Olen kuunnellut liian monta tarinaa, tsempannut, kannustanut, valanut tulevaisuuden uskoa.. En vaan halua enää olla terapeutti kenellekään.
Tulipas tilitys, mutta asenteeni taisi tulla selväksi =) Jos joku kiva nainen, joka on käsitellyt eronsa ja katsoo elämään eteenpäin lukee tätä, niin käy kurkkaamassa profiilini tällä samalla nimimerkillä.. Tiedä vaikka tultaisiin hyvinkin juttuun =D
Eilen ajautui keskustelu siihen pisteeseen erään naisen kanssa, että peruin torstaille suunnitellut treffit. Alkoi tulla sellaista tarinaa exästä, että vihelsin pelin poikki. Olen kuunnellut liian monta tarinaa, tsempannut, kannustanut, valanut tulevaisuuden uskoa.. En vaan halua enää olla terapeutti kenellekään.
Tulipas tilitys, mutta asenteeni taisi tulla selväksi =) Jos joku kiva nainen, joka on käsitellyt eronsa ja katsoo elämään eteenpäin lukee tätä, niin käy kurkkaamassa profiilini tällä samalla nimimerkillä.. Tiedä vaikka tultaisiin hyvinkin juttuun =D
Vastaukset 9
Vanhimmat
Omituisia naisia... mutta noin kymmenillä treffeillä käytyäni olen huomannut, ettäon niitä miehissäkin.
En ymmärrä, miksi siitä exästä pitää puhua. Seurusteluhistoriasta, varsinkin niistä vakavimmista vuosia kestäneistä jutuista, on ihan sopivaa VÄHÄN jutellakin ilman sen kummampaa yksilöintiä tai henkilöistä puhumista mutta ei se saa treffien pääaiheeksi nousta. Ei tarvitse tietää miksi on erottu ja kuka lähti, ne asiat ehtii käydä sitten myöhemminkin jos suhde etenee sille asteelle.
Ystävät on niistä jauhamista varten ja jos on tarve avautua niin ei ole vielä valmis uuteen parisuhteeseen.
Olen samaa mieltä kanssasi, ystävät on sitä varten.. Onhan se kiva tietää jotain toisen historiasta - onko ollut naimisissa tms. Mutta se että exä on k-pää, ja mitä ikävää teki milloinkin, ainakaan minä en jaksa sitä scheissea kuunnella enää yhtään.
Tapailin miestä, jonka erosta yli 10 vuotta, mutta katkeruudesta entistä kohtaan
hän ei ollut päässyt yli. No kyllähän sen tietää, että miten se vaikuttaa uudessa
suhteessa.
Ex oli liian paljon mukana, joten se suhde kilpistyi siihen.
Koska itse olen leski ja en toitota miten meillä meni ihan ok., sekin olisi eräänl..
toisen kyseenalaistamista vastapuolta kohtaan, niin entisen haukkuminen
on kyllä sellainen pysäkki, ettei todella viitsi kuunnella.
Samaa mieltä olen minäkin, vaikka olen nainen. En muutenkaan ymmärrä sitä, että syöksytään heti uuteen suhteeseen ja käytetään toista laastarina tai terapeuttina. Muutama lupaavantuntuinen suhteenalku on katkennut juuri tähän, kun en terapeutiksi ole ruvennut ja sen myös suoraan sanonut.
Katkeruus on luotaantyöntävää, mutta empaattisuus ei. Elämän kipeistäkin kokemuksista puhumaan kykeneminen on enemmän kuin ok, kunhan kyse ei ole tosiaan katkeruudesta tai menneissä rypemisestä.
Niin, se on ehkä tiettyä itsekkyyttä.. vaatia mahdolliselta kumppanilta ymmärrystä omista virheistään. On elämä mennyt eri tavalla kuin on suunnitellut, ja sitä pitää itkeä toiselle.
Irtipäästäminen on se juttu, miksi roikkua vanhoissa jutuissa. Ja jos exä kipuilee, miksi siinäkään pitää roikkua? Jos sen osaa ottaa neutraalisti, on oikeasti irti.
Joskus ne exät kipuillessaan roikkuvat niin, että siihen ei voi suhtautua neutraalisti. Nää roikkuvat ja häiriköivät on usein miehiä.
Minä tapasin taannoin naisen, joka alkoi syyttää minua siitä, etten puhunut tarpeeksi exästäni. Pääkohteet kerroin, mutta se ei riittänyt. Itse haluan mennä eteenpäin, en elää menneisyydessä. Hänellä oma exä oli yksi parhaimpia kavereita.
Yksi niistä muutamasta herrasta, jotka olen nettitreffien kautta tavannut, oli kyllä ihan huippu tässä exästään tilittämisessä. Ensimmäinen ja ainoa tapaaminen kesti jonkun tunnin ja koko sen ajan tämä herra puhui exästään. Siitä mitä se oli tehnyt ennen eroa, eron aikaan ja eron jälkeen... mun ei tarvinnut kuin nyökytellä ja kommentoida välillä tyyliin "ahaa", "ihan totta", "vai niin". Jossain vaiheessa tilasin (ja maksoin) meille juotavaa, kun ajattelin, että sen miesparan suu kuivuu, kun se puhui ja puhui, hyvä että henkeä muisti välillä ottaa!
Toivottavasti se, että jaksoin kuunnella, lievitti edes vähän tuon hyljätyn ja väärin kohdellun herran tuskaa.