Olin eilen kuuntelemassa Liisa Keltikangasd-Järisen luennointia.
Luento perustui kokonaan tutkittuun tietoon, siinä tuli esille lapsen kehityksen eri kohtia ja mitä ne sitten aikuina merkisetsevät ja tämäkin seikka eli tämä uskottomuus ja yleensä pariin kyllästyminen vaihto tulivat seleästi esille. Ihminen joka kyllästyy ja aina etsii uutta, on kehityksessään joutunut tilanteeseen, joka on jättänyt tämän arven.
Tämän ihmisen pitäisi hakeutua terepeuttiseen hoitoon, jossa asiaa voitaisiin käsitellä ja saada ihmisen elämä tasoitumaan, sillä raskastahan tuo ainainen pettäminen ja keikkeen kyllästyminen on hänelle itselleenkin.
Hän ei kuten ei kukaan muukaan ole syyllinen vaan olosuhteet, joissa hän joutunut elämään ovat tehneet tämän ja asiaa voidaan hoitaa.
Sanonta, että lapsuus on ollut huono tai lapsi on onnellinen kun äitikin on eivät todellakaan pitdä paikkaansa.
Epävakaus lapsen elämässä tkee pahaa jälkeä, jos kaikki aina muuttuu, lapsi ahdistuu ja tämän ahdistuksen vuoksi lapset oireilevat kouluissa ja päiväkodeissa, kuten kotanakin. Aresti ja hirmuiset komennot ovat aivan vääriä tapoja lapselle, häntä pitäis osata sen oman vanhemman nyt rakastaa entistäkin enemmän ja tehdä lapsen elämä turvalliseksi.
Äidin tai isän onnelissuus ei tee lasta onnelliseksi oli myös sanoma.
Luento perustui kokonaan tutkittuun tietoon, siinä tuli esille lapsen kehityksen eri kohtia ja mitä ne sitten aikuina merkisetsevät ja tämäkin seikka eli tämä uskottomuus ja yleensä pariin kyllästyminen vaihto tulivat seleästi esille. Ihminen joka kyllästyy ja aina etsii uutta, on kehityksessään joutunut tilanteeseen, joka on jättänyt tämän arven.
Tämän ihmisen pitäisi hakeutua terepeuttiseen hoitoon, jossa asiaa voitaisiin käsitellä ja saada ihmisen elämä tasoitumaan, sillä raskastahan tuo ainainen pettäminen ja keikkeen kyllästyminen on hänelle itselleenkin.
Hän ei kuten ei kukaan muukaan ole syyllinen vaan olosuhteet, joissa hän joutunut elämään ovat tehneet tämän ja asiaa voidaan hoitaa.
Sanonta, että lapsuus on ollut huono tai lapsi on onnellinen kun äitikin on eivät todellakaan pitdä paikkaansa.
Epävakaus lapsen elämässä tkee pahaa jälkeä, jos kaikki aina muuttuu, lapsi ahdistuu ja tämän ahdistuksen vuoksi lapset oireilevat kouluissa ja päiväkodeissa, kuten kotanakin. Aresti ja hirmuiset komennot ovat aivan vääriä tapoja lapselle, häntä pitäis osata sen oman vanhemman nyt rakastaa entistäkin enemmän ja tehdä lapsen elämä turvalliseksi.
Äidin tai isän onnelissuus ei tee lasta onnelliseksi oli myös sanoma.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Pettäminen ja teot ovat aina valintoja että se siitä kukkahattupsykologiasta.
Samaa mieltä. Silläkö pettämisen saa anteeksi, että on ollut niin kurja lapsuus? Aikuinen ihminen ei koskaan petä vahingossa. Munkin äiti juoksi vieraissa minkä ehti. En mä siltikään ollut ahdistunut ja kokenut elämääni kurjaksi. Vanhemmat hoiti omat sotkunsa keskenään, lapsiaan rakastivat täysillä.
Ja mä opin siitä jotain: en petä. Ei kuulu arvomaailmaani. Jos pettäisin, se olisi ihan oma valinta, ei mun lapsuuteni syy.
Minulla on ollut erinomainen lapsuus ja nuoruus, ei mitään valittamista. Silti petän koska naisia on jatkuvasti tarjolla. Ei tässä ole mitään ihmeellistä, pojat ovat poikia. Vaimo voi aivan vapaasti lähteä, avioehto, ei saa puolta omaisuudestani. Ei tämä mikää ongelma ole, ei minulla ole pienintäkään aikomusta mennä mihinkään terapiaan. Vaimo menköön jos häntä ahdistaa.
Itsetuntemus on voimakkaan miehen ominaisuus. Jos oletat, että pettämisesi johtuu tarjonnasta, sinulla on vielä paljon opittavaa itsestäsi.
Jos kaunista ja seksikästä on tarjolla niin tottakai sitä jokainen normaali heteromies käyttää tilaisuutta hyväkseen. Joka muuta väittää valehtelee. Minä tunnen itseni oikein hyvin, kokemusta on kohta 35 vuotta, siinä ajassa ehtii itseensä tutustua.
Itsensä tunteva osaisi vastata kysymykseen: "Miksi juuri minä käytän tilaisuudet hyväkseni ja miksi juuri minä petän?"
Vastaus " jokainen normaali herero mies tekee näin" ei osoita alkuunkaan itsetuntemusta. Vastaus on myös virheellinen, sillä jokainen normaali heteromies ei tee tuollaista.
Välinpitämättömyys muiden tunteista. Kai sekin jotain kertoo? Sinun halut jyrää ja et arvosta kumppania niin paljon että olisit seläntakana säätämättä? Haluat olla petollinen toiselle? Sille joka kaipaa turvaa ja uskollisuutta. Onko se oikeaa rakkautta? Tautiriski on aina olemassa jos pettää kondomi ei suojaa 100%.
Onko sulla niin raskas työ tai vaadittu niin paljon, että sinusta on tullut meneväinen. Eikö silloin olisi ollut parempi sinkkuna. Miltä sinusta tuntuisi jos jokainen naiskumppanisi pettäisi sinua etkä löytäisi koskaan uskollista ja aidosti rakastavaa? Eikö muiden ahdistus ja vuosikausien piina kiinnosta, joka voi aiheutua naisjutuistasi? Pojat ovat poikia, on kulunut lause, joka estää kasvamasta kunnolla. Ei aikuisena olla enää "poikia" vaikka keveyttä saadaan muualta elämään.
Aika harvalla heteromiehelle tulee niin paljon tilaisuuksia kuin minulle, tavallinen taavi voi niistä vain unelmoida. Ne joilla tilaisuuksia on yhtä paljon ovat pääsääntöisesti aivan samanlaisia kuin minä joten aivan normaalia. Tätähän naiset eivät tahdo uskoa mutta se on heidän ongelmansa. Kuten sanoin näillä mennään ja jos ei kiinnosta voi vaimo lähteä lätkimään. Eipä silti, varmaan jossain välissä heivaan hänet ulos kun ei itse älyä lähteä.
Kukaan ei ole uskoton sen vuoksi, että haluaisi olla petollinen kumppanilleen. Tai ehkä joku kostopettäjä.
Uskottomuus opettaakin monen juuri vastaamaan kysymykseen "Miksi juuri minä petän?" Hyvin usein vastauksen seurauksena on ero tai uusi uskollisuus puolisolle.
Ei jokainen heteromies petä tilaisuuden tullen. Mies jolla on ongelmia seksuaalisen identtinsä kanssa pettää. Se voi olla piilohomutta ja petttämisellä ja lukuisilla yhden illan suhteilla todistellaan itselleen jotakin.
Business as usual, uhoilusi vaimon veivaamisesta henkii vihaa. Miten itsetuntemuksesi, vihanhallinnan osalta on? Tiedätkö miten voimakkaasti negatiiviset tunteet johtavat tekemisiäsi ja sanomisiasi?
En minä ole vihainen, harvoin edes suutun, olen hyvin rauhallinen luonteeltani. Kerron vain miten asiat ovat, ei se ole mitään uhoamista.
Tämä on kyllä hyvä, "Mies jolla on ongelmia seksuaalisen identtinsä kanssa pettää. Se voi olla piilohomutta ja petttämisellä ja lukuisilla yhden illan suhteilla todistellaan itselleen jotakin."
Kovin viihdyttävää mutta olisiko tuosta ihan tieteellistäkin näyttöä vai naistenlehdestäkö tuon luit?
Pointti taisi olla, että on asioita, jotka selittävät pettämisen mutta ei kai kukaan vaadi, että pettämistä pitäisi selityksen perusteella antaa anteeksi.
Ja tosi on, että lapset loppujen lopuksi eivät aikusiten sotkuista juutikaan tiedä, ellei heitä siihen sotketa.
Yleistystä yleistyksen perusteella mutta tyyppisi on suht tuttu itse kunkin sosiaalisesta piiristä. Kirjoituksistasi saa oivan esimerkin siitä, miten hauraita ja epävarmoja monet pettäjät olevat ja sinun tapauksessasi vielä tunne-elämältään täysin kehittymättömiä.
SInulla on liikakuvitelmia itsestäsi, joka viittaa, mikäs se nyt olikaan se muotisana...nar.., nar..
Mies jolla on ongelmia seksuaalisen identiteettinsä kanssa, totta, pettää. Miksi kaipaat tieteellistä näyttöä kun itse omissa mielipiteissäsi yleistät kaikkien heteromiesten käyttäytymisen ja kaikkien naisten ajattelutavan. SINÄ olet prototyyppi säälittävästä pettäjästä mm. kuvittelet sen jotenkin olevan miehekästä tai tavoiteltavaa ja toisaalta syytät olosuhteita "kun on tarjolla", oikeasti suosittelen terapiaa. Luulen tosin, ettet uskalla koska identieettisi on niin hauras.
Ei tosiaan jokainen heteromies petä tilaisuuden tullen. Vastapainoksi tosin monella heteromiehellä on seksuaalisen identiteettinsä kanssa ym. seksuaaliongelmia pilvin pimein vaimonsakin kanssa.
Melko monet "tavalliset taavit", joita tunnen, eivät innostu syrjähypyistä jo pelkästään suorituspaineiden takia. Sama syy miksi monet sinkutkaan eivät nauti tilapäisistä suhteista ja jättävät ne väliin. Joillain on uskonnollinen tms vakaumus. Eivät pidä naisten/miesten "hyötykäytöstä". Hyvin moni tavallinen taavi on myös seksuaalisesti estoja täynnä. Pelkästään puhuminen naisen kanssa luontevasti tuottaa vaikeuksia.
"--- miten hauraita ja epävarmoja monet pettäjät olevat ja sinun tapauksessasi vielä tunne-elämältään täysin kehittymättömiä."
Keskustelukumppanin arviointi ja nimittely on paitsi kiellettyä myös oikeasti mahdonta. Keskitytään puhumaan asiasta eikä toisen henkilökohtaisista ominaisuuksista.
Miksi kirjoitat tämän nimenomaan uskottomuus-palstalle?
Kaikki erot eivät johdu uskottomuudesta, joten eikös oikeampi osoite ole avioero- tai avoero-palsta, sillä tuosta edellä kirjoittamastasikin on valta-osa eroon liittyvää, ei uskottomuuteen. Kaikki ihmiset eivät eroa uskottomuudesta huolimatta.
Petetyt harvoin voivat hyvin parisuhteessaan, mutta toiset päätyvät vetämään läpi "ehjän" perheen elämämää siitä huolimatta. Uskallan väittää, että "täyspäisiä" ihmisiä lapsista voi ko olosuhteissakin kasvaa. Kyse on siitä, miten aikuiset ihmiset osaavat priorisoida asiat eli lapsia ei unohdeta eikä jätetä rakastamatta, vaikka mikä on. Jos lapsen vanhempi ei sitä ymmärrä, sitten on terapian paikka.
Sanot: "Kaikki erot eivät johdu uskottomuudesta"...
Totta, mutta avioerojen suurin yksittäinen syy kuitenkin on juuri uskottomuus. Seuraavaksi suurin syy on se, että ihastuu toiseen tai haluaa siihen mahdollisuuden, mutta on reilu ja lopettaa nykyisen suhteen ensin. Olkoonkin, että ensin mainittu suurin erojen syy on seurausta raukkamaisesta käyttäytymisestä, niin molemmissa on useimmiten kysymys itsekkyydestä ja kypsymättömyydestä. Lasten pahoinvoinnin kannalta ero on kummasta hyvänsä syystä yhtä paha. Tosin pettämisen seurauksena eronneiden on vielä vaikeampi onnistua ylläpitämään lasten kannalta toimivaa keskinäistä suhdetta.
"Hän ei kuten ei kukaan muukaan ole syyllinen vaan olosuhteet"
Pettävän, valehtelevan ihmisen psyyke ei varmaan kenenkään mielestä ole ehjä eikä tasapainossa. Psyykeen ongelmat, kuten valehttelutaipumus, syntyvätkin usein lapsuuden olosuhteissa. Mutta syyntakeisuutta se ei poista, skun vääriä tekoja tekee aikuinen ihminen, jolla ei ole mielisairautta. Aikuinen hän on itse vastuullinen tekojensa ympäristölleen aiheuttamista loukkauksista. Vaikka pettäminen ei enää ole rikos, on oikeustapauksia, joissa sen myötä alkanut henkinen väkivalta puolisoa kohtaan on todettu rikokseksi.
Aika jännää tämä pettäjien "profilointi"...
Mitäs sanotte tästä: mies, joka petti vaimoaan kanssani muutama vuosi sitten, oli elänyt onnellisen ja huolettoman lapsuuden ja nuoruuden vakavaraisessa suomalaisessa perheessä. Hänellä oli yksi vanhempi sisarus, äiti oli kotona siihen asti kun mies meni kouluun. Koulumenestys oli keskitasoa parempi ja ystäviä riitti. Mies on edelleen tunnettu reiluna jätkänä, häntä pidetään arvossa hänen rehellisyytensä ja aitoutensa vuoksi. Hän on vuosien myötä saavuttanut luottopaikan työelämässä ja on mukana monenlaisissa lastensa aktiviteeteissa.
Eli mies on kaikin puolin "hyvä" - mutta silti piti yllä salasuhdetta kanssani pari vuotta. Suhde päättyi yhteisestä sopimuksesta.
"ijoklm kirjoittaa: Eli mies on kaikin puolin "hyvä" - mutta silti piti yllä salasuhdetta kanssani pari vuotta. Suhde päättyi yhteisestä sopimuksesta."
Hyvä?? Siis mies esitti "hyvää". Et kai vaan itsekin ihastunut siihen esitykseen, ulkokuoreen siis? Vai vieläkö uskot hänen olevan rehellinen?
"Hyvän" esittäminen oman edun vuoksi, on taatusti ensimmäisiä asioita jotka lapset oppivat jo luonnostaan, ja sille kehitysasteelle moni sitten jääkin loppuiäkseen.
Miksi näin? Koska se on niin tehokasta. Aina löytyy niitä, jotka uskovat mieluummin kauniita lupauksia ja puheita kuin etsivät totuutta.
Jokainen kyllä vastaa tai edes voi vastata vain itsestään. Jos toinen pettää, niin puolisolla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko erota tai jatkaa yhdessä. Molemmilla on vastuu liiton onnistumisesta.
Niin yksinkertaista ja totta "Joko erota tai jatkaa yhdessä"
Mikäli tuntee, että uskoton puoliso on vajavainen valehtelija, kuten tuossa joku kirjoitti, niin on täysin turha jatkaa yhdessä. Liitto ei onnistu millään. Eikä se suinkaan johdu uskottomasta puolisosta.
"Eikä se suinkaan johdu uskottomasta puolisosta. "
No totta helvetissä johtuu!
"Joko erota tai jatkaa yhdessä" ei todellakaan ole yksinkertaista. Ei varsinkaan silloin, kun on kysymys lapsiperheestä. Lapset kärsivät AINA erosta.
Lapset kärsivät AINA enemmän vanhempien välisestä huonosta suhteesta kuin erosta. Vasta eron jälkeen alkaa lasten tervehtyminen.
Mutu tuntumallako noin meinaat? Sillä nykytiedon mukaan asia on jopa aivan päinvastoin.
Eron jälkeenkö se vanhempien suhde muka paranee?
"Eron jälkeenkö se vanhempien suhde muka paranee? "
Eron jälkeen lapsen ei enää tarvitse asua vanhempien taistelutantereella. Se jos mikä rauhoittaa lapsen elämää, ja yllätys - myös vanhempien!
Olen paljolti samoilla linjoilla ap:n kanssa. Pettäjälle on usein jäänyt arpi lapsuudestaan ja se voi vaikuttaa monella elämän alueella, myös parisuhteessa. Tiedän itse pettäjä-mieheni taustan ja lapsuuden ja uskon että pettämiseen oli osasyynä nämä lapsuuden arvet. Mutta kuten edellä kirjoittava sanoo, pettäjä voi valita myös toisin. Hän voi valita rehellisyyden, ennen kaikkea itselleen, ja mennä pettämisen sijasta terapiaan. Mutta kun ihminen usein luulee että mitä toinen ei tiedä se ei voi vahingoittaakaan. Kypsymätöntä ajattelua.
Ihme diibadaabaa. Sekä pettäjillä että petetyillä on omat arpensa. Terapia voi parantaa arvet tai hioa niitä, mutta parisuhdetta se ei paranna. Parisuhdeterapia voi auttaa parisuhteen ongelmiin, jos molemmat haluavat jatkaa liittoa.
Aino, pariterapia on parantanut paljon parisuhteita. Ota selvää tosiasiosta ennen möläytystä.
Terapia auttaa. Ainohan kirjoitti "Parisuhdeterapia voi auttaa parisuhteen ongelmiin, jos molemmat haluavat jatkaa liittoa." Turha kinastella samasta asiasta :).
Enpä parisuhdetta halunnut jatkaakaan, mutta pettäjä-mieheni ihan selvästi voi pahoin ja teki niin törkeitä temppuja, että suosittelisin kyllä terapiaa ihan hänen itsensä ja uuden suhteensa takia.
Terapeutti pyysi miestäni kertomaan seuraavalla kerralla lapsuudestaan. Seuraavaa kertaa ei tullut. Mies kieltäytyi terapiasta. Luulen, että hän uskoo voivansa aloittaa puhtaalta pöydältä, sillä on kohdellut koko liittomme ajan kuin tyhjää minua ja omaa lastansa. Nyt tuntuu, että hän on lähes unohtanut meidät. Hän ei kykene keskustelemaan, vaan vierailee öisin ja poistuu varhain aamulla. Ihan kummallista oli, kun estin häntä ensin tulemasta samaan vuoteeseen, ja heti pyydettyäni palamaan parempaan sänkyyn viereeni tuli välittömästi. Minusta hän käyttäytyi kuin lapsi. Minua säälitti, mutta noin muutoin hän tekee aina mikä sattuu eniten huvittamaan, eli hyvä, halpa ja helppo horo, jonka luokse hän palaa aina kiltisti.
Miksi sinä jatkat liittoasi? Kertomastasi päätellen liittosi ei tyydytä sinua miltään osin. Mihin sinä pohjimmiltasi tarvitset miestäsi? Tarvitset "tottelematonta koiraa", jota komentaa ja jonka tekemisiä arvostella?
Tarvitsen taloudellista turvaa ja lapselleni kotia. Yksinkertaista. Viihdymme myös yllätys yllätys helposti keskenämme, jollei kakkosongelmaa olisi.
Niin, enkä minä olisi pyytänyt, jos olisin arvannut hänen oikeasti tulevan takaisin sänkyymme. Sormi meni suuhun siinä tilanteessa. Minusta mieheni on pahasti hukassa. Ehkä hän pystyy esittämään kakkoselle vahvaa miestä, mutta minulle ei.
Koska koet tarvitsevasi taloudellista turvaa ja kotia lapsellesi, olet riippuvainen miehestäsi. Ja näin miehesi voi tehdä ihan mitä lystää. Suhteessanne ei ole "kakkosongelmaa", vaan riippuvuusongelma.
Niin.Entäs sitten?
Jos joku on kiinnostunut monista naisista ja seksistä, on se myös arvovalinta. Maailmankatsomus on tietynlainen. En tiedä tiedostaako narsisti jos kohtelee kylmästi kakkosnaista.
Yleensä alistaminen voi kuulua valitettavasti kakkossuhteisiin, eli mies "hallitsee" kakkosta tavallaan. :( Mikähän hallinnan tarve sekin on tai haluaa ihailua.
Alistaa ja hallitsee..?
No ei "tosissaan", vaikka haluaakin olla naiselle Mies isolla M:llä. Todellisuudessa mies on hyvinkin varovainen, mitä kakkosen kohteluun tulee - koska ymmärtää sen, että kakkosen hallussa on aseet tehdä hänen kotielämästään hel-vet-ti-ä.
Joskus on kakkoset alkaneet kuvittelemaan liikoja, sellaiset on nopeasti laitettu kuriin. Siinähän soittavat vaimolle, siihen loppuu suhde, kakkosen turha ruikuttaa perään. Mies se on joka on määrää, naiset tottelee tai saavat lähteä. Ei kovin muodikas ajatus näin munattomien miesten aikaan mutta soveltuu minulle oikein hyvin.
Ei kovin muodikas mutta erittäin tyhmä ja alkeellinen ajatus. Harva mies munillaan ajattelee mutta tulipahan sekin todistettu, että sellaisi on - sinä!
"Naiset tottelevat" on melko tuttua muslimimaista ja shariasta. Elämmekö mielestäsi sellaisessa? Ei kakkosnainen kuvittele liikoja, vaan pelimies kuvittelee liikoja.
Miksi minä kuvittelisin liikoja kun en anna kakkosten hyppiä silmille? En kyllä anna ykkosenkään sillä parisuhteessa minä olen se joka sanoo viimeisen sanan. Jos ei kelpaa voi aivan vapaasti lähteä, kohteliaana miehenä avaan oven ja soitan taksin. Asunto on minun, muukin omaisuuteni jää minulle koska avioehto ne suojaa. Ei minun tarvitse mitään kuvitella vaan näin asiat vain ovat.
Kyllä alistamista on suhteen luonteesta johtuen paljonkin. Kakkosen on aina pystyttävä nielemään vihan tunteet siinä vaiheessa kun näyttää, että mies ei enää siedä. Rajaa voi vetää sitä alemmaksi, mitä vähemmän välittää. Se saa nimittäin kakkosen välittämään vielä enemmän.
minusta tuntuu nyt jo eronneena pettäjämiehestä, että hallitsin ihan liikaa yhteistä elämäämme, kohtelin miestä kuin holhottavaa ja hoivasin, siinä se suurin virhe oli, en antanut hänen olla aikuinen...
Uskottomuus vain ei useinkaan johdu kyllästymisestä puolisoon, vaan paljon syvemmistä syistä. Myös petetty puolisokin voi olla kyllästynyt eikä panosta liittoonsa. Usein päädytäänkin eroon, ennemmin tai myöhemmin.
Ihan maalaisjärjellä ajateltuna lapsi ei voi olla kovin onnellinen etenkään jos äiti on epävakaa ja onneton eikä isä koskaan läsnä. Epävakaus lapsen elämässä johtuu vanhempien epävakaudesta. Näin se menee. Jotkut lapset myös reagoivat pienempäänkin epävakauteen, toiset selviät ilman suurempia ongelmia hyvin kalseistakin oloista. Aivan kuten aikuisetkin.
Voisiko miehen vieraissa käynnin syy olla niinkin yksinkertainen kuin että se on lajillemme tyypillistä uroksen käytöstä? Jos miehellä on tilaisuus saada nuorta ja kaunista hyvin harva sitä jättää käyttämättä. Kyllä tämä pitäisi olla naisten tiedossa vaikka kuinka uskoisi uljaisiin ja uskollisiin prinsseihin. Tosin eikös tuo prinssi Charleskin Dianaansa pettänyt...
Ja jälleen selitys perustuu, nyt jo kuninkaallisiin, ompa huvittavaa = D
Tyypillisen uroksen käyttäytymistä - kyllä jos on sika tai jokin muu eläin.
Sitten ollaan sinkkuna ja jätetään uskolliset naiset rauhaan. Ota nuori ja kaunis mutta jätä meidät muut rauhaan. Charles ja Camilla ovat saman ikäisiä, heillä oli suhde kai jo ennen Dianaa. Camillalla oli myös toinen mies. Diana joutui kärsimään kohtuuttomasti sopasta jonka muut saivat aikaan. Eikö olisi voitu jättää D alunperin rauhaan.
"Ota nuori ja kaunis mutta jätä meidät muut rauhaan."
Heti jätän kun he jättävät minut rauhaan. Kun toinen tahtoo niin pitäähän sitä olla ystävälllinen, se on kohteliaisuutta. Minä en seuraani tyrkytä, ei tarvitse.
Juu. Etenkin komeat ja /tai varakkaat miehet käyvät vieraissa. Eikä kumppanin tarvitse olla edes nuori tai kaunis.
"Tyypillisen uroksen käyttäytymistä - kyllä jos on sika tai jokin muu eläin."
Tuskin tyypillinen mies käy vieraissa. Silti jo Seiskaa lukemalla voi tehdä itselleen todellisuuden selväksi. Miehet käyvät vieraissa. Myös tai etenkin kuninkaalliset, presidentit, miljonäärit tai muuten vain varakkaat, formulatähdet, muusikot, juontajat näyttelijät , jne jne käyvät vieraissa.
Myös naiset käyvät vieraissa.
Ai jai jai. Aina unohdetaan se kylmä tosiasia, että toiset miehet ovat naisten keskuudessa suositumpia kuin toiset. Erityisesti varakkuus ja valta vetää naisia puoleensa.
Diana jumaloi Charlesia lapsesta asti. Hänen unelmansa täyttyi päästessään kuninkaallisesti naimisiin. Lisäksi hänellä oli myös rakastajia myöhemmässä vaiheessa. Jonninjoutavaa unelmointia, että suosituimmat miehet (ja naiset) olisivat sinkkuja.
Ei tosirakkautta Camillaa:tä voitu jättää ja yhä on nytkin Charlesin rinnalla. D oli nuorempi mutta Camillaa Charles rakasti ja rakastaa. Avioliitto tai ulkoiset seikat eivät sen rinnalla merkitse mitään. Myös Dianalla oli toisia miehiä, muista se.
Juuri näin. Ja aikanaan Charles oli myös Camillan toinen mies.
Hep. Kyllä se vain niin on, että jokainen pettävä ihminen on jollakin tapaa vajavainen ja varmasti elää valheen kanssa. Joten näissä Liisa Keltikangas- Järvisen kirjoissa on aika hyvää sanomaa tutkia myös omaa toimintaasi ja löytää syitä niihin.
En nimittääin usko, että sellainen ihminen on onnellinen joka pettää, eikä hän tule onnelliseksi edes uudessa suhteessakaan, sekin on varma juttu. Kaikki puheenn siitä on sanahelinää ja valhetta itsellenne. Joten etsikää sitä onnea ja syitä miksi elämänne ei pysy koossa jo ihan lastennekin vuoksi.
Ei ole nimitääin luvassa kovinkaan kiva vanhuus. Niin kauan kuin muisti ei petä, jokainen päivä muistuttaa menneestä, lapset lapsenlapset.
Onni ei tule etsimällä, vaan elämällä. Ja elämään mahtuu kaikenlaista. Kun kompastuu, on vain noustava ylös. Mikään muu ei auta. Ei edes toisten ihmisten arvostelu.
Sinäpä sen sanoit F-69. Ei auta muu kuin nousta ylös, jos kompastuu. Monet jäävät maahan makaamaan ja arvostelemaan/haukkumaan toisia. Sitten on niin paha olla...
Kannattaisi sinun ajatella sillä et sinä voi tietää mikä tekee toisen ihmisen onnelliseksi. Minä olen hyvin onnellinen, aina olen ollut. Elämä on ihanaa kun siitä voi täysillä nauttia eikä anna moralistien kitinän vaikuttaa tuon taivaallista. Koirat haukkuvat mutta karavaani kulkee!
Tota noin. Ehkä se tuntuu siltä.. Nimittäin se, että kapinoi kaikkea oleellista vastaan. Kaikkea oleellista, ettet kiusallasikaan anna sitä mitä joku tosi läheinen sinulta toivoi.
Jos haluaa pettää, miksi edes solmia parisuhdetta? Kaikkien pettäjien kannattaa heti alusta lähiten tuoda esille, että ei edes ole mitään aikomusta yrittää olla uskollinen ja muodostaa sitoutunutta parisuhdetta. Rehellisyys omalle itselle ja toisille on toisten ja oman itsen kunnioittamista.
Voi kun elämä olisikin noin yksinkertaista! Moni pettäjä on aikaisemin vannonut ettei ikinä petä, mutta kuinkas sitten kävikään kun tulee jokin elämän kriisi. Eräs terapeutti otti esille esim. työuupumuksen yhdeksi osasyyksi pettämiseen.
Se ei kuitenkaan tee pettämisestä hyväksyttävää.
Totta. Uupumuksen keskellä on autuasta upota läheisyyteen ja unohtaa kaikki muu. Vain se toinen osapuoli ei aina sitä tajua, vaan ehtii perustaa parisuhteen ja siteet varattuun. Sitten on molemmat pulassa. Uskottoman petoskumppani tulevaisuuden toiveineen ja uskoton lupauksineen.
On Suuri Onni tavata uskoton ihminen, joka haluaa ihastuksen kahleistaa eroon samoin kun sinä itse ja onnistua siinä. Vaatii selkärankaa molemmilta.
"Kerran täällä eletään","Antaa vaan kaiken mennä paskaksi jos on mennäkseen" ovat masentuneen ajatuksia uupumustilassaan.
Neuvona teille, asioista ja kriisesitä voi selvitä myös järjen ja oikeiden tekojen avulla, antamatta huonojen taipumustensa ja oman heikkouden johtaa omia tekemisiä. Itsekuri on vaikea laji, mutta sitä voi opetella.
Erota voi ilman pettämistä, niin toimivat vahvat ihmiset. Millainen ihminen haluat olla? Haluatko olla heikko vai vahva? Voi katsoa omaa elämäntilannettaan kuin ulkopuolisen silmin. Mitä vahva ja hyvä ihminen tekisi minun tilanteessani? Ja sitten voi itse johdattaa itsensä toimimaan oikeudenmukaisesti, niin kuin on pohtinut, että hyvä ihminen toimisi omassa tilanteessa.
Kriisin lopputulos voi olla erilainen, tai sitten aivan sama, esim, avioero. Mutta itsekunnioituksen kannalta lopputulos on aivan toinen. Kun ihminen toimii oikein muita ja ex-puolisoaankin kohtaan, hän säilyttää arvokkuutensa ja ylpeytensä itsestään. Hänen ei tarvitse katua, hän on vähemmän masentunut ja ahdistunut kuin väärintehnyt. Hänen oma tulevaisuutensa näyttää valoisammalta kuin epärehellisen ihmisen.Hän ei tunne häpeää itsestään.
Jos on jo pettänyt tai valehdellut, silti koskaan ei ole myöhäistä kääntää omaa kelkkaansa oikeaan suuntaan, tapaan toimia. Jos ottaa itseään niskasta kiinni ja muuttaa oman käytöksensä väärästä oikeaksi, katumus voi olla vähäisempää ja masennus pienempää kuin silloin, kunpäätää ajaa kelkkansa samalla vauhdilla, samaan väärään suuntaan, joka yleensä päättyy suoraan seinään.
Todella hieno ja kypsä kirjoitus! Kiitos!