Nyt en kertakaikkiaan tiedä minne palstallle tämä kuuluu mutta laitan vaikka tänne. Oikaiskaa jos oon väärässä paikassa. Juttu meneenäin: oon 48v hoitotyötä tekevä nainen. Tällä hetkellä sairaslomalla, töihin palailen viikon päästä. Mun työpaikalla on potilas, nainen, fyysisesti vamautunut. Hänellä on kihlasormus ja miesystävä josta aina sillointällöin kertoo. Mukava ihminen, hyviä ja hauskoja juttuja. Nyt kun jäin vähän pidemmälle sairaslomalle niin kysyi voidaanko vaihtaa kuulumisia facessa. En yleensä anna henk koht tietojani mutta tässä tapauksessa ajattelin että hällä käy aika pitkäksi ja haluaa kirjoitella.
No elilen illalla vaiheltiin kuulumisia, ihan yleistä säästä ja kuntouttamisesta. Aamulla kun avaan koneen: hän oli laittanut viestin että rakastaa minua ja en saa kertoa asiasta kellekkään.
Meni aamukahvit näytölle... hän tietää että olen parisuhteessa ja että minulla on myös lapsia.
Mitä tässä tilanteesa kuuluis oikein tehdä ? Loukkamatta hänen tunteitaan ? Kun tosiaankin hän on potilaani. Enkä ole lesbo, bi , enkä edes vapaa. Ja vaikka olisinkin niin eihän omaan potilaaseen voi ajatellakkaan mitään suhdetta.
Auttakaa te jos olette olleet samassa tilanteessa.
jotain pitäisi nyt sanoa hänelle.
No elilen illalla vaiheltiin kuulumisia, ihan yleistä säästä ja kuntouttamisesta. Aamulla kun avaan koneen: hän oli laittanut viestin että rakastaa minua ja en saa kertoa asiasta kellekkään.
Meni aamukahvit näytölle... hän tietää että olen parisuhteessa ja että minulla on myös lapsia.
Mitä tässä tilanteesa kuuluis oikein tehdä ? Loukkamatta hänen tunteitaan ? Kun tosiaankin hän on potilaani. Enkä ole lesbo, bi , enkä edes vapaa. Ja vaikka olisinkin niin eihän omaan potilaaseen voi ajatellakkaan mitään suhdetta.
Auttakaa te jos olette olleet samassa tilanteessa.
jotain pitäisi nyt sanoa hänelle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pistää miettimään oletko todella ammattitaitoinen hoitaja?
Tiedätkö mitään ammattietiikasta?
Ja kyllä, näitä "tilanteita" on ollut ja on, tosin tähän mennessä miespuolisten potilaitten taholta. Tosin kukaan ei ole viestejä lähetellyt mihinkään, koska koskaan ei pieneen mieleenikään tulisi sotkea yksityiselämääni ja työtä!
Niistä selviää, kun vastaa huumorilla eikä jatka asiaa enää yhtään pitempään. Karkeampiin ehdotuksiin yms. saa sanoa suoraan, että teen työtäni, siinä kaikki. Minun ei tarvitse kuunnella näitä komentteja enkä aio kuunnella. Sinulla on oikeutesi ja velvollisuutesi, myös potilaalla.
Vaionko hoitoalankin koulutus pudottanut jo noin paljon tasoa Suomessa?.
(Työskentelen ulkomailla).
Varmaan sun silmissäsi en , työskentelen Suomessa. En ole antanut mitään -edes suuntaa antavaa- vihjettä siitä että olisin muuten kiinnostunut hänestä kun potilaana.
Omat kotiasiani pidän ominani, mutta pitkässä hoitosuhteessa tulee tottakai vastaan tilanteita jossa sanot jotain esim perheestäsi.
Miespuolisilta tulee näitä ootko sinkku / mennäänkö naimisiin juttuja jotka vedän läpi huumorilla. Aika tönkköä ois mennä töräyttämään jotain ei kuulu sulle, joka näyttää olevan sun tapasi toimia.
Joo- neuvosi oli epäasiallinen- eipä taida hoidon taso olla paljon parempi "ulkomaillakaan "
Tuomitsevasta ja inhimillisyyttä täysin ymmärtämättömästä kommentoinnistasi tulee mieleen että kerrankin joku on kuitenkin rehellinen ja uskaltaa myöntää olevansa pienimielinen. Se on hieno piirre, siis rehellisyys, koska jos on pieni mieli, niin on. Minkäs sille sitten tekee, vammansa kullakin.
Olen myöskin hoitaja ja ei tulisi mieleenikään tehdä tuttavuutta potilaani kanssa. Juuri siitä syystä miten sinulle kävi. VIhellä peli poikki heti. VOi olla, että potilaasi loukkaantuu ja saattaa jouruta jutusta toisille, tai sitten ei. Ota vastuu teostasi ja opi virheestäsi.
Mun mielestä tossa ei ole mitään elämää kummempaa. Sanot että tarkoitit tosiaankin vain ihan kaverina ja juuri siksi, että jos hänellä vaikka muuten aika käy pitkäksi, et tarkoittanut mitään muuta, etkä tarkoita. Sano hänelle juuri noin, että minulla on parisuhde, minulla on lapsia ja minä olen vielä hetero. Joten mikään suhde naisen kanssa ei tulisi kysymykseen muutenkaan, ei missään tapauksessa, ja nyt hän on vielä potilas. Sano hänelle, että asia on ok, mutta tässä tilanteessa on nyt syytä jäähdytellä vähän ja sinä kuitenkin olet ensisijaisesti hoitaja.
Ketään ei voi torjua niin ettei hän ollenkaan loukkaannu, mutta se on vain kestettävä.
Kerro myös, että on parempi ottaa muuten hieman etäisyyttä, jos hänen takiaan, hänen on helpompi unohtaa koko rakkaus-asia, kun välinne muuttuvat etäisemmiksi: ja sitten pidä ne etäisimpänä. Älä jää hoitamaan enää hänen särkynyttä sydäntään = anna toivoa. Ennemminkin muistuta häntä vaikka siitä suhteesta joka hänellä on jo. Jos hän sanoo sen menneen poikki, sano että toivot hänelle sitten onnea uuden rakkauden löytämiseen, mutta sinä se et ole.
Se siitä, ihastuksia tulee ja menee, hän ilmeisesti sitten on bi, ja sinä et sitä vaan voinut tietää. Eli periaatteessa... kerro hänelle kaikki tuo mitä kerroit meille.
Mun mielestä tossa ei nyt ole mitään maailman suurinta ongelmaa eikä ihmettä tapahtunut, eikä mitään mikä ei olisi ihan selvällä suomenkielellä korjattavissa.
Unohda tuommoiset hieman lapselliset "et sä ole ammattilainen"-kommentit, kyllä se on niin, että oli mikä tahansa ammattilainen, aina sattuu ja tapahtuu: joskus tekee virheitä ja joskus vaan tapahtuu. Ei tuo nyt mun mielestä edes ollut virhe: ethän sä voinut tietää että siinä noin käy, vielä kun sä olet kertonut olevasi suhteessa ja sen on myös.
So not sano sotamies, korjaa se mikä on korjattavissa ja älä tee tosta mitään sen suurempaa ongelmaa.
Vie se potilas psykiatriselle osastolle ja sano että ei sekaannu varattuihin.
Suhtudut aivan samoin, kuin jos olisi miespuolinen kyselijä? Ehkä himpun verran hienotunteisemmin; kiitos kunniasta, mutta ei ole mun juttuni.