Vaimolla todella läheinen miesystävä

Kyllä tuo aika pahalta vaikuttaa. Ainoa pelastus on, jos tuo mies on homo. Muuten menetät melko varmasti ennenpitkää vaimosi.

Itsellä oli vähän samantapainen tilanne joitakin vuosia sitten. Emäntä ystävystyi työkaverinsa kanssa ja pitivät kovasti yhteyttä mm. messengerin välityksellä. Meillä ei mennyt samoihin aikoihin kovin hyvin ja päätimme kokeilla eri osoitteissa asumista. Noh, kävipä sitten niin, että exä päätyi sänkyyn kaverinsa kanssa vajaa viikko meidän erilleen muuton jälkeen ja tuli raskaaksi. Siihen päättyi meidän suhde lopullisesti.

Hei! En sinuna jaksaisi katsella enään.te olette pariskunta ja TEILLÄ SINULLA JA VAIMOLLASI PITÄISI OLLA YHTEISTÄ AIKAA. älä ala idiootiksi
jos vaimosi haluaa olla miesystävänsäkanssa niin anna hänen mennä.

Miksi sitten hyväksyt tuon?

Lisättäköön, että minä olen ollut tuosta ystävästä mustasukkainen sen takia, koska vaimo ei halua olla kanssani. Vaimo syyttää minua, että en anna olla hänen itsenäinen. Hän haluaisi olla täysin yksin ja elää vaan arkea minun kanssa. Nyt haluan pelastaa liittoni ja annan hänen mennä niinkuin hän haluaa. Silti tämä tuntuu paskalta.

En minä ystäviä halua rajoittaa tietenkään, mutta tuo mielestäni on jo liikaa. Tämä repii meidän avioliittoa aika tavalla, jota vaimo ei tietenkään tunnusta. Vika on kuulemma minussa, koska en anna hänen olla niinkuin hän haluaa.

En minä jäisi tähän roikkumaan, mutta lapsiakin meillä jo on. Pelkään, että hän hakee vain uutta isäpuolta lapsille. Vaimo on ollut kotona jo vuosia, kun lapset on vielä pieniä. Nyt kun viimeinen lapsista on jo tarpeeksi iso, niin vaimo on saanut jonkun kolmenkympin villityksen. En tahdo enää pysyä perässä. Tuntuu, että hoidan enää lapsia samalla, kun hän on rakkaan ystävänsä kanssa.

Kuulisin mielelläni naistenkin mielipiteitä asioista.

Alkaa olla aika opetella sanomaan "ei". Ei huutamaan EI, vaan sanoa että et hyväksy hänen käytöstään.

Jos hän vielä halailee toista miestä vastoin kieltoasi suosittelen että lopetat liittosi petoksen vuoksi. Joskus auttaa kun näyttää kuka on herra talossa, ja sen jälkeen tilanne paranee. Mutta jos se ei toimi niin vaihtakoon miehen.

Kuten tuossa sanottiin niin ellei se toinen mies ole homo niin soveliaisuuden rajat on ylitetty. Se että vaimosi valitsi toisen niin sille ei voi mitään.

En minä halua olla pomo talossa, vaan tasavertainen kumppani. Sen takia en halua käskeä häntä liikoja. Toivoin, että hän itsekin ymmärtäisi missä ystävyyden rajat menee, mutta ei niin ei. Tämä tuntuu vain pahenevan.

Hän haluaisi kuulemma hellyyttä ja läheisyyttä ystävältään, kun meillä menee kerran huonommin. Tämän takia hän haluaisi mennä kainaloon viettämään iltaa. Sanoin, että en hyväksy liikaa läheisyyttä (mm.kainaloon menoa), jolloin hän sanoi nopeasti, että: "ok, pidetään hajurako, mutta vain koska haluan mennä sinne niin kovasti". Ihan vissiin pitää lupauksensa. Vaan onko tuolla merkitystä, koska hän haluaa itse hellyyttä ystävältään.

Jos rajoitan häntä, niin hän kostaa minulle. Tiedän sen. Mutta sittenpähän tietäisin myös hänen todelliset tunteensa.

Ehkä pitäisi vaan jättää tämä tuska taakseen. Meressä on kaloja. Ehkä jonkun paremman saan vielä ongittua itselleni. Sellaisen joka arvostaa parisuhdetta.

Taidat olla hänelle itsestäänselvyys... etsi itsellesi toinen halikumppani ja katsokaa, haikailetteko toistenne perään vai vievätkö uudet kujeet kummankin mennessään.

=>En minä halua olla pomo talossa, vaan tasavertainen kumppani.

Elämä ei aina toimi noin. Olisi hienoa jos kumppani kunnioittaisi ja arvostaisi toista siksi että hän on sellainen kuin hän on, mutta joskus joutuu näyttämään että mikä tahansa ei kelpaa.

Yleensä pettäminen johtaa lopulta avioeroon, ja ainoastaan luottamuksesi todistaa että vaimosi kahdenkeskeiset illat heteromiesystävän luona ovat platonisia. Se olisi todella hienoa (pikemmin harvinaista) jos kumpikaan fyysisestä koskettelusta huolimatta ei kaipaisi miehen ja naisen väliseen suhteeseen mitään enempää.

Toiset taas nostavat rähinän jo liiallisesta vilkuilusta vieraisiin pöytiin...

Naisesi heräsi liian myohään haaveilemaan sinkkupäivistä jota ei aikanaan ole elänyt.

Se on kuitenkin liian myohäistä! Hän on huolellisesti ja harkiten perustanut perheen kanssasi, tehyt siihen jopa lapsia. Te olette naisen esisijainen ja ainut hellyyden, kiinnostuksen ja huomion kohde!
Sinulle ja lapsille kuuluu hänen huomionsa, ei vieraille miehille, olivat he sitten kauinka kauan olleetkin "ystäviä".

Ellei naisesi tajau tuota, hän on TODELLA hyvin tyhmä!

Ystävät ovat asia erikseen, heitä tavataan yhdessä perheen kanssa/ muiden ystävien läsnäollessa.

Kaikki te, jotka vakuutatte vastakkaisen sukupuolen kanssa harrastettua kahdenkesksistä tiivistä ystävyyttä "koska minulla täytyy olla oma vapaus!" olette väärillä jäljillä. On ystäviä ja "ystäviä". Erotelkaa jyvät akanoista.
Tuollainen tiivis ystävyys EI saa haitata /mennä oman perheen edelle!

Ellei naisesi tajua tuota, tee kaikkesi että saat pitää lapsesi naisesi häivyttyä pois perheestänne. "Vanhan ystävänsä" kainaloon.

Kerroit, että olette pohtineet asumuseroa. Avioero tuomitaan kahden vuoden erillään asumisen jälkeen suoraan ilman harkinta-aikaa, jos asutte virallisesti eri osoitteissa. Jos vaimosi ei viihdy kotona, vaan miestystävänsä kanssa, lienee viisainta, että hän muuttaa pois kotoanne, jonne jäät asumaan lasten kanssa. Voitte miettiä asiaa tahoillanne mihin ratkaisuun päädytte jättämättä kuitenkaan erohakemusta. Jos lapset jäävät sinulle kotiinne, äidin virallinen osoite on muualla, olet vahvoilla lasten huoltajuudesta päätettäessä, jos ero tulee. Näin uusi miesystävä ei turhaan sekaannu lasten ja teidän väleihinne ainakaan kovin aikaisessa vaiheessa.

Erillään asuen on ehkä helpompi hahmottaa, onko ero oikea ratkaisun pitemmaän päälle. Erillään asuessakin voi jättää erohakemuksen, yksinkin, jos ratkaisu tuntuu oikealta. Toisaalta paluu samaan osoitteeseen sujuu myös helposti. Ja äitihän voi tavata lapsiaan silti, vaikka asuukin virallisesti eri osoitteessa.

Miksi? Mitä sä hyödyt tommosesta naisesta? Vaihda ihmeessä parempaan. Se sun vaimosi ystävä on vaan varamies, jonka vaimosi ottaa sitten jos teille tuleekin lopullinen ero. Eli hän pelaa tätä peliä teidän molempien kustannuksella. Ikävä juttu mutta tämä on totuus. Tulet sen huomaamaan viimeistään lopullisen eronne jälkeen. Voi voi, aina sama juttu, mitä kierompi ja ilkeämpi ämmä sitä enemmän se vie miestä kuin pässiä narussa.

saman olen kokenut, nainen vietti iltoja läheisen miesystävänsä. Aluksi kertoen, sitten salaa näkivät. Itse suutuin asiasta ja sanoin että joko mies lähtee tai minä lähden. Nainen itkien poisti miehen yhteystiedoistaan ja mietin siinä et onko siinä sit jotain muutakin kun itki tämän toisen miehen takia. Väitti ettei ollut. kuukaus meni ja tämän jälkeen he aloivat salaa näkemään, vei tämän miehen jopa näytille vanhempiensa luokse kauaksi. Itse luulin että nainen lähti yksin. 5 päivää olivat "lomailessa" pohjosessa, ajelivat moottorikelkalla ym.. nainen tuli takaisin minun luokseni ja tämä kaikki paljastui. Tästä tuli isompi riita jota kesti 2kk, mutta annoin anteeksi tämänkin, kun saattoi olla ettei oikeasti mitään sänkypuuhia ollut. (en voi kuitenkaan varma vieläkään olla).

1v tästä eteenpäin nainen oli vannonnut rakastavansa minua, ja haluavansa kanssani naimisiin, pidettiin kihlajaisillallinen ja seuraavana iltana oli tyttöjen baari-ilta, minut oli kutsuttu, mutten enää ollut baarimeiningistä kiinnostunut kun varattu olin. No nainen otti sieltä jonkun miehen, lähti sen matkaan vei hommat loppuun asti. Aamulla soitti itkien ja kertoi tekonsa. Tämä teko sai mut ihan shokkiin.
Oli huutoa, raivoa, itkua, ryyppäämistä, kostopanoja, unettomia öitä, sekä huomattavaa laihtumista. yli 10kiloa laihduin kun ei ruoka maistunut pitkään aikaan. Tätä pahaa oloa kesti yli vuoden, vieläkin tuntuu kahden vuoden jälkeenkin

Suhteen jälkeen tämä nainen kertoi ettei koskaan ollutkaan niin tosissaan kanssani, ja osasyy pettämisiin oli vaaleat hiukseni, hän kun piti tummatukkaisista miehistä enemmän. Nyt hän on tummatukkaisen miehen kanssa kihloissa, sen enempää en hänestä tiedä. Itse jäin yksin ja saatan olla vielä vuosia yksin, kun on vaikeata luottaa..

Alkuperäiselle vastaajalle voimia ja kannattaa kysyä vaimolta haluaako hän olla vain kanssasi? Itsellä ei ollut kanttia lähteä lätkimään kuin vasta liian myöhään. Elämä opettaa, eikä tämä yksinelo loppupeleissä niin ikävää olekaan. Omista periaatteista pitää pitää kiinni.

omani ovat:
En petä vaikka maksettais, samaa vaadin naiselta.
Olen vain yksiavioinen ja samaa vaadin naiselta.
Säädöt ovat säätöjä, säätöjen sukunimiäkään ei tarvitse kysellä.

-ole viikko tai pari ettet ajattele vaimosi mieskaveria/ystävää. Et pyörittele niitä asioita päässäsi. Etkä etenkään ota puheeksi häntä vaimosi kanssa
-kun vaimosi käy miehen luona suhtaudu siihen kuin hän kävisi esim. lenkillä
-vaimoltasi katoaa vieraasta miehestä kielletyn hedelmän viehätys ja hän kyllästyy tähän mieheen.
-ajattele asia lasten kannalta. Kyllä he huomaavat että sinä olet hyvä, vietät aikaa heidän kanssa ja äiti ei ole niin kiva.
-mitä lapset ajattelee jos isi pomottaa (kuten joku neuvoi) ja päättää lähteä tai ei anna äidin tulla kotiin?
-jos naisesi arvostaa noin vähän sitoutumista ja parisuhdetta niin muuttuisiko hänen asenne jatkossakaan? Miksi?

---
Onko naisia jotka oikeasti osaisi olla vain yhden miehen eikä tarvitse myös muiden miesten ihailua?

Päädyttiin eroon. Sain tietää hänen aidoista tunteista toista kohtaan. Ei heillä kuulemma mitään ole tapahtunut, mutta tunteet ovat. Sanoin, että valitse toinen, koska molempia et enää saa. Noh, ei hän valinnut "kumpaakaan" vaan halusi eron. Todellisuudessa, luulen, että hän jatkaa toisen kanssa lämmittelyä ja näen heidät joskus yhdessä. Jep jep. Tässä sitä sit ollaan ja jatketaan elämässä eteenpäin.

Tarinan opetus, mitä minulle tässäkin on yritetty toitottaa:

Jos puolisosi viettää aikaa toisen kanssa liikaa ja ei halua sinua, niin sillä jonkinlainen suhde toisen kanssa. Herää ajoissa, niin et loukkaa itseäsi pahasti. Minä en herännyt ja nyt on paska olo. Tämä olisi pitänyt tehdä jo puolivuotta sitten.


Kiitos kaikille vastanneille. Nämä viestit herätti minut ajattelemaan, eikä vain ajattelemaan sinisilmäisesti.

Kai sen voi jotenkin vaistota, onko kyse jostain muusta kuin pelkästä ystävyydestä. Vaikka tietysti mustasukkainen on aina vaistoavinaan jotain.