En uskalla sanoa, etten uskalla sanoa

vaikeaist asiosita pitää myös uskalltaa puhua. muuten ne kasautuvat liian isoiksi ja sitten suhde kaatuu siheen. kokemusta löytyy. jutellkaa ajoissa ennen kuinon liian myöhistä.

Kyllä pitää voida puhua. Mutta älä siitä puhu, ettet nyt oikein uskalla puhua, vaan yritä puhua suoraan niistä itse asioista vaan. Hienovaraisesti, niin ettei ottaisi itseensä, mutta suoraan, että asiat tulevat käsitellyiksi. Vaikeneminen ei kyllä johda mihinkään hyvään.

Ylläolevat vastaajat ovat oikeassa. Kannattaa nostaa kissa pöydällle, ja puhua niistä vaivaavista asioista, koska muulla lailla ne eivät ratkea tai selvene. Ja kumppanin mökötys on lopulta pieni hinta siitä, että saa sanottua asioista, jotka vaivaavat suhteessa.

Kannattaa myös miettiä kuinka ilmaisee ne asiat, joista haluaa keskustella: hyvä tapa on aloittaa lauseet "Minusta tuntuu" tai "Minun mielestäni suhteemme", sillä silloin et heti alkuun syytä kumppaniasi ongelmistanne, vaan tuot esille vain oman kantasi.

Voit jatkaa tuota yli kaksikymmentä vuotta. Kerää kaikki itseesi ja jossakin vaiheessa huomaat, että niin ei olisi pitänyt tehdä. Sitten saatkin aikaiseksi sellaisen parisuhdekriisin, joka voi johtaa eroon.

Näin meillä - en suositele.

Jos aina vaikenet vaikeista asioista (pelkäätkö hänen loukkaantuvan?), tuloksena on suhde, jossa mies tekee mitä huvittaa. Hänen ei tarvitse ottaa huomioon sinun mielipidettäsi, jos hän ei tiedä sitä. Ei hän ole ajatustenlukija! Tuolla tavalla teistä ei koskaan tule todella läheisiä, ja jossain vaiheessa huomaat, että olettekin vain kavereita.