onko pettämistä?

lähteä jatkoille jos ei meinaa antaa persettä?

Läksit tietysti jonkun "kivan" äijän kämpille jutustelemaan tenuissasi.

No, eihän se mitään pettämistä ole mutta on vaikea saada ketään uskomaan, että siellä vain huulta heitettiin. (Itse en takulla uskoisi) Et uskoisi itsekkään jos miehesi sanoisi menneensä baarista jonkun naisen asunnolle mutta vain jutelleensa joutavia aamuun asti.

En ymmärrä miksi sinne vieraitten miesten/naisten kämpille pitää ahtautua juttelemaan kun kännissä ne jutut ei ole kuitenkaan minkään arvoisia eikä niissä ole järjen häivää. Jos kuitenkin on pakko päästä höpöttämään tyhjää niin lienee paras toimia kuin normaalissa pettämistilanteessa kumppanin suhteen; eli salata se että oli "juttelemassa" tuntemattoman herran/rouvan bungalowissa ja olleensa sensijaan vaikka putkassa selviämässä.

mikä ylipäätään on pettämistä, elämme elämäämme tehden erilaisia asioita, jotka saattavat osoittautua sellaisiksi, että ne kaduttaa tai herättää jotain kielteistä, mutta eihän niitä sen vuoksi kannata jättää tekemättä.

Kaikista tärkeintä on miettiä miten itse haluaa elää elämäänsä juuri nyt, mieltään voi muuttaa. Sitä voi lähteä vaikka jatkoille siinä jännityksen huumassa, että jospa siellä jotain tapahtuisi, jatkoilla voi muuttaa mieltään, että ei tätä en halua tai toisin päin.

Mielestäni teko, jolla tieten tahtoen haluaa loukata esimerkiksi puolisoaan, sellaisella teolla on merkitystä, mutta jos menemme tunteidemme vallassa kuunnellen omaa itseämme; ei mitään pettämistä tapahdu.

Ajatellaan, että jatkoilla toinen osapuoli haluaisi kovasti seksiä, ja itselleni iskeytyisi epäilys, että ei tätä en halua, mutta menen mukana ja menen sänkyyn. Ketä petän? Itseäni koska suostuin seksiin vaikken halunnut, miksi suostuin, koska halusin miellyttää toista, petin siis itseäni. En ketään muuta. Siitä tulee syyllisyys, tarve kertoa puolisolle, mutta puolisolle kertomisella ei ole mitään merkitystä, koska itseäni olen pettänyt. Haen vain hyväksyntää kertomalla itsekkäistä syistä puolisolleni.

Pettämisen tunne tulee minulle siitä, että olen toiminut tilanteissa jotenkin vasten omaa tahtoani. Moni tunnistaa pettämisen tunteen vasten omaa syyllisyyttä, todellisuudessa oltuamme sängyssä vieraan kanssa havahdumme tekemään teon, josta puoliso ei ehkä pitäisi, ja koska olemme taipuvaisia elämään miellyttäen toisia, herää syyllisyys, koska puolisoa tuskin teollamme miellytämme.

Siis petämme itseämme, emme ketään muita ihmisiä. Samoin kun valehtelemme, lausuessamme valheen ääneen, valehtelemme ensisijaisesti itsellemme.

Kyllä ollaan tietyllä tavalla toinen jalka paskassa,jos lähdetään toisen matkaan!Kun kyse on suhteessa olevasta tai olevista, ja tämä tapahtuu kumppanilta salaa.Ei kannata altistaa itseään sellaiseen.Entäs jos tilanne karkaakin...Kun asettaa itselleen selvät rajat mitä ei ylitä on itsellä hyvä mieli ja ei tarvitse setviä tekemisiään kumppanin kanssa.Vastuuta perään kuulutan myös sille vapaalle osapuolelle joka "juttelun" merkeissä on valmis tälläiseen.Hetken hurmio voi olla elämäsi turmio...

Itse harrastin jatkoilua vielä jonkin aikaa kun olin alkanut jo seurustella. Yleensä oli kaveri mukana. Miesten luona kortin peluuta ja sipsien syöntiä. Ehkä flirttailua, mutta seksiä näillä jatkoilla en ole ikinä harrastanut. Eli pelkkä jatkoille meno ei ole pettämistä.