Otsikko paljastikin jo. Olen siis raskaana ja päädyttiin sovussa asumuseroon mieheni kanssa. Hän etsii itselleen asunnon samasta kaupungista. Hän lupaa auttaa minua rahallisesti ym jos tarve tulee ja on tukenani ultrissa, perhevalmennuksissa ja synnytyksessä. Ja lapsen synnyttyä hän on ainakin muutaman kuukauden meidän kanssa saman katon alla, sitten katsotaan jatkoa. Jatketaanko yhdessä vai erillään. Rakastamme toisiamme edelleen todella paljon, mutta nyt on molemmin puolin tunne että tarvitsee hieman omaa aikaa ja tilaa. Me ollaan edetty todella hurjaa vauhtia meidän suhteessa joten uskotaan että tää olis meille pelkästään hyvä juttu. Tietysti toivon että vauvan synnyttyä mies palaisi meidän luo pysyvästi. Aloitamme ns uudelta pöydältä. Treffailuvaihe jäi meillä kokonaan ohi, joten nyt olisi siihenkin mahdollisuus.
En nyt sitten kaipaa mitään saarnoja että oon tyhmä jos luulen että mies tulee takaisin ja plaa plaa plaa. Tahtoisin tietää onko jollakin kokemusta että suhteen aikana saattaa tarvita omaa tilaa ja aikaa niin miten olette sen korjanneet? Meille kokonaan eroaminen ei ole vaihtoehto. Tietysti asumusero ja molemmat tekee asioita joita haluaa. Jos mieheni menee sänkyyn toisen naisen kanssa, hän kertoo siitä minulle ja saa luvan tuoda sukupuolitautien testien tulokset mulle mustaa valkoisella. Pelisäännöt meillä on selvät, ne on laadittu heti kun alettiin tästä puhumaan.
En nyt sitten kaipaa mitään saarnoja että oon tyhmä jos luulen että mies tulee takaisin ja plaa plaa plaa. Tahtoisin tietää onko jollakin kokemusta että suhteen aikana saattaa tarvita omaa tilaa ja aikaa niin miten olette sen korjanneet? Meille kokonaan eroaminen ei ole vaihtoehto. Tietysti asumusero ja molemmat tekee asioita joita haluaa. Jos mieheni menee sänkyyn toisen naisen kanssa, hän kertoo siitä minulle ja saa luvan tuoda sukupuolitautien testien tulokset mulle mustaa valkoisella. Pelisäännöt meillä on selvät, ne on laadittu heti kun alettiin tästä puhumaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se toimii, tai ei toimi mutta teidän molempien pitää ottaa riski jos niin päätätte. Se voi olla myös mahdollisuus.
Sinusta saattaa nyt tuntua, että on ok jos mies käy vieraissa mutta entä sitte kun se tilanne on oikeasti? Entä jos hän rakastuu asumuseronne aikana eikä haluakaan palata yhteen? Mieti tarkasti... Olisiko tuo oman tilan saaminen ratkaistavissa mitenkään muuten kuin asumuserolla? Voisitteko esim. nukkua eri huoneissa ja rakentaa omaa elämää saman katon alla?
Raskaanan ollessa hormoonit heittelevät ja olo saattaa välillä tuntua kurjalta ja yksinäiseltäkin. Vauvan synnyttyä apu on tärkeää vaikka yksinkin pärjää.
En väitä, etteikö niin voisi käydä sinullekin, mutta aika epätodennäköistä on että kukaan huolisi raskaana olevaa naista joten sinä tuskin tulet uutta löytämään.
Niin sanoin tuossa että vauvan synnyttyä päätetään että jatketaanko yhdessä vai erillään. Saattaa myös olla etten mä tahdo jatkaa, ikinä ei voi tietää mitä ensi kesänä olen mieltä. Päivä kerrallaan. Ollaan nytkin nukuttu eri huoneissa (mies sohvalla ja mä parin metrin päässä sängyssä (pienenpieni kaksio). Ja tiedän että mieliala vaihtelut on suuria raskausaikana, välillä tuntuu että en haluu et se lähtee ja välillä taas joo. Me ei kumpikaan olla etsimällä etsimässä uutta kumppania. Jos semmonen sattuu jommallekummalle löytymään, se on sen ajan "murhe".. Mutta tosiaan, päivä kerrallaan katsotaan miten käy. Toivon että tästä on apua meille ja voimme vauvan synnyttyä olla onnellinen perhe joka on käynyt pohjalla ja jonka tie on ainoastaan vain ylöspäin :)
Tunnut kovasti selittävän tilannetta. Miksi sitä pitäisi jos se teillä noin toimii? Jokainen tavallaan.
Kuitenkin pisti silmään lauseet:
"mutta nyt on molemmin puolin tunne että tarvitsee hieman omaa aikaa ja tilaa"
sekä:
"onnellinen perhe joka on käynyt pohjalla."
Selität kuinka tämä on hyvä tilanne teistä mutta kuitenkin toteat että tämä tilanne on pohjalla käymistä.
Et taida nyt ihan itsekään uskoa että tämä on hyvä juttu ja yrität selitellä että juujuu,kyllä tämä hyvä on.
Et voi puhua kenenkään muun puolesta kuin itsesi puolesta. Et voi tietää 100 % varmuudella ettei miehesi ole etsimässä uutta kumppania. Sitä et voi tietää. Itsestäsi voit.
Meillä oma aika ollaan otettu omana aikana. Ilta jossain muualla kuin kotona ja takaisin kotiin. Riittää meille. Tai käydään kahvilla ystävien kanssa. Pieniä juttuja että pääsee kotiympyröistä hetkeksi pois
Taas yks nainen josta tulee yksinhuoltaja. Jos rakastaa niin siinä ei tarvita mitään väliaikaisia eroja. Ette osaa puhua asioista tai ette puhu lainkaan joten tulee riitaa ja sitten ette kestä toisianne.
Jollekin parille tuo järjestely ei mitenkään olisi hyvä tai sopiva, mutta miksipä se ei voisi olla sopiva juuri teille kahdelle. Maailma on pullollaan erilaisia ihmisiä, pariskuntia ja joillekin käy joku toinen järjestely, joillekin taas joku ihan erilainen..riippuen elämän tilanteesta, omasta persoonasta ja siitä mikä tuntuu itsestä kenenkin mielestä hyvältä.
Onnea teille, toivottavasti tuo järjestely on teille hyvä ja toimiva. Tokihan voi olla vaarana, että sille pojalle/miehelle tulee joku ramppikuume, tai muuten ajatukset muuttuu jos vaikka löytääkin jonkun toisen, tai sitten voi olla kyse ihmisestä joka on niin vastuuntuntoinen ja tuntee vastuunsa, että oikeasti yrittää sinun kanssa. Sen vain aika näyttää.
Naattikaa nyt ja tutustukaa toisiinne. Ihan kiva idea tuo treffailu ja rauhasa tutustuminen, vaikka tilanne on mikä on. Eihän ketään mihinkään pakottaa voi, ja ei siinä olisi järkeä mennä yhteen jos se elo ei sen toisen kanssa olekaan niin mukavaa.
Noinhan siinä käy kun alapäät tutustuvat. Yläpään käytto- mitä se tarkoittaa?
Mikä on yläpää? Onko siellä mitään mitä edes käyttää?
Sinä raukkaparka haet vaan varmistusta täältä koska olet epävarma. Selittelyt ei auta, tuo ei ole normaali tapa.
Mä en hae varmistusta. Mä kysyin että onko joillain muilla tämän kaltaista juttua ollut elämässään ja jos on niin miten selvitty siitä. Eli jos tarvii omaa aikaa kun sitä ei oo nyt oikein ollu niin ootteko eronnut vai mitä tehny? Ja joo, ei olla oltu ku kerran viikonloppu erillään suhteen aikana niin ehkä sekin olis vaihtoehto, Mut myös ideana tää et treffataan uudestaan ym. Joo, en ees tiiä miks kirjottelen tänne. Tottakai täällä alkaa just tämmöset ihmiset selittelee omaa näkemystään et ollaan p.askoja ihmisiä yms. Ihmiset ja suhteet on erilaisia, ja niin ollaan minä ja mun mieskin. Jos tän jälkee päädytään vielä yhteen niin en usko et meitä tullaan enää eroon toisistamme. Mä en avioeroa aio koskaan hankkia.
Keskustelette keskenänne tai sinä lähimmillesi, ei täällä olijoiden tarvii sekaantua siihen.