hiljaisuus haastattelun jälkeen

Jos haastattelun jälkeen ei muutamaan viikkoon kuulu mitään, niin ei sieltä luultavasti kuulu koskaan mitään.

Joten unohda koko juttu, ja uutta matoa koukkuun.

Harva firma jaksaa tänä ilmoitella mitään kenellekään muille kuin niille, jotka ovat päässeet jatkoon/tulleet valituksi. Edes sähköpostia ei vaivauduta lähettämään.

Työnantajien markkinat!
Eli mitäs yhdestä hakijasta, kun on varaa valita.

Ja sitä mä ihmettelen, kun aika usein hakemukset pyydetään laittamaan sähköpostilla. Niin eikö nykyäään ole mahdollista laittaa ne saadut vastaukset yhteen kasaan, siis kaikki ryhmäksi. Ja sitten kun on valinta tehty, poistetaan se valitun osoite sieltä ryhmästä, ja lopuille laitetaan mieluiten ystävällishenkinen ryhmävastaus, että valitettavasti... Eikö tämä ole mahdollista, ja jopa niin, että kukaan kyseisen ryhmäpostin saajista ei näe että se on ryhmälle lähetetty. Mutta ehkä ne ei sitten osaa, vai olenko minä väärässä olettamukseni kanssa!

Toisaalta kyllä jotkut lähettävät vastauksia, mutta ne ovat hyvin tympeitä. Yksi siivousfirma muistaa aina vastata - joo, mä oon hakenut monta kertaa - ja aina tulee samanlainen hylky.

Sitten ovat nämä julkisen alan, kunnan siis, haut, jotka nykyään menevät kuntarekryn kautta. No, sieltä kyllä tulee vastaus. Kuntarekryssä se omituisuus, vai joko on korjattu, että joka ainoa kerta joutuu hakiessaan eri paikkoihin täyttämään ne saakelin työpaikkatiedot. Ja sitten se, että kun työnantajan edustajasta on kiva leikkiä tietokoneen kanssa, niin sitten siellä on ihan omituisia lisäkysymyksiä pistetty joihinkin kohtiin.

No, kuten sanottu: Työnantajan markkinat!

Se on vain sopeuduttava työnhakijana.

Tämän vielä laitan: Jos työnantajan on tarkoitus pestata työntekijä puhelinsoiton perusteella, niin minusta olisi ihan kiva, että hän mainitsisi sen ilmoituksessaan. Että ei sitten laita siihen ilmoonsa, että hakemukset sähköpostilla sinne ja tänne.

Kysyn nykyisin haastattelussa hakuprosessin etenemisestä, mikäli se ei tule muuten esille. Tavallisinta on ollut, että työnantaja kertoo ottavansa jokaiseen haastateltuun yhteyttä tietttyyn päivään mennessä, mutta yhteydenottoa ei tule.

Jos olen päässyt haastatteluun asti, olen kyllä halunnut varmistaa, että miten on käynyt, vaikka voihan sen tietysti arvatakin, ettei tullut valituksi. Kerran kyllä kävi niinkin, että soittaessani kuulinkin, että juuri minut oli valittu.

Vielä hylsyistä. Onneksi on myös positiivisia poikkeamia "välinpitämättömyyden säännöstä". Huomaavaisimmat työnantajat jopa soittaneet, että ovat päätyneet toiseen hakijaan. Nämä asiallisesti toimineet työnantajat ovat olleet mm. eräs vakuutusyhtiö ja eräs it-alan yritys. Lisäksi soittamassa oli nimenomaan henkilö, joka olisi tullut olemaan valitun esimiehenä. Iso plussa tällaisesta!

Kysyisinkin rekrytoinnista vastaavilta, että miksi on niin tavallista, että hakijat jätetään epätietoisuuteen? Onhan se työnantajan etu, että hakijalle jää kuva työnantajasta, joka arvostaa yritykseen hakeneita.

Minusta kaikkein parhaan rekrytoinnin tekee yritys, esimies, HR-henkilö silloin, kun luottaa omaan tuntemukseen.

Itse olen jonkun verran rekrytoinut ja olen ollut tyytyväinen valintoihini. Ketään en ole hiostanut hankalilla kysymyksillä, vaan kertonut työn luonteesta ja arkipäivätilanteista ja kysynyt, miten hanskaisi sellaisen. Kymmenestä DI:stä on hankala papereiden perusteella sanoa mitään, siksi keskustelu/haastattelu on se parhain tapa. Minulla on ollut ehkä hyvä lähtökohta, koska olen rekrytoinut suoraan omia alaisia, ja päässyt itse tutustumaan jokaisen hakijan taustoihin. Minusta se on aikaa, joka kannattaa käydä, eikä ulkoistaa sitä rekrytointiyritykselle. Siitä saa irti enemmän, kuin mistään ns. soveltuvuustesteistä.

Vastaus on aina lähtenyt jokaiselle, tosin se on ollut melkein aina HR:n lähettämä ts. en tiedä mitä siinä lukee.

Nyt odotan itsekin vastausta yhdestä yrityksestä. Tosin ei ole hirveesti enää haluja siihen hommaan, kun haastatteluissa on ollut todella epämiellyttäviä testejä ja kysytty ihan asian vierestä. Tämän päätelmän tein, kun vihdoin kuulin, millaisen työkentän he olivat ajatelleet tarjota. Lisäksi olisi vielä soveltuvuustesti ja inhoan niitä. Se ei mielestäni anna mitään lisäarvoa rekrytointiin.

Onneksi sain yhteyden toiseen työnantajaan, joka teki päätöksen 30 minuutissa. He eivät olleet edes nähneet CV:täni. Esitin omat ajatukseni, miten edistäisin yrityksen kasvua ja se osui nappiin. Nyt on vaan palkkaneuvottelut kesken. Tarjous oli kohtuullinen, ei siis mikään haista-*aska-tarjous. Olen erittäin motivoitunut. Tuollaista luottamusta ja arvostusta näin lyhyen kohtaamisen perusteella harvoin tapaa.

Tervetuloa vaan nykypäivään. Tällaista tämä meno on nykyään. Sanotaan, että ilmoitetaan, mutta ei ilmoiteta ollenkaan. Jos ei ilmoiteta, tarkoittaa se, että siihen on valittu joku toinen.

Yksi vaihtoehto on myös se, että paria johtavaa hakijaa kilpailutetaan vielä. Itse jouduin edellisen työnhaun aikaan tällaiseen kierteeseen. Hassua oli, että juuri tuolloin oli melkoinen hypetys omalla alallani ja sanoin muutamaan paikkaan "ei" kun ykköspaikan haku oli vielä auki.

Jäin haussa kakkoseksi.

Myöhemmin selvisi, että se ykkönen oli lähtenyt paikasta hyvin nopeasti, sillä äärimmilleen viety rekrytointikilpailu oli antanut liian vaativan kuvan itse tehtävästä. Eli oli kuvitellut pääsevänsä asiantuntijarooliin, vaikka oikeasti joutuikin asiantuntijatiimin sihteeriksi.

Ihan hullua tää työnhaku nykyään.

Itsekin muuten inhoan "psykologisia" soveltuvuustestejä. Olen saanut niistä niin monenlaisia tuloksia, että olen varmasti päästäni vialla - tai sitten niissä testeissä on jotain vikaa??? (voi toki olla molemmatkin...)

Olen luonteeltani suorapuheinen päällepäsmäri, en hiljainen, en ujo. Luonteeni virheet ovat nimenomaan sitä suuna-päänä - osastoa.Valehtelu ei minua kiinnosta, koska en ole kovinkaan kiinnostunut siitä mitä muut (minusta) ajattelevat - ja rakastan faktaa.

Kerran testitulokseni mukaan olin 100% valhetelija (!? olikohan sillä anaalyytikolla mennyt sapluuna vinoon?), kerran ujo ja alistuva luonne, joka tarvitsee esimiehen tukea, eikä kykene esim. ulkomaankomennukseen (kirjoitan tätä kiinassa) .

Jotain hyvää kuitenkin, muut testit ovat antaneet suht luotettavan olevan kuvan - tavallisesta parhaassa työiässä olevasta sukupuoleni edustajasta.

Joo-o, jotkut työnantajat eivät juuri ilmoittele prosessin aikana eikä aina sen päätyttyäkään. Joskus prosessit venyvät ja muuttuvat, pitkän prosessin aikana osa saakin työpaikan muualta, ja hänen tilalleen otetaan taas uusi hakija mukaan. Menee tovi jos toinenkin, että kaikki hakijat on saatu vietyä prosessin läpi ja on aika tehdä päätöksiä.

Joskus rekrytointi ennakoidaan esim. toimeksiannon takia. Jos toimeksianto ei mene läpi, ei ole enää rekrytointitarvettakaan. Syitä voi olla monia, mutta se ei tietenkään riitä selityksesi huonoon viestintään. Hakijoiden huono kohtelu ja rekrytointiprosessin hoito yleensäkin heijastaa aika hyvin yrityksen muuta toimintaa ja kulttuuria.

Todella tökeröä ollut itselläkin. Kahdesta paikasta luvattiin ilmoittaa kaikille haastatelluille kun tekijä löytyy -ei ole kuulunut mitään. Oon hakenut niin sataan paikkaan ja ollut ihan itkuinen pari päivää, enkä uskalla soittaa ja kysyä, kun pelkään mikä se vastaus on.

Olen joskus kilpailuttanut yrityksiä, kun olen hommannut alihankkijoita. Ja sattuipa kerran sellainen tökerö yritys juuri laittamaan tarjousta sisään. Niin päättelin tökeröstä käytöksestä että ei pysty toimittamaan niitä tiettyjä juttuja mitä haettiin. Eli meni rahat sivu suun. Eikä loppujen lopuksi halvin edes voittanut vaan paras mahdollinen. Halvalla ei aina saa hyvää. Eli näitä "työttömiä" voi tulla kyllä vastaan, eli ei kannata tökerösti käyttäytyä. Toki kiirettä voi olla, mutta muutakin. Aina tilannekohtaista. Mutta jos vuosikausiin tilanne ei juurikaan muuttu niin johtopäätöksiä ihmiset vetävät ihan samanlailla.

Mä kysyn suunnilleen joka kerta haastattelussa prosessin etenemisestä ja kovasti luvataan ilmoittaa, mutta hyvin harva ilmoittaa mitään. Haastatteluihin tuskin pääsee kymmenittäin ihmisiä, niin ei pitäisi olla suuri vaihva ilmoittaa edes haastatelluille. Yksi tosin sanoi suoraan ilmoittavansa vain valituille ja eipä sieltä sitten olekaan mitään kuulunut. Mutta pääsääntöisesti mua niin ärsyttää toi hiljaisuus, kun ei tiedä onko rekryssä vaan kestänyt ja useampaa paikkaa hakiessa olisi kiva tietää ajoissa, että onko paremmassa paikassa tärpännyt.