Elikkäs olen huomannut parinvuoden sinkkuuden jälkeen että olen hiukan alkannut pelätä seurustelua. Minulla on nyt kaikki hyvin, ja pärjään vallanmainiosti yksikseni.
Minulla on tietty ystäväporukka ja loistava perhe kelle voin asiat kertoa jos joku painaa mieltä ja töissä olen päivät ihmisten kanssa tekemisissi ja monesti päivät saattavat venyä pitkiksi tai tulla nopea hälyytys töihin mikä varmasti rassaisi parisuhdetta. Sekä olen paljon ihan kaikkien ikäluokkien kanssa tekemisissä ja tunnen hyvin paljon ihmisiä työni puolesta ja monesti esim kaupassa saatan jäädä jonkun kanssa juttelemaan, sitten taas kotona selitellään että kukas se oikein taas oli. Rahallisesti pärjään yksinäni mainiosti ja minulla on kaikki mitä tarvitsen. Joskus on vain kiva tulla hiljaiseen kotiin.
Olen alkanut miettiä miksi parisuhde on alkannut pelottaa, koska kaikki on nyt hyvin ja pelkään että jos alan seurustelemaan hommat alkaa mennä ns .ituiksi. kotiin kun tulee päivän jälkeen alkaa valitus jne. Monesti kun menen esim kavereille kylään siellä on välillä mahtava sota päällä ei tietysti useinkaan mutta se vähänkin tuntuu liialta ja se ei jotenkaan kiinnosta. Tulee aina lause mieleen " keep it simple" Sekä elän ns hetkessä ja en osaa alkaa suunnitella viikkoa eteenpäin ohjelmien puolesta..
Minulla on tietty ystäväporukka ja loistava perhe kelle voin asiat kertoa jos joku painaa mieltä ja töissä olen päivät ihmisten kanssa tekemisissi ja monesti päivät saattavat venyä pitkiksi tai tulla nopea hälyytys töihin mikä varmasti rassaisi parisuhdetta. Sekä olen paljon ihan kaikkien ikäluokkien kanssa tekemisissä ja tunnen hyvin paljon ihmisiä työni puolesta ja monesti esim kaupassa saatan jäädä jonkun kanssa juttelemaan, sitten taas kotona selitellään että kukas se oikein taas oli. Rahallisesti pärjään yksinäni mainiosti ja minulla on kaikki mitä tarvitsen. Joskus on vain kiva tulla hiljaiseen kotiin.
Olen alkanut miettiä miksi parisuhde on alkannut pelottaa, koska kaikki on nyt hyvin ja pelkään että jos alan seurustelemaan hommat alkaa mennä ns .ituiksi. kotiin kun tulee päivän jälkeen alkaa valitus jne. Monesti kun menen esim kavereille kylään siellä on välillä mahtava sota päällä ei tietysti useinkaan mutta se vähänkin tuntuu liialta ja se ei jotenkaan kiinnosta. Tulee aina lause mieleen " keep it simple" Sekä elän ns hetkessä ja en osaa alkaa suunnitella viikkoa eteenpäin ohjelmien puolesta..
Vastaukset 38
Vanhimmat
Parisuhteesta voi erota, jos se on huono.
Sama juttu!
Jo pelkkä tapailu miesten kanssa alkaa ahdistamaan. Minkä tahansa aikataulun ja suunnitelman sopiminen vaikka viikon päähän aiheuttaa päänsärkyä ja sydämentykytystä koko viikoksi. Olen monesti kokeillut aloittaa jonkinlaista kevyttä ja väljää suhdetta, mutta yksikään mies ei ole vielä pystynyt tarjoamaan parempaa seuraa minulle kuin mitä minä itse itselleni. Kun olen saanut itseni vapaaksi näistä suhteista, olen huomannut olevani parhaimmillani ja todella energinen. Suhteet syövät energiaa ja aiheuttavat ylimääräisiä päänvaivoja.
Eihän ole mitään mieltä vaihtaa hyvää elämäänsä huonompaan!
Mutta silti syvällä sisimmässäni odotan omaa halivaa ja hellivää prinssiäni, vaikka näinkin on TODELLA hyvä olla :D
Itselläni on tismalleen sama ongelma! Parisuhdehalukkaista naisista ei tuntuisi olevan lainkaan pulaa, mutta itse en edes ihastu.
Olen miettinyt, että yksi syy on epäilemättä se, että en sisimmässäni anna lupaa ihastua, sillä ajatus parisuhteesta hieman ahdistaa. Aina kun olen tapaillut jotakuta ja toinen on alkanut esittää ihastumisen merkkejä sekä toivonut tiiviimpää tapailua, on itsestäni alkanut tuntua, kuin joku olisi virittämässä näkymättömiä kahleita ympärilleni.
Tarvitsen tilaa, sitä, että voin tulla ja mennä miten haluan ja tarvittaessa muuttaa suunnitelmiani. Nautin yksinolosta ja siitä, että voin rauhassa keskittyä ja tehdä omia juttujani. Sinkkuus tarjoaa tämän kaiken minulle. Silti itsekin toivoisi myös rakkautta ja mukavaa yhdessä hengailua - sopivassa määrin ja ilman, että hommassa on jo alussa liian vakava maku. Tapaamilleni naisille tällainen olomuoto ei ole kuitenkaan pidemmällä aikavälillä osoittautunut (heidän vakuutteluistaan huolimatta) kestäväksi ratkaisuksi, joten suhteet ovat ennen pitkää kariutuneet.
Kysymys kuuluu: mistä tällaisia naisia löytää? Pitäisi olla varmaankin jokin oma treffipalvelu tämänkaltaisille suhteille, koska se tuntuu olevan kovin kaukana "normaali-ihmisten" ideaalista. :D
tollanen suhde se vasta vaatisikin voimakkaan ihastumisen tunteen toimiakseen. taitas useimmilla käydä niin et koko homma lässähtää kasaan kun molemmat on viikon omilla teillään ilmoittamatta toiselle mitään ja jos toinen erehtyy siinä sit soittamaan ni se on sit ripustautumista tms.
luulisin et haet vakipanoo vaikket sitä nyt saanukkaan sanottua, tai sit alat käymään huorissa, ne tuskin häiritsee sua sun vapaa aikanas,
Sinäpä sen osasit sanoa! Olen tismalleen samaa mieltä.
Sellainen suhde, missä palataan pitkän hiljaisuuden jälkeen siihen mistä aloitettiin vaatii suorastaan rakkautta.
Parhaimpien ystävien kanssa esim. onnistuu kommunikointi ja yhdessäolo vapautuneesti, vaikka ei olisi nähty vuoteen.
Parisuhteessa pitäisi olla todellista, syvää rakkauden tunnetta molemmin puolin, että vastaava onnistuisi.
Hei ihana, tuossa ylempänä jo esittelinkin hieman itseäni, eli tässä ainakin yksi esittämiesi toiveiden mukainen nainen ;D
Rakkautta olisi yllin kyllin saatavilla täysin vapaasti eläen. Todellinen aito rakkaus ei sido eikä kahlitse..
No mutta, mukavaa että löytyy naisiakin, jotka ovat samalla aallonpituudella. :D
Moni ihminen, joka yrittää sitoa ei ymmärrä sitä, että toista ei voi todella omistaa. Parisuhteessa oleminen on vapaaehtoista ja jos siihen toisen rakkauteen ei voi luottaa (tai vastaavasti toinen ei luota omaasi), niin sopii miettiä, onko kyseinen parisuhde rakennettu ylipäätään vakaalle pohjalle. Mitä enemmän hihnaa toisen ympärillä kiristää, sitä vähemmän on tilaa oikealle rakkaudelle. Mielestäni hyvä parisuhde perustuu luottamukselle, jonka pohjalta kummallakin on tarvittavasti tilaa hengittää ja toteuttaa itseään elämässä.
Mistäpäin Suomea muuten olet? :)
Ohops, sinäkin yöllä täällä.. :D
Helsingissä asun, näin suoraan kiertelemättä. Ja kiva, kun vastailit! Kaikki kirjoittamasi vaan osuu niin nappiin omien kokemusten, tuntemusten ja ajatusten kanssa, että ihan ihmetyttää..
Minäkin ajattelen, että syvempi rakkaus pääsee vasta sitten toteutumaan, kun siihen ei perustu vaatimuksia eikä odotuksia.
Olisi tosiaan mahtavaa saada vain rakastaa ja samalla elää vapaasti, vaan onkohan sellainen edes mahdollista ollenkaan kenellekään..
Halit ja rakkautta sinulle ;D
Kiitos, sinne myös! :)
Täällähän minä, yö on hyvää aikaa aina välillä, voi keskittyä juttuihin tai vain rentoutua, kun on rauhallista ja seesteistä. :D
Olen samaa mieltä. Mikäli rakkaus on kovin "vaativaa", voi siinä käydä niin, että pettyy pahemman kerran, kun lopulta huomaa, että toinen ei olekaan sen ihanteen mukainen tai sitten toista osapuolta alkaa juurikin ahdistamaan se, että ei saa olla oma itsensä. Pitäisi lähteä siitä, että jokainen ihminen on omanlaisensa yksilö ja jokaisella on oikeus olla itsensä. Jos pitää toisesta itsenään, niin siitä on hyvä lähteä sitten rakentamaan jotain muutakin, mutta toista ei pitäisi koittaa väkisin muuttaa tai pakottaa johonkin muottiin.
Olisi mukavaa vaihtaa vaikka enemmänkin ajatuksia. Jos tunnet samoin, niin laita vaikkapa sähköpostia: zeit198x at gmail dot com :)
Parisuhde perinteisessä muodossa harvoin parantaa elämän laatua. Useimmilla ihmisillä suurimmat tragediat syntyvät juuri parisuhteista. Jos pärjää yksin ja on elämäänsä tyytyväinen ei parisuhteelle ole mitään tarvetta. Ei siitä vapaudesta kannata helpolla luopua.
Itse en enää voisi kuvitella eläväni perinteisessä parisuhteessa.
Nojaa. Itse olen ainakin onnellisempi tälläisessä suhteessa, että molemmat menevät niin kuin haluavat. Asutaan eri osotteissa. Voi olla yhdessä sillon, kun siltä tuntuu ja erikseen jos siltä tuntuu. Ei mitään tilivelvollisuuksia mistään.
Alfa-Masa on YTMi isolla Yyllä.
Ei taida YTM:n tunnusmerkit täyttyä kohdallani. Mies32 on etsimäsi mies. Ultimaattinen panokarju.
Ei elämästä kannata ottaa mitään ressiä. Ihmisiä tulee ja menee kuin junia. Eikä silloin tarvi olla mitään luottamusta, kun ei ole mitään sitoumuksiakaan. Etkä sinä perinteisessäkään parisuhteessa puolisosiasi omista.
Tru dat, Ultimaattiset Panokarjut ry:n vt pj (alfu)Mies32 o/
Billua kaatuu kuin pölliä tukkimetsäs. Kaikkia pääomia niin paljon, että kipeää tekee nivusissa.
Itäisen Vihdin keisari ja koko kansan jyystöhöylä taitaa nytekin olla jossain jyystämässä, kun ei ole täällä kommentoimassa.
Tällaiseen suhteeseen voisin itsekin lähteä.
Mutta myös perinteisessä parisuhteessa molemmat on oikeutettuja lähtemään menemään, jos ei homma nappaa. Esimerkiksi, jos löytyy paremmin toimiva parisuhdejärjestely jonkun muun kanssa.
Ei siinäkään asiassa töykeä tarvitse olla, mutta ei siihen kenenkään muun suostumusta tarvita. Voi asiasta vähän ennakkoon tietysti tiedottaa.
Pimpsa paljaana tuossa nainen makaa vieressä kyllä, mutta en juuri nyt jyystä.
Hyvä se on välillä vähän vetää henkeä. Ikääkin, kun alkaa jo olemaan.
Mitä sä Teemu tiedät parisuhteista oikeasti? Älä neuvo kun et tiedä.
Tuollainen masan kuvailema väljempi oleminen olisi varmaan itsellekin sopiva tapa suhteilla, kunhan sen vaan saisi toimimaan.
Kuten ilmeisesti masalle, on itsellenikin yksin asuminen ideaalia, sillä tuntuu että edellisen pitkäaikaisen suhteen jälkeen ei enää intoa siihen kotona yhdessä nyhjäämiseen ole, ellei sitten joku erityisen hyvin sopiva vastakappale siihen löytyisi. Toisaalta yksin asumista puoltaa myös se, että yhdessä asumisessa suhde tuppaa väistämättä väljähtymään, kun toisen naamaa näkee jatkuvasti. Kun kummatkin asuvat erikseen eikä toista nähdä joka päivä, pysyy homma tuoreena ja sitä toisen tapaamistakin osaa arvostaa eri tavalla.
Vaikka olisikin tuota tilaa kummallakin paljon, niin siitä huolimatta toivoisi, että tunnetasolla olisi sen toisen puoliskon kanssa yhteys ja että ylipäätään niitä tunteita olisi molemminpuoleisesti. Joku tuolla aiemmin epäili, että kaipaisin vakipanoa, mutta uskoakseni siitä ei ole kyse. Fuck buddyt ym. on jo kokeiltu, eikä siitä touhusta pidemmän päälle niin iloa ole. Itselleni tunne-elementti on tärkeä ja pelkkä seksi ilman sen kummempia fiiliksiä käy aikaa päälle mitäänsanomattomaksi ja tuntuu ettei se tavallaan maksa vaivaa...
en olekkaan sitten ihan yksin asian kanssa :D.
Mutta joo se monesti alkaa tuntua siltä kun joku alkaisi ruuvatta ketjuja ympärille ja se alkaa ahdistamaan.
itsekkin ollen nyt muutaman kuukauden tapaillut erään naisen kanssa mutta joku aika sitten hän ilmotti että minun pitäisi alkaa suunnitella enemmän tekemisiäni ja tarviiko aina olla jossain menossa. Nyt koko tapailu käynnyt ahdistamaan ja ihankun joku kiristäisi ketjua kaulan ympärille. Tuntuu juuri siltä kun menettäisi oman vapauden
Näissä asioissa (ja muutenkin elämässä) on mielestäni hyvä kuunnella itseään. Jos alkaa ahdistamaan, niin hyvin todennäkösesti tilanne ei samaa polkua eteenpäin jatkamalla tule ainakaan paranemaan.
Tilannetta sen tarkemmin tuntematta, tuo ei kyllä kuulosta kovin hyvältä kehitykseltä ja ymmärrän hyvin ahdistuksen. Mikäli menosi alkavat häiritä tuota naista yhä enemmän, ei lopputuloksena ole kuin se, että hän tulee onnettomaksi teidän orastavassa suhteessa (minkä jälkeen tulet itsekin pian onnettomaksi).
Itse varmaan tuossa tilanteessa nostaisin toisenkin kalenterin pöydälle ja tekisin selväksi, kuinka paljon olisin valmis omia menemisiäni muuttamaan, nyt ja tulevaisuudessa. Mikäli omien rajojeni veto ei sitten tyydyttäisi toista osapuolta, olisi kummankin kannalta parempi harkita tapailun lopettamista, sillä muussa tapauksessa luvassa olisi todennäköisesti vain lisää konflikteja.
Toivottavasti asia ratkeaa parhain päin!
Tuntuu, että nykyään yhä useampi ihminen alkaa ymmärtää, että osa-aikasuhde on way to go. Luojan kiitos.
Harva nykyään jaksaa enää samaa naamaa katsoa montaa tuntia päivässä. Loppuuhan siinä jo juttukin kesken jossain kohtaa, jos päivittäin on tekemisissä määräänsä enemmän. Itse ainakin kyllästyn ihmisiin todella nopeasti. Saa olla pirun mielenkiintoinen ihminen, että tekisin esim. kahden viikon ulkomaanmatkan jonkun kanssa.
Eikä nykyään edes tarvitse olla yhdessä koska lapsia ei enää ole "pakko" tehdä ja työssäkäyvä ihminen pärjää mukavasti taloudellisestikin yksin.
Mitenkäs ne aloitteet menivätkään? Siis jos nainen tekee aloitteen, saa vain seksiä, mutta jos odottaa aloitteita, saa osa -aikamasan?
Juuri näin.
ei kiitos, tuntuu olevan hiukan yksinkertainen kaveri tuo masa. luultavasti myös muut masat ovat samanlaisia: tarjottavana vain monissa liemissä uitettu nahkanakki.
En ole kiinnostunut seksistä. Yksinkertainen saatan olla.
Hyyyyyvin erikoisia ajatuksia parisuhdemalleista... Ehkä se fakta vain on, että tunnetta ei ole tarpeeksi jos alkaa ahdistamaan toisen yhteydenotot? Että vielä ei ole tavannut sitä ihmistä jonka pallon mielellään huolisi. Ja toivotaan ettei teille osa-aikamiehille käyn niin että homma onkin yks kaunis päivä toisinpäin... sehän olisi kurjaa, kun te vihdoinkin olisittekin valmiita ja halukkaita sitoutumaan.
Ei kenenkään ole pakko perinteistä parisuhdetta hankkia, luoja tietää etten itsekään sellaista halua enkä ole moisessa koskaan elänyt, mutta eikö "vapaan" suhteen (anteeksi termin lainaus) kauneus olisi juuri siinä että sitä vapaudesta huolimatta HALUAA olla toisen kanssa ja kokea yhdessä asiat, eikä tunne pakkoa olla erillään? Osa-aikasuhteet ovat sitten ihan eri asia, koska nähtävästi siinä on vain kyse siitä että haluaa kuoria kermat päältä ja ne parisuhteiden parhaat puolet, antamatta liikaa itsestään tai lupautumatta mihinkään.
Takaovi aina pikkasen raollaan, jos jotain kivempaa tulisikin vastaan?
Pojat (ja tytötkin), en tiedä minkä ikäisiä te olette (oletan että aika nuoria), mutta jos teidän käsityksenne parisuhteesta on ahdistavaa sitoutumista, jatkuvaa riitelyä, kohtuuttomia vaatimuksia, oman elämän katoamista jne. niin suosittelen tutustumaan elämään ja ihmisiin vähän laajemmalti! Aika yksipuoleiselta vaikuttaa.
"Osa-aikasuhteet ovat sitten ihan eri asia, koska nähtävästi siinä on vain kyse siitä että haluaa kuoria kermat päältä ja ne parisuhteiden parhaat puolet, antamatta liikaa itsestään tai lupautumatta mihinkään.
Takaovi aina pikkasen raollaan, jos jotain kivempaa tulisikin vastaan?"
Mitä vikaa tässä on? Pitäisikö sitten yrittää kerätä ne parisuhteen ikävimmät piirteet?
Eiköhän se ole pääasia, että molemmat osapuolet ovat onnellisia.
Jos tuolla periaatteella osa-aikasuhteeseen lähtisi, niin kyllä maksun haluaisin jossain muodossa.
Ilmaiseksi patjaksi suhteeseen jossa ei ole mitään "tilivelvollisuuksia" (niinkuin ylempänä asian ilmaisit)....ei kävisi...
Jos ei ole tilivelvollisuutta, ei ole kunnioitusta eikä sitä kautta aitoa luottamusta.
Onhan se ystävienkin kesken niin että ollaan tilivelvollisia.
Kuten mistä asioista?
Tämä ketju alkaa taas tyypilliseen S24-tyyliin mennä yhä enemmän ohi aiheen, mutta kommentoidaan nyt vielä.
Tässä on jo nyt heitelty kaikenmaailman "vapaata" parisuhdetta ja osa-aikailua ilmaan, sen kummemmin määrittelemättä, minkälaista yhdessä oloa kirjoittaja termillään varsinaisesti tarkoittaa (esimerkiksi käsite vapaa suhde sisältää runsaasti konnotaatioita, jotka pitäisi purkaa tekstissä auki ennen käsitteen käyttöä, jotta lukija voisi olla kirjoittajan kanssa edes samalla sivulla). Näin ollen sivuutan moiset käsitteet, enkä kommentoi niihin sen enempää, koska en ole ajatustenlukija.
Nimimerkki "pihlak1" kritisoi ilmeisesti mm. allekirjoittaneen parisuhdekäsityksiä ja piti niitä erikoisina. Toisaalta sitten taas hän tekstinsä lopussa peräänkuuluttaa "pojilta ja tytöiltä" horisontin laajentamista. Puuttumatta sen enempää hupaisaan, holhoavaan äänensävyyn, suosittelisin kyseistä kirjoittajaa myös itse avartamaan maailmaansa. Täällä ei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää ja nekin asiat, mitä pidetään tässä kulttuurissa normatiivisesti de facto -standardeina, ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleen ajan myötä.
Mielestäni masa osui asian ytimeen tuodessaan esille sen näkökulman, että parisuhteissa, kuten ihmissuhteissa muutenkin, on yksi tärkeä suunta, joka on onnellisuus. Parisuhde on kahden ihmisen välinen tapa olla ja se mikä toimii joillekin, ei toimi toisille. Kuitenkin tässä maailmassa on varmasti todella monenlaisia, erilaisia parisuhteita, joissa kummatkin osapuolet ovat tyytyväisiä, elleivät jopa onnellisia.
Tärkeää olisi yrittää ymmärtää itseään mahdollisimmn hyvin ja tiedostaa itsessään omat luonteenpiirteensä. Nosce te ipsum, kuten jo antiikin aikana tiedettiin. Tältä pohjalta on hyvä yrittää löytää parisuhdetta, jossa mahdollistuu eläminen sille itselle ominaisella tavalla ja tietenkin myös niin, että toisella osapuolella täyttyvät hänelle itselleen tärkeät parisuhteen kriteerit. Kompromisseja toki voi ja joutuukin tekemään, mutta pitää tiedostaa ne asiat, joista voi joustaa sekä ne, joista ei voi. Jos jollekulle esimerkiksi oma tila on tärkeä asia, niin sitten se on.
Ihmetellen myös, että mitä vikaa tässä "kermojen kuorimisessa" on? Onko jokainen parisuhteessa elävä velvoitettu hankkimaan negatiivisia asioita parisuhteeseensa, vaikka niitä ei siinä luontaisesti olisikaan? Syyttääkö kirjoittaja kaikkia toimivia parisuhteita kermojen kuorimisesta, on yhdessä oleminen sitten tiivistä tai ei? Jotkut parisuhteet kertakaikkiaan toimivat hyvin ja toiset eivät, ja tuohon toimivuuteen vaikuttavat seikat ovat sitten kussakin suhteessa yksilöllisiä asioita.
Itse en ole kirjoittanut mitään takaovista, kuten varmaankin jokainen tekstini ajatuksella lukenut henkilö ymmärtää. Oudoksun myös edellä olevaa kommenttia "ilmaisesta patjasta". Selvästikään kyseinen henkilö ei ole sisäistänyt, että kyse ei ole mistään epäbalanssissa olevan suhteen ideasta. Myöskään puhuminen tilivelvollisuudesta ei ole tässä kontekstissa kovin relevanttia, sillä sitä tuskin on kukaan kyseenalaistanut. Suhteessa on säännöt, mutta kunkin parisuhteen säännöt sopivat sen kaksi osapuolta itse yhdessä.
vastailinkin masalle enkä sinulle.
Ok, pahoittelut. Jätä siis kommenttini niiltä osin huomiotta.
Syödä kakku ja säästää kakku. Sitähän te haluatte.