Minkälaisia asioista arvostitte aviopuolisossanne, kun teitte valintaa? Ne hyvät ominaisuudet ja asiat, jotka saivat sinut valitsemaan juuri hänet. Ja sitten muutama ei niin hyvä asia, jonka katsoitte sormien läpi kun paketti oli muuten niin hyvä:)
Pohdin itse aviopuolison valintaan liittyviä kriteereitä...
Ja sitten vielä, mikä oli se tärkein kriteeri? :)
t. Suurien kysymysten äärellä pohtiva..
Pohdin itse aviopuolison valintaan liittyviä kriteereitä...
Ja sitten vielä, mikä oli se tärkein kriteeri? :)
t. Suurien kysymysten äärellä pohtiva..
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olimme seurustelleet jo monta vuotta, enkä olisi kestänyt ajatusta erosta. En voinut kuvitella, että maailmassa olisi parempiakaan naisia. Näin ollen olin valmis sitoutumaan loppuiäksi ja kosin.
Hänen kanssaan oli hyvä olla, kemiat pelasivat ja viihdyimme yhdessä. Olimme vuosia avoliitossa ja menimme naimisiin 5 vuoden yhdessäolon jälkeen. Huonoja puoli oli ja on yhä edelleen se, että miehelle omat harrastukset menevät monen mielestäni tärkeämmän asian edelle mutta jokainenhan meistä itse määrittelee itselle tärket asiat ja niiden järjestyksen.
Kemia on jonkin verran hiipunut yhteisten 34 vuoden aikana mutta viihdymme yhä yhdessä ja meillä on niin paljon yhteistä ja nyt jo molemmilla paljon omaakin asiaa, ettei ero ole oikeastaan ratkaisun mihinkään.
Kiltti ja kunnollinen isä lapsilleni. Hoita velvolisuutensa ja ei esim. tuhlaa talousrahoja.
Tähän vielä. Loppujen lopuksi kävi niin, että emme koskaan niitä lapsia tehneet. Edesd yrittäneet.
20 vuoden jälkeen elämme kuin kuin kämppikset. Olemme eläneet niin jo 10 vuotta.
mies on sosiaalinen, itsevarma, fiksu ja kunnianhimoinen. lisäksi hän on rakastava, huumorintajuinen ja komea. meillä on tosi tasapainoinen suhde: riidellään aniharvoin eikä me yritetä kontrolloida tai muuttaa toisiamme. viihdytään tosi hyvin toistemme seurassa.
mies on kultakimpale ja moni nainen olisi onnekas, jos saisi näin ihanan miehen. aikaisemmissa suhteissa olin tosi tarkka siivouksesta, rahan kulutuksesta jne, kaikki piti olla puoliksi hoidettu. mieheni kanssa en koskaan välittänyt, jos tein jotakin enemmän.
mieheni on hieman laiska kotitöiden suhteen: hän ei pese pyykkiä tai tiskaa juuri koskaan, minä hoidan suurimman osan siivouksestakin. mies taas yleensä tekee ruoat ja hoitaa rempat jne.
joka tapauksessa en ole koskaan rakastanut ketään niin paljon kuin miestäni, lisäksi kunnioitan häntä ja hän kohtelee minua hyvin =)
""mies taas yleensä tekee ruoat ja hoitaa rempat jne. ""
Niin, noitahan naiset ei huomioi kotitöiksi.
Kyllä oikean ihmisen löytämiseen tarvitaan tuuriakin. Olen itse ollut naimisissa jo pitkälti yli 20 vuotta, onnellisesti, vaikka kriisejäkin on ollut. Kriisistä selviämisessä on mielestäni tärkeää se, että tärkeät asiat ovat olemassa alun perin:
1. Seksuaalinen vetovoima ja yhteenkuuluvuus
2. Molemminpuolinen kunnioitus
3. Samanlaiset arvot ja päämäärät
Kun olen katsellut erilaisia aviolittoja, niin järkiliitot eivät kestä. Jopa ulkonäöllä on paljon merkitystä, sillä, että rakastaa toisen kasvoja, vartaloa ja tuoksua. Mutta nyt kun oma lapsi etsii puolisoa, tajuaa, ettei sellaisen yhteensopivan ihmisen löytyminen olekaan helppoa. Itselläni kävi tuuri, sillä avioliittomme on hyvin onnellinen.
Samoilla linjoilla. Tosin naimisiin menimme kesällä.
Mies on kiltti, rehellinen ja hyvä sydäminen.
"1. Seksuaalinen vetovoima ja yhteenkuuluvuus
2. Molemminpuolinen kunnioitus
3. Samanlaiset arvot ja päämäärät"
Joo, mutta koko korttitalo romahtaa, kun seksuaalinen vetovoima katoaa selittämättömästi.
Ei se seksuaalinen vetovoima itsekseen katoa, vaikkei selitystä saisikaan.
"Ei se seksuaalinen vetovoima itsekseen katoa, vaikkei selitystä saisikaan."
Mistä sinä sen voit tietää?
Onko sinulla koskaan ollut lempimusiikkia, joka sitten yhtäkkiä onkin alkanut rasittaa? Onko sinulla ollut ruoka-ainetta, joka on muuttunut herkusta ällötykseksi?
Jos on, minkä selityksen keksit?
Eipä sitä silloin, 60-luvulla tullut miettineeksi.
Me yksinkertaisesti viihdyimme yhdessä.
Näin, kymmenien vuosien kuluttua tarkastellen meillä oli jo alkuaan paljon yhteistä.
Saman tapaiset lähtökohdat työläiskodeista.
Yhteneväiset arvot elämän kaikilla alueilla.
Molemmilla sen verran temperamenttia ettei ole tarvinnut arvuutella toisen tarkoitusta.
Niissä tilanteissa kumpikin on osannut varoa ryhymästä meuhkaamaan kierroksilla olevan kanssa.
Seksuaalisesti olin estyneempi mutta vapauduin hiljalleen.
Mieheni on osoittautunut ehdottoman luotettavaksi ja turvalliseksi.
Monissakin asioissa minun on vaikea saada päätöstä aikaiseksi ja aina olen löytänyt mieheltäni päätöksen josta hän on myös ottanut vastuun.
Minulla on ollut koko ajan täydellinen taloudellinen vapaus ja valta perheen kaikkien varojen käyttöön ilman tilintekovelvollisuutta.
Tietenkin olen käyttänyt tätä mahdollisuutta vastuullisesti.
Mieheni on kannustanut minua yhteiskunnallisiin ja ammattiyhdistys aktiviteetteihin.
Samoin ominn harrastuksiini mukaan lukien omat lomat.
Johtuen vuosistani kotiäitinä on eläkkeeni niin pieni, että mahdollisen leskeksi jäämisen jälkeen kasvavat omat tuloni kaksinkertaisiksi mutta tietenkin käytettävissä oleva raha kokonaisuudessaan pienenee.
Kuten alussa totesin niin luettelemani asiat eivät olleet mielessä solmiessamme nyt 43-vuotta kestänyttä liittoamme.
On tainnut olla jotain vaistonvaraista ja tuurin tynkääkin?
Kyllä luottamuksen arvoisena oleminen oli tärkein asia. Sain uskollisen puolison.
Rahaa hän osasi käyttää, kun oli pienestä palkasta saanut säästöjä. Ei juonut, ei tupakoinut.
Niinpä sitten olemme saanet yhtä ja toista aikaseksi. Tuemme toistemme ratkaisuja. Alussa kannustin riskin ottamiseen, kohtuudella, asunnon hankinnassa. Olemme selvinneet yhdellä pienellä lainalla. Autot hankimme käteisellä jne.
Kaiken lisäksi hän on komea:) Sairaus on muuttanut ryhtiä, mutta silti!
Kotityöt on minun juttujani pääasiassa. Sovimme heti alussa rahan käytön säännöt. Minä hankin ruuan ja vaatteet pääasiassa, mies maksaa laskut.
Sain luvan käyttää omia rahojani, miten halusin. Ehkä hän sitä joskus katui, en tiedä. Osa menee hyväntekeväisyyteen ja viimeksi maksoin remonttia, jotta sain mieleistä...
Keskinäinen kunnioitus on myös niitä perusteita. Ja usko Jumalaan ja Jeesukseen. Siinä hyvä pohja.
Sanoisin, että helli miestäsi, älä vaadi liikoja kotitöitä tekemään! Hän sitten vastaa tavallaan pienillä jutuilla, esim. kauppalaskuja maksellen tms.
Joskus ärsyynnyn vaatteiden levittämisestä joka puolelle, mutta se on pientä isossa maailmassa.
Seksi on hyvä olla kohtalaisen samalla sykkeellä. Koskaan en ole siitä kieltäytynyt. Mieheni on huomannut, milloin ei kannata yrittää, kuten synnytyksen jälkeen.
Lasten kasvatusperiaatteistakin keskustelimme ennen avioitumista.
Sinua siunaten!
Tärkein peruste lienee että kolmas lapsi oli tulossa. :D Seurustelulle ja yhteenmuutolle oli syynä rakastuminen, ja rakastuin mieheen, joka oli ensin ystäväni pitkän aikaa. Maltillinen raha-asioissa, ei tuhlailevainen muttei pihtari turhassa, eli samanlainen kuin minä. Luotettava, jalat maassa-tyyppi, hyvä ulkonäkö eli leveät hartiat, sopiva pituusero, tumma tukka vielä plussaa.
Omalla kohdalla ei kauheesti valitoja tai pohdintoja tarvinnut tehdä...
Muutama pitkä suhde 27 vuotiaana oli takana, eivätkä ne koskaan johtaneet mihinkään, kivaa aikansa oli, mutta en edes ajatellut niiden kohdalla tulevaisuutta... Eikä ne erotkaan niin raastavia olleet.
Sitten tosiaan tapasin 27 vuotiaana mieheni, ja tiesin välittömästi että nyt kävi tyssille "huonosti"..
Vuosi tapaamisen jälkeen mentiin naimisiin, vaikka olin aikanaan mesonut että ei minulla ole syytä koskaan naimisiin mennä... (tyhmä minä) Nyt 9 vuotis hääpäivä kolkuttelee ovella, ja elämä on ihanan seesteisen rauhallista, ja tämän miehen rinnalla olen kasvanut niin ihmisenä kun naisenakin, parempaa kumppania en olisi voinut saada tai edes villeimmissä unelmissa toivoa.
Minä siis vain tiesin, eikä siinä vaiheessa tosiaan edes tarvinnut edes pohtia mitään...
Kiitokset vastauksista. On hyvä kuulla toisten kokemuksia. Ilahduttaa, että onnellisia pareja on vielä pitkän ajan jälkeenkin.
Kävikö niin että toisen kanssa oli heti helppo olla? Helppo jakaa elämää, kun olisi tuntenut toisen aina? Vai onko myös alkuvaikeuksien jälkeen kasvettu yhteen ja avioliittoon?
Meitä yhdistää eniten huumori, se ei ole ollut kateissa edes vaikeimpina aikoina. Luottamus,kunnioitus ja pyrkimys aina selvittää riidat (ei aina kyllä onnistu). Mieheni on minusta hyvännäköinen ja päinvastoin.
Huonommin ehkä kun mies ei oikein kuuntele, joudun sanomaan monta kertaa jonkun asian että menee perille. Lisäksi anoppini on aina inhonnut minua ja se on tuonut omat vaikeudet mutta eihän se meidän rakkautta estä.
pidin heti aviomiehestäni, kun tapasin hänet :)
hän on komea ja helposti lähestyttävä. meidän oli alusta alkaen helppo jutella toistemme kanssa ja meillä on samantyylinen huumorintaju. miehen työsuhde oli loppumassa Suomessa, kun tavattiin ja hänen oli tarkoitus palata kotimaahansa 2vkn päästä, mutta hän jäi Suomeen minun takiani =)
Kysymyksesi on moninainen ja vastaus riippuu pitkälti omasta persoonastasi ja arvoistasi. Itseeni vetosi miehissä itsevarmuus ja luotettava,rehti olemus. Myös tilanteen haltuunottokyky ja päättäväisyys merkitsi näin jälkeenpäin ajatellessa. Naimisiin mentäessä olin 21 ja mies 33. Eipä katua ole tarvinut 10:neen vuoteen. Kaiken vapaa ajamme vietämme yhdessä, harrastamme samoja lajeja yhdessä ja kaveripiirimme on sama. Mies käy töissä ja minä naisena hoidan kotitalouteen liittyvät työt. Lapset päätimme jättää hankkimatta, koska emme kumpikaan oikein erityisesti niitä halunneet.
Siis sinäkö et käy ollenkaan töissä etkä aiokaan? Kuulostaa aika hurjalta nykypäivänä
Uskollisuus ja luotettava, perusasioita, vasta sen jalkeen tulee viehattavyys yms. myos laiska ei saa olla.
Minusta kysymys on kaksivaiheinen.
1. Miksi avioitua tai ryhtyä pitkäaikaiseen parisuhteeseen?
Rehellisesti sanottuna päällimmäinen motiivini oli laiskuus ja kyllästyminen ajelehtimiseen.
2. Itse valinta?
Olosuhteet ja vaihtoehdot. Valinta perustui kahden tekijän yhdistelmään. Itsestään selvän seksuaalisen vetovoiman lisäksi keskinäiseen viihtymiseen ja siihen ketä oli tavoitettavissa.
Ilman hurjaa kiihkoa solmittu liitto on, ilman karikoita, kestänyt yli 43-vuotta ja se tärkeä "liima" toimii vieläkin jonka totesimme puolen päivän tienoissa.
Mielestäni hyvän aviomiehen/avioelämän kriteereitä;
ryhti, sellainen koukku ruuvattu päähän josta lanka taivaaseen ryhti
raha, taloudellinen riippumattomuus-miehen pitää elättää perhe
kauniit eleet, esim.oman nenäliinan antaminen tarvittaessa
kyky puhua, keskustella vaikeistakin asioista
riittävän kova erektio
meillä on hauskaa yhdessä ja hänen kanssaan on helppo olla
haluaa miellyttää minua ja kohtelee hyvin
nauraa jutuilleni
luotettava ja lojaali
fiksu, sivistynyt ja koulutettu
kiltti ja hyväntahtoinen
hyväkäytöksinen
ahkera ja aikaansaava
erittäin söötit kasvot
tyylikäs ja huoliteltu
hyvämaineinen ja siveä
yhteneväinen arvomaailma
- saisi urheilla enemmän
- saisi syödä vähemmän herkkuja
- kahteen edelliseen liittyen: jos muutama kilo rasvaa palaisi pois ja tilalle tulisi lihaksia, kroppa olisi täydellinen
- ei ota suihin
Tiesin aika nopeasti, että tämän tytön minä haluan. Kaikki negatiiviset ominaisuudet ovat pinnallisia eivätkä kovin tärkeitä. Kaiken kaikkiaan aivan ihana nainen!
Meillä on yksinkertaisesti ihanaa yhdessä. Välitämme aidosti toisistamme ja meillä on huumoria koko ajan mukana vakavissakin asioissa. Mieheni on komea ja huolehtii ulkonäöstään ja kunnostaan. Mieheni on ihanan aktiivinen ja aikaansaava ihminen. Petihommat toimii ja niin myös kommunikaatio. Ja muistutan itseäni joka päivä siitä kuinka onnekas vaimo olenkaan kun olen löytänyt tuollaisen miehen.
Hyvä aihe! Näitä lisää!
Olisi todella tärkeätä tehdä puolisonvalinta järjelläkin ajatellen eikä pelkästään tunteella, kuten useimmat.
Minulle oli ihan selvä homma, että tässä on hyvä puoliso. Muutama vuosi mennyt aviossa ja ei kaduta.
Ne hyvät asiat ovat yksilöllisiä ja jokaisen pitäisi miettiä, mikä itselle on unelmakumppanissa tärkeää. Se vaatii myös paljon itsetuntemusta ja sitä, että on eritellyt mielessään, mitkä niissä edellisissä seurustelukumppaneissa on olleet sellaisia, mitkä olivat ns. deal breakereitä. Rima ei pidä myöskään olla liian alhaalla!
Yleispäteviä kaikille:
- Ei neurooseja ja fyysisestikin terve (unohtuu useimmilta)
- Kommunikointi sujuu silloinkin kun on vaikeaa
- Puoliso on oikeissa asioissa samanlainen kuin minä. (jos puoliso on ylisiisti ja sinä leväperäinen, tulee arki olemaan helkkaria)
- Samat arvot
- Sama käsitys avioliiton merkityksestä (hengelliset asiat, lakiasiat, lapset tai muu)
- seksimieltymysten lähtökohtainen samanlaisuus (tämä tosin muuttuu monilla naisilla heti avioliiton jälkeen, joten ei voi pitää kunnon indikaattorina). Jotkut haluavat pidättäyttyä seksistä ennen avioliiton solmimista, mutta asioista voi puhua.
- Kyky rakastaa yli tunteiden ja rakastuneisuuden (eli silloin kun ei tunnu miltään)
omat:
- Ulkonäöllisesti oikeasti tärkeimmiltä osin miellyttävä vaikkei mikään missi
- Hauskuus
- Menevyys
- Rentous
- Hengelliset arvot ja tausta
sormien läpi:
- Liika impulsiivisuus ja ailahtelevuus
- Ei taiteellinen persoona
- Näitä ei saa olla kovin montaa
Näistä muodostui sellainen kombinaatio, että toisen kanssa oli hyvä olla. Meillä päätös tehtiin hyvin nopeasti - järjellä ajatellen liian nopeasti mutta onneksi hyviin asioihin perustuen. En olisi pystynyt tekemään näin hyvää päätöstä, jos takana ei olisi ollut useampia tuttavuuksia ja seurusteluja.
Nyt jälkeenpäin miettien puolisossa on paljon ominaisuuksia jotka myös vaikuttavat siihen, että on hyvä olla yhdessä, mutta ne ovat toinen stoori, koska niitä ei osannut ajatella silloin.
Sormieni läpi -listasta voisi poistaa tuon taiteellisuuden, sillä oikeastaan jo valintaa tehdessä ymmärsin, että aikaisempien seurustelukumppaneiden taiteellisuus oli ollut vain haittana yhteiselossa. Puolison vähäisestä taiteellisuudesta on siis ollut enemmänkin hyötyä. Mutta tämä siis vain minun kokemukseni.
Syitä päätökselle:
rehellinen, luotettava ja vastuuntuntoinen
rauhallinen, monipuolinen keskustelija
lapsirakas
nauttii tavallisesta elämästä ja löytää elämästä pieniä ilonaiheita
ilmeikkäät ja epätavalliset kasvot
sormien läpi menee:
- ei mikään casanova sängyssä
- rahaa ei ole eikä tule ammatinvalinnan vuoksi
- epäurheilullinen ja vähän ylipainoinen
Tässä taas hyvä esimerkki siitä, että etsitään mahdollisimman hyvää siitos-sonnia jäkeläisten tekoon. Ei mitään tekoa inhimillisen rakkauden kanssa!
Tai toisinpäin:
Minulla on toinen avioliitto kaatumassa miehen uskottomuuteen. Oma mokani on se, että olen seksikkäämmän näköinen mitä fyysisesti olen. Olen ikävä kyllä perinyt äitini kurvikkaan ulkonäön, mutta sisämmässäni olen pullantuoksuinen sukankutoja.
Siksi vedän puoleeni vääränlaisia miehiä. Olen ehdottoman uskollinen, mutta sille ei tapaamani häntäheikit anna mitään arvoa. Ensimmäinen mieheni oli peräti ensimmäinen seksisuhteeni, ja hän vain arvosteli turhautuneena kokemattomuuttani.
Kumpikaan miehistäni ei kestänyt sitä, että arki ei ollutkaan yhtä 24/7 pornoa, vaan siihen kuuluu myös töitä, väsymystä, marketin kassalla jonottamista ja traagisia kohtaloniskuja. Olen lisäksi yksityisyrittäjä, joten minulla on miehen itsetunnolle liikaa omaa varallisuutta ja liian vähän vapaa-aikaa.
Sanoisin siten, että aviomieheksi sopii parhaiten sellainen mies kuin oma isoveljeni: 100% perheeisukki tyyppi. Muitten kannattaisi pysyä sinkkuna.