Voisiko joku selventää, ketä uskoton mies rakastaa? Ykköstä? Ja kakkonen on vain seksiä? Kakkosta, mutta velvoitteet pitävät ykkösen luona? Mun mielestä, jos rakastaa ykköstä, ei pitäisi olla millään tasolla mitään halua muihin naisiin. Ei viestejä, ei tapaamisia, ei mitään. Mutta kun mies lähtee tälle tielle, että on yhteydenpitoa, tapailua ja seksiä toisen naisen kanssa, nin miten miehen tunne-elämä ja rakkaus menevät? Vai voiko mies olla tunteiltaan niin kylmä, että pystyy pitämään kakkosta kuviossa pitkään? Vainko seksin takia? Onko miehellä tunteita kakkoseen?
Pettäjän tunne-elämää
ymmärtämätön
43896
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Lienee tapauskohtaisia. Yksi asia on varma: pettäjä voi luulla tunteitaan ykköstä (tai jopa kakkosta) kohtaan rakkaudeksi, muttei se ole oikeanlaista rakkautta.
Mikäli rakkaus on oikeanlaista, ei tuollaista edes lähdetä tekemään.
Rakkaudeksi voi luulla kiintymystä, pelkoa tulevaisuudesta, tai mitä vaan. Pettäminen on itsekäs teko, eikä silloin ajatella muita osapuolia. Eikä se voi olla rakkautta.
Sanoo hän. jolla ei ole kokemusta asiasta.
Sinun pitäisi "Väärät tunteet" ottaa toisten ihmisten tunteet todesta. Jos joku sanoo rakastavansa, hän rakastaa. Siitä on lähdettävä ihan aina. On ymmärtämätöntä ja ajattelematonta mitätöidä toisen ihmisen tunteet.
Uskoton rakastaa kiihkeitä seksiketkiä, jännitystä ja uusia elämyksiä. Uskoton rakastaa ihastumisen huumaa ja hurman tuntua. Pahimmillaan uskoton välttelee ikävän ja kaipauksen tunteita v. syyllisyyden tunteita, joita fyysiseen suhteeseen ajautuminen on saanut aikaan ja joita rehellisestä omasta tunnosta poikkeava toiminta aiheuttaa. Seksi antaa hyvää oloa ja aiheuttaa pahaa oloa. Seksi vieraan kanssa haittaa parisuhdetta.
Rakastaminen on muistakin kuin itsestään välittämistä ja vastuunkantoa. Se ei liity uskottomuuteen.
"Voisiko joku selventää, ketä uskoton mies rakastaa?" Ei voi. Jokainen tapaus on erilainen. Parasta on, kun kysyy kultakin uskottomalta mieheltä erikseen.
Itse en lähtisi kovasti selvittelemään ketä mies rakastaa, vai rakastaako ketään. Vetäisin omat johtopäätökseni ja niiden mukaan tekisin valintani.
Ykköstä rakastaa, jopa niin paljon että haluaa olla yhdessä vaikka ykkönen ei liiemmin halua miestä ja seksiä kanssaan. Kakkosen kanssa puretaan seksuaalisia turhautumia, on lupa kokeilla kaikkea jne. Mutta jos kakkonen erehtyy rakastumaan ja luulee miestä omakseen, huomaa homman olevan ohi aikas pian. Pelkkää intohimoista seksistä nautiskelua se on niin kauan kuin piisaa. Jos mies väittää rakastavansa kakkosta, valehtelee intohimoa ja seksiä saadakseen, jos ei ole tämän takia valmis eroamaan ykkösestä. Näin se vain menee ja repikää siitä petetyt ja pettyneet kakkoset. Molempien kannattaisi katsoa peiliin.
Edelleen ei itsekkyys, tai tutun ja turvallisen säilyttäminen, ole rakkautta.
Tutun ja turvallisen säilyttäminen tutuille ja turvallisille on rakastamista.. ainakin itseään kohtaan.
Mitäs ..tun väliä sillä millä nimellä kutsuu syvää tunnetta puolisoaan kohtaan? Rakkaus, syvä kiintymys, ihana tunne... Ei se että on käynyt joskus vieraissa villiä seksiä harrastamassa vähennä tai laimenna rakkauden tunteitani vaimoa kohtaan. Ja vaikka koin petoskuppania kohtaan ihastusta, voin kertoa että se oli ihastumista hänen minulle osoittamaa intohimoa ja halua kohtaan.
Ei ole olemassa vääränlaista tai oikeanlaista rakkautta. Vain rakkautta, jota tuntee tai sitten ei. Tottakai on olemassa oikeampia ja vähemmän oikeita tapoja osoittaa rakkauttaan. Mistä halvatusta sinä voit tietää onko mun rakkaus vaimoa kohtaan aitoa vai ei ja luulenko vain rakastavani? Taidat luulla itseäsi kovinkin fiksuksi? ...tu mikä tollo, mistä tuollaisia oikein riittää tänne?
Elämä on elämistä varten ja aina muiden tekemät ratkaisut ei voi olla vain sun normiesi mukaan oikeanlaisia tai ns. puhdasoppisia. En tietenkään suosittele tekojani kenellekään, jopa mä olen välillä tuntenut morkkista teoistani, vaikka pidänkin sinulaista ziisustelijaa tosi tiukkapipoisena.
Muutenkin ärsyttää täällä keskustelun sävy, pettäjä ei muka voi muuttaa tapojaan tai että kerran pettäjä olis aina pettäjä. Kait nyt jumankeuta ihmiset voi oppiakin jotain elämää eläessään. Ihan suoraan sanottuna olen iloinen että käytin tilaisuuden, enemmän kaduttaisi jos en olisi käyttänyt. Silti olen jättänyt ne touhut ja keskityn ykkössuhteeseen täysillä.
Syviä tunteita on erilaisia, ei niitä tule sotkea rakkauteen.
Vääränlaista rakkautta on todella olemassa esim. lastaan rakastava isä käyttää seksuaalisesti hyväkseen lastaan, koska rakastaa häntä niin paljon. Tai äiti lyö lastaan samalla verukkeella. Tai vaikka nk. intohimorikokset.
En luule itseäni fiksummaksi, taidat itse niin tehdä. En pidä itseäni myöskään tyhmänä enkä tiukkapipoisena ziisustelijana.
Ei kerran pettäjä AINA ole aina pettäjä, mutta jos kyseessä on systemaattisesti tehty pettäminen - on tämä erittäin todennäköistä. Yhden illan pano voi jäädäkin viimeiseksi.
En ikävä kyllä voi jakaa iloisuuttasi ykkössuhteeseen keskittymiseen. Sitä iloa tuskin, jo kirjoituksistasi päätellen, kestää loputtomiin.
Pedofilia ja muu väkivalta ei ole vääränlaista rakkautta, vaan on mahdollisimman kaukana rakkaudesta!
Juurikin näin, mutta HE kokevat sen rakkaudeksi. He luulevat rakastavansa toimiessaan niin. Joskus heidän uhrinsakin luulevat sitä rakkaudeksi.
Uskoisin tämän olleen "Väärät tunteet" ajatuksen taustalla?
No tuon pedofiili ja väkivaltakuvion suhteen olen ihan samoilla linjoilla. Eli siinä suhteessa on myös vääränlaista rakkautta olemassa. Omistava, mustasukkainen jne.
Ihan eri asia kuitenkin kuin uskottomuus. Tottakai mä nyt senkin ymmärrän ettei kenestäkään ole kiva tulla petetyksi ja se voi olla ihmisen psyykelle tosi traumaattistakin. Mutta pedofilian ja väkivaltaisuuden vetäminen tälle areenalle ei oikein toimi.
Kaikkien tunteet ovat henkilökohtaisia ja AITOJA. Et sinä tunne toisten tunteita, vain omiasi.
Sinä et voi sanoa toisten tunteista mitään, koska tunnet vain omia tunteitasi "väärät tunteet".
Aivan. Pedofilia ja väkivalta on rikollista. Mikään rikollinen ei ole rakkautta, vaikka joku niin väittäisi.
Mitä se rakkaus sitten on? Sekin vaihtelee ihmisestä riippuen. Voi olla mies, joka rakastaa vaimoaan ja erityisesti kunnioittaa häntä, hoitaa kodin ja hoivaa perhettään, viettää aikaansa heidän kanssaan ja kuitenkin käy panemassa jotakin toista tai kolmatta, voi jopa sanoa rakastavansa heitä.
Miehen tunne-elämä ja seksi ovat usein kaksi eri asiaa, ei liene mikään yllätys, sen verran usein tästä asiasta on puhuttu.
On olemassa myös tapapettäjiä ja miehiä, joilla on heikko itsetunto, he eivät välitä siitä ykkösestä tai kakkosesta, vain itsestään
Kysyin pettäjä mieheltäni, ketä rakastaa ja vastaus oli, en rakasta ketään. Mies oli h...etin sekaisin, kun kakkonen painosti viesteillään tulemaan ja menemään, vaikutti juoksupojalta. Itse ykkösenä en ole koskaan kohdellut miestäni tuolla tavoin. Illalla, kun soitti vastasi ärsyyntyneenä, mitä nyt? Kuulosti ihan vanhalta avioparilta, jotka jatkuvasti kiistelevät, minun kanssahan ei ole tarvinnut koskaan kiistellä.
Ja sinä uskot, mitä haluat uskoa... Ei "h...etin sekaisin" oleminen ole mikään oikeutus tolkuttomaan, syyntakeettomaan käytökseen. Minkä ihmeen tahdottoman tossun sinäkin olet nainut?! Totta kai mies vastasi puhelimeen SINUN kuullen niin kuin vastasi, koska oletti sinun odottavan häneltä sellaista käytöstä.
Eipä muuten vastannut siihen puhelimeen silmieni alla eli ei olettanut mitään vastatessaan. Miehenihän on tässä pettämisrumbassa paljastunut ihan lapselliseksi moukaksi, joka ei ole koskaan kasvanut edes aikuiseksi. Sattumalta kuulin puhelun, jota puhui luullen, ettei kukaan tajua yhtään mitään. Ja ei ole mitään sellaista, joka ylipäänsä oikeuttaisi toisen pettämään. Tahdoton tossu meneekin vaihtoon, mutta en halua satuttaa puolestani näin joulun alla, kun tunnen tossuni niin hyvin, ettei sen psyyke kestäisi sitä.
Sama vastaus minunkin mieheltäni, ei kuulemma rakasta ketään. Ei ilmeisesti siis minuakaan, joten mitäpä minä tuollaisella shaissella teen.
Rouva 47
Rakkaus riippuu täysin ihmisen käytöksestä, teoista. Ei sanoista.
Ei pettäminen, missään tapauksessa, ole oikeanlaista rakkautta.
Pettäminen rakkautta? Voi jestas. Eihän uskottomuus tietenkään ole rakkautta puolisoa kohtaan, mutta silti se ei estä rakastamasta puolisoa. Kyllä siinä parisuhteessa tapahtuu paljon kaikenlaista, myös petetyn taholta, jolla ei osoita rakkautta toiselle. Silti rakastaa.
Juu, parisuhteessa kumpikaan ei ole synnitön. Rakkauskin on välillä hakusessa.Joskus se löytyy, joskus ei. Joskus erotaan, kun rakkautta ei löydy, joskus ei.
Tuskin tähän osaa vastata kaikki uskottomatkaan. Ovat tunteissaan niin sekaisin, että joko rakastavat mielestään molempia tai sitten eivät kumpaakaan tai jotain näiden väliltä riippuen siitä, millä hetkellä asiaa heiltä kysytään.
Ja aivan kuten missä tahansa suhteessa, kukaan sivullinen ei voi sanoa, rakastaako joku "oikeasti" vai ei. Ei se, että on parisuhteessa tee rakkaudesta sen "oikeampaa". Se, mikä sivullisesta on likaista ja epäsopivaa, voi asianomaisen mielestä olla hyvää ja oikealta tuntuvaa.
Miehet ovat täydellisen erilaiset kuin naiset. Jos naisella on salasuhde, ja se kestää pitempään kuin puoli vuotta, on naisella tunteita salarakasta kohtaan ja samanaikaisesti ehkä myös aviomiestään kohtaan. Nainen voi rakastua salarakkaaseensa niin paljon, että hylkää aviomiehensä. Mies ei toimi näin, vaan on paljon käytännöllisempi. Mies ei ymmärrä tekevänsä väärin, kun hän pitää toista suhdetta salaa. Hän ei missään vaiheessa käsitä tehneensä mitään väärää, eikä ymmärrä, mitä pitäisi katua. Miehen rakkauselämää nainen ei voi käsittää. Äitiä kai mies rakastaa. Ehkä lapsiaankin jotkut? Ani harva rakastaa vaimoaan tai kakkostaan niin paljon etteikö tätä joku uusi nainen voisi korvata. Miehet ovat eri lajia kuin naiset. Tämän vuoksi naiset tulevat pettymään kerta toisensa jälkeen, koska he kuvittelevat miehen tunne-elämän samanlaiseksi kuin naisella.
Puhut asiaa. Ja miksi pitäisi edes katua jotain, josta on nauttinut? Itseäni ainakin kaduttaa kaikki ne asiat, jotka olen jättänyt tekemättä kuin ne ihanat asiat, jotka olen tehnyt.
Ehkä on kuitenkin parempi, että mies ja nainen ajattelee asioista eri tavalla. Tarvitaanhan elämässä järkeäkin, ei pelkkää tunnetta. Miehet on eri lajia, mutta niin vastustamattomia!
Höpöhöpö, pelkkiä opittuja latteuksia. Puhu vaan yksin omasta puolestasi, äläkä yleistä joidenkin onnettomien luikuri-ukkojen elämänsepittelyä yleiseksi totuudeksi.
Yleensä ottaen miehet ja naiset ovat hyvin samanlaisia, mutta luikuri-sepittelijät ja totuudenpuhujat hyvin erilaisia. Naisissa on yhtälailla totuudenpuhujia kuin miehissä.
Mutta on naisissa myös luikuri-sepittelijötä yhtälailla kuin miehissä.
Itselläsi on pelkkiä opittuja latteuksia. Kateuksissasi vain kirjoittelet ja tyrkytät ahdasta maailmankuvaasi täällä. Lopeta säkin tuo ziisustelu jo ja elä sitä oikeaoppista elämääsi.
..ahaa...sinäkö se olit erilaisena. kokeilijaäijänä puhui tunne ja sitten alkoi sesepittely.
Erilaisuus siis väittää etteivät miehet kykene rakastamaan kuin äitiään. Kärjistetty väite, eikä edes tosi. Et ole itse selvästikään kokenut miehen taholta mitä on todellinen rakkaus, et ole nähnyt mihin järjettömyyksiin miehetkin ovat valmiita menemään rakkautensa ja rakkaansa vuoksi. Minä olen.
Ziisustelusta.
"Luuletsä olevas jumala?", pilkkasi mieheni minua kun otin puheeksi mitä tahansa etiikasta, elämänarvoista tai moraalista. Itse elän hyvien arvojen mukaan, ne ovat mielenrauhani perusta. En usko että ihminen voi olla onnellinen, jos hän ei ole sisäistänyt ja noudata "Kohtele muita kuten haluat itseäsi kohdeltavan" elämänohjetta.
Kokeilijaäijä, haluasin kuulla, miksi sinä, kuten miehenikin, pilkkaat ja halveksut ihmisiä, jotka haluavat noudattaa tai kirjoittavat täällä oikeista arvoista? Toivon että vastaus ei ole "ite ootte yhtä pahoja, peitätte sen vaan". Sillä näin ei ole. On paljon ihmisiä, jotka erilaisten vakaumusten, uskonnon tai filosofian aktiivisen harjoittelun avulla elävät rehellistä elämää ja osaavat noudataa hyvää etiikkaa omassa elämässään.
Ilkeästi on sanonut miehesi sinulle. En voisi noin sanoa omalle vaimolle ikinä. Meillä asioista kyllä jutellaan hyvinkin syvällisesti kotona vaimon kanssa. Tosin en ole häntä halunnut loukata keventämällä omatuntoa ja menemällä kertomaan tekosistani. Niiden tunteiden kanssa mun on vaan elettävä, oli ne mun mielestä sitten ikäviä tai kivoja.
En todellakaan pilkkaa tai halvekus ihmisiä jotka haluavat elää omien ihanteidensa mukaisesti. Kirjoitukseni oli näinkin kärkäs koska monet tuntuvat haluavan tyrkyttää muille omaa oikeataan. Enkä pidä esim. sinun kirjoitusta pahana tai sinua. Onnea valitsemallasi tiellä. Ei tuokaan kovin ystävällistä ole, että alat erotella luikurisepittelijöiksi ja totuudenpuhujiksi ihmisiä. Sehän tämän mun kärkkään kommentin kirvoitti :)
Itse en vain koe tarvitsevani mitään etiikkaa/uskontoa/filosofointia harrastaa kyetäkseni erottamaan oikean väärästä. Eri asia olenko kaikkina aikoina pystynyt toimimaan sen mukaisesti mitä pidän oikeana. En todellakaan halua ketään yllyttää vieraissa käyntiin vaan kertonut oman kokemuikseni asiasta. No joo nyt menee omalta osaltani selittelyn puolelle, mutta halusin selventää asiaa.
Kiitos vastauksestasi. Minä en ole ketään erotellut, en, toivon,haukkunut, täällä vaan on monenlaista kommentoijaa. Olen iloinen että te pettäjätkin tulette kertomaan näkökulmia, niistä voi oppia yhtä lailla. Siksi toivoisin muiltakin asiallista palautetta, jos haluavat että pettäjätkin uskaltavat kertoa omaa tarinaansa täällä. Kokeilijääijä, toivotan sitkeyttä pysyä uudella tielläsi ja onnea avisuhteeseesi.
Olen toki nähnyt ja kokenutkin. Kirjoitinkin että ani harva. Esim. yksi mies antoi kaikki palkkarahansa joka kuukausi kakkoselle jättäen perheen ilman rahaa. Mies olisi antanut silmäteränsäkin naiselle. Kakkonen ei silti huolinut miestä. Leikki vain sillä. Vaimo tietenkin oli itkuisa.
Totta kai ihmisiä voi halveksia.Esimerkiksi sellaisia miehiä, jotka hyppäävät vieraissa.Tuskin ovat miehiä ollenkaan, ainakaan luonteensa puolesta.
Missähän sinunkin vanhempasi olivat, kun olisi pitänyt kertoa oikeasta ja väärästä?Eivät ainakaan paikalla.
Ihmiset ovat erilaisia, ei niinkään miehet ja naiset.
Totta puhuen uskoton ihminen ei rakasta ketään. Uskottomuuteen vie usein himo, joka saa vallan viinituvissa, silloinhan päässä ei oikeat ajatukset pyöri.
Terapeutit puhuvat rakastumisesta, ei rakastamisesta ja näillä asioilla on ihan eri merkitykset, rakastunut ihminen elää huumassa, ei todellisessa olotilassa vaan noin kuusivuotiaan tasolla, mutta himon kanssa yhdessä. Huumat useimmiten haihtuvat ja todellisuus alkaa tulemaan esiin, aletaan nähdä toinen ihan eri valossa ja ne huonot puoletkin alkavat tulla esille.
Eräs mies kerran sanoit, että nainen valitsi hänet, huom valitsi, hän ei sanonut että on edes rakastunut.
Sanoi myös, että jos hän lähtee, onko kukaan parempi.
No tämän miehen jutut ovat tulleet esille, täyttä valhetta kaikki, hyväksikäyttö.
No nainen uskoo rakastuneensa eli ei näe toisen perimmäisiä tarkoituksia ja on hirvittävän vaikeaa tunnustaa erehtyneensä, mikä kuitenkin olisi kaikkein parhain vaihtoehto eli lopettaa heti kun huomaa täysin harhaantuneensä.
Jokainen ymmärtää tuon huuman aiheuttaman järjen menon ja toivoo sen järjen plautuvan mahdollisten omien lapsiensa vuoksi, jotta lapsilla olisi edes joku mahdollisuus elää turvattua elämää. Tuollainen huumaantunut ihminen ei näe edes omia lapsiaan, eikä heidän tarpeitaan.
Tuolle ihmiselle on ihan sama, onko lapsille ruokaa vai ei ja tulevatko laskut maksetuksi, voi otta velkaakin jos saa yli maksukykynsä. Kaikki järki on sumentunut, oikein hyväksikäyttäjän unelma.
Kiitos kaikille vastaajille. Paljon olette antaneet ajateltavaa. Kuten kokeilijaäijä kirjoitti, kysymys ei liittynyt mitenkään pedofiliaan, toivottavasti siitä ei kukaan enää kirjoita. Itse mietin riippuvuuden osuutta näissä kuvioissa. Jää ehkä kiinni seksiin, tuttuuteen, jännittävyyteen joka koukuttaa, mutta rakkauteen ei taida liittyä mitenkään. Tulee jotain pakkomielteentyyppistä ajattelua, että on pakko on tavata toista jne. Tämäntyyppisestä tulikin paljon vastauksia. Ja jos tuollainen pakkomielle esimerkiksi aviomiehelle tulee, sitä on vaikea saada kenenkään katkaistua. Vaimo voi suurin piirtein vain katsoa vierestä, kun mies on pakkomielteessään kiinni, ja sitten se päättyy miten päättyykään. Järkipuhe ei auta.
Ihan tapauskohtaista. Mieskin pystyy rakastamaan sekä vaimoaan että kakkosta. Siinä ei ole mitään ongelmaa. Miehen pitäisi vain oivaltaa, ettei voi olla tasapainossa itsensä (eikä muiden) kanssa sukkuloidessaan kahden vaiheilla ja hajottaessaan energiaansa kahdelle naiselle. Kun kumartaa toiselle, pyllistää toiselle. Tämä on väistämätöntä.
Yleensä, jos tai kun kakkoskuvio venyy ja vanuu, niin mies ei ole enää tilanteen herra. Tuskin rakastaa edes itseään, ei osaa päättää ja odottaa asian ratkeavan "itsestään". Niinhän siinä usein käykin, että jompikumpi nainen päättää. Ikävä miehelle on, jos molemmat päättävät jättää.
Mies ei voi rakastaa vaimoaan ja kakkostaan samalla tavalla. Todennäköisesti vaimoaan "rakastaa" tuttuna ja turvallisena, kiintymyksellisenä rakkautena mutta se on kaukana oikeasta rakkaudesta. Kyse on kiintymyksestä. Jos vaimoaan oikeasti rakastaisi, ei kakkonen mahtuisi miehen elämään eikä olisi tähän rakastunut. Vaimot haluavat kuvitella että mies rakastaa heitä kun ei ole eronnut kakkosen vuoksi. Miehet eivät eroa koska sen takia joutuu näkemään vaivaa ja joutuu eroon lapsistaan.
Vaimoaan rakastava mies ei pidä kakkosta!
"Vaimoaan rakastava mies ei pidä kakkosta! "
Jokainen ihminen on erilainen ja siten myös tunteet ja käsitys rakkaudesta on erilainen. Moni myös sanoo rakastavansa, koska sitä häneltä odotetaan enemmän kuin tekoja.