Noin vuosi sitten luennoin palstalla Mark Knopflerin kappaleesta "Speedway at Nazareth" (ks. http://keskustelu.suomi24.fi/node/10322161/#comment-52673197). Jokunen päivä sitten palasin etsimään tuon tekstin linkityksen takia, sillä muistin tuon live-version kappaleesta olevan paras kuulemistani mutta en sitä, mistä ja miltä vuodelta se oli. Siinä samalla sitten ajauduin kuuntelemaan muitakin saman keikan taltiointeja, ja eräs hienoimmista sopii palstan tematiikkaan - nimittäin "Hill Farmer's Blues", alkuaan albumilta The Ragpicker's Dream (2002):
http://www.youtube.com/watch?v=NtsJQjimYjY
Hyvät kirjoittajat, olipa kyse sitten romaanista, runoudesta tai laulusta, eivät väännä rautalangasta vaan uskaltavat jättää tekstiin aukkoja, tulkinnoille tilaa. Hyvä teos syntyy vasta yksilöllisessä tulkinnallisessa prosessissa, tekstin ja tulkitsijan kohdatessa kerta toisensa jälkeen uudelleen. Tätä ohjetta noudattaa myös mainittu kappale. Alku kuulostaa varsin neutraalilta kuvaukselta maalaismiehen matkasta Tow Law -nimiseen pohjoisenglantilaiseen pikkukaupunkiin ostamaan farmilla tarvittavaa tavaraa.
"Im going into Tow Law
For what I need
Chain for the ripsaw
Killer for the weed"
Pikkuhiljaa tekstin merkitys alkaa kuitenkin laajentua. Kertoja puhuttelee salaperäistä kotiin jäävää henkilöä käskevään, tylyyn sävyyn, ja kehottaa olemaan odottamatta; lisäksi kaikki ostoslistalla olevat asiat ovat jotenkin, no, sinänsä harmittomia ja maalla tarpeellisia mutta myös väkivaltaisia assosiaatioita synnyttäviä (moottorisahan ketju, rikkaruohomyrkkyä, haulikon patruunoita, piikkilankaa). Huomiota herättää myös toisen säkeistön alussa mainittava syy mennä kaupunkiin; "to fuel my fire". Mikä tulen sytytti?
Kertosäkeistön minimalismi on vaikuttava tehokeino. Kun säkeistö on täynnä piilevää vihaa ja uhmaa, kertosäkeistössä toistuu vain sisältä murtuneen miehen tuska "So bad... So bad". Viimeistään tässä vaiheessa alkaa hahmottua, mistä voisi olla kyse. Kotiin jäänyt on farmarin vaimo, joka on pettänyt miestään. Säkeistöt kuvaavat sitä tunnetilaa, minkä mies tahtoo ilmaista ulospäin; kertosäkeistössä mennään petetyn miehen sisäiseen maailmaan, jolta on pudonnut pohja ja joka ei enää löydä sanoja.
Viimeinen säkeistö avaa vielä hieman eksplisiittisemmin tapahtumien kulkua.
"I'm going into Tow Law
To have my fun
Don't get me wrong
You were the only one
Behind my back, Lord
You made a fool of me
Don't do Jack
And don't wait up for me"
Kertoja aikoo mennä kaupunkiin "pitämään hauskaa", selvästikin käymään vuoroin vieraissa (tai ainakin yrittämään), mihin "selän takana pilkkanaan pitäminen" varsin suoraan viittaa. "Älä turhaan odottele", mies murahtaa lähtiessään, yrittäen säilyttää kovan kuorensa. Kuitenkin kertosäkeistön sisäinen tuska toistuu. Silläkin hetkellä, kun tuntuu, että rusinat ovat rasahtaneet, pitää yrittää seuraustenkin uhalla näyttää vahvalta ja säilyttää kunniansa ainakin ulospäin - perinteisen miehuuden kirous! "Jollei mies osaa muuta, niin se puukottaa", lauloi Markku Blomqvist puukko vyöllään kappaleessa "Liehuva liekinvarsi" (1977) - Knopflerin laulun petetty farmari sentään älyää lähteä kauemmas tuulettumaan ja tultaan ruokkimaan.
Muutamalla rivillä lauluntekijä maalaa sangen elävän ja psykologisesti uskottavan kuvauksen aisankannattajaksi joutuneen miehen tunnetilasta. Vaikutelma on paljon tehokkaampi kuin suoraan ilmaistu ja valmiiksi pureskeltu (esim. jokin Suurlähettiläät-tyylinen "Pitääx sun aina mussuti mussun ja sössöti sössön") tekstiaines. Siitä on hyvä kirjoittaminen tehty, ja se nostaa Knopflerin siihen pop/rock-lauluntekijöiden joukkoon, josta ennestään löytyy nimiä kuten Waits ja Cohen.
Luennoin taas omiani rivikaupalla, mutta en panisi pahakseni, mikäli muutkin linkittäisivät tähän petettyjen ja jätettyjen miesten, miksei myös naisten, tuntoja ja tuskia musiikillisessa muodossa. Olkoon siis kyse old school -musaketjusta rajatulla aiheella!
http://www.youtube.com/watch?v=NtsJQjimYjY
Hyvät kirjoittajat, olipa kyse sitten romaanista, runoudesta tai laulusta, eivät väännä rautalangasta vaan uskaltavat jättää tekstiin aukkoja, tulkinnoille tilaa. Hyvä teos syntyy vasta yksilöllisessä tulkinnallisessa prosessissa, tekstin ja tulkitsijan kohdatessa kerta toisensa jälkeen uudelleen. Tätä ohjetta noudattaa myös mainittu kappale. Alku kuulostaa varsin neutraalilta kuvaukselta maalaismiehen matkasta Tow Law -nimiseen pohjoisenglantilaiseen pikkukaupunkiin ostamaan farmilla tarvittavaa tavaraa.
"Im going into Tow Law
For what I need
Chain for the ripsaw
Killer for the weed"
Pikkuhiljaa tekstin merkitys alkaa kuitenkin laajentua. Kertoja puhuttelee salaperäistä kotiin jäävää henkilöä käskevään, tylyyn sävyyn, ja kehottaa olemaan odottamatta; lisäksi kaikki ostoslistalla olevat asiat ovat jotenkin, no, sinänsä harmittomia ja maalla tarpeellisia mutta myös väkivaltaisia assosiaatioita synnyttäviä (moottorisahan ketju, rikkaruohomyrkkyä, haulikon patruunoita, piikkilankaa). Huomiota herättää myös toisen säkeistön alussa mainittava syy mennä kaupunkiin; "to fuel my fire". Mikä tulen sytytti?
Kertosäkeistön minimalismi on vaikuttava tehokeino. Kun säkeistö on täynnä piilevää vihaa ja uhmaa, kertosäkeistössä toistuu vain sisältä murtuneen miehen tuska "So bad... So bad". Viimeistään tässä vaiheessa alkaa hahmottua, mistä voisi olla kyse. Kotiin jäänyt on farmarin vaimo, joka on pettänyt miestään. Säkeistöt kuvaavat sitä tunnetilaa, minkä mies tahtoo ilmaista ulospäin; kertosäkeistössä mennään petetyn miehen sisäiseen maailmaan, jolta on pudonnut pohja ja joka ei enää löydä sanoja.
Viimeinen säkeistö avaa vielä hieman eksplisiittisemmin tapahtumien kulkua.
"I'm going into Tow Law
To have my fun
Don't get me wrong
You were the only one
Behind my back, Lord
You made a fool of me
Don't do Jack
And don't wait up for me"
Kertoja aikoo mennä kaupunkiin "pitämään hauskaa", selvästikin käymään vuoroin vieraissa (tai ainakin yrittämään), mihin "selän takana pilkkanaan pitäminen" varsin suoraan viittaa. "Älä turhaan odottele", mies murahtaa lähtiessään, yrittäen säilyttää kovan kuorensa. Kuitenkin kertosäkeistön sisäinen tuska toistuu. Silläkin hetkellä, kun tuntuu, että rusinat ovat rasahtaneet, pitää yrittää seuraustenkin uhalla näyttää vahvalta ja säilyttää kunniansa ainakin ulospäin - perinteisen miehuuden kirous! "Jollei mies osaa muuta, niin se puukottaa", lauloi Markku Blomqvist puukko vyöllään kappaleessa "Liehuva liekinvarsi" (1977) - Knopflerin laulun petetty farmari sentään älyää lähteä kauemmas tuulettumaan ja tultaan ruokkimaan.
Muutamalla rivillä lauluntekijä maalaa sangen elävän ja psykologisesti uskottavan kuvauksen aisankannattajaksi joutuneen miehen tunnetilasta. Vaikutelma on paljon tehokkaampi kuin suoraan ilmaistu ja valmiiksi pureskeltu (esim. jokin Suurlähettiläät-tyylinen "Pitääx sun aina mussuti mussun ja sössöti sössön") tekstiaines. Siitä on hyvä kirjoittaminen tehty, ja se nostaa Knopflerin siihen pop/rock-lauluntekijöiden joukkoon, josta ennestään löytyy nimiä kuten Waits ja Cohen.
Luennoin taas omiani rivikaupalla, mutta en panisi pahakseni, mikäli muutkin linkittäisivät tähän petettyjen ja jätettyjen miesten, miksei myös naisten, tuntoja ja tuskia musiikillisessa muodossa. Olkoon siis kyse old school -musaketjusta rajatulla aiheella!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.