Mieheni on ainoa lapsi ja ollut hyvin kiinnin äidissään aikamieheksi asti. On kuitenkin päässyt itsenäistymään ja parisuhteemme toimii hyvin ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Lisäksi yksi minun tuoma.
Anoppi on käytännössä katkaissut välit kaikkiin sisaruksiinsa, joita aika monta näillä seuduilla asuu. Käytännössä hänellä ei ole muita läheisiä kuin perheemme. Koska ikävä jättää vanhaa ihmistä yksin juhlapyhinä, hän on automaattisesti tullut luoksemme ainakin kahville ja jouluisin syömään ja lahjojen jakoon yms.
Olen kuitenkin väsynyt tilanteeseen. Ymmärrän, miksi anoppi kutsutaan kylään, mutta enää en jaksaisi. Suhteeni hänen kanssaan on viileän muodollinen vaikean alun takia. Olin niin loukattu, että en pysty anoppiini enää luottamaan ja siksi omalta osaltani pidän keskustelut hyvin yleisellä tasolla. Lisäksi anoppi tekee hyvin mielellään suuria johtopäätöksiä asioista, joista hän ei todellisuudessa tiedä mitään. Keskustelut hänen kanssaan on usein asioiden oikomista. Hän myös erittäin mielellään kertoo vanhoja 40 vuoden takaisia juttuja yhä uudelleen ja uudelleen katkeruuden sävyttämänä. Ja mainitessaan esimerkkejä asioista, ne ovat kokemuksia lähinnä 70- ja 80 -luvuilta. (Hyvänä esimerkkinä junamatkailu, mitä hän vuolaasti haukkui ja valitti nukkumapaikkojen laadusta ja hän on viimeksi matkustanut junalla 80-luvulla.)
Keskustelut kahvipöydässä ovat lähinnä vaivaannuttavia ja teennäisiä, myös miehelleni.
Mutta keskeinen pointtini on se, että ydinperheenämme emme ole voineet (emmekä voi?) viettää ainuttakaan juhlapyhää ilman ahdistavia pakkovierailuja. Tämä itsenäisyyspäivä, tyttäremme ja minun syntymäpäivät joulun alla, joulu(aatto), uusivuosi, pääsiäinen, vappu, juhannus, mieheni syntymäpäivä jne. jne. Stressaan vierailua jo päiviä etukäteen ja lyhyenkin käynnin jälkeen toivun loppuillan ja olen ärtynyt muulle perheelle.
Miehelleni en ole suoraan kehdannut sanoa, etten hänen äitiään aina haluaisi meille. Kyse on sentään hänen äidistään, joka muuten olisi yksikseen asunnossaan. Olen siis yrittänyt ajatella asioita anopin ja mieheni kannalta. Varpaitteni asennosta mielipiteeni kyllä varmasti näkyy, vaikka yritän olla kohtelias. Asia on siis luuranko perheemme kaapissa ja siitä ei ole koskaan puhuttu. En haluaisi loukata miestäni, mutta NYT EN ENÄÄ JAKSA.
Laitan mielelläni joulua, mutta jouluaatosta menee puolet siihen teennäiseen kaikkien huomiointiin, koska anoppi on pyydettävä meille. En kykene yhtään rentoutumaan hänen läsnäollessaan ja tuollainen ylivieraanvaraisen rooli väsyttää todella. Koen, että myös perheeltäni on pois puolet koko jouluaatosta, koska en pysty aidosti tilanteesta nauttimaan. Miehenikin joutuu aina illan aikana lähteä anoppia viemään kotiinsa. Myös pienimmäinenkin on ajoittain mummiinsa väsynyt ja anoppi ei oikein ymmärä jttää lasta rauhaan.
Miten asian voisi esittää melko diplomaattisesti, että haluaisimme viettää joulun nyt ihan keskenämme?
Ei koskaan perinteisiä juhlia vain perheen kesken
48
668
Vastaukset
- zzzZZz
Ihme sepustuksia aikuisiksi ihmisiksi.
- G.R.B
Kuten varmasti tiedät muutos lähtee vain sinusta itsestäsi. Olet tähän asti suostunut anoppisi käynteihin ja siinä mielessä et voi ihan hirveästi lähteä haukkumaan anoppiasi, koska olisit voinut vaikuttaa kaiken aikaa asioihinne. Ärtymyksesi on mielestäni enemmän ärtymystä sille, ettet uskalla olla eri mieltä ja projisoit sen anoppisi kautta. Tällä en tarkoita etteikö anoppisi olisi kaikin tavoin hankala ihminen, mutta jos mietit muita hankalia ihmisiä elämäsi varrella olet varmasti osannut suhtautua heihin eri tavoin ja toimia tilanteissa omaksi eduksesi.
Se, että päästät anoppisi nahkasi alle on tyhmää. Miksi ihmeessä jänkytät hänen kanssaan, jos olet vuosien saatossa huomannut sen olevan turhaa? Anna anoppisi paasata 80-luvun junapalveluista ja tee sinä sillä aikaa muuta. Kukaan ei pakota sinua napottamaan hänen seurassaan omassa kodissasi ja vain nouset tekemään muuta. "Emännän roolissa" voit siihen vedoton paeta ihan mihin vain etenkin, jos anoppisi on ylenpalttisen kiintynyt mieheesi ja haluaa nauttia poikansa seurasta.
Anopistasi et tule pääsemään eroon, minkä vuoksi suhde häneen pitää vain saada paremmalle tolalle. Joudut työstämään asiaa yksin. Miehesi on ihan niin kuin suurin osa ihmisistä, että oma äiti on oma äiti vaikka olisi kyseessä millainen hirviö tahansa. Miehesi ei todennäköisesti tule ymmärtämään sinua niin kuin monissa muissakaan parisuhteissa., joten nyt on aika kasvaa aikuiseksi ja otettava oma elämä haltuusi. Se ei ole helppoa, mutta jos nyt aloitat saatat saada tuloksia muutamassa vuodessa aikaiseksi.- jaa hyvää
Lähimmäisen rakastamisen puute tuossa näkyy. Haluaisit itsekkäästi "ryövätä" pojan äidiltään, joka on melko tavallinen vanha ihminen. Heillä on tapana kertoa uusiksi vanhat itselleen tärkeät asiat. Kun tuon voisit hyväksyä, et niin paljoa kärsisi. Yritä miettiä miehesi asennetta ja halua nähdä äitinsä luonaan.
Oma anoppini on juuri vanha ihana nainen. Meille on syntynyt ystävyys. Avustan häntä ja rajoitan sitä nykyisin, kun itsekin alan vanheta ja muut syyt vaativat voimiani.
Olen myös anoppi poikani vaimolle. Siinä suhteessa on kipua varmaan kummallakin. Miniä on nuori ja kasvu aikuiseksi on kesken. Avustamme heitäkin tarpeen mukaan pienillä teoilla. Näkisin heitä useamminkin, mutta työ vie heidän aikaansa, mikä sekin on kiitoksen aihe. Työtä ei kaikilla ole.
Olen kuitenkin varma, että asennoitumalla hyväksyvästi asiat kehittyvät paremmiksi.
Hyväksytään toisemme vikoinemme ja hyvine puolinemme. Kumpaakin on kaikissa.
- wrrrwwrwr
Nyt teillä on ongelmana joulu, tulevaisuudessa se, että anoppi ei pärjää yksin.
Onko miehesi kannalta oikein, että anoppisi muuttaa teille asumaan? Tämä on tulevaisuutenne, koska anoppi elää yksin. Jos joulu tuntuu nyt kauhealta, se on kuitenkin pientä, mitä seuraavat vuosikymmenet tuovat mukanaan.
Samat syyt, miksi anoppi pitää kutsua aina jouluksi, pätevät myös silloin, kun anoppi vanhenee niin, ettei pärjää enää yksin. Ei osaa tehdä ruokaa joka päivä, no muutetaan miniän luokse. Kaatuilee, no, muutetaan miniän luokse.
Miksi miniän pitää jättää oma olohuone, vain koska anoppi on vallannut sen? Neuvo, että jätä anoppi omiin oloihin ei toimi, koska kyseessä on Miniän oma koti, ei anoppi. - anoppi aina
Niinpä. Kyseessä todellakin ongelma, mikä vain pyörii kehäänsä. Tietyllä tavalla toivon koko ajan, että anopin kunto todellakin huononee niin paljon, ettei enää kotonaan pärjää. Silloin mieheni saa häntä hoivakodissa käydä katsomassa vaikka sata kertaa päivässä, mutta meille ei voi tulla yksikertaisesti hankalien rappujen ja ovien vuoksi.
Olen hirveän kyyninen, julma, minäkeskeinen narsisti, täysi ääliö jne. TIEDÄN. Mutta anoppiani en valinnut, hän vain tuli kaupanpäällisiksi valitettavasti.
Elämässä, myös työelämässä, sitä kohtaa kaikenlaisia ihmisiä, mukavia ja vaikeita. Mutta työelämässä niiden vaikeiden ihmisten kanssa tehdään työt asiaan kuuluvasti ja that's it. Siviilielämässä en todellakaan sisällytä tuttavapiiriini vaikeita ihmisiä, koska tuttavani ja ystäväni voin valita. Mutta anopin takia joudun jatkuvasti päästämään kotiini erittäin epätoivotun henkilön taas ja taas ja taas...
Tämä asia ei ole vain tämän joulun juttu, vaan olen kärsinyt tästä vuosia ja vuosia siis ovat omat jouluni ja muut juhlapäivät olleet pilalla. Olen todella yrittänyt ja yrittänyt omaa asennettani ja ajatteluani muuttaa, mutta tunteilleni en voi mitään. Ja kireyteni heijastuu myös koko perheeseen, valitettavasti, vaikka senkin eteen yritän tehdä henkistä työtä.
Enkä haluaisi lähteä joulua viettämään mihinkään muuallekaan (laivalle tai ulkomaille), koska haluan olla omassa kodissani. (Koti/talo on itse asiassa minun, ei meidän.)- surullista
Todennäköisesti sinä olet tulevaisuudessa myös anoppi. Mieti, miltä tuntuu, jos oman lapsesi puoliso ajattelee sinusta kuten sinä ajattelet puolisosi äidistä.
Jos annat lapsellesi mallin, että isovanhempi jätetään yksin varaudu siihen, että vietät yksinäisen vanhuuden. "Sitä saa, mitä kylvää", saattaa olla sinulle totta tulevaisuudessa. - anoppi aina
surullista kirjoitti:
Todennäköisesti sinä olet tulevaisuudessa myös anoppi. Mieti, miltä tuntuu, jos oman lapsesi puoliso ajattelee sinusta kuten sinä ajattelet puolisosi äidistä.
Jos annat lapsellesi mallin, että isovanhempi jätetään yksin varaudu siihen, että vietät yksinäisen vanhuuden. "Sitä saa, mitä kylvää", saattaa olla sinulle totta tulevaisuudessa.Itse asiassa olen niitä ihmisiä, jotka nauttivat yksinäisyydestä. Ehkä ongelmani anopin kanssa johtuvatkin siitä. En ole juuri tekemisissä omien vanhempienikaan kanssa (nähty viimeksi n. 2 v sitten). Oma perhe vielä menettelee, mutta kaikki ylimääräiset huolenpidon kohteet ovat minulle liikaa.
Ystäviä on muutama ja heitä näen heidän kuulumisten merkeissä. En kuitenkaan hoida heidän asioitaan. Myös omat lapseni aikanaan kun pesästä lähtevät, saavat selvitä omillaan. En heitä poiskaan työnnä, mutta en myöskään takerru. Nykyinen vävypoikaehdokas on kuitenkin kuin omaa perhettä.
Perhekulttuurien ristiriita lienee tämän anoppiongelmani alku ja juuri. Minusta on erittäin vaikea käsittää, että aikuisen ihmisen (olipa sitten mies tai vaimo) pitää päivittäin olla tekemisissä vähintään puhelimitse ja että joka kissanristiäisiin pitäisi vieraaksi kutsua (tai kutsutetaan itsensä).
Yksinäinen vanhuus ei minua pelota. Itse asiassa olen tässä joulun sosiaalisessa paineessa ja päätynyt haaveajatukseen siitä, että saisin viettää koko joulun yksin. Tosiasiassa oman perheeni kanssa ihan mielelläni olen, mutta se ylimääräinen anoppi... - wrrwrwwrrwwr
surullista kirjoitti:
Todennäköisesti sinä olet tulevaisuudessa myös anoppi. Mieti, miltä tuntuu, jos oman lapsesi puoliso ajattelee sinusta kuten sinä ajattelet puolisosi äidistä.
Jos annat lapsellesi mallin, että isovanhempi jätetään yksin varaudu siihen, että vietät yksinäisen vanhuuden. "Sitä saa, mitä kylvää", saattaa olla sinulle totta tulevaisuudessa.Tiedätkö, että ihmiset ovat erilaisia, anopit ovat erilaisia. Me ajattelemme eri ihmisistä eri tavalla. Jokainen sukupolvi, lapsi kohtaa aikanaan ihan erilaisen anopin, koska ihmisiä ei vielä pysty kloonaamaan.
Jotkut ihmiset/anopit ovat kivoja, jotkut eivät. Ne, jotka eivät ole kivoja, niistä ei ole pakko pitää, eikä kutsua kylään. Se, että kyseessä on tuttu tai sukulainen, anoppi, ei todellakaan tarkoita, että tällainen olisi pakko kutsua kylään joka ainoa joulu.
Oletko sinä "surullista" viettänyt joulua 30 vuotta omassa kodissasi sellaisen vieraan kanssa, joka sinun on pitänyt vaan kutsua, vaikka et ole pitänyt tästä? Onko ajatuksesi ollut se, että sinun täytyy pitää tästä henkilöstä, koska lapsesikin joutuu kohtamaan tällaisen anopin tai apen joskus?
Luulet, että koska joku on titteliltään mummo tai anoppi tai appi, hänestä täytyy pitää?
On muuten hyvä juttu, että vedit tuohon mukaan tämän seuraavan sukupolven.
"Lapset, näin kuuluu juhlia joulua. Kun teidän anoppinne joskus tulevaisuudessa viettää joulua teillä, niin teidänkin pitää ottaa kaikki kritiikki vastaan, hyväksyä kaikki. Kun anoppinne lähtee ovesta, pitää mennä halimaan ja sanoa, että oi kun oli kivaa, nähdään ensi joulunakin, ja juhannuksena ja vappuna ja pääsiäisenä. Vaikka ette oikeasti näin ajattelisikaan. Vanhempi ihminen saa aina käyttäytyä huonosti, nuoremman pitää unohtaa ja antaa anteeksi. Unohda muuten minut, oman äitisi, koska anoppi, anoppi on tärkein. aina. Tee aina kuten miehesi ja anoppi määrää "
Ja just. Ihana elämänmalli "surullista". Tulee ihan jouluinen olo. - hankala tilanne
"Olen hirveän kyyninen, julma, minäkeskeinen narsisti, täysi ääliö jne."
Höpöhöpö. Sitä saa mitä tilaa.
Jos joku rikkoo kaikki välinsä kaikkiin läheisiin,tiedossa on tylsä ja yksinäinen vanhuus. Ei kukaan halua olla ikävän ihmisen kanssa tekemisissä.
Oma isomummo oli samanlainen. Yksinäinen vanhus, mutta miksi sen piti olla niin kärttyinen? Ei sitä miniänsä eli mummoni jaksanut loppuelämäänsä katsella, vaan passitti papan kuoleman jälkeen kärttyisen vanhuksen hoivakotiin.
Tilanne on hankala, koska olette hyvien tapojen vankeja. - surullista
wrrwrwwrrwwr kirjoitti:
Tiedätkö, että ihmiset ovat erilaisia, anopit ovat erilaisia. Me ajattelemme eri ihmisistä eri tavalla. Jokainen sukupolvi, lapsi kohtaa aikanaan ihan erilaisen anopin, koska ihmisiä ei vielä pysty kloonaamaan.
Jotkut ihmiset/anopit ovat kivoja, jotkut eivät. Ne, jotka eivät ole kivoja, niistä ei ole pakko pitää, eikä kutsua kylään. Se, että kyseessä on tuttu tai sukulainen, anoppi, ei todellakaan tarkoita, että tällainen olisi pakko kutsua kylään joka ainoa joulu.
Oletko sinä "surullista" viettänyt joulua 30 vuotta omassa kodissasi sellaisen vieraan kanssa, joka sinun on pitänyt vaan kutsua, vaikka et ole pitänyt tästä? Onko ajatuksesi ollut se, että sinun täytyy pitää tästä henkilöstä, koska lapsesikin joutuu kohtamaan tällaisen anopin tai apen joskus?
Luulet, että koska joku on titteliltään mummo tai anoppi tai appi, hänestä täytyy pitää?
On muuten hyvä juttu, että vedit tuohon mukaan tämän seuraavan sukupolven.
"Lapset, näin kuuluu juhlia joulua. Kun teidän anoppinne joskus tulevaisuudessa viettää joulua teillä, niin teidänkin pitää ottaa kaikki kritiikki vastaan, hyväksyä kaikki. Kun anoppinne lähtee ovesta, pitää mennä halimaan ja sanoa, että oi kun oli kivaa, nähdään ensi joulunakin, ja juhannuksena ja vappuna ja pääsiäisenä. Vaikka ette oikeasti näin ajattelisikaan. Vanhempi ihminen saa aina käyttäytyä huonosti, nuoremman pitää unohtaa ja antaa anteeksi. Unohda muuten minut, oman äitisi, koska anoppi, anoppi on tärkein. aina. Tee aina kuten miehesi ja anoppi määrää "
Ja just. Ihana elämänmalli "surullista". Tulee ihan jouluinen olo.Tiedän, että ihmiset ovat erilaisia ja anopit ovat erilaisia. Ongelmaahan ei ole jos haluaa olla yksin, kuten alkupeäinen kirjoittaja sanoo haaveilevansa. Oletukseni oli, että alkuperäisen kirjoittajan anoppi ei halua olla yksin ja on mielestäni surullista, että hänen ainoat (jälleen oletus) läheiset eivät halua häntä luokseen.
Olen viettänyt 25 joulua yhdessä vaikean appiukkoni kanssa. Tästä huolimatta olemme aina rakentaneet tunnelmallisen joulun ja uskon näiden lämpimien yhdessäolojen koskettaneen myös aina niin negatiivista appiukkoa.
Hänen käytöksensä ei ole perheessämme tabu. Olen puhunut kaikki nämä vuodet neljälle lapselleni, että on surullista, että papalle on elämässä tapahtunut jotain kurjaa, koska hänen pitää olla ilkeä muille. Olen myös sanonut, että kukaan ei ole ilkeä syntyessään, vaan elämän kurjat tapahtumat tekevät ihmisestä ilkeän/pahan jne.
Meidän perheessä pappaa ei nöyristellä. Hänen sanoessaan jotain ilkeää ja puhuessa "puuta heinää" sanomme oman mielipiteemme. Mielestäni lapset ovat saaneet arvokasta kokemusta ja harjoitusta siitä, miten käyttäydytään ja tullaan toimeen hankalan ihmisen kanssa. Koskaan en ole opettanut lapsia vaikenemaan tai tekemään tahdonvastaisesti, mitä toinen pyytää. En tee niin itsekään
Joulun lähestyessä lapsemme haluavat tulle meille poika/tyttöystävineen joulun viettoon. Ärtyisä pappa ei pysty yhdessäoloamme pilaamaan.
Edelliseltä kirjoittajalta: "Lapset, näin kuuluu juhlia joulua. Kun teidän anoppinne joskus tulevaisuudessa viettää..." Putosin kyllä kärryiltä. Aikamoista paatosta. Surullista.
Onkohan ongelma juuri siinä, että ihmiset pitävät yllä teatteria eivätkä ole luonnollisia omia itsejään. En ole koskaan opettanut lapsia halaamaan. He halaavat, jos siltä tuntuu. En ole opettanut kehumaan, he kehuvat, jos siltä tuntuu. Loppuviimeksi olen opettanut aika vähän. Toivon, että he ottavat minun käytöksestä sen mikä on hyvää ja jättävät pois sen mitä on huonoa.
- elämää voi oppia
Fiksut tulevat juttuun kaikkien kanssa ja molempien vanhempien kuuluu vierailla poikiensa ja tyttäriensä perheiden luona ja sama toisinpäin.
Mummo, anoppi ja appi eivät ole titteleitä, vaan he ovat sukulaisia.
Jos miniä ei diggaa miehen sukua, sillä syyllä ei voi lopettaa yhteydenpitoa. Molempien on opeteltava sietämään toistensa sukua.
Huumorintaju on hyvä ominaisuus jokaisella. Jolla sitä ei ole tai joka sen menettä, elämästä tulee ankeaa. Joka osaa nauraa itselleen, hänelle elämä hymyilee.- wrrwrwrw
Tuletko itse kaikkien kanssa toimeen, vai teeskenteletkö, että tulet toimeen? Mielestäni fiksu ihminen teeskentelee, eikä sano kaikkea, mitä mieleen tulee. Se on fiksua käytöstä ja kuuluu peruskäytöstapoihin. Siksi emme tappele työpaikalla emmekä toisten kodissa.
Toisen kotia pitää kunnioittaa, se on myös fiksua käytöstä. Tämä tosin tarkoittaa myös, että omassa kodissa ei saa mollata toista ihmistä, on sitten anoppi, miniä tai appi.
Omaa kotia ja tahtoa saa puolustaa, ja jos mielipiteet eroavat toisista ja tulee riitaa, niin ei tarvitse pitää yhteyttä.
Jotkut pitävät mummoa ja anoppia titteleinä, jonka varjolla puuttuvat toisten elämään.
Yhteydenpitoa voi harventaa, ja kylään ei ole pakko kutsua, kummankaan osapuolen. Minulla ei ole oikeutta mennä anopin asuntoon kutsumatta, eikä hänellä meidän. Ei ole mitään pakkoa, että "kuuluu vierailla", ei kavereidenkaan "kuulu vierailla" kerran kuussa tai kahdessa.
Jos tulee toimeen, niin sitten sut kutsutaan kylään, ei sen takia, että "kuuluu" kutsua kylään.
"Etkös nyt leikkiä ymmärrä" ei ole huumorilla sanottu, vaan pilaillen.
Alistumalla toisten tahtoon ei tule kuin kiusatuksi. Niin ei tule hyvää avioliittoa eikä elämää. Ja kenelle sitä oikein nauraa, kun toinen suoraan v:zzz sulle? - naura itsellesi
wrrwrwrw kirjoitti:
Tuletko itse kaikkien kanssa toimeen, vai teeskenteletkö, että tulet toimeen? Mielestäni fiksu ihminen teeskentelee, eikä sano kaikkea, mitä mieleen tulee. Se on fiksua käytöstä ja kuuluu peruskäytöstapoihin. Siksi emme tappele työpaikalla emmekä toisten kodissa.
Toisen kotia pitää kunnioittaa, se on myös fiksua käytöstä. Tämä tosin tarkoittaa myös, että omassa kodissa ei saa mollata toista ihmistä, on sitten anoppi, miniä tai appi.
Omaa kotia ja tahtoa saa puolustaa, ja jos mielipiteet eroavat toisista ja tulee riitaa, niin ei tarvitse pitää yhteyttä.
Jotkut pitävät mummoa ja anoppia titteleinä, jonka varjolla puuttuvat toisten elämään.
Yhteydenpitoa voi harventaa, ja kylään ei ole pakko kutsua, kummankaan osapuolen. Minulla ei ole oikeutta mennä anopin asuntoon kutsumatta, eikä hänellä meidän. Ei ole mitään pakkoa, että "kuuluu vierailla", ei kavereidenkaan "kuulu vierailla" kerran kuussa tai kahdessa.
Jos tulee toimeen, niin sitten sut kutsutaan kylään, ei sen takia, että "kuuluu" kutsua kylään.
"Etkös nyt leikkiä ymmärrä" ei ole huumorilla sanottu, vaan pilaillen.
Alistumalla toisten tahtoon ei tule kuin kiusatuksi. Niin ei tule hyvää avioliittoa eikä elämää. Ja kenelle sitä oikein nauraa, kun toinen suoraan v:zzz sulle?wrrwrwrw
Viestisi on täynnä ristiriitaisuuksia ja kummallisia mielipiteitä. Et varmaan ole kovin pidetty ihmisenä missään yhteyksissä. - wrrwrwrwrwwr
naura itsellesi kirjoitti:
wrrwrwrw
Viestisi on täynnä ristiriitaisuuksia ja kummallisia mielipiteitä. Et varmaan ole kovin pidetty ihmisenä missään yhteyksissä.Sattuuko, kun joku ei pokkuroikaan anoppia? Kuinka monelta lapselta olet itse saanut pakit jouluna? Kuten aloittavan anoppi?
- suhteista voi oppia
wrrwrwrwrwwr kirjoitti:
Sattuuko, kun joku ei pokkuroikaan anoppia? Kuinka monelta lapselta olet itse saanut pakit jouluna? Kuten aloittavan anoppi?
Olen miniä, en anoppi. Olen hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Nautin elämästä suunnattomasti ja elämässäni on paljon kaikenlaisia ihmisiä. En katso nenänvartta pitkin ketään ja koen kaikki lapsista vanhuksiin mielenkiintoisina ja omaan elämääni lisämaustetta tuovina henkilöinä.
En osaa pokkuroida ketään, en odota pokkurointia muilta. vuorovaikutus ihmisten välillä toimii sujuvasti ja elämä on antoisaa.
Tutustun mielenkiinnolla uusiin ihmisiin ja minusta on hauskaa todeta, että meitä ihmisiä on monen sorttisia.
Elämäni on sikäli moniulotteista, että työni on ihmiskeskeistä, harrastukset ja järjestötyöskentely ihmisten kanssa sisältää väkeä.
Onko elämä pysähtynyt liian pieniin ympyröihin, jos lähipiiri nousee elämässä keskustelun suurimmaksi pahan olon tuojaksi? Hyväksi olisi hankkia monenlaista sisältöä elämään, niin ei muutaman ihmisen olemassa oleminen tuntuisi pilaavan elämää. - wrrwrwrw
suhteista voi oppia kirjoitti:
Olen miniä, en anoppi. Olen hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Nautin elämästä suunnattomasti ja elämässäni on paljon kaikenlaisia ihmisiä. En katso nenänvartta pitkin ketään ja koen kaikki lapsista vanhuksiin mielenkiintoisina ja omaan elämääni lisämaustetta tuovina henkilöinä.
En osaa pokkuroida ketään, en odota pokkurointia muilta. vuorovaikutus ihmisten välillä toimii sujuvasti ja elämä on antoisaa.
Tutustun mielenkiinnolla uusiin ihmisiin ja minusta on hauskaa todeta, että meitä ihmisiä on monen sorttisia.
Elämäni on sikäli moniulotteista, että työni on ihmiskeskeistä, harrastukset ja järjestötyöskentely ihmisten kanssa sisältää väkeä.
Onko elämä pysähtynyt liian pieniin ympyröihin, jos lähipiiri nousee elämässä keskustelun suurimmaksi pahan olon tuojaksi? Hyväksi olisi hankkia monenlaista sisältöä elämään, niin ei muutaman ihmisen olemassa oleminen tuntuisi pilaavan elämää.Kun tuttu/sukulainen aiheuttaa harmia, siitä ei pääse eroon "lisäämällä sisältöä elämään", vaan vähentämällä yhdessäoloa tuon tutun/sukulaisen kanssa. Tällä asenteella olen pärjännyt aika hyvin.
En myöskään koe tarpeelliseksi olla hyvissä väleissä kaikkien kanssa, koska se on ihan harhaa. Minulla ei ole aikaa eikä halua miellyttää kaikkia tuntemiani, teen työt työpaikalla, ja kotona viihdyn kahdestaan mieheni kanssa. En kaveeraa naapureiden enkä anopin kanssa, eikä minua oikeasti kiinnostaa yhtään mikään heidän elämässä. Jokainen tässä elää suht samaa elämää, samojen ongelmien kanssa. - sä olet "niitä"
wrrwrwrw kirjoitti:
Kun tuttu/sukulainen aiheuttaa harmia, siitä ei pääse eroon "lisäämällä sisältöä elämään", vaan vähentämällä yhdessäoloa tuon tutun/sukulaisen kanssa. Tällä asenteella olen pärjännyt aika hyvin.
En myöskään koe tarpeelliseksi olla hyvissä väleissä kaikkien kanssa, koska se on ihan harhaa. Minulla ei ole aikaa eikä halua miellyttää kaikkia tuntemiani, teen työt työpaikalla, ja kotona viihdyn kahdestaan mieheni kanssa. En kaveeraa naapureiden enkä anopin kanssa, eikä minua oikeasti kiinnostaa yhtään mikään heidän elämässä. Jokainen tässä elää suht samaa elämää, samojen ongelmien kanssa.Jos SINÄ et sitä ja tätä, tuskinpa SINÄ osaat muita ajatella koskaan missään asiassa. Miehen olet ottanut kulissiksi, eikä SINUA kiinnosta miehelle tärkeät ihmiset. Mies ei merkitse SINULLE muuta kuin omissa korvissasi hienolta kuunnella omaa puhettasi parisuhteen ongelmista ja hohjoijaa kun anopit ovat vaikeita.
Sä olet "niitä" etkö olekin? - surullista
wrrwrwrw kirjoitti:
Kun tuttu/sukulainen aiheuttaa harmia, siitä ei pääse eroon "lisäämällä sisältöä elämään", vaan vähentämällä yhdessäoloa tuon tutun/sukulaisen kanssa. Tällä asenteella olen pärjännyt aika hyvin.
En myöskään koe tarpeelliseksi olla hyvissä väleissä kaikkien kanssa, koska se on ihan harhaa. Minulla ei ole aikaa eikä halua miellyttää kaikkia tuntemiani, teen työt työpaikalla, ja kotona viihdyn kahdestaan mieheni kanssa. En kaveeraa naapureiden enkä anopin kanssa, eikä minua oikeasti kiinnostaa yhtään mikään heidän elämässä. Jokainen tässä elää suht samaa elämää, samojen ongelmien kanssa.Minulla on hankala äiti ja vielä hankalampi appiukko. Heidän kanssaan olen tullut toimeen olemalla oma itseni ja ajattelemalla, että heidän "haastavuus" on heidän ongelma, ei minun.
Minun kaksi miniääni ja yksi vävyni ovat aivan ihani ihmisiä. Olen ihmetellyt, miten minulla on käynyt sellainen tuuri, että olen saanut juuri heidät. Joskus kyllä mietin, että voisiko syynä olla myös oma asenteeni.
Mitähän ajattelisin, jos saisin sinut miniäkseni. Apua! Toivon, etten saa!
- metsienlaps
voisitteko yhdessä lähteä lomailee jouluksi tai muuloinkin ettei anoppi tule mukaan.
hommatkaa hoitaja siksi aikaa, tai joku joka kävisi sillä aikaa katsomassa,
olisi joku toinen jolle kertoa tarinansa.
ota yhteys tällä palstalla. niin kirjoitan sinulle ja laitan oman" tunnukseni". saan sitä kautta sähköpostiin viestisi.
kohta muuten olet omaishoitaja tai teille tulee ero..- wrrrwrwrwrw
Todella hyvä idea Metsienlaps. :) :) :)
- koskaa ei voi tietää
Olette kamalia ihmisiä. Oletteko kamalia vain viesteissä, vai kaiken aikaa muutoinkin? Tulee huonot fiilikset lueskella millaisia ihmisiä naamioiden takana on.
- wrrwrwrwrwrw
Tuliko nyt parempi olo, kuin sait haukuttua? No, miten eroat meistä muista? Kutsu ihan rauhassa anoppisi kylään ja vaikko koko sukusi, mutta älä odota sitä meiltä muilta.
- koskaa ei voi tietää
wrrwrwrwrwrw kirjoitti:
Tuliko nyt parempi olo, kuin sait haukuttua? No, miten eroat meistä muista? Kutsu ihan rauhassa anoppisi kylään ja vaikko koko sukusi, mutta älä odota sitä meiltä muilta.
Kamalaa luettavaa, ettei sinulle merkitse muut mitään. Etkö koskaan haluaisi olla tärkeä muille ja pitää muita tärkeinä sinulle? Miksi olet noin kylmä? Kylmyytesi saa ihon kananlihalle.
- wrrwrwrwrw
Toivottavasti, aloittaja, saat jo tänä vuonna joulun järjestymään niin, että voit vihdoinkin viettää sellaisen joulun kuin olet halunnut: ilman anoppia, ja aidosti vain oman perheen kesken. Oman miehesi ja omien lapsesi kanssa.
- ahdistavaa
Ihanaa, että hänellä on teidät. On paljon yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole ketään. Ennen asuttiin isoina perheinä kolme tai neljä polvea samaa taloa.Tuki oli lähellä kaikille. Nykyisin kaikilla on netti, eikä olla sietävinään ketään lähellä.
Muutos näkyy ihmisissä yksinäisyytenä. Kukaan ei vastaa yksinäisen huutoon.
Tulisi olla kunnia-asia pitää huolta yksinäisistä ja apua kaipaavista ihmisistä. Sellaiseen- wrrrwrwrwrw
Hyvää joulua aloittavalle. Toivottavasti saatte kerrottua anopille, että tänä jouluna joulu vietetään perheen parissa.
- äijä.....
"On paljon yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole ketään. Ennen asuttiin isoina perheinä kolme tai neljä polvea samaa taloa.Tuki oli lähellä kaikille."
Mitähän voi päätellä siitä, että heti kun vain taloudelliset seikat sen mahdollistivat, nuoremmat sukupolvet eivät suin surminkaan halua asua vanhempiensa nurkissa?
Se on hienoa romantisoida entisaikoja, mutta kyllä todellisuus siinä mukavassa yhteisasumisessa on ollut jotain ihan muuta. Minä tiedän että isoäitini ei tullut hankalan anoppinsa kanssa toimeen, vaikka asuivat saman katon alla monta kymmentä vuotta. Se se vasta varmaan on ollutkin elämää!
- wrrwrwrwrw
Yksikään näistä aloittavaa ja minua kritisoivista ei ole kertonut, että heidän anoppi ja miehen äiti kyllä ovat joka ainoa pääsiäinen, vappu, juhannus, itsenäisyyspäivä, ja joulu vain heidän luona.
Yksikään teistä ei ole sanonut, että mummit ovat teidän luona joka ainoa pyhä, lastenne synttäreitä myöden.
Silti olette tosi kovia haukkumaan meitä muita kylmiksi.
On helppo kirjoittaa olevansa ihana ihminen, joka ammentaa voimaa toisten läsnäolosta, ja miten toiset ihmiset antavat teille niiiiin paljon; teidän osaltanne se jää ihan vain kirjoittamisen asteelle.
Haastan teidät siis ottamaan anoppinne luokseen asumaan seuraavaksi kuukaudeksi, niin pääsette edes jotenkin kokemaan, miltä aloittajasta tuntuu.- wrrwrwrwwr
Korjaus alkuun: oma äiti
- miesmuisti
wrrwrwrwwr kirjoitti:
Korjaus alkuun: oma äiti
Tietysti oma vanha sairas äiti tai anoppi otetaan luoksemme asumaan, emme aio laittaa kumpaakaan laitostumaan laitoksiin. Jos heistä jompi kumpi ei jaksa tai selviä yksin, on meille aina tervetullut vähäksi aikaa tai kokonaan asumaan.
Pienessä kerrostaloasunnossa ei ole helposti toteutettavissa, mutta jokaisessa omakotitalossa on tilaa omille ja tai appivanhemmille.
Ilkeää puhua tuohon sävyyn elämänkunppanin vanhemmista. Eikö kukaan opeta enää nuorille käytöstapoja? Vanhempia ihmisiä kohtaan käyttäytyminen on hävytöntä. - Kyyninen tarkkailija
miesmuisti kirjoitti:
Tietysti oma vanha sairas äiti tai anoppi otetaan luoksemme asumaan, emme aio laittaa kumpaakaan laitostumaan laitoksiin. Jos heistä jompi kumpi ei jaksa tai selviä yksin, on meille aina tervetullut vähäksi aikaa tai kokonaan asumaan.
Pienessä kerrostaloasunnossa ei ole helposti toteutettavissa, mutta jokaisessa omakotitalossa on tilaa omille ja tai appivanhemmille.
Ilkeää puhua tuohon sävyyn elämänkunppanin vanhemmista. Eikö kukaan opeta enää nuorille käytöstapoja? Vanhempia ihmisiä kohtaan käyttäytyminen on hävytöntä.Aivan valtavan paljon suunniteltu ja luvattu. Ehkä sinä pystyt tuohon - majoittamaan ja hoitamaan useammankin vanhuksen tai edes yhden.
Minä en pysty. Se olisi niin vaativa pesti, etten oman työn ja oman perheen ohessa kykenisi siihen. Ei riitä aika, ei riitä voimat. Ei riitä taidot. Minusta ei ole siihen. Minä nääntyisin ja tukehtuisin.
Itsekäskö? Kelvoton?
Olemme huolehtineet etäämmältä (10 km) kahden vanhuksen auttamisesta. Kaksi tarvitsevaa vanhusta välillä samassa paikassa välillä eri paikoissa. Hommia riittää ja sitovuus on lähes taukoamaton. Ei ole ollut helppoa ei.
Nyt toinen näistä vanhoista kuoli ja jäljelle jäänyt on entistä tarvitsevampi.
Muuten - se useamman polven yhteiselo on harvoin ristiriidatonta. Se jo sinänsä voi olla hyvin vaativaa ja uuvuttavaa ja jos on kyse huonokuntoisesta hoidettavasta - hyvä tahto ja tarkoitus ei riitä pitkällekään.
Elin lapsuuteni kolmen sukupolven maalaistalossa ja vaikka en varsinaisesti tiennyt ongelmista tunsin ne kyllä.
Aikuisiässä erehdyin muuttamaan appiväen nurkkiin ja taas elettiin kolmen sukupolven pihapiirissä. Kai se voi onnistua, mutta yleensä edessä on ongelmia. Raastavia ja uuvuttavia. En suosittele kenellekään. Siitä on huoleton idylli kaukana. Liian läheinen asuminen ja toisten elämän jatkuva näkeminen ja kuuleminen toi meistä kaikista esiin ja pintaan ne keljut puolet. Tämä yhteiasuminen purettiin sittemmin kestettyään melkein 20 v ja jatkossa pystyimmekin hyviin ja toimiviin väleihin vanhusten kanssa. Pieni välimatka teki ihmeitä.
Mutta saman katon alle ei palata, vaikka mikä olisi. Ei pidä ehdoin tahdoin astua miinaan tai hypätä kaivoon. Sen verran tunnemme itseämme ja vanhustamme ja voimavarojamme. Autamme etäältä minkä pystymme ja näin säilymme itse toimintakykyisinä ja tolkuissamme. Viisasta ja vastuullista minun mielestäni, vaikka jonkun mielestä olemme hirviöitä, kun emme ota vanhusta luoksemme asumaan.
Asioilla on niin monta puolta. Ja erilaisia ovat vanhuksetkin ja elämäntilanteet ja nuoremman polven terveys ja työt ym asiat.
- wrrwrwrwrw
Miten niin "tietysti"?
Meidän taloon ei kummankaan vanhempi tule asumaan edes hetkeksi aikaa, vaikka olisivat kuinka sairaita. Kumpikaan meistä, minä tai mieheni, ei ole sairaanhoitaja, eikä osaa hoitaa sairaita. Emme ole myöskään valmiita muuttamaan lähemmäs tai ostamaan isompaa asuntoa, jotta kummankin vanhemmat, siis yhteensä 4 tulisivat meille asumaan vanhempana. Ei käy. 4 ylimääräistä asukkia meille, ei tosiaan käy.
Ei äitini tai isänikään ottanut omia vanhempiaan vanhuksina kotiinsa asumaan, eikä näin ole tehnyt mieheni vanhemmatkaan. Molempien isovanhemmat ovat siis asuneet pitkään kotona kunnes sairastuivat, välillä kävivät sairaalassa hoidossa, ja sitten kuolivat joko sairaalassa tai kotona.
En tunne ketään, joka asuttaisi omia vanhempiaan kotonaan tai olisi edes muuttanut näiden takia asumaan lähelle.
En ole valmis omaishoitajaksi, muille kuin omalle miehelleni.
Missä olen muuten käyttäytynyt hävyttömästi vanhempia ihmisiä kohtaan? Minähän vain kirjoitan suomi24.fi palstalla, enkä ole ketään vanhusta nimeltä haukkunut, enkä ole edes puhunut nimellä. Yleisesti on vain keskusteltu.
Siinä saatte kertoa asuntokulut 4:llä jos otatte molempien vanhemmat teille asumaan. Hyvästi oma vapaus ja oma aika, ja parisuhde. - onnekas m
:D jo on ongelmia.....Sain päivän parhaat naurut:D Luojan kiitos anopit ovat ihania ja auttaa aina kun tarvitaan:)
- Eläkeläinen
Avioliiton myötä tulee myös sukua, usein anoppi, usein leskianoppi, usein yksinäinen leski-anoppi.
Asia vain on niin, että nuoremman polven on kestettävä ne vanhat ihmiset ja heidän ikiaikainen asenteensa jouluun ja joulunviettoon.
Itsekin tulette vanhaksi, ja perinne tulee jatkumaan. Kaipaatte aikanaan lapsienne luo joulunpyhinä.
Ei pidä aina ajatella vain oman itsen kautta. Anoppi olisi aika yksin, jos hienovaraisesti sanoisitte, että pysy kotonas jouluna.
Ihan esimerkin vuoksi voin kertoa, että minulla vuosikymmenten aikana on ollut vuorollaan vanha anoppi, vielä vanhempi täti, lopuksi oma äiti ja nyt miehen sisar jokavuotisena jouluvieraana. Aina yhden vakivieraamme kuollessa on toinen sukulainen jäänyt yksin omasta läheisestään.
Vielä en itse ole joutunut lähtemään lasteni luokse jouluna, saa nähdä miten vastaisuudessa käy.
Lapset käyvät meidän luonamme joulupäivänä. - ex-ydinperhe
Minä tiedän miten henkisesti raskasta on se, ettei koskaan saa viettää mitään juhlapäivää ilman ydinperheeseen kuulumatonta ihmistä. Pyristelin siitä elämästa eroon, tsemppiä sinulle aloittaja. Olin yhdessä miehen kanssa joka veti vanhempansa mukaan joka h***etin asiaan. Normaalisti halutaan mennä juhlimaan vaikka ravintolaan jotain juttua:mies meni vanhempiensa luo nostamaan maljaa. Pikkujoulutkin olisi halunnut meidän viettävän vanhemmillaan eikä tullut mukaan minun työpaikan pikkujouluihin. En minä haluaisi viettää omien vanhempieni kanssa kaikkea vapaa-aikaani, joten en hänenkään vanhempiensa. Oli outoa edes vaatia sellaista.
- aamua
Minä rakastan sukujouluja. Lasten kuuluu saada elämäänsä eri ikäisiä ihmisiä, heiltä oppii paljon. Surkeaa, jos läheisimmät aikuiset isän ja äidin tai yh-huoltajan lisäksi ovat viranomaiset, sossutädit, päiväkodin työntekijät, opettajat jne.
Lapsi, joka on saanut kasvaa tasapainoisten, eri sukupolvien keskellä. hänestä tulee myös tasapainoinen itseään ja muita terveellä tavalla kunnioittava aikuinen.
Näissä keskusteluissa paistaa itsekkyys ja minäkeskeisyyttä tukevia neuvoja jaellaan kuin olisi oma elämä kyseessä,. - wrrwrwrwwrrw
Kyllä sekin merkkaa aika paljon, nimimerkki "aamua", millaiset ne ihmiset ovat, joita ne lapset kohtaavat. Jos sukulaiset ovat tyhjänpuhujia ja muutenkin vain sellaisia, joiden kanssa ei tule toimeen, ei lasta tarvitse heidän keskelle viedä. Ei se lapsi saa mitään hyötyä tuollaisista ihmissuhteista.
Kaikki ihmiset, sukulaiset, tuttavat eivät ole tasapainoisia, ja siltä tuo aloittajan anoppi todellakin kuulosti.
Itsekästä ja minäkeskeistä olisi viedä lapsi pakolla juhliin, joissa kukaan ei tule viihtymään.
On tervettä, että lapsi saa viettää eniten aikaa omien vanhempien kanssa, eikä pakonomaisesti sukulaisten kanssa. Lapsi viettää viikolla kuitenkin niin paljon aikaa erillään vanhemmistaan, että hyvä, että joskus saisi viettää joulun vain lähimmän perheen kesken.
Tähän ytimeen eivät kuulut tädit ja sedät, ja molempien anopit, jos eivät kerran tule toimeen keskenään. Se valinnan valta olkoon vanhemmilla, ei muilla perheen ulkopuolisilla.- puolipäivää
Ettet vaan itse ole ongelmien aiheuttaja? Aloittajan esimerkki anopin junamatkakertomuksen toistamisesta esimerkkiasiasiana viestissä kertoo kyllä aloittajan idiotismista, eikä hänen anopista mitään. Ette vaan siirrä omia oikkujasi lapsiin ja miehesi on aina jäykkänä jostain muualta kuin housujen sisäpuolelta oikukkaiden vaimojensa paikalla ollessa.
Lapsi viihtyy joka paikassa, ellet vaikuta hänen mieleensä. - sarvet päässä.
puolipäivää kirjoitti:
Ettet vaan itse ole ongelmien aiheuttaja? Aloittajan esimerkki anopin junamatkakertomuksen toistamisesta esimerkkiasiasiana viestissä kertoo kyllä aloittajan idiotismista, eikä hänen anopista mitään. Ette vaan siirrä omia oikkujasi lapsiin ja miehesi on aina jäykkänä jostain muualta kuin housujen sisäpuolelta oikukkaiden vaimojensa paikalla ollessa.
Lapsi viihtyy joka paikassa, ellet vaikuta hänen mieleensä."Aloittajan esimerkki anopin junamatkakertomuksen toistamisesta esimerkkiasiasiana viestissä kertoo kyllä aloittajan idiotismista, eikä hänen anopista mitään. "
Ai ei kerro vai?
"Hän myös erittäin mielellään kertoo vanhoja 40 vuoden takaisia juttuja yhä uudelleen ja uudelleen katkeruuden sävyttämänä. Ja mainitessaan esimerkkejä asioista, ne ovat kokemuksia lähinnä 70- ja 80 -luvuilta. "
Kuka oikeasti jaksaa kuunnella vaikkapa jouluna katkeraa marinaa jostain 70-lukulaisista vääryyksistä? En minä ainakaan.
Tuo kertoo sen, että anoppi on kitkerän katkera vanha muori, ei sellainen hyväntuulinen ja pullantuoksuinen mukava mummi. Kaikkiin asioihin negatiivisesti ja kitkerän katkerasti suhtautuvat ihmiset ovat todella ikävää seuraa. Kyllä minä sen tiedän kun oma äitini muuttui sellaiseksi. Samaten toinen isoäiti oli myös vastaavanlainen. Koskaan ei mikään ollut hyvin, aina piti marista kaikesta. Pieni hymynhäivä saattoi käydä naamalla jos näki naapurin liukastuvan pihallaan.
Ei tuollaisia ihmisiä jaksa itse pirukaan.
- wrrwrwrwrw
Joillakin suomalaisilla on syväänjuurtunut kammo kaikenlaista irtautumista, oman tahdon näyttöä kohtaan. Pitää kunnioittaa perinteitä, koska näin on aina tehty. Pitää tuntea sääliä toisen vanhempaa kohtaan, koska se rassukka on nyt niin yksin, vaikka ajatus vielä yhdestä jouluaatosta sen kanssa saa mahan hapoille.
Ajatus vanhempien ihmisten ja ikiaikaisten tapojen kunnioituksesta voi salvata oman käytöksen niin, että ihminen oikeasti uskoo olevansa huono ihminen, jos uskaltaa kerrankin ajatella: tänä jouluna vietän joulun juuri sillä tavalla kuin Minä haluan. (Kukaan ei kuitenkaan tule luoksesi kotiin mäkättämään, että menit sitten ja vietit joulun, ilman anoppia.) Joten kenen kritiikkiä oikein pelkäät?
Suomalaisessa kulttuurissa ei ole vahvalle Minä-hahmolle tilaa. Tällainen ihminen joutuu aina selittelemään omia tekojaan, ja vaikka kuinka selittäisi, kukaan ei ole tyytyväinen - ei selittäjä, ei kuuntelija, ei lukija.
Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, kun jättää tietyn vieraan kutsumatta? Tulee riita, ehkä miehen tai anopin kanssa. Mitä sitten?
Aloittaja, juttele kerrankin asiat läpi miehesi kanssa, ja uskaltakaa viettää oikea joulu, moneen vuoteen.- kivat lapsille!
Juu .. sehän vasta tuo lapsillekin kivan joulumielen kun isä ja äiti riitelee joulunpyhät saako mummi osallistua joulun viettoon vai jätetäänkö yksin mökkiinsä.
Kun pitää olla tilaa äidin vahvalle Minäitse hahmolle.
No kohta karsiutuu isäkin kuvioista ja sitten sitä joulua vietetään vahvan minäitseensin äitihahmon kanssa ja sen uuden äijän komennossa. - wrrwwrwrwrwr
kivat lapsille! kirjoitti:
Juu .. sehän vasta tuo lapsillekin kivan joulumielen kun isä ja äiti riitelee joulunpyhät saako mummi osallistua joulun viettoon vai jätetäänkö yksin mökkiinsä.
Kun pitää olla tilaa äidin vahvalle Minäitse hahmolle.
No kohta karsiutuu isäkin kuvioista ja sitten sitä joulua vietetään vahvan minäitseensin äitihahmon kanssa ja sen uuden äijän komennossa.Jotenkin vaikea uskoa, että sinä "kivat lapsille" olisit aidosti huolissasi siitä, mitä noiden lapsien kehitykselle tapahtuu, kun mummo ei näkisikään heitä joka ainoa pyhä. Mä kun luulin, että vanhemmat kasvattaa omat lapset, ei mummot.
Mutta onneksi sä voit kompensoida tuota tilannetta omalla kohdallasi, ja kutsua kaikki teidän isovanhemmat joka ainoaksi pyhäksi teidän lapsiperheeseenne. Oletko valmis siihen? - tallojat
wrrwwrwrwrwr kirjoitti:
Jotenkin vaikea uskoa, että sinä "kivat lapsille" olisit aidosti huolissasi siitä, mitä noiden lapsien kehitykselle tapahtuu, kun mummo ei näkisikään heitä joka ainoa pyhä. Mä kun luulin, että vanhemmat kasvattaa omat lapset, ei mummot.
Mutta onneksi sä voit kompensoida tuota tilannetta omalla kohdallasi, ja kutsua kaikki teidän isovanhemmat joka ainoaksi pyhäksi teidän lapsiperheeseenne. Oletko valmis siihen?Sinussa näkyy tulos, jossa vanhempasi ovat luulleet, että vanhemmat kasvattaa omat lapset (tai jättää pikemmin kasvattamatta), ei mummot.
Suomi on nykyään täynnä itsekkäitä, omahyväisiä omaan napaan tuijottajia, jotka polkevat alleen jokaisen elämänsä "haitan".
Kun he johtavat tulevaisuudessa yhteiskuntaa ja lopulta vanhenevat itse, millainen maailma siitä tulee? - wrwrwrwrwwr
tallojat kirjoitti:
Sinussa näkyy tulos, jossa vanhempasi ovat luulleet, että vanhemmat kasvattaa omat lapset (tai jättää pikemmin kasvattamatta), ei mummot.
Suomi on nykyään täynnä itsekkäitä, omahyväisiä omaan napaan tuijottajia, jotka polkevat alleen jokaisen elämänsä "haitan".
Kun he johtavat tulevaisuudessa yhteiskuntaa ja lopulta vanhenevat itse, millainen maailma siitä tulee?Kiitos. Olet niin oikeassa; vanhempani kasvattivatkin minut, ei minua adoptoitu mummolaan. Adoptoiko oma mummosi sinut? Siksikö vihaat vanhempiasi ja muiden niin paljon?
- Hyllytettävät
wrwrwrwrwwr kirjoitti:
Kiitos. Olet niin oikeassa; vanhempani kasvattivatkin minut, ei minua adoptoitu mummolaan. Adoptoiko oma mummosi sinut? Siksikö vihaat vanhempiasi ja muiden niin paljon?
Jollakin mummopalstalla korostetaan laajasti, kuinka kasvattavaa ja ihanaa lapsille on olla mummulassa viikonloput, lomat ja välillä arkipäivätkin. Mummoilla kun on aikaa kertoa entisistä ajoista lapsosille.
Muuten eivät kuulisi pihaustakaan 1900-luvun elämästä?
Mummo voi omistautua lapsille ja eräänkin neuvojan mielestä jopa laatia erilaisia teemoja tapaamisiin.
Miten suuremmoisia mummoja. Kuka heille siivoaa, pyykit pesee, ruuat laittaa, kaupat kulkee, kun hän avosylin on kaiken aikaa ottamassa lapsia vastaan.
Mummot kasvattavat lapset, sillä tällä menetelmällähän lapset vierastavat omia vanhempiaan ja kaipaavat mummoa.
Tästäköhän johtuu, että mummot kuvittelevat voivansa olla lapenlapsiensa luona yhtenä joulunpyhänä vuodessa? Eivät avaakaan, kuinka heidän persoonansa häiritsee, keskustelu on väkinäistä ja miniällä varpaat harottavat pidätetystä raivosta. Menneiden aikojen muistelukset eivät ole jouluna pop?
Mummopalsoilla ei puhuta mitää juhlapyhistä, nyt sen huomaankin. Ovat varmaankin yksin kotonaan, ymmärtäväisiä kun ovat.
- taas satuja
On se vaan ikävää että anoppisi pilaa joka ikisen juhlapyhän. Taidat olla ainoa lapsi sinäkin ja vanhempasi kuolleet kun omaa sukuasi et mainitse lainkaan.
Puhumattakaan ensimäisen lapsesi isovanhemmista ja isästä.
Jotta ymmärtäisit vanhoja ihmisiä paremmin niin kirjastossa on kirjoja joita lukea jotta ymmärtämys kasvaisi.- wrwrrwrrwr
Toivon sinulle "taas satuja" oikein, oikein montaa vanhusvierasta joulunpyhien ajaksi ja uudeksi vuodeksi 2013.
Saat heiltä paljon tietoja esim. siitä, miten voita kuuluu kirnuta ja miten pestään ikkunat sanomalehtipaperilla. Opit myös miten lipeäkalaa tehdään. Kaikkea sellaista tietoa, mitä nykysukupolvi todellakin tarvitsee, eikä mitenkään pärjää yksin.
- Juhlijat
Miksi teillä vietetään noin paljon erilaisia päiviä ympäri vuoden?
Omaa syntymäpäivääni en ikinä ole viettänyt, miehelle olen sanonut aamulla "ooneksi olkoon", lastenkutsuja harrastettiin kouluaikoina, mutta ei sitten myöhemmin.
Itsenäisyyspäivä ei minusta mikään vierailupäivä, emme me sitä juhlista kutsuilla.
Mitä varten kutsutte anopin esim. Vappuna? Kyllä sen päivän voi viettää omien ystävien parissa. Kai anopillasi on muitakin tuttavia?
Olette vieneet häneltä mahdollisuuden tavata ketään alituisilla kutsuillanne.
Anoppi luulee, ettette selviä ilman hänen iloista läsnäoloaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tapio Suominen on kuollut
Urheilutoimittaja Tapio Suominen on kuollut. Suominen oli kuollessaan 60-vuotias. Selostajalegendan kuolemasta kertoo Y28519481Tapio Suominen oli sairauden uhri
Urheiluselostaja Tapio Suominen kuoli eilen keskiviikkona aamulla tapaturmaisesti Hattulassa. Toisen uutisen mukaan van963825- 1252296
- 1971993
Sydämeni on
varattu sinulle. Et ole minun, en ole sinun. Me on mahdottomuus. Mutta olet se joka on mielessäni ensimmäisenä kun herää1421900Rannalle! Uimaan!! Rinnat paljaiksi!!!
Järki kadonnut sekä niiltä feministeiltä, jotka vaativat saada esiintyä rinnat paljaina julkisilla uimarannoilla, kuten3011702Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten101402Kok-edustaja: Yle aivopesee työntekijöitä
"– Yle ei vain sensuroi Kyllä isä osaa-sarjaa, vaan haluaa jaksojen määrää manipuloimalla HÄVITTÄÄ ”ongelman” todellisuu921385Muistutus t-Naiselle.
Olet ilkeä ja narsistinen k-pää. Annat itsestäsi kiltin kuvan ulospäin kelataksesi ihmiset ansaan. Sitten päsmäröit, hau1501197Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu2451103