Itsenäisyys ja istuminen

Suomen sisällissota käytiin Suomen tasavallan senaatin eli hallituksen ja sitä vastustaneen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 16. toukokuuta 1918. Hallituksen joukot olivat Suomen senaatin joukot, joita kutsuttiin valkoisiksi ja kansanvaltuuskunnan joukot muodosti Suomen punainen kaarti eli punaiset.
Ulkovalloista Venäjän neuvostotasavalta tuki punaisia ja Saksan keisarikunta valkoisia, jotka saivat tukea myös ruotsalaisilta vapaaehtoisilta.

Sisällissota oli osa ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaa valtiollista ja yhteiskunnallista murrosvaihetta Euroopassa. Vuonna 1917 maailmansota johti Venäjän keisarikunnan sisäisen hajoamiseen ja taisteluun vallasta, kunnes loka­kuun vallan­kumouksessa valtaan nousivat Vladimir Leninin johtamat bolsevikit. Tämän jälkeen Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta, mutta vallitseva tilanne johti Suomessakin vastaavaan hajaannukseen ja kriisiin, jonka keskeinen seuraus oli kahden, aseistetuilla joukoilla varustautuneen valtakeskuksen muodostuminen maahan.
Kriisi huipentui sotaan punaisten ja valkoisten välillä tammikuussa 1918.

Sota päättyi valkoisen Suomen voittoon ja punaisen Suomen häviöön. Venäjän valtakausi päättyi Suomessa.

Itsenäisyyden ajan tapahtumien kuvaukseesi minulla ei ole huomauttamista. Asiat etenevät suunnilleen kuvaamallasi tavalla. Ja lopulta siis ulkovaltojen painostuksesta vähemmistöön jäänyt itsenäisyysjulistus kuitenkin käytännössä toteutui, koska siihen vaadittiin Neuvosto-Venäjän tunnustus, joka myös saatiin. Kun kirjoituksesi vielä täydentää sillä, mitä avauksessa kerroin, päästään varsin totuudenmukaiseen kuvaan tilanteesta.

Kepu ei ole yrittänyt liittää Suomea Neuvostoliittoon. Sellaisia haluja ei Suomessa ole ollut kuin korkeintaan äärivasemmalla, taistolaiskommunistien riveissä. Tarja Halonen ei tietenkään ole koskaan pitänyt mainitsemaasi puhetta. Eivät sellaisia puheita pitäneet edes Kekkonen, joka ylisti vuolaasti Stalinia tämän kuoltua ja Eino Uusitalo esittäessään Suomelle uutta itsenäisyyspäivää. Kyllähän Hymy-Eikan ehdotus oli tietysti typerä ja lapsellinen, mutta ei sitä voida tulkita pyrkimykseksi liittää Suomi Neuvostoliittoon. Käytännössä vaarallisin mies Suomelle oli näissä asioissa viinaan menevä Ahti Karjalainen, joka oli valmis hyväksymään NL:n ja Suomen yhteiset sotaharjoitukset ja joka oli muutoinkin selvästi pahemmin venäläisten pihdeissä kuin Kekkonen, joka sentään pelasi peliään taitavasti venäläisten kanssa. Myös Paavo Väyrynen meni pitemmälle kuin oli suotava pohtiessaan yhdessä kotiryssänsä kanssa sitä, miten Suomeen saataisiin molempia osapuolia (Kepua ja NKP/KBP:tä) eniten tyydyttävä presdentti eli Ahti Karjalainen, joka olisi ollut venäläisten unelmien täyttymys Suomen presidentiksi.

Suomen sisällissota kirjoitti:

Suomen sisällissota käytiin Suomen tasavallan senaatin eli hallituksen ja sitä vastustaneen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 16. toukokuuta 1918. Hallituksen joukot olivat Suomen senaatin joukot, joita kutsuttiin valkoisiksi ja kansanvaltuuskunnan joukot muodosti Suomen punainen kaarti eli punaiset.
Ulkovalloista Venäjän neuvostotasavalta tuki punaisia ja Saksan keisarikunta valkoisia, jotka saivat tukea myös ruotsalaisilta vapaaehtoisilta.

Sisällissota oli osa ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaa valtiollista ja yhteiskunnallista murrosvaihetta Euroopassa. Vuonna 1917 maailmansota johti Venäjän keisarikunnan sisäisen hajoamiseen ja taisteluun vallasta, kunnes loka­kuun vallan­kumouksessa valtaan nousivat Vladimir Leninin johtamat bolsevikit. Tämän jälkeen Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta, mutta vallitseva tilanne johti Suomessakin vastaavaan hajaannukseen ja kriisiin, jonka keskeinen seuraus oli kahden, aseistetuilla joukoilla varustautuneen valtakeskuksen muodostuminen maahan.
Kriisi huipentui sotaan punaisten ja valkoisten välillä tammikuussa 1918.

Sota päättyi valkoisen Suomen voittoon ja punaisen Suomen häviöön. Venäjän valtakausi päättyi Suomessa.

Lue lisää

Venäjän valtakauden päättymisen Suomessa sinetöi maamme itsenäisyyden tunnustaminen vuoden viimeisenä päivänä 1917. Venäjä ei osallistunut maamme sisällissotaan. Sisällissotaan osallistu noin 2000 venäläistä sotilasta vapaaehtoisina punaisten puolella. Heidän määränsä vastasi suunnilleen valkoisten puolella olleiden vapaaehtoisten määrää. Venäläinen upseeristo ei osallistunut sotaan ja jos olisi osallistunut, he olisivat todennäköisesti menneet valkoisten puolelle. Suurin osa täällä olleista venäläisistä riisuttiin aseista jo ennen sotaa ja aseistariisuminen tapahtui sopimusperusteisesti ilman suurempaa väkivaltaa, minkä jälkeen venäläissotilaisen enemmistö palasi kotimaahansa.

Saksan armeija oli ainoa valtiollinen armeija, joka osallistui sotaan ulkopuolisena. Venäläiset, ruotsalaiset ja norjalaiset olivat siis vapaaehtoisia yksityishenkilöitä. Punaiset saivat kyllä haltuunsa vähäisen määrän venäläistä aseistusta, mutta lopultahan aseistuksen puutteellisuus ja heikko sodanjohto kävivät amatöörimäisten punaisten kohtaloksi. Sodassa olivat vastakkain amatöötikansalaiset ja toisella puolella ammattimaisesti johdetut j apremmin aseistetut sotilaat. Punaisten vastarinta oli tästä huolimatta sitkasta, mikä johtui valkoisten julmuuksista. Kun tiesi tulevansa tapetuksi joka tapauksessa, silloin taisteli viimeiseen laukaukseen asti.

Mielipidepankki kirjoitti:

Itsenäisyyden ajan tapahtumien kuvaukseesi minulla ei ole huomauttamista. Asiat etenevät suunnilleen kuvaamallasi tavalla. Ja lopulta siis ulkovaltojen painostuksesta vähemmistöön jäänyt itsenäisyysjulistus kuitenkin käytännössä toteutui, koska siihen vaadittiin Neuvosto-Venäjän tunnustus, joka myös saatiin. Kun kirjoituksesi vielä täydentää sillä, mitä avauksessa kerroin, päästään varsin totuudenmukaiseen kuvaan tilanteesta.

Kepu ei ole yrittänyt liittää Suomea Neuvostoliittoon. Sellaisia haluja ei Suomessa ole ollut kuin korkeintaan äärivasemmalla, taistolaiskommunistien riveissä. Tarja Halonen ei tietenkään ole koskaan pitänyt mainitsemaasi puhetta. Eivät sellaisia puheita pitäneet edes Kekkonen, joka ylisti vuolaasti Stalinia tämän kuoltua ja Eino Uusitalo esittäessään Suomelle uutta itsenäisyyspäivää. Kyllähän Hymy-Eikan ehdotus oli tietysti typerä ja lapsellinen, mutta ei sitä voida tulkita pyrkimykseksi liittää Suomi Neuvostoliittoon. Käytännössä vaarallisin mies Suomelle oli näissä asioissa viinaan menevä Ahti Karjalainen, joka oli valmis hyväksymään NL:n ja Suomen yhteiset sotaharjoitukset ja joka oli muutoinkin selvästi pahemmin venäläisten pihdeissä kuin Kekkonen, joka sentään pelasi peliään taitavasti venäläisten kanssa. Myös Paavo Väyrynen meni pitemmälle kuin oli suotava pohtiessaan yhdessä kotiryssänsä kanssa sitä, miten Suomeen saataisiin molempia osapuolia (Kepua ja NKP/KBP:tä) eniten tyydyttävä presdentti eli Ahti Karjalainen, joka olisi ollut venäläisten unelmien täyttymys Suomen presidentiksi.

Lue lisää

Se mitään ollut itse kuvannt, Se vaan kopioi mainitsematta lähdettä. Jos se itse jotain yrittää sönkätä, se ei saa aikaan kuin tuon halosvaleensa, se on sen bravuuri, jonka se tunkee joka paikkaan.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/suomen_itsenaisyysjulistus_26094.html#media=26096

Mielipidepankki kirjoitti:

Venäjän valtakauden päättymisen Suomessa sinetöi maamme itsenäisyyden tunnustaminen vuoden viimeisenä päivänä 1917. Venäjä ei osallistunut maamme sisällissotaan. Sisällissotaan osallistu noin 2000 venäläistä sotilasta vapaaehtoisina punaisten puolella. Heidän määränsä vastasi suunnilleen valkoisten puolella olleiden vapaaehtoisten määrää. Venäläinen upseeristo ei osallistunut sotaan ja jos olisi osallistunut, he olisivat todennäköisesti menneet valkoisten puolelle. Suurin osa täällä olleista venäläisistä riisuttiin aseista jo ennen sotaa ja aseistariisuminen tapahtui sopimusperusteisesti ilman suurempaa väkivaltaa, minkä jälkeen venäläissotilaisen enemmistö palasi kotimaahansa.

Saksan armeija oli ainoa valtiollinen armeija, joka osallistui sotaan ulkopuolisena. Venäläiset, ruotsalaiset ja norjalaiset olivat siis vapaaehtoisia yksityishenkilöitä. Punaiset saivat kyllä haltuunsa vähäisen määrän venäläistä aseistusta, mutta lopultahan aseistuksen puutteellisuus ja heikko sodanjohto kävivät amatöörimäisten punaisten kohtaloksi. Sodassa olivat vastakkain amatöötikansalaiset ja toisella puolella ammattimaisesti johdetut j apremmin aseistetut sotilaat. Punaisten vastarinta oli tästä huolimatta sitkasta, mikä johtui valkoisten julmuuksista. Kun tiesi tulevansa tapetuksi joka tapauksessa, silloin taisteli viimeiseen laukaukseen asti.

Lue lisää

Valetta.- Neuvostoliitto osallistui Suomen sisällissotaan aseistamalla Sosialidemokraatteja ja Kommunisteja. Jos sota olisi jatkunut edes viikon pidempään neuvostoliiton joukot olisi ehtineet myös punaisten avuksi aselliseen vakllankumoukseen.

Neuvostoliitossa oli valmius tunkeutua suomeen Sossialidemokraattien tueksi. Mutta valkoiset ottivat niskalenkin Sosialidemokraattisista joukousta ja silloin ei enää ollut sitä tahoa joka olisi kutsunut Neuvostojoukot Suomeen. Neusvostoliitto odotti ainaostaan sitä että Suomesta olisi ilmoitettu että nyt on aika tulla. Neuvostoliitto siis odotti että raja-alue olisi punaisten hallussa eikä rajalla tarvitsisi alkaa taitelua vaan pääsisi suoraan pääkaupunkiiin ja valtaamaan Suomen hallintiokeskuksen ja muut isot kaupungit. neuvoastojoukot olisi lopulat olleet myös valmiita avaamaan taistellen tien Suomen Pääkaupunkiin kun alkoi näyttää siltä että Suomessa punaiset ei saakaan toteutettua alkjuåerräistä tavoitetta.

Näin Aikalaihistoria melskeissä mukana olleiden kertomuksen mukaan.



Sosialidemokraatit sai Neusvostoliitosta kovat moitteet kun menivät ja kusivat hankkeen.

Sitä minä ihmeteln minkä aineiston pohjalta Demarit tuota historiaa kiirjoittavat???? Eikä ne ole kyselleet edes Itseltään ja omilta joukoiltaan mitä silloin tapahtui???

Mihin mahtaa perustua käsityksesi siitä, ettei Suomessa ollut 1917 yhteiskuntaluokkine välisiä vastakkainasetteluja. Tottakai niitä ja ne olivat hyvin selkeitä verrattuna tähän päivään. Kaupungeissa oli porvaristoa, teollisuuspatruunoita ja suuri joukko tehdastyöväestöä. Eivät nämä ryhmät puhaltaneet suinkaan sopuisasti yhteen hiileen. Maaseudulla oli taas talollisia, etelässä kartanotalollisia ja vastapainoksia hyvin köyhiä torppareita ja maatonta maatalousväestöä. Ehkä enemmistö oli tosiaan niitä, jotka elivät köyhyydessä ja pienehkö vähemmistö nautti etuoikeuksista. Vastakkainasettelun ulkopuolelle jäi pohjoinen Suomi, missä vastakohtaisuuksia ei samassa määrin ollut eikä kapinointi niille alueille ulottunutkaan.

Uskomus siitä, että SDP sen ajan heikoilla tiedonvälitysmetodeilla olisi tyhjästä luonut kapinahengen ja onnistunut provosoimaan ihmiset toisiaan vasten, on kyllä naiviudessaan jotain aivan uskomatonta. Jos näin olisi, punaisen terrorin olisi pitänyt kohdistua sattumanvaraisesti kehen tahansa toiseen köyhään ihmiseen, jos kerran vastakkainasettelua ja yhteiskuntaluokkia ei ollut.

Väität, että SDP:n kannattajista valtaosa vastusti aseellista kapinaa. Suoritettiinko tästä jossain vaiheessa joku mittaus vai pelleiletkö muuten vain.

Jos kyse olisi ollut osasta bolshevikkikapinaa, olisi kai ollut silloin johdonmukaista, että Venäjä olisi valtiona osallistunut kapinaan viimeistään siinä vaihessa, kun Saksa ulkovaltana siihen osallistui. Jos kapina olisi ollut jotenkin suunniteltu ylikansallinen operaatio, ei sen toteutus olisi voinut millään jäädä sellaiseksi amatöörimäiseksi puuhasteluksi kuin mitä se jäi. Kapinassa punaisten joukot koostuivat täysin amatööreistä ja kaikki usko kapinan onnistumiseen perustui enemmän siihen, että kansan selvä enemmisto olisi sen puolella.

Voisitko tuoda esiin tässä niitä historian tutkimuksia, joissa on laajemmin selvitetty kapinaa ja siihen johtaneita syitä, jos Ylikankaan akateemisesti palkitut tutkimukset ovat vääriä. Muistutan tässä, että Ylikankaan Tie Tampereelle -teos on saanut Tieto-Finlandia -palkinnon enkä ole huomannut minkään muun tahon kuin Ilkka-lehden asettaneen sen tulokset kyseenalaisiksi. Akateemisissa piireissä en ole havainnut, että Ylikankaan hisotorian näkemys olisi tässä kohdin kyseenalaistettu. Niillä laajemmilla tutkimuksilla en nyt tarkoita 1920-luvulla julkaistuja historiankirjoituksia. Niihin ei voi suhtautua kovin vakavasti.

Aivan kuten sanot, ei Suomessa ollut punakapinan alla erillisiä yhteiskuntaluokkia. Vasemmisto sai kuitenkin kauempaa tulleen esimerkin innoittamana köyhät innostumaan ja nousemaan kapinaan.
Yhteiskuntaluokkia ei siis ollut vaikka erot eri kansankerrosten välillä olivatkin räikeät.

Sapiens dux kirjoitti:

Aivan kuten sanot, ei Suomessa ollut punakapinan alla erillisiä yhteiskuntaluokkia. Vasemmisto sai kuitenkin kauempaa tulleen esimerkin innoittamana köyhät innostumaan ja nousemaan kapinaan.
Yhteiskuntaluokkia ei siis ollut vaikka erot eri kansankerrosten välillä olivatkin räikeät.

Lue lisää

"Yhteiskuntaluokkia ei siis ollut vaikka erot eri kansankerrosten välillä olivatkin räikeät. "

Laittamattomasti sanottu. Olen mieluusti kanssasi samaa mieltä siitä, että erot eri kansankerrosten välillä olivat räikeät.

Mielipidepankki kirjoitti:

Mihin mahtaa perustua käsityksesi siitä, ettei Suomessa ollut 1917 yhteiskuntaluokkine välisiä vastakkainasetteluja. Tottakai niitä ja ne olivat hyvin selkeitä verrattuna tähän päivään. Kaupungeissa oli porvaristoa, teollisuuspatruunoita ja suuri joukko tehdastyöväestöä. Eivät nämä ryhmät puhaltaneet suinkaan sopuisasti yhteen hiileen. Maaseudulla oli taas talollisia, etelässä kartanotalollisia ja vastapainoksia hyvin köyhiä torppareita ja maatonta maatalousväestöä. Ehkä enemmistö oli tosiaan niitä, jotka elivät köyhyydessä ja pienehkö vähemmistö nautti etuoikeuksista. Vastakkainasettelun ulkopuolelle jäi pohjoinen Suomi, missä vastakohtaisuuksia ei samassa määrin ollut eikä kapinointi niille alueille ulottunutkaan.

Uskomus siitä, että SDP sen ajan heikoilla tiedonvälitysmetodeilla olisi tyhjästä luonut kapinahengen ja onnistunut provosoimaan ihmiset toisiaan vasten, on kyllä naiviudessaan jotain aivan uskomatonta. Jos näin olisi, punaisen terrorin olisi pitänyt kohdistua sattumanvaraisesti kehen tahansa toiseen köyhään ihmiseen, jos kerran vastakkainasettelua ja yhteiskuntaluokkia ei ollut.

Väität, että SDP:n kannattajista valtaosa vastusti aseellista kapinaa. Suoritettiinko tästä jossain vaiheessa joku mittaus vai pelleiletkö muuten vain.

Jos kyse olisi ollut osasta bolshevikkikapinaa, olisi kai ollut silloin johdonmukaista, että Venäjä olisi valtiona osallistunut kapinaan viimeistään siinä vaihessa, kun Saksa ulkovaltana siihen osallistui. Jos kapina olisi ollut jotenkin suunniteltu ylikansallinen operaatio, ei sen toteutus olisi voinut millään jäädä sellaiseksi amatöörimäiseksi puuhasteluksi kuin mitä se jäi. Kapinassa punaisten joukot koostuivat täysin amatööreistä ja kaikki usko kapinan onnistumiseen perustui enemmän siihen, että kansan selvä enemmisto olisi sen puolella.

Voisitko tuoda esiin tässä niitä historian tutkimuksia, joissa on laajemmin selvitetty kapinaa ja siihen johtaneita syitä, jos Ylikankaan akateemisesti palkitut tutkimukset ovat vääriä. Muistutan tässä, että Ylikankaan Tie Tampereelle -teos on saanut Tieto-Finlandia -palkinnon enkä ole huomannut minkään muun tahon kuin Ilkka-lehden asettaneen sen tulokset kyseenalaisiksi. Akateemisissa piireissä en ole havainnut, että Ylikankaan hisotorian näkemys olisi tässä kohdin kyseenalaistettu. Niillä laajemmilla tutkimuksilla en nyt tarkoita 1920-luvulla julkaistuja historiankirjoituksia. Niihin ei voi suhtautua kovin vakavasti.

Lue lisää

Suomessa ei 1917 ollut yhteiskuntaluokkien välistä vastakkainasettelua siitä syystä, ettei yksinkertaisesti ollut kuin äärettömän pieni hyväosaisten joukko, Torpparit olivat sen ajan keskiluokkaa, eteläisessä Suomessa oli jokunen iso kartano ja maasa oli kourallinen teollisuuspatruunoita. Papit, lääkärit ja valtion virkamiehet (vallesmannit yms) joutuivat köyhälistön silmätikuiksi kun he usein ainoina pienillä paikkakunnilla edustivat porvarillista elämäntapaa Punaisen terrorin uhreiksi joutuikin melko usein juuri näitä kun muitakaa nei ollut ja johonkinhan se viha piti konkretisoida.

Torpparit eivät olleet kyhiä, tuo kuva on syntynyt Linnan romantisoidun romaanin myötä. Kuvaavaa torppareiden asemalle on, että vain n. 5% torppareista osallistui kansalaissotaan - ja heistäkin enemmistö valkoisella puolella. Maasedulla oli maatonta kyhälistöä kun talojen, lampuotien ja torppienkin hallinta siirtyi yleensä vanhimmalle pojalle, ja muu lapsikatras sai korkeintaan jonkun mäkituvan tai väentuvan asuttavakseen.

1917 kapinahenkeä voidaan kuvata järjestäytyneen vasemmiston, siis ammattiyhdistysliikkeen ja punakaartien, provosoimaksi. Järjestöväen nokkamiehet saivat puolueen komentoonsa. Järjestäytymätön työväki, maaseudun kyhät, joka oli se suuri enemmistö, ei osallistunut kapinan lietsontaan eikä sitä kannattanut. Äänesti kuitenkin solisalirattia, Kiannon punaista viivaa mukaellen. Noiden järjestöjen kautta se sanoma levisi, ei minkään tiedotusväineiden.

Bolsevikkien asema 1918 oli vielä kovin hutera. Venäjällä vaikutti tuolloin vielä vahva vastavallankumouksellinen "valkoinen" voima, ja sielläkin ajauduttiin sisällissotaan. Venäjän valtio ei siis ollut yksiselitteisesti viel bolsevikkien hallussa, siksi se ei valtiona osallistunutkaan Suomen kapinaan. Bolsevikit sen sijaan ajoivat suomalaisia aateveljiään kapinaan, Lenin oleskeli täällä pitkään ennen lokakuun vallankumousta ja junaili asioita täältä käsin ja täkäläisten sosialidemokraattien tukemana. Stalin kävi taivuttelemassa sosialidemokraatteja kapinaan näidne puoluekokouksessa marraskuussa jne. Rahjan veljekset sai toimitteua useamman junalastillisen aseita Pietarista Suomen punakaarteille jne. Venäjän bolsevikeille olisi ollut tärkeää saada vallankumousliikendintä mahdollisimman laajaksi jotta sen oma asema olisi vahvistunut.

Ylikankaan faktoissa ei sinällään ole virheitä, tulkinnoissa taas on paljonkin kyseenalaista. Ylikangas teki suurimman osan perustutkimuksestaan jo 70- ja 80-lukujen Suomessa, ja tuolloin piti kirjoittaa vähintäänkin kieli keskellä suuta kaikesta vähäkin neuvostoliittoa sivuavasta. Suomen sisällissota kuului noihin aiheisiin. Ylikangas tulkitsi faktat sopivasti jotta ne tulivat silloisessa suomettuneessa ilmapiirissä hyväksytyiksi. Tie Tampereelle on kooste Ylikankaan siihen mennessä esittämästä, senkin työstäminen on aloitettu vielä Neuvostoliiton hengissä ollessa, joten kirjan painotukset ovat selkeät. Ylikangas edustaa samaa kuin Juhani Suomi Kekkostutkimuksessa. Kumpaakaan ei voi pitää neutraalin totuuden esiintuojina. Akateemisissa piireissä on käyty hyvinkin vikasta keskustelua noista Ylikankaan tulkinoista, ja hän on joutunut usein selittelemään niit' eri yhteyksissä. Jos olet seurannut vähänkin Helsingin Yliopiston Historialaitoksen luentosarjoja niin tiedät mistä om kyse.

Oikaisuja MPP:lle kirjoitti:

Suomessa ei 1917 ollut yhteiskuntaluokkien välistä vastakkainasettelua siitä syystä, ettei yksinkertaisesti ollut kuin äärettömän pieni hyväosaisten joukko, Torpparit olivat sen ajan keskiluokkaa, eteläisessä Suomessa oli jokunen iso kartano ja maasa oli kourallinen teollisuuspatruunoita. Papit, lääkärit ja valtion virkamiehet (vallesmannit yms) joutuivat köyhälistön silmätikuiksi kun he usein ainoina pienillä paikkakunnilla edustivat porvarillista elämäntapaa Punaisen terrorin uhreiksi joutuikin melko usein juuri näitä kun muitakaa nei ollut ja johonkinhan se viha piti konkretisoida.

Torpparit eivät olleet kyhiä, tuo kuva on syntynyt Linnan romantisoidun romaanin myötä. Kuvaavaa torppareiden asemalle on, että vain n. 5% torppareista osallistui kansalaissotaan - ja heistäkin enemmistö valkoisella puolella. Maasedulla oli maatonta kyhälistöä kun talojen, lampuotien ja torppienkin hallinta siirtyi yleensä vanhimmalle pojalle, ja muu lapsikatras sai korkeintaan jonkun mäkituvan tai väentuvan asuttavakseen.

1917 kapinahenkeä voidaan kuvata järjestäytyneen vasemmiston, siis ammattiyhdistysliikkeen ja punakaartien, provosoimaksi. Järjestöväen nokkamiehet saivat puolueen komentoonsa. Järjestäytymätön työväki, maaseudun kyhät, joka oli se suuri enemmistö, ei osallistunut kapinan lietsontaan eikä sitä kannattanut. Äänesti kuitenkin solisalirattia, Kiannon punaista viivaa mukaellen. Noiden järjestöjen kautta se sanoma levisi, ei minkään tiedotusväineiden.

Bolsevikkien asema 1918 oli vielä kovin hutera. Venäjällä vaikutti tuolloin vielä vahva vastavallankumouksellinen "valkoinen" voima, ja sielläkin ajauduttiin sisällissotaan. Venäjän valtio ei siis ollut yksiselitteisesti viel bolsevikkien hallussa, siksi se ei valtiona osallistunutkaan Suomen kapinaan. Bolsevikit sen sijaan ajoivat suomalaisia aateveljiään kapinaan, Lenin oleskeli täällä pitkään ennen lokakuun vallankumousta ja junaili asioita täältä käsin ja täkäläisten sosialidemokraattien tukemana. Stalin kävi taivuttelemassa sosialidemokraatteja kapinaan näidne puoluekokouksessa marraskuussa jne. Rahjan veljekset sai toimitteua useamman junalastillisen aseita Pietarista Suomen punakaarteille jne. Venäjän bolsevikeille olisi ollut tärkeää saada vallankumousliikendintä mahdollisimman laajaksi jotta sen oma asema olisi vahvistunut.

Ylikankaan faktoissa ei sinällään ole virheitä, tulkinnoissa taas on paljonkin kyseenalaista. Ylikangas teki suurimman osan perustutkimuksestaan jo 70- ja 80-lukujen Suomessa, ja tuolloin piti kirjoittaa vähintäänkin kieli keskellä suuta kaikesta vähäkin neuvostoliittoa sivuavasta. Suomen sisällissota kuului noihin aiheisiin. Ylikangas tulkitsi faktat sopivasti jotta ne tulivat silloisessa suomettuneessa ilmapiirissä hyväksytyiksi. Tie Tampereelle on kooste Ylikankaan siihen mennessä esittämästä, senkin työstäminen on aloitettu vielä Neuvostoliiton hengissä ollessa, joten kirjan painotukset ovat selkeät. Ylikangas edustaa samaa kuin Juhani Suomi Kekkostutkimuksessa. Kumpaakaan ei voi pitää neutraalin totuuden esiintuojina. Akateemisissa piireissä on käyty hyvinkin vikasta keskustelua noista Ylikankaan tulkinoista, ja hän on joutunut usein selittelemään niit' eri yhteyksissä. Jos olet seurannut vähänkin Helsingin Yliopiston Historialaitoksen luentosarjoja niin tiedät mistä om kyse.

Lue lisää

Tulkintasi sisällissotaa edeltäneestä sosioekonomisesta tilanteesta on varsin omintakeinen. Siihen on vaikea törmätä julkaistussa historiankirjoituksessa, mutta sinulla on kaiketi sellaisia lähteistä, joihin voit vedota, joten älä turhaan kainostele esittää niitä.

Torpparit eivät tainneet olleet keskeisimmässä asemassa sisällissodan osapuolina, mutta maaseudun maaton työväestö sitä oli. Torpparien asema ei ollut kuitenkaan häävi, eivät he mitään keskiluokkaa olleet paitsi ehkä pohjoisessa Suomessa, missä torppareista valtaosa oli sukulaistorppareita ja sukulaisista on tapana pitää parempi huoli kuin vieraista. Torpparien isrtisanomissuoja oli olematon ja päivätöiden määrät ajan myötä lisääntyivät. Metsien merkityksen kasvu sai isännät ahnehtimaan torppien maita itselleen.

Kapinahenkeä varmasti provosoitiin, mutta on päivänselvää, ettei mikään provosointi onnistu vastahakoiseen maaperään. Ei meillä nyky-Suomessa voitaisi mitään tahoa provosoida tällaiseen kapinaan, koska yhteiskunta on eheytynyt eikä luokkajakoja ole.

Kartanoita oli sinun mukaasi muutama. Kuka ihme sitten mahtoi hallita Suomen maaseutuvaltaisessa maassa maanomistusta, jos niitä oli vain muutama? Mihin tarvittiin työväenliikettä, jos ei ollut mitään työväenkysymystä, mihin kaivattiin parannusta? Miksi tyytymättömyyttä näissä asioissa oli esiintynyt jo pitkään ja yhtenä tyytymättömyyden huipentumana oli vuoden 1902 yleislakko.

Tie Tampereelle teos on kirjoitettu 1990-luvulla. Ylikangas kirjoitti kirjan Ranskassa kaikessa rauhassa. Ei siinä vaiheessa oltu enää sidoksissa mihinkään suomettumiseen. Hänellä oli kaikki mahdollisuus tarkentaa tulkintojaan. Selityksesi on kovin ontuva.

En ole havainnut, että akateemisissa piireissä olisi arvosteltu julkisesti Ylikankaan sisällissotaa koskevia näkemyksiä. Sinulla on täysi vapaus esittää sellaiset täällä. Jos ne ovat kerran muiden historiantutkijoiden mukaan virheellisiä, heillä on suoranainen velvollisuus oikaista virheet omilla tutkimuksillaan. Niin kauan kuin sellaista ei ole, kritiikki on melkoisen jonninjoutavaa. Kovin olivat siis heikoissa perustelusi.

Mielipidepankki kirjoitti:

Tulkintasi sisällissotaa edeltäneestä sosioekonomisesta tilanteesta on varsin omintakeinen. Siihen on vaikea törmätä julkaistussa historiankirjoituksessa, mutta sinulla on kaiketi sellaisia lähteistä, joihin voit vedota, joten älä turhaan kainostele esittää niitä.

Torpparit eivät tainneet olleet keskeisimmässä asemassa sisällissodan osapuolina, mutta maaseudun maaton työväestö sitä oli. Torpparien asema ei ollut kuitenkaan häävi, eivät he mitään keskiluokkaa olleet paitsi ehkä pohjoisessa Suomessa, missä torppareista valtaosa oli sukulaistorppareita ja sukulaisista on tapana pitää parempi huoli kuin vieraista. Torpparien isrtisanomissuoja oli olematon ja päivätöiden määrät ajan myötä lisääntyivät. Metsien merkityksen kasvu sai isännät ahnehtimaan torppien maita itselleen.

Kapinahenkeä varmasti provosoitiin, mutta on päivänselvää, ettei mikään provosointi onnistu vastahakoiseen maaperään. Ei meillä nyky-Suomessa voitaisi mitään tahoa provosoida tällaiseen kapinaan, koska yhteiskunta on eheytynyt eikä luokkajakoja ole.

Kartanoita oli sinun mukaasi muutama. Kuka ihme sitten mahtoi hallita Suomen maaseutuvaltaisessa maassa maanomistusta, jos niitä oli vain muutama? Mihin tarvittiin työväenliikettä, jos ei ollut mitään työväenkysymystä, mihin kaivattiin parannusta? Miksi tyytymättömyyttä näissä asioissa oli esiintynyt jo pitkään ja yhtenä tyytymättömyyden huipentumana oli vuoden 1902 yleislakko.

Tie Tampereelle teos on kirjoitettu 1990-luvulla. Ylikangas kirjoitti kirjan Ranskassa kaikessa rauhassa. Ei siinä vaiheessa oltu enää sidoksissa mihinkään suomettumiseen. Hänellä oli kaikki mahdollisuus tarkentaa tulkintojaan. Selityksesi on kovin ontuva.

En ole havainnut, että akateemisissa piireissä olisi arvosteltu julkisesti Ylikankaan sisällissotaa koskevia näkemyksiä. Sinulla on täysi vapaus esittää sellaiset täällä. Jos ne ovat kerran muiden historiantutkijoiden mukaan virheellisiä, heillä on suoranainen velvollisuus oikaista virheet omilla tutkimuksillaan. Niin kauan kuin sellaista ei ole, kritiikki on melkoisen jonninjoutavaa. Kovin olivat siis heikoissa perustelusi.

Lue lisää

Ei ollut valtaosa Pohjois-Suomen torppareistakaan sukulaistorppareita. Erityisesti pappiloilla ja suurilla taloilla oli siellä todella paljon torppia ja mäkitupia, joiden asukkailla ei ollut minkäänlaisia sukuyhteyksiä vuokraajaan. Jotkut sikäläiset torpat myös vaihtoivat omistajaa varsin tiuhaan. Eivät kuitenkaan irtisanomisten takia, vaan parempien ja laajempien maiden tavoittelun, vävyisännyyksien ja siirtolaisuuden takia.

Vuokrausehdot olivat alueittain erittäin yhteneväiset ja ehdot periytyivät, kun väistyvän torpparin tilalle tuli uusi vuokraaja. Normaali käytäntö oli kaksi viikkoa töitä kesällä ja kaksi talvella. Kun suhteuttaa tehdyt työpäivät kalenterivuoden 365 päivään, saadaan vuokratulle pääomalle laskennallinen 7,6 prosentin korko, mikä tuntuu varsin kohtuulliselta ajatellen sen ajan ja myöhempien vuosikymmenten pankkikorkoa.

Olisi mielenkiintoista tietää, mistä johtuu, että keskisen ja pohjoisen Suomen torppareilla oli Etelä-Suomen kartanoaluetta huomattavasti paremmat ehdot, kun sukulaisuus ei sitä selitä. Arvelisin ratkaisun löytyvän yhteisöllisyydestä, jota kartanoiden haltijat eivät ympäristössään kokeneet. Sama yhteisöllisyys vaikutti siihenkin, että keskisen ja pohjoisen Suomen torpparit osallistuivat sisällissotaan valkoisten puolella.

Luettelon Suomen kartanoistakin eri historian vaiheissa löytää nykyisin netistä. Ketä huvittaa laskekoon, mutta reduktioiden ja muiden historiallisten syiden takia luetteloa ei kaiketi kuvaa vuoden 1918 tilannetta. Varmaan runsaat 200 niitä kuitenkin silloin vielä oli. Tilojen kokonaismäärästä ne kuitenkin olivat vain muutama prosentti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_kartanoista

Kyllä torpparit voi lukea aikansa alempaan keskiluokkaan. Siis sen ajan, jolloin perheen perustamisen mahdollistava lämmin ja oma asunto sekä riittävä ravinnonsaanti olivat suurelle osalle suomalaisia vain kaukainen haave. Nykyajan näkökulmasta keskiluokaksi paremmin miellettävä virkamies- ja kauppiaskunta oli tuolloin kooltaan erittäin pieni.

Mutta kuten arvelitkin, torpparit eivät olleet keskeisessä osassa sisällissodassa. Se on Linnan teoksesta syntynyt harhakuva. Joku kirjallisuustutkija on sanonut, ettei Linna ollut työläiskirjailija, vaan talonpoikaiskirjailija. Maatalojen pojathan olivat hyvin edustettuina myös Tuntemattomassa sotilaassa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Mihin mahtaa perustua käsityksesi siitä, ettei Suomessa ollut 1917 yhteiskuntaluokkine välisiä vastakkainasetteluja. Tottakai niitä ja ne olivat hyvin selkeitä verrattuna tähän päivään. Kaupungeissa oli porvaristoa, teollisuuspatruunoita ja suuri joukko tehdastyöväestöä. Eivät nämä ryhmät puhaltaneet suinkaan sopuisasti yhteen hiileen. Maaseudulla oli taas talollisia, etelässä kartanotalollisia ja vastapainoksia hyvin köyhiä torppareita ja maatonta maatalousväestöä. Ehkä enemmistö oli tosiaan niitä, jotka elivät köyhyydessä ja pienehkö vähemmistö nautti etuoikeuksista. Vastakkainasettelun ulkopuolelle jäi pohjoinen Suomi, missä vastakohtaisuuksia ei samassa määrin ollut eikä kapinointi niille alueille ulottunutkaan.

Uskomus siitä, että SDP sen ajan heikoilla tiedonvälitysmetodeilla olisi tyhjästä luonut kapinahengen ja onnistunut provosoimaan ihmiset toisiaan vasten, on kyllä naiviudessaan jotain aivan uskomatonta. Jos näin olisi, punaisen terrorin olisi pitänyt kohdistua sattumanvaraisesti kehen tahansa toiseen köyhään ihmiseen, jos kerran vastakkainasettelua ja yhteiskuntaluokkia ei ollut.

Väität, että SDP:n kannattajista valtaosa vastusti aseellista kapinaa. Suoritettiinko tästä jossain vaiheessa joku mittaus vai pelleiletkö muuten vain.

Jos kyse olisi ollut osasta bolshevikkikapinaa, olisi kai ollut silloin johdonmukaista, että Venäjä olisi valtiona osallistunut kapinaan viimeistään siinä vaihessa, kun Saksa ulkovaltana siihen osallistui. Jos kapina olisi ollut jotenkin suunniteltu ylikansallinen operaatio, ei sen toteutus olisi voinut millään jäädä sellaiseksi amatöörimäiseksi puuhasteluksi kuin mitä se jäi. Kapinassa punaisten joukot koostuivat täysin amatööreistä ja kaikki usko kapinan onnistumiseen perustui enemmän siihen, että kansan selvä enemmisto olisi sen puolella.

Voisitko tuoda esiin tässä niitä historian tutkimuksia, joissa on laajemmin selvitetty kapinaa ja siihen johtaneita syitä, jos Ylikankaan akateemisesti palkitut tutkimukset ovat vääriä. Muistutan tässä, että Ylikankaan Tie Tampereelle -teos on saanut Tieto-Finlandia -palkinnon enkä ole huomannut minkään muun tahon kuin Ilkka-lehden asettaneen sen tulokset kyseenalaisiksi. Akateemisissa piireissä en ole havainnut, että Ylikankaan hisotorian näkemys olisi tässä kohdin kyseenalaistettu. Niillä laajemmilla tutkimuksilla en nyt tarkoita 1920-luvulla julkaistuja historiankirjoituksia. Niihin ei voi suhtautua kovin vakavasti.

Lue lisää

. VENÄJÄN ANTAMA TUKI (jota SOSIALIDEMKRAATIT ..
heiltä pyysivät) Suomen laillisen hallituksen kumoamiseksi.

--"1-2.10 1917 pidetyissä Eduskuntavaaleissa sai oikeisto 108 paikkaa ja SDP(silloinen vasemmisto) 92. Enemmistövaltansa menettänyt SDP ei hyväksynyt vaalien tulosta. Puolue boikotoi eduskunnan työtä ja vaati vaalituloksen kumoamista. 14.11 alkoi maassa vasemmiston organisoima yleislakko, joka radikalisoi SD-puolueen äärilaidan ja alkoi hallitsematon punainen terrorismi.
...Venäjän bolsevikit eivät myöskään hyväksyneet Eduskuntavaalin tulosta, sillä SDP puoluekokoukseen (25.11) KUTSUTTU J:V STALIN kehotti tovereita vallankumoukseen ja lupasi täyden tuen. Puolueen maltillinen enemmistö jäi tuolloin vielä epäilevällä kannalla. Vuoden loppupuolella punakaartit ja valkoisten suojeluskunnat erkanivat lopullisesti eri toimintalinjoille ja ne alkoivat aseistautua. Eduskunnan päätöksellä Suomi julistautui itsenäiseksi jouluk.6pv 1917. Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden 31. joulukuuta 1917, Ranska, Ruotsi ja Saksa muutama päivä myöhemmin. 20.1.1918 LENIN ANTOI MÄÄRÄYKSEN LUOVUTTAA SUOMEN PUNAKAARTIN KÄYTTÖÖN 10000 KIVÄÄRIÄ PANOKSINEEN, SEKÄ10-15 KOLMEN TUUMAN TYKKIÄ AMMUKSINEEN. Aselasti haettiin Pietarista junalla. Valkoiset hankkivat aseita lännestä
PUNAKAPINA: Punakaartin radikaalein osa alkoi nähdä punakaartit vallankumouksellisina järjestöinä. SDP kutsumassa kokouksessa tammikuun 28pv työväen järjestyskaartit ja Helsingin puna(veri)kaarti yhdistyivät koko Suomen punaiseksi kaartiksi. Samassa kokouksessa päätettiin myös liikekannallepanosta ja vallankumouksen aikataulusta. 27.-28.1.1918 Suomen eduskunnan enemmistön luottamusta nauttiva laillinen hallitus syrjäytettiin. Hallituksen jäsenet onnistuivat kuitenkin pakenemaan. Nuorsuomalaisen kansanedustajan punaiset ampuivat Töölönlahden jäälle. Hallituksen jäsenistä puhj. Svinhufvud, Arthur Castrén, Kyösti Kallio, O. V. Louhivuori, Onni Talas ja E. N. Setälä piileskelivät pitkään Helsingissä. Osa heistä pakeni myöhemmin maasta Viron, Saksan ja pohjois- Ruotsin kautta takaisin Suomeen.
Punaisten vallankaappaus onnistui Helsingissä ja eteläisessä Suomessa. Tavoitteena oli vallata myöhemmin koko maa. Kaappaukseen vaikutti ratkaisevasti VENÄJÄN BOLSEVIKKIEN ESIMERKKI ( siis kansainvälinen liike) JA STALININ ANTAMA LUPAUS TUESTA JONKA LENIN TOTEUTTI ASEAPUNA. SDP ja työväen muut järjestöt perustivat 28.1 1918 Suomeen uuden vallankumous- hallituksen, eli kansanvaltuuskunnan. Tilanne oli uhkaava, sillä maassa oli venäläisiä sotilaita 40000, JOIDEN PITI TOIMIA KUKISTAAKSEEN TYKISTÖN JA KONEKIVÄÄRIEN AVULLA SUOMEN HALLITUKSEN JOUKOT, sanoi Itämeren laivaston ensimmäinen komissaari Izmailov.PUNAISILLE ANNETTIIN KOULUTUSTA; SEKÄ ASE-JA MUUTA APUA.
Eduskunnan enemmistöön nojannut Suomen hallitus ryhtyi itsenäisyyden ja toimintavapauden turvaamiseksi riisumaan aseista ja karkottamaan venäläisiä joukkoja Pohjanmaalta suojeluskuntien avulla. Suojeluskunnat oli määrätty hallituksen joukoiksi. Helmikuun alussa koko pohjois- Suomi oli jo valkoisten hallussa. Tämän toiminnan seurauksena Venäjän bolsevikit puolestaan julistivat 28.1.1918 sodan Suomen hallituksen "vastavallankumouksellisia", siis valkoisten joukkoja vastaan. Näin alkoi varsinainen vapaussota.
Mannerheimin johtamat valkoiset aloittivat etenemisen vasta sitten, kun jääkäreiden pää joukko saapui Vaasaan 25.2. Sodan ratkaisupäivä lienee ollut huhtikuun 3pv, jolloin Tampere vapautettiin ja saksalaiset nousivat maihin ja valtasivat myöhemmin Helsingin. Ilman Saksan apua sota olisi voinut pitkittyä huomattavasti. Tilannetta helpotti myös se että, VENÄJÄ OLI JOUTUNUT MAALISKUUSSA ALLEKIRJOITTAMAAB ENSIMMÄISEN MAAILMANSODAN PÄÄTTYMISEEN LIITTYEN KANSAINVÄLISEN SOPIMUKSEN; JOKA VELVOITTI JA PAKOTTI VENÄJÄN VETÄMÄÄN JOUKKONSASUOMESTA 2kk KULUESSA. Sota päättyi 15.pv toukokuuta v.-1918. Mitään virallisia aselepo- rauhan- tai antautumis- neuvotteluja ei käyty, eikä virallisia sopimuksia Suomen sisällissodan lopettamiseksi koskaan allekirjoitettu, koska vallankumouksen poliittinen- ja sodan sotilaallinen johto olivat pettäneet joukkonsa ennen Viipurin valtausta ja paenneet Neuvostoliittoon. Tämä pako herätti suurta katkeruutta punaisten joukoissa.
Ps.Sisälukusi näyttää olevan hataralla pohjalla ja harjoitat tässäkin asiassa "PUNAISTA OIKOLUKUa".Siitä syystin korostin tekstiäni isommalla fontilla niiltä osin joita näytät kirjoittavan omaa sossujen historiaa.

Kuusisen tavoite lienee ollut sosialistisen Suomen muodostaminen. Kuusisen laatima perustuslakiluonnos on pitkälti samanlainen, joka tuli sittemmin Suomen perustulaiksi.

Ei Kuusisen tavoitteessa liene mitään salattavaa tai kummeksuttavaa. Se oli sen ajan tavoite luoda Suomesta tasa-arvoisempi yhteiskunta kuin mitä se oli.

Kuusinen on ollut SDP:n puheenjohtaja. Ennen SDP:hen liittymistä, hänellä taisi olla maalaisliittolainen tausta. Ei niissä mitään salattavaa tai kauhisteltavaa ole. Miksi olisi? Meillä on aina ollut erilaisia poliittisia näekmyksiä ja tavoitteita. Jotkut voivat pitää oikeina esim. Suomen jatkosodassa sodan jatkamista puoltaneita näkemyksiä tai sitten Urho Kekkosen rauhanopposition näkemyksiä. Meillä on Suomessa kummatkin voitu asettaa kansallissankareiden asemaan, vaikka Kekkonen olo aktiivisesti panemassa tuomiolle sodan jälkeen niitä, joita nyttemmin pitää sotasankareina ja Suomen itsenäisyyden puolesta tasitelleina kuten vaikkapa Väinö Tannerta ja Risto Rytiä. Kekkosen rauhanoppostiotoiminnan tavoitteena ei silti ollut Suomen liittäminen Neuvostoliittoon, vaikka hänellä oli tilanteesta toisenlainen näkemys kuin maan hallituksella. Samaan tapaan Kuusisella oli silloin itsenäisyytemme alussa toisenlainen näkemys Suomesta kuin maan hallituksella.

Terijoen hallitus oli NL:n asettama nukkehallitus. NL:lla ja Venäjällä asuvalla Kuusisella oli virheellinen näkemys Suomen sen aikaisesta tilanteesta. He kaiketi luulivat, että osa suomalaisista ottaisi venäläiset vastaan vapauttajina. Mutta ei tällaisia virhearvointeja tehty vain Venäjällä vaan niitä tehtiin myös Suomessa. Suomessaha tukeuduttiin 30-luvulla entistä enemmän Saksaan ja meille oli tietysti melkoinen pettymys, kun havaittiin, että Suomi oli Saksalle pelkkää kauppatavaraa. Eli virheellisiä ja fataaleja virheitä tehtiin monella sektorilla. Kakista niistä ei vaan haluta puhua yhtä näyttävästi kuin jostain Kuusisesta. Esim. Mannerheim piti pahimpina Suomi-vihollisena ulkoministeriämme Eljas Erkkoa, jota syytti talvisodan syttymisestä. Kekkonen taas näki Tannerin ja Rytin sotaan syyllisiksi.

Lepomäen kirjoitus sisältää erilaisia uskomuksia, jotka perustuvat osin omaan henkilöökohtaiseen toimintaan Euroopan maissa. Eivät ne perusteina vakuuta, kun oman puolueensa näkyvimmillä poliitikoilla on paljon kokonaisvaltaisempi ja laajempi kokemus Euroopasta. Lepomäellä on täysi vapaus tehdä työtä oman näkemyksensä eteen. Ensin voisi olla hyvä saada oma puolue uskomaan hänen mantroihinsa. Lepomäki on tainnut valita puolueensa aika lailla väärin, sillä voi hyvin kuvitella, että juuri hänen puoleensa käännyttäminen EU-vastaiseksi on kaikkein hankalinta.

Toisessa kirjoituksessa taidetaan pohtia eneimmäkseen sitä, mitä ero eurosta meille maksaisi ja millaisia vaikutuksia erolla olisi oman valuutan asemaan. Mikäs siinä, voihan tällaista aina spekuloida.

Minusta on täysin hyväksyttävää, että vapaassa maassa voidaan ihan vapaasti ajaa kaikenlaisia poliittisia ajatuksia. EU sisältää paljon ongelmia, mutta liittouma on kovin nuori vielä tässä laajuudessa ja lapsentauteja titenkin esiintyy. Lepomäki on erittäin oikeassa siinä, kun arvostelee EUta tukiautomaatiksi. Tähän puoleen olen itsekin monen monituista kertaa kiinnittänyt huomiota. Se on paha valuvika EUssa ja siitä pitäisi päästä eroon. Maataslous- ja aleutuista voitaisiin risusavotta aloittaa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Lepomäen kirjoitus sisältää erilaisia uskomuksia, jotka perustuvat osin omaan henkilöökohtaiseen toimintaan Euroopan maissa. Eivät ne perusteina vakuuta, kun oman puolueensa näkyvimmillä poliitikoilla on paljon kokonaisvaltaisempi ja laajempi kokemus Euroopasta. Lepomäellä on täysi vapaus tehdä työtä oman näkemyksensä eteen. Ensin voisi olla hyvä saada oma puolue uskomaan hänen mantroihinsa. Lepomäki on tainnut valita puolueensa aika lailla väärin, sillä voi hyvin kuvitella, että juuri hänen puoleensa käännyttäminen EU-vastaiseksi on kaikkein hankalinta.

Toisessa kirjoituksessa taidetaan pohtia eneimmäkseen sitä, mitä ero eurosta meille maksaisi ja millaisia vaikutuksia erolla olisi oman valuutan asemaan. Mikäs siinä, voihan tällaista aina spekuloida.

Minusta on täysin hyväksyttävää, että vapaassa maassa voidaan ihan vapaasti ajaa kaikenlaisia poliittisia ajatuksia. EU sisältää paljon ongelmia, mutta liittouma on kovin nuori vielä tässä laajuudessa ja lapsentauteja titenkin esiintyy. Lepomäki on erittäin oikeassa siinä, kun arvostelee EUta tukiautomaatiksi. Tähän puoleen olen itsekin monen monituista kertaa kiinnittänyt huomiota. Se on paha valuvika EUssa ja siitä pitäisi päästä eroon. Maataslous- ja aleutuista voitaisiin risusavotta aloittaa.

Lue lisää

Oletko todella sitä mieltä, että E Lepomäki on vähemmän uskottava kuin puolueensa virallista eurouskoa edustava linja ja sen kannattajat? Mikä hänestä tekee mielestäsi vähemmän uskottavan? Sekö, että hän on asunut ja työskennellyt monessa EU-maassa ja nähnyt, kuullut ja kokenut Euroopan unionin paljon monipuolisemmin kuin jos olisi ollut pelkästään kotimaassa imemässä itseensä pelkästään EU:ta ylistävää propagandaa? Eikös ulkomailla matkustelun, työskentelyn ja asumisen pitäisi päin vastoin avartaa ajattelua ja laajentaa näkemystä EU:sta?
Itse olen taipuvainen uskomaan, että Elina Lepomäellä on ollut nuorena, modernina, koulutettuna kaupunkilaisena naisena julmetun korkea kynnys lähteä opponoimaan puolueensa virallista eurolinjaa. Eikä hän olisi sitä luultavasti tehnytkään, jos hän olisi asunut koko ajan Suomessa. Hänellä olisi silmät täynnä euro-unihiekkaa, kuten melkein kaikilla puoluetovereillaan.

Mitä taas Juhani Huopaisen kirjoitukseen tulee, niin en malta olla lainaamatta siitä erästä kohtaa. Täällä kun on minultakin usein kysytty, että miksi elinkeinoelämän edustajat ovat niin yksimielisesti EU:n ja euron kannalla.

"Virheellinen analyysi ja heikko käsitys ja osaaminen makrotalouden puolella (markka oli kauhiaa aikaa ja muuta roskaa): Olen näiden yritysten pomojen ja talousjohtajien ajatuksia kuullut ja lukenut. Se, että on kauppiksesta joskus valmistunut ja sitten istuttu koko elämä yrityksissä junnaamassa investointilaskelmia, ei takaa, että ihmisellä olisi jotain käsitystä rahapolitiikasta, kansainvälisestä taloudesta tai vaikkapa ulkoisten ja sisäisten vajeiden merkityksistä. En viitsi nimiä sanoa, mutta kun otetaan se miljoonaliksa, hieno titteli ja autoritäärinen matala ääni pois, aika moni noista on ihan tavallisia bulleroita, joilla on vaan kova usko johonkin - mutta koska ne ovat "tärkeitä" ihmisiä, niiden usko muuttuu totuudeksi, ja sitä totuutta tottelevat muutkin."

Noinhan se on. Yhdistelmä tietämättömyyttä ja lapsenomaista eurouskoa.

Pannaan tähän vielä vähän lisää Huopaista. Hieman raskasta luettavaa, mutta kannattaa lukea.
http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/118269-terveisia-suomen-pankkiin

Keskustaporvari kirjoitti:

Oletko todella sitä mieltä, että E Lepomäki on vähemmän uskottava kuin puolueensa virallista eurouskoa edustava linja ja sen kannattajat? Mikä hänestä tekee mielestäsi vähemmän uskottavan? Sekö, että hän on asunut ja työskennellyt monessa EU-maassa ja nähnyt, kuullut ja kokenut Euroopan unionin paljon monipuolisemmin kuin jos olisi ollut pelkästään kotimaassa imemässä itseensä pelkästään EU:ta ylistävää propagandaa? Eikös ulkomailla matkustelun, työskentelyn ja asumisen pitäisi päin vastoin avartaa ajattelua ja laajentaa näkemystä EU:sta?
Itse olen taipuvainen uskomaan, että Elina Lepomäellä on ollut nuorena, modernina, koulutettuna kaupunkilaisena naisena julmetun korkea kynnys lähteä opponoimaan puolueensa virallista eurolinjaa. Eikä hän olisi sitä luultavasti tehnytkään, jos hän olisi asunut koko ajan Suomessa. Hänellä olisi silmät täynnä euro-unihiekkaa, kuten melkein kaikilla puoluetovereillaan.

Mitä taas Juhani Huopaisen kirjoitukseen tulee, niin en malta olla lainaamatta siitä erästä kohtaa. Täällä kun on minultakin usein kysytty, että miksi elinkeinoelämän edustajat ovat niin yksimielisesti EU:n ja euron kannalla.

"Virheellinen analyysi ja heikko käsitys ja osaaminen makrotalouden puolella (markka oli kauhiaa aikaa ja muuta roskaa): Olen näiden yritysten pomojen ja talousjohtajien ajatuksia kuullut ja lukenut. Se, että on kauppiksesta joskus valmistunut ja sitten istuttu koko elämä yrityksissä junnaamassa investointilaskelmia, ei takaa, että ihmisellä olisi jotain käsitystä rahapolitiikasta, kansainvälisestä taloudesta tai vaikkapa ulkoisten ja sisäisten vajeiden merkityksistä. En viitsi nimiä sanoa, mutta kun otetaan se miljoonaliksa, hieno titteli ja autoritäärinen matala ääni pois, aika moni noista on ihan tavallisia bulleroita, joilla on vaan kova usko johonkin - mutta koska ne ovat "tärkeitä" ihmisiä, niiden usko muuttuu totuudeksi, ja sitä totuutta tottelevat muutkin."

Noinhan se on. Yhdistelmä tietämättömyyttä ja lapsenomaista eurouskoa.

Pannaan tähän vielä vähän lisää Huopaista. Hieman raskasta luettavaa, mutta kannattaa lukea.
http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/118269-terveisia-suomen-pankkiin

Lue lisää

Arrogantteja ihmisiä on aina ollut ja tulee olemaan. He luulevat omaavansa jotain sellaista viisautta, mitä heitä paljon arvostetuimmilla ihmisillä ja asiantuntijoilla ei olisi.

Lepomäki on puolueessaan jokseenkin yksin ajatuksineen. Ei hän ole ainoa kokoomuslainen, jolla on kokemusta ulkomailla työsknetelystä. Esimerkiksi Alexander Stubilla on sitä häntä paljon enemmän. Miksi siis Lepomäen ajatukset olisivat jotenkin parempia kuin puoluetovereidensa, jotka ovat lähes kaikki tyynni eri mieltä.

Huopainen puolestaa kykenee niputtamaan tolvanoiksi, tietämättömiksi ja lapsenuskoiseksi koko suomalaisen yritysjohdon ja kaiketi kaikki talousoppineet, jotka eivät oivalla hänen omaa viisauttaan. Tällaisia arrogantti-aatuja on ollut maailman sivu. Miksi heidät pitäisi mistään syystä jalustalle nostaa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Arrogantteja ihmisiä on aina ollut ja tulee olemaan. He luulevat omaavansa jotain sellaista viisautta, mitä heitä paljon arvostetuimmilla ihmisillä ja asiantuntijoilla ei olisi.

Lepomäki on puolueessaan jokseenkin yksin ajatuksineen. Ei hän ole ainoa kokoomuslainen, jolla on kokemusta ulkomailla työsknetelystä. Esimerkiksi Alexander Stubilla on sitä häntä paljon enemmän. Miksi siis Lepomäen ajatukset olisivat jotenkin parempia kuin puoluetovereidensa, jotka ovat lähes kaikki tyynni eri mieltä.

Huopainen puolestaa kykenee niputtamaan tolvanoiksi, tietämättömiksi ja lapsenuskoiseksi koko suomalaisen yritysjohdon ja kaiketi kaikki talousoppineet, jotka eivät oivalla hänen omaa viisauttaan. Tällaisia arrogantti-aatuja on ollut maailman sivu. Miksi heidät pitäisi mistään syystä jalustalle nostaa.

Lue lisää

"Lepomäki on puolueessaan jokseenkin yksin ajatuksineen. Ei hän ole ainoa kokoomuslainen, jolla on kokemusta ulkomailla työsknetelystä. Esimerkiksi Alexander Stubilla on sitä häntä paljon enemmän. Miksi siis Lepomäen ajatukset olisivat jotenkin parempia kuin puoluetovereidensa, jotka ovat lähes kaikki tyynni eri mieltä."

Lepomäen ajatukset ovat parempia siksi, koska ne ovat uskottavampia. Ne ovat paljon paremmin sopusoinnussa empirian kanssa kuin Kokoomuksen virallinen linja. Virallisen linjan edustajia on kappalemääräisesti enemmän, mutta ei tämä mikään huutoäänestys ole. Neuvostoliittokin oli YYA-aikakaudella suuri rauhan valtakunta suomalaisen poliittisen eliitin mielestä, mutta oliko se sitä oikeasti? Aleksander Stubb on kaikkein säälittävin tapaus. Hän on niin sokeassa ja lapsenomaisessa eurouskossa, että jos sinä pidät häntä jonkinlaisena auktoriteettina euroasioissa, niin voi voi.

"Huopainen puolestaa kykenee niputtamaan tolvanoiksi, tietämättömiksi ja lapsenuskoiseksi koko suomalaisen yritysjohdon ja kaiketi kaikki talousoppineet, jotka eivät oivalla hänen omaa viisauttaan."

Huopainen kykenee niputtamaan tolvanoiksi, tietämättömiksi ja lapsenuskoiseksi kaikki ne, joiden puheet ovat ristiriidassa empiiristen havaintojen kanssa. Ei siihen suurta taitoa tarvita, kun pystyy kumoamaan näiden eurouskovaisten väitteet. Minäkin pystyn, vaikka olen paljon vähemmän pätevä kuin Huopainen. Jos Huopainen on mielestäsi väärässä, niin mene ihmeessä kommentoimaan hänen kirjoituksiaan sinne samaan blogiin.

"Tällaisia arrogantti-aatuja on ollut maailman sivu. Miksi heidät pitäisi mistään syystä jalustalle nostaa."

Jalustalle nostamisesta tiedä, mutta heitä pitäisi kuunnella herkällä korvalla siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat oikeassa. Ei mistään muusta syystä.

Keskustaporvari kirjoitti:

"Lepomäki on puolueessaan jokseenkin yksin ajatuksineen. Ei hän ole ainoa kokoomuslainen, jolla on kokemusta ulkomailla työsknetelystä. Esimerkiksi Alexander Stubilla on sitä häntä paljon enemmän. Miksi siis Lepomäen ajatukset olisivat jotenkin parempia kuin puoluetovereidensa, jotka ovat lähes kaikki tyynni eri mieltä."

Lepomäen ajatukset ovat parempia siksi, koska ne ovat uskottavampia. Ne ovat paljon paremmin sopusoinnussa empirian kanssa kuin Kokoomuksen virallinen linja. Virallisen linjan edustajia on kappalemääräisesti enemmän, mutta ei tämä mikään huutoäänestys ole. Neuvostoliittokin oli YYA-aikakaudella suuri rauhan valtakunta suomalaisen poliittisen eliitin mielestä, mutta oliko se sitä oikeasti? Aleksander Stubb on kaikkein säälittävin tapaus. Hän on niin sokeassa ja lapsenomaisessa eurouskossa, että jos sinä pidät häntä jonkinlaisena auktoriteettina euroasioissa, niin voi voi.

"Huopainen puolestaa kykenee niputtamaan tolvanoiksi, tietämättömiksi ja lapsenuskoiseksi koko suomalaisen yritysjohdon ja kaiketi kaikki talousoppineet, jotka eivät oivalla hänen omaa viisauttaan."

Huopainen kykenee niputtamaan tolvanoiksi, tietämättömiksi ja lapsenuskoiseksi kaikki ne, joiden puheet ovat ristiriidassa empiiristen havaintojen kanssa. Ei siihen suurta taitoa tarvita, kun pystyy kumoamaan näiden eurouskovaisten väitteet. Minäkin pystyn, vaikka olen paljon vähemmän pätevä kuin Huopainen. Jos Huopainen on mielestäsi väärässä, niin mene ihmeessä kommentoimaan hänen kirjoituksiaan sinne samaan blogiin.

"Tällaisia arrogantti-aatuja on ollut maailman sivu. Miksi heidät pitäisi mistään syystä jalustalle nostaa."

Jalustalle nostamisesta tiedä, mutta heitä pitäisi kuunnella herkällä korvalla siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat oikeassa. Ei mistään muusta syystä.

Lue lisää

En pidä Stubbia minään auktoriteettinä, mutta se puolue, mihin Lepomäkikin kuuluu, tuntuu luottavan vahvasti Stubbiin, kun tämä on nimitetty eurooppaministeriksi. Kokoomuksessa Stubbin linjalla lienee 99 % kokoomuslaisista, joten ei siihen tosiaan mitään huutoäänestystä tarvita. Lepomäet ovat erittäin harvinaisia poikkeuksia tässä puolueessa. Perussuuomalaisissa hän kuuluisi kyllä enemmistöön. On muuten myös hyvä huomata, että säälittäväksi mainitsemasi Stubbin käsitykset eivät eroa mitenkään kepulaisen komissaari Olli Rehnin käsityksistä. Ja Rehnhän on varoittanut mm. omaan maaliin pelaamisesta suomalaisia ulkopuolella oma virkansa.

Ei tässä ole osoitettu kenenkään puheiden ja linjojen olevan ristiriidassa empirian kanssa. Eurossa on hyvät ja huonot puolensa niin kuin monessa muussakin asiassa. Toistaiseksi suomalaiset ovat pitäneet niitä hyviä puolia merkittävimpinä kuin huonoja ominaisuuksia.

Uskovaisten kanssa ole havainnut väittelyn hedelmättömäksi. Ei vahvaa uskoa pysty järkiperusteilla muuksi muuttamaan. Sanot nimittäin perustuvan syyn olevan oikeassa olemisen. Se on tyypillinen uskonnollinen peruste.

Mielipidepankki kirjoitti:

En pidä Stubbia minään auktoriteettinä, mutta se puolue, mihin Lepomäkikin kuuluu, tuntuu luottavan vahvasti Stubbiin, kun tämä on nimitetty eurooppaministeriksi. Kokoomuksessa Stubbin linjalla lienee 99 % kokoomuslaisista, joten ei siihen tosiaan mitään huutoäänestystä tarvita. Lepomäet ovat erittäin harvinaisia poikkeuksia tässä puolueessa. Perussuuomalaisissa hän kuuluisi kyllä enemmistöön. On muuten myös hyvä huomata, että säälittäväksi mainitsemasi Stubbin käsitykset eivät eroa mitenkään kepulaisen komissaari Olli Rehnin käsityksistä. Ja Rehnhän on varoittanut mm. omaan maaliin pelaamisesta suomalaisia ulkopuolella oma virkansa.

Ei tässä ole osoitettu kenenkään puheiden ja linjojen olevan ristiriidassa empirian kanssa. Eurossa on hyvät ja huonot puolensa niin kuin monessa muussakin asiassa. Toistaiseksi suomalaiset ovat pitäneet niitä hyviä puolia merkittävimpinä kuin huonoja ominaisuuksia.

Uskovaisten kanssa ole havainnut väittelyn hedelmättömäksi. Ei vahvaa uskoa pysty järkiperusteilla muuksi muuttamaan. Sanot nimittäin perustuvan syyn olevan oikeassa olemisen. Se on tyypillinen uskonnollinen peruste.

Lue lisää

Minulle jos kenelle sopii oikein hyvin, että eurosta ja EU:sta keskustellaan vain ja ainoastaan asia-argumentein, ja unohdetaan muiden mielipiteet. Ja niinhän minä niistä yleensä keskustelenkin. Lepomäen ja Huopaisen mielipiteisiin vetosin vain siksi, koska he ovat mahdollisimman kaukana niistä "impivaaralaisista", jotka EU:ta ja euroa perinteisen käsityksen mukaan vastustavat.

"Uskovaisten kanssa ole havainnut väittelyn hedelmättömäksi. Ei vahvaa uskoa pysty järkiperusteilla muuksi muuttamaan."

Olen tehnyt saman havainnon. Eurouskon olen havainnut olevan erityisen vahvaa lajia. Eurouskovaiset kyllä yleensä aloittavat keskustelun jonkinlaisella näennäisellä asia-argumentilla, mutta kun he jäävät väittelyssä alakynteen, niin sitten alkaa vetoaminen yritysjohtajien enemmistön mielipiteeseen, poliitikkojen ja "asiantuntijoiden" näkemyksiin tai johonkin vastaavaan. Harvinaista ei ole sekään, että nämä vetäisevät ns. Pohjois-Korea-kortin esiin. Siitä tietää, että pyyhe on heitetty kehään.

Eurouskovaisten kanssa keskustelussa on vielä sellainenkin turhauttava piirre, että he perustelevat EU ja eurojäsenyyttä vuodesta toiseen niillä samoilla, aikoja sitten paikkansapitämättömiksi osoitetuilla väittämillä. Ja sitten kun taas jälleen kerran osoittaa heidän perustelunsa kestämättömyyden, niia alkaa Pohjois-Korea-kortti viuhumaan ilmassa.

En nyt runne kaikkia tämän liikenneministerijupakan taustoja, mutta sellainen vaikutelma on syntynyt, että tässä nuori ministeri on harvinaisella tavalla kaapannut itselleen sen vallan, mikä ministerille kuuluukin. Meillä on ministeriöitä, joissa virkamiehistö on pitänyt valtaa käsissään ja joissa ministeri on ollut usein vain pelkkä keulakuva. Tyypillisin tällainen ministeriö on ollut puolustusministeriö, missä ministerille on riittänyt lähinnä edustustehtäviä.

Liikenneministeriön kohdalla on ehkä juuri niin, että vahvat virkamiehet ovat tehneet mitä haluavat. Aiempien ministerin vika on siinä, että he ovat antaneet tämän tapahtua. Minusta Kyllönen on tässä kohdin sankari, vaikkein monilta muilta osin olekaan hänen kanssaan samaa mieltä liikennepolitiikasta.