Haluaako joku kuulla miten olen päätynyt siihen tilanteeseen etten osaa kuvitella naisilla olevan muita kuin pinnallisia tunteita miestä kohtaan? Ei se mitään, kerron silti.
Kaikki alkaa hyvin varhaisesta lapsuudesta. Kaverin siskolla oli kaikki seinät täyteen ahdettuna poppareiden kuvia, joiden ansiot eivät olleet pelkästään musikaalisia. En muista että hän olisi koskaan maininnut yhdenkään miehen luonteesta edes kuviteltua kehua. Ulkonäkö oli se pointti. Hänen äidilläänkin oli jonkun miesnäyttelijän juliste makuuhuoneen seinällä. Muistan myös kuinka äitini ihmetteli tuttavansa kanssa erästä miestä "miten noin komea mies voi olla poikamies?".
Vaikka kuinka pinnistelen niin en muista kenenkään maininneen miehen luonnetta tai käytöstä positiivisena asiana. En sano etteivätkö he olisi voineet sitäkin ajatella, mutta minun tietoisuuteen asti se ei tullut.
Nuoruusvuodet koulussa oli tietysti pinnallisuuden riemujuhlaa. Julkkismiehet saivat tyttöjen jakamattoman huomion ja lisäksi ehkä pari söpöintä poikaa saivat hieman rippeitä huomiosta.
Nyt kun olen ollut tekemisissä noin kolmekymppisen sinkkunaisten kanssa, niin meno on pääsääntöisesti samansuuntaista, tosin pieniä merkkejä on havaittavissa että muukin kuin ulkonäkö saattaa merkitä jotain. Tässä vaiheessa on kuitenkin vaikea enää muuttaa omaa asennoitumista naisiin kun traumat ovat niin syvällä ja mielikuva naisten pinnallisuudesta piirtynyt syvälle alitajuntaan.
Kaikki alkaa hyvin varhaisesta lapsuudesta. Kaverin siskolla oli kaikki seinät täyteen ahdettuna poppareiden kuvia, joiden ansiot eivät olleet pelkästään musikaalisia. En muista että hän olisi koskaan maininnut yhdenkään miehen luonteesta edes kuviteltua kehua. Ulkonäkö oli se pointti. Hänen äidilläänkin oli jonkun miesnäyttelijän juliste makuuhuoneen seinällä. Muistan myös kuinka äitini ihmetteli tuttavansa kanssa erästä miestä "miten noin komea mies voi olla poikamies?".
Vaikka kuinka pinnistelen niin en muista kenenkään maininneen miehen luonnetta tai käytöstä positiivisena asiana. En sano etteivätkö he olisi voineet sitäkin ajatella, mutta minun tietoisuuteen asti se ei tullut.
Nuoruusvuodet koulussa oli tietysti pinnallisuuden riemujuhlaa. Julkkismiehet saivat tyttöjen jakamattoman huomion ja lisäksi ehkä pari söpöintä poikaa saivat hieman rippeitä huomiosta.
Nyt kun olen ollut tekemisissä noin kolmekymppisen sinkkunaisten kanssa, niin meno on pääsääntöisesti samansuuntaista, tosin pieniä merkkejä on havaittavissa että muukin kuin ulkonäkö saattaa merkitä jotain. Tässä vaiheessa on kuitenkin vaikea enää muuttaa omaa asennoitumista naisiin kun traumat ovat niin syvällä ja mielikuva naisten pinnallisuudesta piirtynyt syvälle alitajuntaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aika lailla saman suuntaisia ajatuksia itselläni, mutta koskien miehiä. Tajuan myös, että kyseessä on oma ajatusharhani. Olen ehkä tavannut liikaa ääliöpinnallisia miehiä, mistä syystä olen alkanut olettaa mies=ääliöpinnallinen, ja sitten kiinnitän kaikissa miehissä huomioni noihin piirteisiin.
Ihmisillä kun on taipumus kategorisoida kaikkea ja sen jälkeen jakaa asiat noiden omien päänsisäisten kategorioiden mukaan. Sen lisäksi ihminen kerää ympäriltään dataa, joka vahvistaa omia käsityksiään. Ne asiat, jotka ei vahvista omia aikaisempia käsityksiä, jää helpommin huomiotta. Tuo seikka on erittäin helppo testata omassa käyttäytymisessä. Kun vain ajattelee jotain olemassaolevaa asiaa intensiivisesti jonkin aikaa, alkaa huomaamaan juuri ko. juttuja ympärillään.
Tehdään siis testi ja ajatellaan kuinka ei-pinnallisia vastakkaisen sukupuolen edustajat ovat...
Totta turiset. Minäkin myönnän että kyseessä on ajatusharha, ainakin osittain. Kolmas syy pinnallisuuden ja ajatusharhan lisäksi on se että muut kuin pinnallisimmat ajatukset harvoin kerrotaan vastakkaiselle sukupuolelle. Jos nainen yrittää olla hauska, niin hän vitsailee sytyttävänsä tulipalon jotta paikalle tulisi komeita palomiehiä. Toisenlaisiakin vitsejä varmaan olisi, mutta tämän tyyliset jutut ilmeisesti koetaan kaiken hauskimmiksi.
On coolia olla kepeä, rento, pinnallinen ja pitää muut asiat sisällään tai ehkä kertoa ne sitten tyttö- tai poikaporukassa, sukupuolesta riippuen.
Mulla on täysin päinvastaisia kokemuksia.
Naiset nimenomaan kehuvat ulkonäköäni, ja elämäni saattaa näyttää ulospäin jotenkin hohdokkaalta, mutta yleensä kun naiset ovat tutustuneet minuun paremmin ja tajuavat kokemattomuuteni ja yksinäisyyteni, kiinnostus sammuu.
Tiedän myös monta rumahkoa miestä, jotka saavat naista ulkonäöstään huolimatta. He ilmeisesti kompensoivat ulkonäköään itsevarmalla jyystärikarjun käytöksellään joka on naisten mieleen. Eli loppupeleissä miehen luonne on se asia mikä ratkaisee, mutta täysin päinvastaisesti mitä naiset itse sanovat. Eli jos nainen sanoo arvostavansa kilttiä ja rehellistä miestä, hän sisimmissään haluaa väkivaltaisen paskan miehekseen.
Alä viitsi ääliö jakaa täällä noita tyhmiä mielipiteitäsi.
Sä oot ihan hakoteillä hullu!