Elikkäs minulla on ystävä, ja olemme parhaita ystäviä, mutta aina ei tunnu siltä.
Joskus, meillä saattaa olla koulussa päivä milloin hän vain ei tahdo puhua minulle välituntisin kun vaikka selitän jotain juttua niin hän vain lukee kirjaa ja joskus saattaa heittää jotain ilkeää välii tyyliin aha kinosti vitusti.. tai vastaavaa..
Ja tässä taas yksi esimerkki kun luokkalaisemme kertovat tunnilla vitsejä, joskus kaksimielisiä, ja minua naurattaa, hän katsoo minua kuin halpaa makkaraa ja koittaa vaan esittää paljon hienompaa ja kovempaa ihmistä kun hän on..
Ja jos minä heitän jotakin läppää tunnilla kuten esim. kysyin opettajaltani, että näkikö hän unta ruukkukasveista äitiyslomallaan kun olin lukenut jostain että näin on ja opettajakin itse nauroi mutta ystäväni vain huusi ilkeästi luokan tiselta puolelta että ei kannata uskoa kaikkea vitun urpo!
Vastasin vain että ainahan sitä voi testata tietonsa, mutta silti se sattui koska en tykkää siitä kun ihmiset sanovat ilkeästi minulle. Se kuulostaa tosi itserakkaalta mutta en vain mahda sille mitään että vatsaan tulee raskas olo silloin.
Vielä yksi juttu. Olin varannut ajan parturiin torstaiksi mutta kaverini olikin jo tiistaiksi ja hän leikkasi sellaiset otsahiukset ja toiselta puolelta ihan vähän lyhkäsemmät kuin toiselta puolelta. No kun hän tuli kaikki ihailivat hänen hiuksiaan koko päivän ja kun minä tulin taas kouluun perjantaina hiukset värjättynä ja leikattuna emo-tyyliin ja uusi takki ja kengät päällä kukaan ei huomannut mitään! Silloin teki oikeasti itkeä koska kun joku sitten huomasi, he väittivät että olin matkinut kaveriani!! VI tTU!! Olen aina ollut hänen varjossaan koska hänen perhellään sattuu olemaan vähän paremmat oltavat kuin meillä kun meillä on vanhemmat eronneet ja prhe ihan repaleinen ja isä sairastaa masennusta, ukki kuoli pari viikkoa sitten ja äitinikin luona raha on kortilla kun äiti ei ole saanut palkkaakaan 2 kk niin kuin ei isäkään. Tämä on nyt kauhea itsesääli tarina mutta näin hommat ovat, mutta kaverini kun ei voi ymmärtää tätä ja kun hän tulee joka viikko hienoissa uusissa vaatteisa kouluun, niin kukaan ei enää edes huomaa minua. TOSI EPÄREILUA!!! voisiko joku kiltti ihmienn auttaa!!??
Joskus, meillä saattaa olla koulussa päivä milloin hän vain ei tahdo puhua minulle välituntisin kun vaikka selitän jotain juttua niin hän vain lukee kirjaa ja joskus saattaa heittää jotain ilkeää välii tyyliin aha kinosti vitusti.. tai vastaavaa..
Ja tässä taas yksi esimerkki kun luokkalaisemme kertovat tunnilla vitsejä, joskus kaksimielisiä, ja minua naurattaa, hän katsoo minua kuin halpaa makkaraa ja koittaa vaan esittää paljon hienompaa ja kovempaa ihmistä kun hän on..
Ja jos minä heitän jotakin läppää tunnilla kuten esim. kysyin opettajaltani, että näkikö hän unta ruukkukasveista äitiyslomallaan kun olin lukenut jostain että näin on ja opettajakin itse nauroi mutta ystäväni vain huusi ilkeästi luokan tiselta puolelta että ei kannata uskoa kaikkea vitun urpo!
Vastasin vain että ainahan sitä voi testata tietonsa, mutta silti se sattui koska en tykkää siitä kun ihmiset sanovat ilkeästi minulle. Se kuulostaa tosi itserakkaalta mutta en vain mahda sille mitään että vatsaan tulee raskas olo silloin.
Vielä yksi juttu. Olin varannut ajan parturiin torstaiksi mutta kaverini olikin jo tiistaiksi ja hän leikkasi sellaiset otsahiukset ja toiselta puolelta ihan vähän lyhkäsemmät kuin toiselta puolelta. No kun hän tuli kaikki ihailivat hänen hiuksiaan koko päivän ja kun minä tulin taas kouluun perjantaina hiukset värjättynä ja leikattuna emo-tyyliin ja uusi takki ja kengät päällä kukaan ei huomannut mitään! Silloin teki oikeasti itkeä koska kun joku sitten huomasi, he väittivät että olin matkinut kaveriani!! VI tTU!! Olen aina ollut hänen varjossaan koska hänen perhellään sattuu olemaan vähän paremmat oltavat kuin meillä kun meillä on vanhemmat eronneet ja prhe ihan repaleinen ja isä sairastaa masennusta, ukki kuoli pari viikkoa sitten ja äitinikin luona raha on kortilla kun äiti ei ole saanut palkkaakaan 2 kk niin kuin ei isäkään. Tämä on nyt kauhea itsesääli tarina mutta näin hommat ovat, mutta kaverini kun ei voi ymmärtää tätä ja kun hän tulee joka viikko hienoissa uusissa vaatteisa kouluun, niin kukaan ei enää edes huomaa minua. TOSI EPÄREILUA!!! voisiko joku kiltti ihmienn auttaa!!??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elämä on. Valitan muista vaikeuksistasi, perheesi ahdingosta. Heti kun ikä riittää, ryhdy töihin mihin hyvänsä, vaikka mainoslehtien jakajaksi. Sisulla asiat järjestyvät.
Muttamutta.. jos tuntuu siltä että masentaa ja koulunkäyntikin kärsii, käy juttelemassa koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa elämäntilanteestasi yleensä.
Kaverisi kanssa teillä nyt on yhteistä taivalta, vuosi-pari eteenpäin ja jatkatte eri kouluissa jne. Älä kateudesta katkeroidu vaan ole tyytyväinen siihen, että olet terve, ja että mukavana ihmisenä löydät vielä rakkautta ja oman paikkasi elämässä.