Ajattelin, että voisin ruveta täysipäiväiseksi harjoittelijaksi. Minulla on suoritettu tuore ylempi korkeakoulututkinto ja olen elänyt pienellä rahalla.
Ei ole työkokemusta ja kun 30 vuotta tulee muutaman vuoden jälkeen täyteen, niin työllistyminen ei ole realistista. Tämän vuoksi pitää olla realisti. Ei omaa taloa, perhettä tai autoa. Fakta mikä fakta. En varsinaisesti opiskellut rahan vuoksi ja se työ olisi ihan palkitsevaa ilman varsinaista palkkaakin. Eipä ole ollut suhteita, jolla nuo entiset opiskelukaverit nyt takovat rahaa.
Tekisin siis sillä peruspäivärahalla vaikka eläkkeeseen asti työtä. Jos nyt hommaan harjoittelu/valmennuspaikan jostain, niin saanko tehdä tätä sinne 70 vuoden korville jatkuvalla syötöllä?
Olenko ihan hullu? En, olen vain hyväksynyt kohtaloni.
Ei ole työkokemusta ja kun 30 vuotta tulee muutaman vuoden jälkeen täyteen, niin työllistyminen ei ole realistista. Tämän vuoksi pitää olla realisti. Ei omaa taloa, perhettä tai autoa. Fakta mikä fakta. En varsinaisesti opiskellut rahan vuoksi ja se työ olisi ihan palkitsevaa ilman varsinaista palkkaakin. Eipä ole ollut suhteita, jolla nuo entiset opiskelukaverit nyt takovat rahaa.
Tekisin siis sillä peruspäivärahalla vaikka eläkkeeseen asti työtä. Jos nyt hommaan harjoittelu/valmennuspaikan jostain, niin saanko tehdä tätä sinne 70 vuoden korville jatkuvalla syötöllä?
Olenko ihan hullu? En, olen vain hyväksynyt kohtaloni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuskinpa tällä palstalla työtä kenellekkään tarjotaan. Kysy yrityksiltä ja työkkäristä saatko työskennellä seuraavat 40 vuotta, vaikka näihin jo elettyyn 30 vuoteen ei työkokemusta ole kertynyt.
"Olenko ihan hullu? En, olen vain hyväksynyt kohtaloni. "
Lue ketjusta "orjuuden määritelmästä".
Mene mieluummin erilaisiin vapaaehtoistöihin, ja nosta toimeentulotukea. Olisi fiksumpaa ja eettisesti oikeampaa.