Olen reilu parikymppinen mies ja ongelmana on sitoutuminen. Joka päivä näen toinen toistaan kauniimpia naisia ja varmasti ovat mukavia, ja aluksi tuntuisi mukavalta sitoutua mutta heti uudemman kerran ajateltuna asia alkaa ahdistaa. Mitäs jos sitten tapaankin vielä "paremman" naisen. Entä mistä tiedän onko juuri tämä oikea? Niin, itselläni on todella korkeat kriteerit naisia silmällä pitäen. Voinko edes vaatia sellaista, onko minulla varaa vaatia? No oli tai ei, naisen jonka kanssa sitoudun, pitää olla lähes täydellinen. Ihmiset sitoutuu ja eroaa tuon tuosta, mutta minä se vain etsin, etsin ja etsin. Välillä ottaa jopa päähän mutta eipä sitä luonteelleensa mitään voi.
Sitoumisen vaikeus
jfjgkfng
5323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen nainen, ja itselläni on vielä saman ongelman rippeitä. Juurikin tuo, että jos tapaakin paremman. Mutta olen opetellut ajattelemaan, että elämä on tässä ja nyt, ja jos en edes kokeile, niin mistä voin tietää. Ja jos käykin niin, että vastaan tulee parempi ja kokee elämää suurempia tunteita, niin se on sitten sen ajan murhe ja toimii silloin, miten sydän sanoo.
Tapasin vasta oikein mukavan miehen ja yleensä olisin tässä vaiheessa juoksemassa karkuun, mutta ajattelin nyt ylittää itseni ja katsoa mitä tästä tulee, ettei tarvi sitten yksin kiikkutuolissa, nolla-seurustelukokemuksilla, edelleen odotella "sitä oikeaa". Ja olen huomannut, että mitä enemmän olen tätä miestä nähnyt, niin sitä paremmalta hän alkaa näyttää ja huomaan toinen toistaan ihanampia asioita hänestä, vaikka aluksi en pitänyt häntä kovinkaan kummoisena. Siispä hyvä vain, ettei hän aluksi täyttänytkään melkein mitään kriteerejäni, koska nyt hän voi vain yllättää positiivisesti. :D
Eli ala elää hetkessä hyvä ihminen, saatat vaikka huomenna tukehtua siihen kuuluisaan porkkanaan. Siinä paljoo sitten voikaan sitoutua.
Silloin kun joku oikeasti herättää tunteita ei tuollaista mieti. Silloin ajattelee että ketään häntä parempaa ei ole olemassakaan. Kuulostaa siltä että seurustelee seurustelemisen vuoksi jos on noita ajatuksia.
Ongelma onkin (ainakin omalla kohdallani), ettei päästä itseään ikinä siihen tilanteeseen että ajattelisi niin. Sitä lähtee lipettiin, ennen kuin ehtii tuntea mitään tunteita.
Sä olet niin nuori vielä mun puolelta katsottuna, että anna palaa ja nauti sinkkuelämästä. Tapaile ja tutustu, mutta voit heti kertoa ettet välttämättä tahdo vielä sitoutua. Ja vakuutan sulle, että kun löydät sen oikean, niin silloin TIEDÄT. Silloin sun ei tarvitse kysyä sitä muilta saatika itseltäsi :)
Itse muutamia eroja läpikäyneenä tahdon nyt eroni jälkeen nauttia elämästä ja rellestää. Ikää on 30 enkä jaksa ottaa ressiä :)
Ei kyllä mullakaan parikymppisenä mitään sitoutumisviettiä vielä ollut. Sitten kymmenen vuoden päästä vasta eka kertaa rakastuin. Ja sen kyllä huomaa. Irrotelkaa nuorina, silloin se on kaikin puolin helpompaa, partnerin löytäminen. Hauskuus ei - thank god - häviä rakastamisen huumasta ikinä.