missä viha viipyy??

missä viha viipyy, kymmenen vuotta sairaassa suhteessa johon kuului henkistä ja fyysistä väkivaltaa,koko ajan. nyt voimaan astui lähestymiskielto vuodeksi, silti itkua ja pahaa mieltä koko ajan. kaksi kuukautta erossa ja en vieläkään osaa tehdä mitään itseni ja asuntoni hyväksi.teen vain työtehtävät ja nekin aivan kuin unessa. olen yrittänyt käydä ulkonakin mutta kotiin tullessa yksinäisyys vain suurempi.olen tietoinen, että sitä sairaassa suhteessa sairastuu itsekkin, mutta olenko sairastunut niin kovasti, että en osaa tuntea vihaa vain ikävää, ja kaipausta siihen samaan hel.... johon en missään nimessä halua palata,mutta miten eroon ikävästä. onko muilla samanlaisia kokemuksia tunneelämästään, eron jälkeen ja neuvoja miten eteenpäin .
2570
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

"Riittävän kauan mankelissa pyörinyttä pyykkiä ei tarvitse enää silittää".

Elikkä kun "rääkki" on kestänyt riittävän kauan, niin eroaminen ei tee enää niin kipeää. On pikemminkin helpoitus, etkä kykene tuntmaan vihaa kumppaniasi kohtaan.

Nyt sinulla on ainoastaan "vieroitusoireita" parisuhteesta ja tunnet tyhjyyttä ja yksinäisyyttä. Hanki täytteeksi vaikka jokin harrastus, se helpottaa.

Äänestä

Sinut on todella sairastutettu. Aika auttaa "klisee" pätee varmasti, vuoden kuluttua ihmettelet, kuinka kestit niin kauan. Olet ilmeisesti elänyt ja hengittänyt vain toisen kautta, jättänyt ystäväsi ja harrastuksesi. Pikkuhiljaa huomaat, että haluat tehdä sitä ja tätä ja mikä riemu, kun kukaan ei estä. Tee sellaisia asioita, joita olisit halunnut tehdä tai jotain hullua. Kudo sukat jouluksi, osta kiinalainen keittokirja ja tee jokainen ruoka sieltä, tilaa joku lehti, käy ikkunaostoksilla, yritä ottaa entisiin ystäviisi yhteyttä, mitä tahansa. Toivottavasti sitä vihaa ja katkeruutta ei tulekaan, et vain vielä osaa olla yksin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


annmo kirjoitti:

missä viha viipyy, kymmenen vuotta sairaassa suhteessa johon kuului henkistä ja fyysistä väkivaltaa,koko ajan. nyt voimaan astui lähestymiskielto vuodeksi, silti itkua ja pahaa mieltä koko ajan. kaksi kuukautta erossa ja en vieläkään osaa tehdä mitään itseni ja asuntoni hyväksi.teen vain työtehtävät ja nekin aivan kuin unessa. olen yrittänyt käydä ulkonakin mutta kotiin tullessa yksinäisyys vain suurempi.olen tietoinen, että sitä sairaassa suhteessa sairastuu itsekkin, mutta olenko sairastunut niin kovasti, että en osaa tuntea vihaa vain ikävää, ja kaipausta siihen samaan hel.... johon en missään nimessä halua palata,mutta miten eroon ikävästä. onko muilla samanlaisia kokemuksia tunneelämästään, eron jälkeen ja neuvoja miten eteenpäin .

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu