missä viha viipyy, kymmenen vuotta sairaassa suhteessa johon kuului henkistä ja fyysistä väkivaltaa,koko ajan. nyt voimaan astui lähestymiskielto vuodeksi, silti itkua ja pahaa mieltä koko ajan. kaksi kuukautta erossa ja en vieläkään osaa tehdä mitään itseni ja asuntoni hyväksi.teen vain työtehtävät ja nekin aivan kuin unessa. olen yrittänyt käydä ulkonakin mutta kotiin tullessa yksinäisyys vain suurempi.olen tietoinen, että sitä sairaassa suhteessa sairastuu itsekkin, mutta olenko sairastunut niin kovasti, että en osaa tuntea vihaa vain ikävää, ja kaipausta siihen samaan hel.... johon en missään nimessä halua palata,mutta miten eroon ikävästä. onko muilla samanlaisia kokemuksia tunneelämästään, eron jälkeen ja neuvoja miten eteenpäin .
missä viha viipyy??
annmo
2570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Riittävän kauan mankelissa pyörinyttä pyykkiä ei tarvitse enää silittää".
Elikkä kun "rääkki" on kestänyt riittävän kauan, niin eroaminen ei tee enää niin kipeää. On pikemminkin helpoitus, etkä kykene tuntmaan vihaa kumppaniasi kohtaan.
Nyt sinulla on ainoastaan "vieroitusoireita" parisuhteesta ja tunnet tyhjyyttä ja yksinäisyyttä. Hanki täytteeksi vaikka jokin harrastus, se helpottaa.
Sinut on todella sairastutettu. Aika auttaa "klisee" pätee varmasti, vuoden kuluttua ihmettelet, kuinka kestit niin kauan. Olet ilmeisesti elänyt ja hengittänyt vain toisen kautta, jättänyt ystäväsi ja harrastuksesi. Pikkuhiljaa huomaat, että haluat tehdä sitä ja tätä ja mikä riemu, kun kukaan ei estä. Tee sellaisia asioita, joita olisit halunnut tehdä tai jotain hullua. Kudo sukat jouluksi, osta kiinalainen keittokirja ja tee jokainen ruoka sieltä, tilaa joku lehti, käy ikkunaostoksilla, yritä ottaa entisiin ystäviisi yhteyttä, mitä tahansa. Toivottavasti sitä vihaa ja katkeruutta ei tulekaan, et vain vielä osaa olla yksin.