Onko yksiössä asuminen suositeltavaa ihmisen mielenterveyden kannalta?
Miten kukaan voi asua yksiössä?
ihans
153570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minä olen asunut, tällä hetkellä en asu ja se ottaa päähn koska joudun maksamaan neliöistä joita en käytä. Haluaisin ehdottomasti taas yksiön itselleni.
Opiskeluaikana asuin hetken aikaa 23 neliön yksiössä. Olihan se kamalan pienen tuntuinen luukku, mutta ajoi asiansa eli pääsin syömään, pesulle ja lepäämään.
Hyvin paljon vietin silti aikaa kotonani vanhemmilla, enkä siellä opiskelukämpillä.
Ei siellä nyt hulluksi tule, mutta on se vähä semmosta kuin laatikossa olis.
Paljon suositeltavampaa kuin peräkamarinpoikana lapsuudenkodissa, kavereiden nurkissa tai asunnottomana.
Noin muuten asuisin mielummin yksiössä paikassa, missä palvelut on kävelymatkan päässä kuin omakotitalossa, josta lähikauppaan on puolen tunnin automatka.
Mitä niillä huoneilla tekee, joissa ei ole? Yksiöön kun mahtuu kaikki olennainen, sänky, sohva, tietokone, ruokapöytä, kylppäri, keittiönurkkaus, tv..
Eri asia sitten jos perhettä alkaa kasvattamaan, voisi pää hajota kun pitäisi koko ajan olla samassa huoneessa koko "lauman" kanssa.
Tämä yksiö on siitä hassu, kun eteine,n keittiö ja nukkumatila ovat 10 neliön suuruisia. Sinänsä poistin pari metriä keittiön ja nukkumatilan välistä seinää.
Sinänsä minulla ei olisi mitään sitä vastaan, jos saisin 36 neliön ykisön paremmin järjestelyin. Miten sitten saisi 6 lipastoa sinne laitettua olisi suurempi pulma.
Ennen vanhaan asuivat isolla porukalla hellahuoneessa.
Mikä on hellahuone?
Kun asuimme maalla, hella oli keittiössä.
Yksi huone, jossa on jollain seinällä pieni hella ruoanvalmistusta ja lämmitystä varten. Pesutilat ja vessa eivät ole asunnossa.
Asuisin ennemmin isossa yksiössä, kuin pienessä kaksiossa. Miettikää jotain 40 neliön kaksiota jossa on todella pieni olohuone makkari.
Iso yksiö jossa on pieni vessa ja erillinen pieni keittiö on paras. Ei mitään keittonurkauksia. Eikä mitään ylimääräisiä kaappiviritelmiä.
No tällä hetkellä asun kyllä 60 neliöisessä saunallisessa rivarissa, vähän liikaakin tilaa...
Ymmärrän ajatuksen, mutta ehkäpä joku 36 neliön kaksio olisi kuvaamasi kaltainen. Muistin juuri itse asuneeni hyvin 40 neliön kaksiossa, jossa oli todella snadi ikkunallinen keittokomero ja wc/suihku, mutta hyvän kokoinen makuuhuone, johon mahtui parivuoteen lisäksi nojatuoli ja vaatekaapit ja kävelemäänkin mahtui. Olohuoneesta oli käynti partsille, sinne mahtui 180x150 cm kirjahylly, 3-istuttava sohva, ruokapöytä 4:lle. Lattiapintaa jäi vielä isolle matolle. Se oli kerta kaikkiaan mainio asunto.
Tuttu asui 56 neliön kaksiossa, keittokomerolla. Sekin vaikutti pieniltä huoneilta. Itsekkin joskus asuin silloisen naiskumppanin kanssa tuollaisessa 56 neliön kaksiossa. Silloin ei tuntunut syystä tai toisesta pieneltä.
Nuorempana asuin mukavassa yksiössä, vanhassa talossa, keskustan läheisyydessä. Huoneet olivat korkeita. Keittiössä ja huoneessa oli isot ikkunat, valoverho piti teettää, koska tavalliset valmismallit jäivät liian lyhyeksi.
Kylppäri oli pieni, mutta toimiva. Eteinen pitkä ja kapea, kaappi- ja säilytystilaa oli tyydyttävästi.
Kaikki tarvittavat palvelut oli kävelymatkan päässä.
Yksi asuu yksiössä, kaksi kaksiossa jne.. Eikö se sillai pitäis mennä? No joo, nykyään olis tilaa vaikka vuokralaisellekin, mutta nämä vanhat talot nyt on tämmöisiä.. Ei ihan mahdu standardeihin.Olen asunut parinkymmenen neliön ja viidenkymmenen neliön yksiössä (siinä tosin lopussa kaksin). Pienin kämppä oli opiskelija-asunnon solu, jossa oli yhteiset keittiö- ja kylppäritilat. Omaan huoneeseen mahtui juuri ja juuri sänky, kirjoituspöytä ja vaatekaappi, pieni seinähylly. Sitä en olisi jaksanut puolta vuotta kauempaa, mitä siis kesti. Ei muuten, mutta toisella kämppäkaveri-naisella oli sen verran vilkas sosiaalinen elämä, etenkin öisin, että alkoi meikäläisellä vanne kiristää päätä pikkuhiljaa. Lisäksi hänen lemmikkikaninsa juoksenteli vapaana ja jyrsi mun koulukirjat ja teki papanoita kenkiin ym. :/
Heh, nyt muuten tajuankin miks mun mielileffaksi muodostui silloin (ja jäi pysyväksi) Polanskin Inho xD
Nyt sapuskaa ..