Onko kellekkään muulle käynyt niin, että tietyn miehen seurassa alkaa sekoilla sanoissaan, tai ei tule yhtään järkevää lausetta mieleen? Itselleni kävi niin erään miehen seurassa, vaikka yritin olla ihan normaalisti. Aloin kiemurrella penkillä, kun hän katsoi minua. En osaa tulkita sitä ilmettä, jotenkin kiusoitteleva ehkä. Emme olleet treffeillä, vaan ihan vain kahvilla. Kumpikin on parisuhteessa tahollaan.
Kun sanat katosivat
kipsissä
18279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tunnet vetoa ja se saa sut hämilleen.
Miksi te parisuhteessa ollessanne pelaatte sellaista peliä? Eikö se olekaan vain tuttuutta. Miksi seläntakana muilta?
Ei se ole mitään peliä! Joudun työasioiden takia tapaamaan sen ihmisen. Kenellekkään muulle ei siis ole käynyt näin? En ymmärrä enää itseäni. Olen normaalisti puhelias ja sosiaalinen, mutta menen ihan lukkoon, kun se mies katsoo minua. Pari kertaa se on itsekin punastunut, kun sanon jotain. Kumpikaan ei ole ikinä flirttaillut tai mitään.
Tottakai on käynyt.
Ei tosin varattuna.
Siinä ei auta, onko varattu vai ei, kun esim. sanasta kuukausi tulee "erään henkilön" seurassa KUUKAUTISET...On se ihan kauheata, kun ei osaa enää puhua! Kuten sanoin, yhtään järkevää ajatusta ei tule päähän ja suusta pääsee vain sammakoita. Vaikka on miten hyvin suunnitellut, mitä sanoo, niin tosi tilanteessa alkaa heti sökeltää. Ja tälle ei ole mitään syytä.
Vielä pahempi on, jos silloin täytyy juoda kahvia tai syödä. Ruoat tippuvat syliin ja olo on entistä idiootimpi. Joudun joskus matkustamaan hänen kyydillään työasioissa ja silloin hänkin on ajanut samalla reissulla pari kertaa käsittämättömällä tavalla väärästä risteyksestä.
tarkoitukseni olikin sanoa, että sinun tulisi opetella itsehillintää.
Tottakai muillekin tulee tuollaisi tilanteita, oli varattu tai ei.
Mutta varattuna on opeteltava itsensä hillintää ja hallintaa.
Opeteltavissa oleva asia.
Kylla nain on tapahtunut. Keskustelin silloin yliopiston proffan kanssa.
Joo, aikoinaan oli tällaista, alle 30v. Olin varattu tai en, ihastunut siihen kehen seurassa olin, tai en.Myös työtilanteissa, joissa oli iso joukko ihmisiä.
Joskus työtilanteessa,,esiintymisen tms. alussa saattaa jännittää jonkin verran ja just olla sanojen sekaannuksia/unohduksia, mutta aika vähän kuitenkin. Ei varmaan sellaista, mitä muut huomaa,vain itse.
Vanhemmiten, kun on saanut lapsia ja muutenkin perspektiä asioihin, tajuaa, että olen vaan pienen pieni hiekanjyvä,osa kokonaisuutta, eikä ole mitään merkitystä, vaikka mokaisin. Tietynlaiset lehmän hermot ja löysin rantein-ajatus malli on pesiytynyt päähän. Vain elämäähän tää, on, meni senat sakaisin tai ei..
"perspektiä", hahahaahihihi.. huu..h
Jooh,nyt unille :)
Ihastuneena vähän eri asia. Siis ihastuneet sekoilee, eikä siihen auta mitkään perspektiivit.
Se tässä nyt ihmetyttää, että kun muitten kanssa pystyn keskustelemaan ihan normaalisti. Miten itsehillintä auttaa silloin, jos tosi paikan tullen kaikki lauseet, mitä aikoisi sanoa, tuntuvat typeriltä? Ja kasvojen ilmeitä ei pysty täysin hallitsemaan, vaikka kuinka harjoittelisi. Kaikki pitävät minua rauhallisena ihmisenä...
miksi olet kahvilla mahdollisen ihastuksesi kanssa kahden jos olette kumpikin suhteissa??
Minkä takia ihmiset eivät saisi käydä kahvilla keskenään? Kaikki eivät halua olla yksinään tietokoneella niinkuin sinä,lifemocker. Joillain on ELÄMÄ, sinullla ei,sinulle on turha yrittää selittää ihmissuhteista kun sinä et mitään niistä tiedä, jaat vain "viisauksiasi" täällä palstoilla,
Näyttää lifemocker päässeen hoidosta ja on taas vauhdissa. Pelkästään 13.12. oli 39 repliikkiä. Oli pari viikkoa pois sen jälkeen, kun joku oli tehnyt ilmoituksen, että nuorten tyttöjen palstalla pyysi jonkun valokuvaa.
Työhon liittyvien asioiden takia. Kesken työn joutuu joskus juomaan kahvia tai syömään. Kuten sanoin, ei millään treffeillä. Minä en vain kestä sitä katsetta...
Mulle kävi pari päivää sitten niin että törmäsin mieheen jonka läsnäolo aiheutti mussa täydellisen jäätymisen. Mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia puhua tuntemattomienkin kans tosta noin vaan jne mutta tota miestä mä en uskaltanut edes katsoa silmiin!!! Ihme tilanne. Ihmisjoukossa on yhtäkkiä joku jonka kanssa on hirveä lataus vaikkei sitä ihmistä ole vielä edes katsonut. Ja sit sitä katsoo salaa, kun se katsoo kohti niin itse katsoo ohi ja kun se tulee lähelle niin alkaa tuijottaa lattiaa näkemättä mitään.
Siinä tilassa puheen tuottaminen olis ollut ihan mahdoton tehtävä. Toisaalta varmaan myös tarpeetonta.
Ihan käsittämätön kuvio. Ja harmittaa antaumuksella tollanen sekoilu.
Yeap. Siippa on sitä mieltä minusta, että en jää koskaan sanattomaksi. Niitä tilanteita, joissa kissa on totaalisesti vienyt kielen, en hänelle voi kertoa. Heh.
No niin, alkaa löytyä muitakin sekoilijoita! ;) Ensi viikolla joudun taas tekemisiin sen miehen kanssa, saa nähdä, tuleeko suustani yhtään järjellistä lausetta...