En enää tiedä miten tätä jaksan. Asun suht pienellä paikkakunnalla jossa kaikki tuntevat toisensa. Minusta ei ole oikein ikinä pidetty, siltä on tuntunut. Viimeisestä työpaikasta koin että minua kiusattiin ja ihan ryhmänä syrjittiin. Sain onneksi uuden työn ja sama ei onneksi ainakaan vielä siellä ole jatkunut. Viihteellä kun käyn huomaan kun jotkut katsovat ja juoruavat. Tilannetta ei tosiaan auta se että tulee humalassa sekoiltua ja höpötettyä aikalailla kaikenlaista. Tuntuu että minua inhotaan joka paikassa. Eikä minulla ole oikein enää ketään, kun pyydän jotain käymään niin mielummin juhlivat omissa piireissään jossa tietenkin on aina näitä tyyppejä jotka minua inhoavat. Mullehan ei tarvitse aina edes moikata, eipä tietenkään. Tuntuu että koko maine mennyt ja mulle halutaan vain pahaa. Olen siis 31-vuotias nainen.
Ei tästä tekstissäkään ole varmaan paljoa tolkkua mutta oli pakko purkaa johonkin.
Ei tästä tekstissäkään ole varmaan paljoa tolkkua mutta oli pakko purkaa johonkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ois mukava kirjotel lisää kanssasi. Oon 30 v.nainen 02 alueelta.
Tuttua kauraa. Siitä tietää et kukaan ei tykkää kun kukaan ei soita ikinä. Kukaan ei edes puhu mun kanssa ja olen 24/7 yksin.
Olen hiukan vanhempi nainen, mutta tuo tunne on NIIN tuttu. Juuri tässä itsekseni itkua tuhertelin, kun tajusin että ei minulla ole oikeesti yhtään ystävää. Kukaan ei koskaan soita, ei pyydä kylään. Kylään tullaan vain jos on kymmenen sortin tarjottavat ja kunnon bileet jossa on muitakin merkkihenkilöitä.
Viimeksi työporukan pikkujouluissa huomasin olevani se henkilö joka on sopivasti esiliinana työkavereitteni syrjähypyille. Jälkeenpäin tietyn porukan tirkunnan kohteena ja seläntakana naurettavana.
Yksikään ihminen ei halua olla ystäväni ilman taka-ajatuksia, jos joku jotain soittaa tai tulee jutteleen, niin jotain hän on vaille mitä mun pitäis tehdä tai olla kuskina tms.
Kilttinä ihmisenä ostan kaikille lähisukulaisille lahjoja, itse saaden jotain heidän ylijäämäromua tai muuta tarpeetonta.
Tilannetta kuvaa hyvin anopin lahja minulle, hän osti minulle joululahjaa vessanmaton? Itse olen yrittänyt hälle ostaa aina jotain henkilökohtaista kivaa ja en kuollaksenikaan voisi kuvitella ostavani kellekkään vessanmattoa joululahjaksi ja sellaista muutaman euron vielä.
Ei kai tuollaisiin piireihin nyt kannata haikailla, vaan pysytellä pikemmin erossa, niin tulee vähempi petetyksi. Heistä ei vain ole ystäviksi ja kunnon ihmisiksi. Et kai viihtyisi heidän seurassaan, jos he "huolisivat" (oikeasti kärsivät alemmuudentunteesta, luulen) sinut ja juoruaisivat sinulle jostakusta muusta? Varmaan kiva maku suussa tuollaisten sessioiden jälkeen ja itsekuvakin heikkenee. Muuta kivemmalle paikkakunnalle, niin pääset ummehtuneista seuroista. Turha jäädä yrittämään toisten ihmisten muuttamista, siinähän menee ikä ja terveys.
Kannattaa tutustua itseen paremmin esim. terapiassa niin että oppii puolustamaan itseään. Valitettavasti ihmiset haistaa epävarmuuden ja heikot yksilöt pönkittävät itseään epävarmojen kustannuksella. Opettele siis pitämään jämäkästi ja ystävällisesti puolesi (ei ole välttämättä helppoa, terapeutti auttaa) ja vaihda ystäväpiiriä. Kannattaa miettiä myös paikkakunnan vaihtamista. Ikävä kyllä pienellä paikkakunnalla on tosi vaikea vaihtaa tyyliä, jos kerran on määritelty jonkinlaiseksi, niin se pysyy. Jos työ pitää paikkakunnalla, voi aluksi käydä töissä kauempaa?
Kannattaa matkustella paljon, jotta elämänpiiri ja ajatukset tuulettuvat. Matkustelu ei ole sen kalliimpaa kuin ravintolaillatkaan, ei tarvitse matkustaa Thaimaahan vaan vaikka harrastukseen isommalle paikkakunnalle jne. Ei kannata kahliutua yhteen paikkakuntaan tai ainakaan sen ahdasmielisyyteen, sillä maailma on ISO ja sinne mahtuu niin paljon mielenkiintoista.
Kiitos vastauksista! antoi ajattelemisen aihetta.. Paikkakunnan muutos ois kyllä tietty vaihtoehto. Jotenki tullu jämähdettyä tänne. Tuntuuhan se vähän hullulta että ei edes tunneta mutta voidaan silti tuomita. Onneks on muutama lapsuudenystävä vielä joille voi avautua. Niillä on sitten tietenki lapset ja omat menonsa mutta tosiystäviä silti.
Kai sitten mussa joku ottaa niin päähän että pitää juoruta ja syrjäyttää. Oon kyllä menny monet kerrat itteeni ja miettiny mitä oon tehny väärin itse.
Ja vaikka olen puhelias ja avoin tyyppi niin kai tuo heikkous ja pelko siitä mitä muut ihmiset ajattelee loistaa silti läpi.
Mutta tosiaan tuntus varmaan pahemmalta tuollaisten seurassa.. inhotkoot mua sitten ku eipä sille minkään voi.
Ja se piti lisätä että olen todella pahoillani myös noiden puolesta jotka sanoivat kokeneensa samaa. Halaukset sinne.