Elämässäni minulla on ollut usein epäonnea, onnettomuuksia ja kärsimystä. En voi olla vertaamatta itseäni niihin, jotka tuntuvat pääsevän elämässään niin paljon helpommalla. Näitäkin näyttää vaan olevan, vaikka jokaisella toki on jotain sattumuksia takanapäin. Niinpä haluaisin kuulla teidän kokemuksia onnettomuuksista ja epäonnesta tai teidän tarinan epäonnisesta elämästä.
Itselläni oli suhteellisen vakaa, mutta osaltaan yksinäinen lapsuus. Sairastelin kuitenkin paljon ja jouduin sen takia paljon kärsimään. Yläasteella minua alettiin kiusata, joka sitten jatkui koko yläasteen ajan. Ammattikoulussa menin kerran vahingossa ikkunan lävitse ja sain toisella kerralla melkoisen sähköiskun 400 voltista. Armeijassa sairastelin taas paljon. Jos joku tuli kipeäksi niin myös minä tulin. Lopulta olin silloisessa Tilkassa kymmenen vuorokautta letkuissa kiinni. Tämän jälkeen jälkitauti, josta toipuminen vei pitkään.
Opiskeluaikoina jouduin pääni takia kaksi kertaa sairaalaan. Ekalla kerralla en ollut paria päivää pidempään, mutta seuraavalla kerralla olin siellä viisi viikkoa, jonka jälkeen pitkä sairasloma. 2002-2008 oli sellaista kärsimystä ja ahdistuksen pakoonjuoksemisen aikaa etten juuri menneitä halua edes muistella. Diagnoosikin oli ja olin tuosta tietoinen jo varsin nuorena. Pikkuhiljaa ahdistus kuitenkin väistyi. Näiltä ajoilta jäi myös mieleen kallon hienoinen murtuma ja aivotärähdys sekä muutamia murtuneita kylkiluita. Olin myös sairaalassa muutamia kertoja tavallisista sairauksista johtuen.
Sitten autot ovat minulla aina hajonneet käsiin. Ensimmäinen nyt muutenkin oli halpa ja paljon ajettu sen ostaessani, mutta toinen oli hyvässä kunnossa sen ostaessani. Vaan niin paljon siitä harmia oli. Sen auton kanssa ajoin myös kaksi kolaria. Minä tietysti syyllinen, vaikka tosiasiassa myös edellä olleet autot tekivät jotain yllättävää ja keli oli kummallakin kerralla liukas. Lopulta autoon tuli sattuneesta syystä niin iso vika, että se oli pakko pistää osiksi, vaikka sillä olisi vielä jotain arvoa ollut kunnossa ollessaan.
Nykyään ei ole työtä ja koskaan minulla ei ole vakityöpaikkaa ollut, vaikka määräaikaisissa olen pärjännyt kiitettävästi ja koulutusta löytyy aika paljon. Myös naisten kanssa ei ole koskaan ollut mitään "tuuria".
Alan olemaan väsynyt tähän ainaiseen taisteluun elämässä. En kertakaikkiaan tunnu saavan sitä tasapainoon perheestä puhumattakaan. Jos ei ole työtä, on turha suunnitella elämää yhtään mitenkään. Miten te muut jaksatte eteenpäin onnettomuuksista tai epäonnesta huolimatta?
Epäonninen elämä
2
442
Vastaukset
- 2+5
Jaksan eteenpäin hyväksymällä sen, että menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Jos vajoan synkkyyteen ja lopetan yrittämisen, toivoa ei ole, koska kukaan ei tule minua kotonta pelastamaan. Niin kauan kun jaksaa yrittää ja taistella, on toivoa.
Joskus saan voimaa siitä, että ajattelen niitä, joiden asiat ovat vielä huonommin. Tai siis yritän ammentaa voimaa itselleni sillä tavoin, että yritän nähdä oman tilanteeni positiiviset puolet. Itsellenä mielenterveysongelmat suurin riesa. Mietin liikuntarajoitteisia, kovista fyysisistä kivuista kärsiviä, läheisensä menettäneitä, alkoholisteja, narkomaaneja, nuorena kuolleita, rumia, tyhmiä, yksinäisiä, kouluttamattomia jne. Ok, tuo sai minut kuulostamaan aika kauhealta ihmiseltä, mutta yritän saada itseni ymmärtämään, että moni asia on kuitenkin hyvin. Vaikeimpina hetkinä ajattelen, että onneksi täältä kuolee joskus pois. - Bohhkj
Tollaista kai se useimmilla on. Sitä voi tietysti kiinnittää enemmän huomiota onnistuneisiin asiohin, kuin niihin epäonnistumisiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta445269Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä243450Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2992850Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui572672- 1722338
- 252137
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1271889Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3661855Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881771M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti161391