Olen pohtinut kurjaa elämäntilannettamme. Kaikki on kaatumassa, itse haluaisin vielä toimia, mies vaikuttaa täysin flegmaattiselta ja passiiviselta. Sanoin en ole saanut häntä ns. hereille.
Käytännössä tilanne on se, että minun on ero otettava ellei muutosta tule. Kuitenkin, JOS se muutos miehen puolelta tässä kohtaa vielä tulisi, harkitsisin. Se muutos minkä siis haluaisin tulevan on, että mies alkaisi käyttäytyä kuin aikuinen ja ottaisi vastuun perheestään. Aloittamalla vaikka sillä, että tekisi enemmän töitä ja harrastaisi vähemmän, jotta olisi edes pieni mahdollisuus, että talous saadaan vielä joskus kuntoon.
Nyt mietin, että onko erolla kiristäminen väärin? Siis, että tekisin paperit valmiiksi ja katsoisin mitä tapahtuu. Olisin valmis sen perumaan, jos tekee muutoksen nyt. Lähinnä mietin siinä mielessä, että olen aina ollut sitä mieltä, että eron pitää olla valmiiksi mietitty siinä vaiheessa, kun paperit astuvat kuvioihin. Eli asia on silloin jo päätetty ja paperit on vain se muodollinen puoli.
Mutta tässä tapauksessa nyt.. kun tuntuu, ettei mies ota puheitani vakavasti. Ajattelee varmaan, ettei tuo kuitenkaan eroa ota, vaikka tuossa puhuukin... Niin olisiko tämä se sopiva/riittävä keino osoittaa, että olen todellakin vakavissani?
Käytännössä tilanne on se, että minun on ero otettava ellei muutosta tule. Kuitenkin, JOS se muutos miehen puolelta tässä kohtaa vielä tulisi, harkitsisin. Se muutos minkä siis haluaisin tulevan on, että mies alkaisi käyttäytyä kuin aikuinen ja ottaisi vastuun perheestään. Aloittamalla vaikka sillä, että tekisi enemmän töitä ja harrastaisi vähemmän, jotta olisi edes pieni mahdollisuus, että talous saadaan vielä joskus kuntoon.
Nyt mietin, että onko erolla kiristäminen väärin? Siis, että tekisin paperit valmiiksi ja katsoisin mitä tapahtuu. Olisin valmis sen perumaan, jos tekee muutoksen nyt. Lähinnä mietin siinä mielessä, että olen aina ollut sitä mieltä, että eron pitää olla valmiiksi mietitty siinä vaiheessa, kun paperit astuvat kuvioihin. Eli asia on silloin jo päätetty ja paperit on vain se muodollinen puoli.
Mutta tässä tapauksessa nyt.. kun tuntuu, ettei mies ota puheitani vakavasti. Ajattelee varmaan, ettei tuo kuitenkaan eroa ota, vaikka tuossa puhuukin... Niin olisiko tämä se sopiva/riittävä keino osoittaa, että olen todellakin vakavissani?
Vastaukset 21
Vanhimmat
On, erolla kiristäminen on väärin.
Jos ero on mielestäsi lapsillenne paras ratkaisu, ilmoitat vain siitä, etkä sitten ota lupailuja kuuleviin korviisi, koska ne vain ajaisivat perheen syvemmälle katkeruuden suohon.
Kirjoituksesi sävy tuo kyllä mieleen kysymyksen, olisiko ehkä sinussa jotain muutettavaa. Tunnut pitävän selvyytenä, että sinä sanelet perheen tahdin, mikä luonnollisesti passivoi miehen. Oletteko jo käyneet asioita läpi neutraalin ammattilaisen kanssa?
Mutta onko se väärin, jos se lopulta kuitenkin on fakta? Eli ero tulee, jos hän(kin) ei ala muutoksen eteen työskennellä. Mikä siinä tavallaan on väärin, jos asia kuitenkin on niin? Joko tai.
Sinun pitää pitää se "koplaus" sisälläsi. Eroat tai et, mutta et puhu sen mahdollisuudesta.
Olen yleensä avioeroa vastaan, mutta on poikkeuksia. Yksi niistä poikkeuksista on se, jos kumppani uhkaa erolla. Silloin pitää ottaa ero ilman eri neuvotteluja.
Miksi? Erouhka on pahimmanlaatuista manipulaatiota ja muuttaa kertaheitolla suhteen peruuttamattoman epäterveeksi (jos se ei sitä aikaisemmin ollut).
Nainen ei pysty muuttamaan miestä. What you see is what you get.
Eli ei ole oikein olla avoinkaan ja kertoa, että "Haluan eron, jos..."? Niinkö? Ja tämä on kyllä kaukana siitä mitä on joskus ollut. Ei voi siis todellakaan sanoa, että olisinpa ajatellut aiemmin millaisen miehen nain. Tuo on nykyään aivan eri ihminen...
Mitä tuota enää kyselemään. Jos erolla uhkailet ota sitten ero! Älä ikinä......siis IKINÄ uhkaile toista erolla! Se on toiselle osapuolelle pahin tekosi avioliitossa jos uhkailet ja pudottaa toisen kunnioituksen itseäsi kohtaan, ellet ole tosissasi ja ota eroa!
Miten niin?
Missä määrin se on kiristämistä, mikäli sitä väläytetään nykymenon päätepisteenä, jos se on sitä?
Moni jätetty valittaa jälkikäteen "että jos hän vain olisi tiennyt". Kyllä kait se on järkevämpää sanoa että tämä nykyinen tapa elää parisuhteess ei enää vetele.
Tilanne on se, että mies ei viitsi tehdä riittävästi töitä, jotta tulisi riittävästi rahaa. Mä en pysty enempään, hän pystyisi. Mielestäni (ja kyllä, kaikkien ammattilaistenkin mielestä) miehen olisi nyt kaivettava itsestään aikuinen esiin, otettava lusikka kultaiseen käteensä ja hankittava perheelle elantoa. Tai sitten kerrottava mikä on se toinen vaihtoehto. Koska fakta on, että näin ei voi jatkua.
Jos joku kertoo miten mä voisin nyt asian eteen muuttua, niin mielelläni otan ehdotukset kyllä vastaan. Itse teen jo n. 50-tuntista työviikkoa, enempään en pysty. Miehellä nykyisin n. 20-25 -tuntisia viikkoja. Ei sillä eletä. Lisäksi kallis harrastus... millä rahalla??
Uskotko eron parantavan rahatilannetta?
Uskon, että rahatilanteeni paranee todellakin, koska silloin saan sen haltuun. Haluan pystyä maksamaan laskuni ja tulla toimeen enkä elää näin velkakierteessä, ei ole mun tapaista.
Kyllä se vaatii myös sinun asenteesi muutosta, ei pelkästään miehen.
Kirjoitat sillä tavalla että miehes olis ainoa syyllinen, olisko myös sinun mahdollista katsoa sinne peiliin????
Oma kantani kiristämiseen.
Ensimmäisestä esityksestä leikataan matot halki!
Kyse on niin vakavasta asiasta ettei sillä pelata.
Mitäs pelaamista se on, jos tilanne on sellainen että ero on jo käytännössä ihan ovella?
Pelaamista se on jos asia vedetään aina pikkuriidoissakin esiin. Sensijaan kyllä minusta on selvää, että jokaisella on olemassa jotkut rajat, joiden jälkeen aletaan oiekasti eroamaan. Jos toiselle ei ole ilmeistä että näitä rajoja lähestytään, siitä on ihan asiallista huomauttaa.
Jos vastapuoli sitten päättää että se oli syy eroamiseen, niin sitten se on.
Mielestäni sinä voit todeta miehellesi, että olet sitten saanut tarpeeksi ja olet menossa viemään avioeropaperia käräjäoikeuteen. Viet sen sitten myös.
Miehesi on varmasti tietoinen ongelmistanne.
Tietenkin tätä ennen voit vielä kerran keskustella hänen kanssaan, että kuinka hän on ajatellut hoitaa tai yrittä korjata teidän ongelmanne.
Kerrot, että haluat häneltä vastauksia ja että nyt on viimeinen mahdollisuus alkaa tekemään jotain.
Jos niitä ei tule kerrot, että sinulla on mielestäsi siihen ratkaisu ja se on tuo avioero.
Kannattaa kyllä ottaa asia esille ja keskustella vakavasti, mutta älä ota niitä papereita esiin. Ne voivat vain provosoida ja silloin se vaikuttaa ihan puhtaalta uhkailulta.
Kyllä varmasti pystyt saamaan miehenkin ymmärtämään tilanteen vakavuuden ilman että heiluttele avioeropapereita nenän edessä. Ja jos se taas ei sitä ymmärrä, niin silloin ei ole kyllä mitään eväitä jatkaa eteenpäin.
Sana kiristäminen on mielestäni väärin valittu. Ratkaisusi ei mitenkään poikkea monista muistakaan pareista. Ollaan umpikujassa ja uusi suunta pitäisi keksiä. Kuten tiedät avioerossa on harkinta-aika vuosi ja sinä aikana ehtii vielä jotakin teidän kesken tapahtua, Joten puhu asiasta ja mieti enemmänkin sitä, minne muutat. Fyysinen ero voi puhutella miestäsi enemmän kuin puheesi.
Riippuu kuinka tosissasi olet eron kanssa. Ja onko paperit jo valmiiksi laadittu vai ei. Mun mielestä menee kiristämisen puolelle ehkä, jos paperitkin laadit. Mutta onko se varsinaista kiristämistä, että jos et nyt ...kele muutu niin otan eron! Vai vaan tilanteen vakavuuden kertomista, että jos ei hommat muutu niin et näe muuta ratkaisua kuin ero. Ja annat toiselle mahdollisuuden pelastaa liitto ja muuttua. Parempi se kertoa toiselle, että harkitsee eroa, kun hautoo ongelmia mielessään ja yks kaunis päivä vaan häippästä. Ja toinen on luullut, että kaikki on hyvin ja on ihan puullä päähän lyöty. Eräs tuttuni mies häipyi sillä välin, kun puoliso oli käymässä vanhemmillaan. Oli pakannut tavaransa ja asunnonkin oli salaa jo hommannut. Ei ikinä kertonut mikä oli syy miksi lähti.
Teidän pitäisi yhdessä miettiä millä saisitte liiton toimimaan. Eikä vaan sanoa ukolle, että sun pitää muuttua! Keskustelkaa vakavasti, jos vaan toisesta on siihen. Ja uusein vikaa on molemmissa, ei vain toisessa.
Sellaista jatkuvasta erolla uhkailusta en pidä ollenkaan, se on todella väärin! Ja just sellainen, että toinen ei tosissaan ole eroa ottamassa, mutta saa kiristettyä toisen tekemään jotain tms.
Itse ehkä vähän mahdollistat miehen lusmuilun ja kalliin harrastuksen, jos teet niskalimassa töitä ja maksat suurimman osan yhteisistä maksuista. Vaadi, että mies maksaa tietyn osuuden yhteisistä menoista ja loput saa käyttää miten tykkää. Se on helpommin sanottu kuin tehty, jos laskut alkaa oleen rästissä niin siitä kärsii itsekin...
Onko teillä yhteinen tili mistä laskut menee? Vai miten hoidatte laskut ym.?
On väärin kiristää erolla. Ero tulee sitten ajankohtaiseksi jos toinen ei suostu kuuntelemaan ilman kiristystä.
En itse jatkaisi sellaisessa ihmissuhteessa jossa täytyisi kiristää tullakseen huomioiduksi. Mihin minä sellaista tarvitsisin? En mihinkään. Parempi olla sitten yksin, on ainakin toivoa, että joskus kohtaa ihmisen, joka osaa arvostaa ja kunnioittaa ilman ihmeellisiä parisuhdepelejä.
Eli kiristys on alentavaa sille, joka joutuu siihen turvautumaan. Jokainen ansaitsee kyllä parempaa kohtelua elämänkumppanilta.
Jatkuvasta (turhasta) uhkailusta ei nyt todellakaan ollut kyse. Vaan kyse on siitä, että ero on fakta, jos mikään ei nyt muutu. Ja toki itsenikin pitää katsoa peiliin ja pitää varmasti muuttuakin. Mutta fakta on nyt myös se, että käytännössä kaikki tämänhetkiset suuret ongelmat, talous etupäässä, johtuvat miehestä. Hän on laiminlyönyt vastuunsa tästä ja pahasti jo pitkään. Että siinä myös arvostus minua ja perhettä kohtaan.
Mutta se siitä. Enempää näitä moralisointeja ei kannata jatkaa, olen tänään päättänyt, että ero tulee ja piste on siinä. Olen itse vain ollut niitä, jotka ajattelevat, että kaikista vaikeuksista voi selvitä, kun tahtoa on ja ns. ei se vaihtamalla parane.
"olen tänään päättänyt, että ero tulee ja piste on siinä. Olen itse vain ollut niitä, jotka ajattelevat, että kaikista vaikeuksista voi selvitä, kun tahtoa on ja ns. ei se vaihtamalla parane."
Selvä peli. Mutta parempi olisi, jos et sotkisi uusia heiloja lasten elämään. Odota ensin, että he muuttavat kotoa.
Ensinnäkin... miten tuo kommentti liittyi asiaan? Jos viittaat tuohon viimeiseen lauseeseeni, niin sehän on vain sanonta. Lähinnä, että ei usko eron olevan ratkaisu tms.
Ja toiseksi... tässä kohtaa viimeisenä on mielessä uuden samanlaisen "yhden lisälapsen" otto kuvioihin. Mutta toisaalta, voihan se olla, että jossain vaiheessa sitä kumppania taas kaipaakin. Pitäisikö siis mielestäsi olla esim. 20v yksin pelkästään sen vuoksi, että odotan lasten muuttoa? Nuorin on vasta 4v, joten 20v ei ole edes mitenkään epärealistinen aika.
http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Esitteet/Avioliittolaki/Puolisoidenoikeudetjavelvollisuudetavioliitossa
"Puolisoiden elatusvelvollisuus avioliiton aikana
Avioliiton aikana kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Tarvittaessa voidaan myös avioliiton aikana vahvistaa, että toisen puolisoista on maksettava toiselle elatusapua. Elatusavun määrä ja sen maksutapa voidaan vahvistaa joko sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä."
Mutta kuinka moni sitten on oikeusteitse elatusapua hakenut ja mitä se tekee suhteelle...
Eikö tosiaan tuohon talouspuoleen ole mitään muuta ratkaisua kuin ero? Et kerro tarkemmin, että miten hoidatte laskut ym. menot. Tuo vaikuttaa vähän siltä, että miehesi on kuin lapsi jonka liian kalliin harrastuksen tukemisen vanhemmat haluaa lopettaa ja lapsi ei oikein sitä ymmärrä. Tuolla jossain muualla keskusteluissa kyseltiin, että voiko lapsen heittää ulos kodista, kun ei ole varaa maksaa harrastusta...