Henkilöt:
*Minä: perheellinen mies, avioliitossa 35v – elämän rakenteet ja perusasiat kunnossa. *Hän: etä-ja on/off –suhteessa elävä nainen, lapseton, hieman minua nuorempi
Olemme työkavereita, samoja työtehtäviä jonkun verran. Meillä on jonkin asteista jännitettä toistemme välillä, joka näkyy välillä sellaisissa tilanteissa, jossa voimme olla ”vapaalla” ilman työyhteisöä. Hän tietää elämästäni paljon sellaista, jota kukaan ei tiedä ja ehkä saattaa olla samoin toisinpäin, pidämmehän frendipohjaisia keskusteluja silloin tällöin työpaikan ulkopuolella. Nämä keskustelut liittyvät jotenkin työpaineiden nollaamiseen, jolloin saa kollegiaalista olkapäätä mutta myös oman elämän, lähinnä oman parisuhteen liittyviin haasteisiin.
Meistä on tullut hyvät ystävät ja tunnen hyvin hänen miesystävänsä ja hän tuntee minun vaimoni sekä perheeni. Onhan hän yhdessä miehensä kanssa pari kertaa vieraillutkin meillä kotona. Vaimoni tietää hänet ja yhteisistä liikuntahetkistä ja hyvin pitkälti minkälaisia ystäviä olemme. Puhun hänestä kotona avoimesti kuin mistä tahansa ystävistäni, joita on harvoja. Olen iloinen siitä ystävyydestä, että hän puhuu asioistansa ja elämän suunnitelmistaan minulle, myös murheistaan ja suruistaan. Viestittelemme joka päivä arkielämän asioista, töistä jne. Viestit eivät koskaan ole oleet vihjailevia, eroottisia tai seksuaalissävytteisiä.
Vaimoni hyväksyy ystävyyteni häneen, mutta toisaalta toki ”tarkkailee” tilannetta.
Työkaverini ei (enkä minä) oikeastaan ole koskaan tehnyt mitään ”rajat ylittävää” ehdotusta, mutta koskaan hän ei kieltäydy yhteisistä hetkistä, oli ne sitten työhön, harrastuksiin tai keskusteluihin liittyen. Tietty raja toki ylittyy työhön liittyvissä rentoutumisissa, joissa jossain määrin on alkoholilla osuutta ainakin rentouttamaan tunnelmaa. On sitä joskus samassa sängyssä nukuttu reissussa, ilman että mitään on tapahtunut, emme ole koskaan suudelleet, mutta ilmiselvästi erilaisissa yhteyksissä haluamme toistemme seuraa ja läheisyyttä. Ehkä molemmat jollain tavalla saa tästä ystävyydestä pientä palaa, joka ei ole mahdollista omissa parisuhteissa.
Meillä on työ-ystäväni kanssa todella arvokkaita keskusteluja, jotka ovat auttaneet omaa parisuhdettani, mutta sitten taas toisaalta melko intiimejä tanssilattian hetkiä. Itse asiassa oman elämäni upeimpia momentumeja on ollut tanssia hänen kanssaan seksikkäästi lähellä, kosketellen ja intohimolla, jossa molemmat lähes kiusaavat tietäen tilanteen, antaen kerrankin mahdollisuuden tanssin varjolla tuntea toisten kehon ja läheisyyden. Viimeisin tanssi tihkui seksiä. Kumpikin sen jälkeen on ollut kuin mitään ei tapahtunut – ihan kuin molemmat tietäisi pelisäännöt ja tämä oli tälläistä pientä kivaa elämään lisää jota molempi tarvitsee.
Tunteille ei voi mitään, ja minun täytyy myöntää, että tässä ystävyydessä on omalta osaltani myös tunteita mukana. Tiedän, että jollakin osin tykkäämistä on vastakkaisella puolella, mutta älykkäänä ja tunteensa hallitsevana naisena hän varmasti tiedostaa tilanteen, jossain määrin nauttii tilanteesta mutta pitää huolen siitä, että ajattelee asiaa minun kannaltani ja minun parastani. Toisaalta omalta kannaltaan, koska ei halua satuttaa itseään sotkemalla asioita. Sama asia on minullakin, oikeasti haluan ja tunnen iloisuutta siitä, jos/kun hän etenee omassa elämässään ja parisuhteen kiemuroissa. Siinä mielessä ehkä tunnen tälläistä ystävän rakkautta, ja oikeasti haluan hänen omassa elämässään asioiden olevan hyvin.
Nyt sitten olen tavallaan tienhaarassa miten toimia. Sillä toisaalta itselläni on tunteita häntä kohtaan ja haluan pitää hänet lähelläni ilman, että kielletty raja ylittyy. Kuitenkin ajattelen häntä usein. Haluaisin, että hän tietää, että tykkään hänestä ja minulla on tunteita häntä kohtaan. Tämä jotenkin helpoittaisi mieltäni, tai ainakin luulen niin ja auttaisi keskittymään paremmin omaan elämäni rakentamiseen. Tämä tietysti jossain määrin vaikuttaa ystävyyteemme, enkä tiedä miten – saattaa olla että hän etääntyy. Toisaalta pelkään, että hänen tunteet eivät ole niin vahvoja kuin minulla, jolloin hän pettyy ystävyydestämme.
Toinen asia on, että hänen miesystävänsä tunnusti minulle, että heidän seurustelunsa aikana miesystävällä on ollut useita naisia ja rakkauksia. Olen varovasti testannut ajatusta työ-ystävälleni, mutta hän uskoo sinisilmäisesti, että hänen miesystävällään ei ole ollut ketään muuta kuin yksi heidän on/off suhteen off vaiheessa. Työystävälläni ei ole ollut ketään yhtä pientä muutaman vuoden takaista hairahdusta lukuun ottamatta (jolloin heidän suhteensa oli tauolla). Työ-ystävääni imartelee kovasti se, että hän tietää kuinka maassa ja depressiivinen hänen miesystävänsä oli kun heidän suhde oli tauolla vähän aikaa sitten. Tämä epätoivo pitää heidän suhteen kasassa, sillä se on ainoa asia joka työystävälleni kertoo kuinka tärkeä hän on miesystävälleen, kuitenkin miesystävä pitää ystävääni elämässään sijalla 3. tai 4, ei ykkösenä.
Miten luulette että työkaverini tulee reagoimaan?
*Minä: perheellinen mies, avioliitossa 35v – elämän rakenteet ja perusasiat kunnossa. *Hän: etä-ja on/off –suhteessa elävä nainen, lapseton, hieman minua nuorempi
Olemme työkavereita, samoja työtehtäviä jonkun verran. Meillä on jonkin asteista jännitettä toistemme välillä, joka näkyy välillä sellaisissa tilanteissa, jossa voimme olla ”vapaalla” ilman työyhteisöä. Hän tietää elämästäni paljon sellaista, jota kukaan ei tiedä ja ehkä saattaa olla samoin toisinpäin, pidämmehän frendipohjaisia keskusteluja silloin tällöin työpaikan ulkopuolella. Nämä keskustelut liittyvät jotenkin työpaineiden nollaamiseen, jolloin saa kollegiaalista olkapäätä mutta myös oman elämän, lähinnä oman parisuhteen liittyviin haasteisiin.
Meistä on tullut hyvät ystävät ja tunnen hyvin hänen miesystävänsä ja hän tuntee minun vaimoni sekä perheeni. Onhan hän yhdessä miehensä kanssa pari kertaa vieraillutkin meillä kotona. Vaimoni tietää hänet ja yhteisistä liikuntahetkistä ja hyvin pitkälti minkälaisia ystäviä olemme. Puhun hänestä kotona avoimesti kuin mistä tahansa ystävistäni, joita on harvoja. Olen iloinen siitä ystävyydestä, että hän puhuu asioistansa ja elämän suunnitelmistaan minulle, myös murheistaan ja suruistaan. Viestittelemme joka päivä arkielämän asioista, töistä jne. Viestit eivät koskaan ole oleet vihjailevia, eroottisia tai seksuaalissävytteisiä.
Vaimoni hyväksyy ystävyyteni häneen, mutta toisaalta toki ”tarkkailee” tilannetta.
Työkaverini ei (enkä minä) oikeastaan ole koskaan tehnyt mitään ”rajat ylittävää” ehdotusta, mutta koskaan hän ei kieltäydy yhteisistä hetkistä, oli ne sitten työhön, harrastuksiin tai keskusteluihin liittyen. Tietty raja toki ylittyy työhön liittyvissä rentoutumisissa, joissa jossain määrin on alkoholilla osuutta ainakin rentouttamaan tunnelmaa. On sitä joskus samassa sängyssä nukuttu reissussa, ilman että mitään on tapahtunut, emme ole koskaan suudelleet, mutta ilmiselvästi erilaisissa yhteyksissä haluamme toistemme seuraa ja läheisyyttä. Ehkä molemmat jollain tavalla saa tästä ystävyydestä pientä palaa, joka ei ole mahdollista omissa parisuhteissa.
Meillä on työ-ystäväni kanssa todella arvokkaita keskusteluja, jotka ovat auttaneet omaa parisuhdettani, mutta sitten taas toisaalta melko intiimejä tanssilattian hetkiä. Itse asiassa oman elämäni upeimpia momentumeja on ollut tanssia hänen kanssaan seksikkäästi lähellä, kosketellen ja intohimolla, jossa molemmat lähes kiusaavat tietäen tilanteen, antaen kerrankin mahdollisuuden tanssin varjolla tuntea toisten kehon ja läheisyyden. Viimeisin tanssi tihkui seksiä. Kumpikin sen jälkeen on ollut kuin mitään ei tapahtunut – ihan kuin molemmat tietäisi pelisäännöt ja tämä oli tälläistä pientä kivaa elämään lisää jota molempi tarvitsee.
Tunteille ei voi mitään, ja minun täytyy myöntää, että tässä ystävyydessä on omalta osaltani myös tunteita mukana. Tiedän, että jollakin osin tykkäämistä on vastakkaisella puolella, mutta älykkäänä ja tunteensa hallitsevana naisena hän varmasti tiedostaa tilanteen, jossain määrin nauttii tilanteesta mutta pitää huolen siitä, että ajattelee asiaa minun kannaltani ja minun parastani. Toisaalta omalta kannaltaan, koska ei halua satuttaa itseään sotkemalla asioita. Sama asia on minullakin, oikeasti haluan ja tunnen iloisuutta siitä, jos/kun hän etenee omassa elämässään ja parisuhteen kiemuroissa. Siinä mielessä ehkä tunnen tälläistä ystävän rakkautta, ja oikeasti haluan hänen omassa elämässään asioiden olevan hyvin.
Nyt sitten olen tavallaan tienhaarassa miten toimia. Sillä toisaalta itselläni on tunteita häntä kohtaan ja haluan pitää hänet lähelläni ilman, että kielletty raja ylittyy. Kuitenkin ajattelen häntä usein. Haluaisin, että hän tietää, että tykkään hänestä ja minulla on tunteita häntä kohtaan. Tämä jotenkin helpoittaisi mieltäni, tai ainakin luulen niin ja auttaisi keskittymään paremmin omaan elämäni rakentamiseen. Tämä tietysti jossain määrin vaikuttaa ystävyyteemme, enkä tiedä miten – saattaa olla että hän etääntyy. Toisaalta pelkään, että hänen tunteet eivät ole niin vahvoja kuin minulla, jolloin hän pettyy ystävyydestämme.
Toinen asia on, että hänen miesystävänsä tunnusti minulle, että heidän seurustelunsa aikana miesystävällä on ollut useita naisia ja rakkauksia. Olen varovasti testannut ajatusta työ-ystävälleni, mutta hän uskoo sinisilmäisesti, että hänen miesystävällään ei ole ollut ketään muuta kuin yksi heidän on/off suhteen off vaiheessa. Työystävälläni ei ole ollut ketään yhtä pientä muutaman vuoden takaista hairahdusta lukuun ottamatta (jolloin heidän suhteensa oli tauolla). Työ-ystävääni imartelee kovasti se, että hän tietää kuinka maassa ja depressiivinen hänen miesystävänsä oli kun heidän suhde oli tauolla vähän aikaa sitten. Tämä epätoivo pitää heidän suhteen kasassa, sillä se on ainoa asia joka työystävälleni kertoo kuinka tärkeä hän on miesystävälleen, kuitenkin miesystävä pitää ystävääni elämässään sijalla 3. tai 4, ei ykkösenä.
Miten luulette että työkaverini tulee reagoimaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sitähän ei tiedä, ennenkuin kerrot hänelle tunteistasi.
Saattaa olla, että työystäväsi ehdottaa sinulle tämän jälkeen pieniä salaisia lemmiskelyhetkiä. Ehkäpä lojaalina ystävääsi kohtaan suostut niihin.
Voit menettää aidon ystävyyden,mikä kannattaa tiedostaa. Viisasta olisi olla tekemättä mitään. Mitä itse haluat? Raastavaan kakkossuhteeseen? Vai eroatko nykyisestä puolisosta?
No joo, näin vähän itsekin olen ajatellut ja toiminutkin, että en ole tehnyt mitään. Itselle aidosti paras tilanne olisi, että työystävän oma parisuhde rakentuisi eteenpäin. Ja näin toki ystäväni voisi paremmin. Sitä haluan. Ja ettei tarvitisisi tuntea ajoittaisien yhteisten tekemisten jälkeistä tunnekuohua ja intohimoa. Hieman tuntuu tässä tapahtuksessa lopputulemana, että kokonaisuuden kannalta joutuu todennäköisesti uhraamaan yhden ystävyyden veks. Siinä sitten onkin tekemistä kun ollaan samalla työpaikalla. Tai sitten ottaa kuvion haastavana pelimiesprojektina, onnistuen lopulta ja itse vaihtaa työpaikkaa. Hitto, jotenkin tuo ystävyys tuntuu painavan enemmän vaakakupissa...
Pane sitä
Oudolta minusta kuulostaa, jos vaimosi hyväksyy ystävyyden. Tietääkö hän, että olette nukkuneetkin vierekkäin? Vaikka vain onkin nukkumista, niin erittäin erikoista käytöstä, josta vaimollasi oli syytä pahoittaa mielensä.
Pidät vaimoasi ja perhettäsi itsestäänselvinä. Et kunnioita heitä tarpeeksi. Olet elänyt tuossa tilanteessa niin kauan että olet sokeutunut. En halua moittia sinua, koska tuo on valitettavan inhimillistä eikä tarkoituksesi varmaankaan ole loukata ketään. Eihän?
Mieti ihan vakavissasi, jos vaimosi olisikin se joka elää tuota sinun tilannetta. Sinä kiltisti uskollisena kotona tietämättömänä. Eihän se haittaa niin kauan kun et tiedä, mutta entä kun asia tulee ilmi että vaimollasi on kolmen jollei jo neljän vuoden ajan ollut sydämessään toinen mies. Nyt ajattelet, että olisit ymmärtäväinen. Tositilannetta ei voi kuvitella.
Olet jo alkanut miettiä (vaikket suoraan sano) että työkaverisi on/off mies loukkaa työkaveriasi, koska on pettänyt ja toinen ei siitä tiedä eikä halua uskoakaan. Et ole sen parempi kuin hänen miehensä.
Ota aikalisä itsellesi miettiäksesi kumman naisen kanssa haluat "loppuelämäsi" jakaa. Tuolla menolla loukkaat vähintään vaimoasi. Siitä huolimatta ettei hän ehkä tiedä. Jompaan kumpaan suosittelen eron tekemään. Ei ehkä niin että paljastat kaikille kaiken. Jos päädyt eroamaan vaimostasi tee se kuitenkin hänen kanssaan, äläkä sekoita eroon muita osapuolia.
En haluaisi kaltaistasi miestä itselleni. Vaikka tunteet ihmisiä riepotteleekin, niin kolme vuotta on melkosen pitkä aika olla välinpitämätön puolison tunteita kohtaan.