Olemme olleet yhdessä viisi vuotta mieheni kanssa, mutta nyt ollaan tultu pisteeseen että en enää halua tätä yhdessä eloa. Tavaroiden ja muiden suhteen ei ongelmaa kun molemmille selvää mikä on kenenkäkin, eikä ole mitään yhteisomistuksessa. Ongelmana on: Miten erota fiksusti, mahdollisimman vähän loukata toista?
Olen yrittänyt olla viimeisen puoli vuotta "huono" puoliso, jotta mieheni haluaisi eron, eikä tällöin minun tarvitsisi loukata hänen tunteitaan kun hän päättäisi sen itse. Tämä ei todellakaan ole toiminut! Nyt se vaan on pakko loukata ja tehdä se itse, mutta miten? Mies on oikeasti todella ihana ja varmasti jollekin unelmapuoliso, mutta minä vaan viihdyn paremmin yksin (en haaveile muistakaan puolisoista, vaan tällä hetkellä siitä että haluaisin nukkua yksin, tulla kotiin ilman että kukaan odottaa siellä yms.)
Ja pahinta on että vedän maton mieheni alta ja pahasti. Hänellä ei ole mitään omaa, eikä tuloja kun on vielä opiskelija (itse olen elättänyt meitä kun olen ollut jo pari vuotta töissä). Kun ilmotan erosta niin hänellä ei ole rahaa asuntoon, eikä mitään muutakaan. Kaupan päälle vielä menee varmasti henkisesti rikki kun rakastaa minua ja ajattelee että olen hänen elämänsä rakkaus. En voi tehdä tätä toiselle, mutta en haluaisi olla suhteessa josta en itse nauti. Huoleni toisen jaksamisesta ja tulevaisuudesta on siinä pisteessä, että olen miettinyt suhteen jatkamista ja sitä että pidän häntä vierelläni niin kauan kunnes itse ehkä joskus lähtee.
Mitä teen ja miten?
Olen yrittänyt olla viimeisen puoli vuotta "huono" puoliso, jotta mieheni haluaisi eron, eikä tällöin minun tarvitsisi loukata hänen tunteitaan kun hän päättäisi sen itse. Tämä ei todellakaan ole toiminut! Nyt se vaan on pakko loukata ja tehdä se itse, mutta miten? Mies on oikeasti todella ihana ja varmasti jollekin unelmapuoliso, mutta minä vaan viihdyn paremmin yksin (en haaveile muistakaan puolisoista, vaan tällä hetkellä siitä että haluaisin nukkua yksin, tulla kotiin ilman että kukaan odottaa siellä yms.)
Ja pahinta on että vedän maton mieheni alta ja pahasti. Hänellä ei ole mitään omaa, eikä tuloja kun on vielä opiskelija (itse olen elättänyt meitä kun olen ollut jo pari vuotta töissä). Kun ilmotan erosta niin hänellä ei ole rahaa asuntoon, eikä mitään muutakaan. Kaupan päälle vielä menee varmasti henkisesti rikki kun rakastaa minua ja ajattelee että olen hänen elämänsä rakkaus. En voi tehdä tätä toiselle, mutta en haluaisi olla suhteessa josta en itse nauti. Huoleni toisen jaksamisesta ja tulevaisuudesta on siinä pisteessä, että olen miettinyt suhteen jatkamista ja sitä että pidän häntä vierelläni niin kauan kunnes itse ehkä joskus lähtee.
Mitä teen ja miten?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eroa ja elele yksin tai jos jatkat suhdetta mene vihille, jolloin miehekkeestäsi tulee puolisosi ja sinusta hänen vaimonsa. Avioliitto on miehen ja naisen yhteiselon oikea muoto.
Ei sen "fiksummin" voi erota, kuin että kertoo toiselle asiallisesti, että haluaa erota. Siitä seuraa tunnemyrsky, mutta ei sitä liikaa kannata ennakolta pelätä. Vaikka miehesi joutuu kokemaan kauhean pettymyksen ja sydämensä särkyy, niin kyllä hän sen kestää, samoin kuin muutkin jätetyt. Jos sinulla ei nyt ole ketään toista ja haluat muuttaa itseksesi asumaan, niin se jos mikä kuulostaa "fiksulta". Oma maailmani romahti, kun mies jätti yllättäen, ja vasta kuukautta myöhemmin suostui myöntämään, että uusi nainen on jo kainalossa. Aiemmin kielsi jyrkästi. Se ei ollut mielestäni "fiksua".
Kaikista hulluin vaihtoehto on se, että alkaa tietoisesti ilkeäksi ja ikäväksi ja odottaa, että se toinen osapuoli älyäisi erota.
Miksi ihmeessä pitää mennä rypemään kaikenlaisiin sellaisiin suhteisiin, jotka eivät ole ihmiselle tarkoitettuja?
Jos ihminen haluaa elää seksisuhteessa toisen kanssa, niin kuuluvat vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon eikä mihinkään muuhun.
Kumppanisi ei myöskään ole sinun miehesi, etkä sinä ole hänen puolisonsa, koska teitä ei ole vihitty avioliittoon.
Täytyy opetella edes perusasiat miehen ja naisen välisistä suhteista ennen kuin aloittaa edes seurustella kenenkään kanssa.
Sama ongelma, mies on unelma jollekki toiselle mutta ei minulle... Rakastan kyllä mutta silti viihdyn yksin... Tuntuu ett pilaa toisen elämän jos jättää...
Olen vastaavassa tilanteessa. Erotaan, koska avokki haluaa "olla vähän aikaa omillaan". Itse olen opiskelija, hän on joutunut vastaamaan pitkälti yhteisistä menoistamme. Eropäätöksen synnyttyä, luulin ensin, että kuolen, sitten seurasi viha, katkeruus, ahdistus ja paniikki, mutta pikkuhiljaa olo on muuttunut seesteisemmäksi ja tuntuu nyt itsestäkin oikealta ratkaisulta. Tiedän, että ikävät tunteet palaavat siinä vaiheessa, kun pääsemme muuttamaan omillemme.
Uskon että miehesi selviää. Kerro hänelle suoraan miten asiat ovat ja mahdollisimman totuudenmukaisesti. Jos hän ehdottaa, että yrittäisitte korjata suhdettanne, harkitse tarkkaan, mitä haluat, sillä asian siirtyminen vain pitkittää teidän molempien tuskaa ja antaa sitäpaitsi miehellesi turhia toiveita.
Jos olet jo asiasta miehellesi puhunut, hyvä niin, jos et, odota joulun yli.
Miehes saa varmasti kelasta asumistukee ja soskusta toimmeentulo tues jos yksin asuu. Ei siinä muuta kuin otat vaan eron.
Opiskelijan pääsääntöiset etuudet ovat kelan myöntämät opintoetuudet. Sosku ei myönnä opiskeluun taloudellista tukea kuin erityistapauksissa tai jos hakijalla ei ole mahdollisuutta ottaa opintolainaa... Toimeentulotuella ei ole tarkoitus opiskella.
Arposin tuota samaa kolme vuotta...Joka ainut hetki..Itkin itkut
öisin wc:ssä tai rakkaani vieressä,
entisen rakkaani.. Oli aika päästää irti..5,5 vuotta kolme lasta.
Kysyin sikoni mieheltä mitä teen? (en tunne häntä oikein lasisinkaan).
Kuten sinä kysyt nyt täällä..Vastaus oli..Parempi yksi onneton kuin kaksi.
Sen jälkeen kävelin himaan istuin alas ja iskin vasten naamaa tämän
ilman sen kummempaa perustelua tai selitystä..Tai jahkaamista,
eikä niitä voinut antaakkaan, kun ei niitä ollut ...Tai oli mutta
sellaista mihn toinen ei voinut vaikuttaa.
Vastapuoli lähti puolestaan itkemään jonka aikan korjasin rojuni
pois asunnosta kolme päivää ajoin yötä päivää tavaraa
toisellepuolelle suomea.Kun ex tuli takasin oli hän rauhoittunut,
laitettiin työkalut ja hackmannit jakoon ja jatkoimme tahoillemme.
Olemme vieläkin ystäviä vaikka emme enää paneskele keskenämme.
Toisenlainenkin tarina minulla on...Joka tavallaan johti viimeisimpään
erooni...Tee mitä tahansa, mutta älä jätä tekstarilla ja ilman selitystä..
Toipukaa yhdessä,, erillenne..Pehmeä lasku..Se toinen tapa jättää parantumattoman haavan.
Istut alas hänen kanssaan ja sanot miten asiat on. Kerrot syyn ja puhut suoraan.