Tarkistetaanpa miten tämä nyt menee..
a) Mieli pahoittuu, jos ei vastaa viestiin mitään.
b) Mieli pahoittuu, jos vastaa viestiin maailman ystävällisimmin ja kaikkea hyvää toivottaen ettei parinmuodostusta pääse syntymään.
Miten ihmeessä voi olla pahoittamatta täällä jonkun mieliä, kun eihän me voida millään kaikki sopia kaikkien kanssa yhteen, vaan on selvääkin selvempää, että deiteissä haravoidaan ja kahlaillaan erilaisten ihmisten viidakossa tunnustellen toisilleen sopivaa ja sopusointuista kumppania.
Tsemppiä deittailuun ja riehakasta joulunaikaa kaikille!
a) Mieli pahoittuu, jos ei vastaa viestiin mitään.
b) Mieli pahoittuu, jos vastaa viestiin maailman ystävällisimmin ja kaikkea hyvää toivottaen ettei parinmuodostusta pääse syntymään.
Miten ihmeessä voi olla pahoittamatta täällä jonkun mieliä, kun eihän me voida millään kaikki sopia kaikkien kanssa yhteen, vaan on selvääkin selvempää, että deiteissä haravoidaan ja kahlaillaan erilaisten ihmisten viidakossa tunnustellen toisilleen sopivaa ja sopusointuista kumppania.
Tsemppiä deittailuun ja riehakasta joulunaikaa kaikille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei mitenkään, mutta herkkänahkaisille herneen nenään vetäjille, netti on
muutenkin väärä paikka etsiä seuraa.
Aivan, kaikille näille pikku prinsseille ja prinsessoille jotka pahoittavat mielensä tuntemattomien ihmisten käytöksestä, netti on aivan väärä paikka etsiä seuraa. Netissä yksinkertaisesti eivät toimi samat säännöt kuin oikeassa elämässä. Ja siitä on turha polkea jalkaa täällä keskustelupalstalla. Ihmiset eivät muuta tapojaan, vaikka kuinka kiukkuaisitte täällä.
Kun tämän ymmärtää ja osaa suhtautua neittideittailuun tarpeeksi rennolla asenteella, niin se on yksi hyvä kanava koittaa löytää itselleen sopiva henkilö.
Miten voi kahlailla kun ei saa yhtään vastausta. Haravointi ja kahlailu on vain naisille.
t: töytön mies.
Olen samaa mieltä muutana aikaisemmana vastaajan kanssa. Ihmisten ei pidä nettideittailla jos suuttuvat ystävällisistä pakeista tai ensimmäiseen viestiin vastaamattomuudesta.
Nettideittailu pitäisi olla rentoa ja stressitöntä. Herneet nenuun vetävät ovat niitä jotka kannattaa kiertää kaukaa muutenkin.
Minut on kirottu alimpaan helvettiin ja toivottu pahaa tapahtuvat, kun olen toisen viestin jälkeen toivottanut hyvät jatkot naisen toimesta johon itse alkuun otin yhteyttä. Älytöntä tuollainen, mutta sainpahan lopullisen tiedon henkilöstä tuolla tavalla.
Vaihtoehdossa B mieli ei pahoitu. Päinvastoin, sehän on esimerkillistä toimintaa, mistä jää hyvä mieli.
Näin luulisi ns. normaalisti käyvän, mutta näitä on nyt muutama tullut vastaan, jotka ovat saaneet joka tapauksessa pahan mielen.
Yksikin kirjoitti, että "miksi yleensä vastaat mitään, jos et kumminkaan halua suhdetta, että tuollaisesta saa vain pahan mielen." Ja sitten lateli törkeyksiä perään, vaikka itse toivottelin kaikkea hyvää ja joulua ja uutta vuotta ja halauksetkin vielä..
Ja yksi on piinannut törkuviesteillä vielä monta päivää juuri tuollaisen mitä sydämellisimmän viestin jälkeen.
Tässä se vaikeus juuri on, kun mielet pahoittuvat ihan mistä vaan, ja sitten alkaa ilkeily. Ja kyse on ollut jopa päälle viisikymppisistä muka aikuisista miehistä!
Vaikeahan tuollaista käyttäytymistä on ymmärtää. Kyseessä täytyy olla todella kypsymätön ihminen toimiakseen noin. Vaikuttaisi siltä, että kyseessä on suuria ongelmia itsetunnon kanssa, jos ei pysty edes kohteliaita pakkeja käsittelemään. Minäkuvan ja itsensä hyväksymisen kanssa lienee siis paljon tekemistä.
Heikko itsetunto hakee hyväksyntää. Jos se ei sitä saa toivomallaan tavalla, on seurauksena pettymys. Se on kykenemätön käsittelemään pettymyksen tuomia tunteita, jolloin vastareaktiona siihen on oma hyökkäys. Törkeyksien lateleminen on siis selkeästi pyrkimys pönkittää heikkoa itsetuntoa painamalla toista maanrakoon. Kun toivottua hyväksyntää ei tullut, yritetään edes vähän nostaa itseä suhteessa toiseen painamalla tätä alemmas. Vaan tuskin kyseinen ihminen kuitenkaan itse ymmärtää toimintansa taustoja. Ei hän muuten toimisi niin.
On sinänsä aika mielenkiintoinen yksityiskohta, että vielä viisikymppisissäkin on noin keskenkasvuisia. Mihinkähän he oikein ovat elämänsä käyttäneet, jos eivät ole tuon pidemmälle kasvaneet siihen mennessä. Tavallaan ei kuitenkaan ole yllätys, että heitä on sinkkuina, koska toisen osapuolen heikko itsetunto ei todellakaan tee hyvää parisuhteelle. Jos ei rakasta edes itseään, on kutakuinkin mahdotonta rakastaa ketään muutakaan. Luulisi kuitenkin, että aiempia eroja käsitellessä olisi jotain oivalluksia tehty ja sen myötä kasvettu ihmisenä. Viisikymppisellä siihen on ainakin ollut ihan riittävästi aikaa.
Hyvin mielletty "discovery-74" tuo asia, joten kerrankin voin olla kanssas
samaa mieltä.