Parempi olla sinkku

Kyllä juu.

Entä hellyys, rakkaus, kosketus, välittäminen, toveruus?
Tuntuu että pakahdun ilman niitä.

Sanoisin että totta. Toisaalta kannattaa harjoittaa suhde-elämää, nimenomaan siksi että tajuaa sen että suhteet eivät välttämättä ole kovin kaksisia - kun on saanut käytännön kokemuksella kyseisen asian nuppiinsa voi keskittyä sinkkuelämään rauhassa.

Minä olen suhteeni elänyt, perheenkin rakentanut ja yhden vaimon kiertoon pistänyt ja totesin että sinkkuna ehkä parempi. Tosin sitten löytyi ihan hyvä nainen joka todisti käytöksellään että suhde voi olla hyvä (tai ainakin hiukan parempi kuin sinkkuus) joten nyt olen taas suhteessa, mutta kaikenhan voi aina perua jos siltä tuntuu.

Kyseessä on aika pitkälle kauppa. Menetät jotain ja saat tilalle jotain muuta, jos kokonaisuus on enemmän plussalla jommassa kummassa vaihtoehdossa niin se kannattaa valita ja sen mukaan elää. Nyt ei voi mennä ja olla ihan niinkuin itse lystää, mutta toisaalta ruoka on parempaa, koti on kauniimpi ja elämä hiukan helpompaa ja seksiä saa niin paljon kuin sielu sietää - joten kaksi pistettä miinusta ja neljä pistettä plussaa eli paremmin menee kuin sinkkuna. Mutta jos tilanne muuttuu olennaisesti niin palaan kyllä sinkkustatukseen tarpeen tullen, eikä se sitten tunnu menetykseltä....

Jos jää plussalle niin miksei?

Jos henkilö on leimaamalla eristetty muusta yhteisöstä, vaihtoehtona ei edes ole muuta kuin sinkkuus.