Tuossa maajussi-sarjassa nainen pääsisi kartanonrouvaksi tilallisen suureen taloon. Mut ei, "No kylhän se kaukaselt tuntuu kun oon tottunut oleen Helsingis niin tiiviist".
Aikana, jolloin naiset olivat taloudellisesti riippuvaisia miehistä, olisi naisia ollut jonoksi asti ovella, kaikki valmiina pistämään parastaan, jotta olisivat päässeet vapaaherrattareksi kartanolle ja saaneet alaisiksi kymmeniä torppareita. Siinä olisi ollut pullat hyvin uunissa, ja jälkeläisten elämä turvattu. Nykyisin naiset ovat niin itsenäisiä, ettei mikään kelpaa.
Aikana, jolloin naiset olivat taloudellisesti riippuvaisia miehistä, olisi naisia ollut jonoksi asti ovella, kaikki valmiina pistämään parastaan, jotta olisivat päässeet vapaaherrattareksi kartanolle ja saaneet alaisiksi kymmeniä torppareita. Siinä olisi ollut pullat hyvin uunissa, ja jälkeläisten elämä turvattu. Nykyisin naiset ovat niin itsenäisiä, ettei mikään kelpaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minäkin olen taustaltani vapaaherra ja nykyiseltä ammatiltani toimitusjohtaja, mutta silti naiset eivät halua antaa kalleinta aarrettaan eli neitsyyttään minulle. Käytettyä huoranvittua sen sijaan olisi tarjolla niin paljon kuin viitsisin jyystää mutta minulle ei kelpaa sellainen.
Uskon kyllä vakaasti, että vielä jonain päivänä kohtaan sen oikean 9-16 vuotiaan neitsyen joka luovuttaa aarteensa minulle ja näin ollen omistan hänet loppuelämäni ajan. Ja jos sitä ei hyvällä löydy, niin sitten pahalla. Sodassa ja rakkaudessahan on kaikki sallittua, eikö? Ymmärrätte varmaan etten voi puhua tästä tämän tarkemmin.
Sillä periaatteella mennään, että minun kaltainen vapaaherra ei koske roskaväestön visvavittuihin ja sen myötä minulla on terveys ja kunnia tallella!
Mitä nuorempi, sitä kauniimpi ja sitä puhtaampi.
Sairasta.
Kartanonrouva ... hah.
Joko on mäkitupalaisen pärekattoinen lahomökki muuttunut kartanoksi. Ei Suomessa ole kartanoita.
Kummeli Kultakuume -elokuvassa pippeli-homppeli täyshomo Janne-Petteri Broman oli aina halunnut ryhtyen alkamaan kartanonrouvaksi. No kas kummaa kun se sitten onnistuikin ja niin elivät humppeli-pumppeli pari Jenne-Petteri Broman sekä Eugen von Lahtinen elämänsä loppuun asti onnellisina kartanossaan.
Tämän pituinen tämä, tällä kertaa.