joo elikkä tänään erottiin tyttökaverini kanssa oltuamme n.1,5 vuotta yhessä. Hän on 18 vuotias ja itse olen 19 vuotias miehenalku. Aikaisemmin ollu pelkästään "yhen illan juttuja", joten niissähän on rakastuminen kaukana, mutta kun kyllästyin näihin säätöihin aloin seurustelemaan vakavammin, koska tämä tyttö oli auttanu minua paljon näissä omissa ongelmissani mm masennuksessa ja kaverin kuolemasta yli pääsemisessä, sekä ollut muutenkin minulle päivittäistä seuraa, ja sittenhän siinä tunteet syveni ja rakastui:D
Seurusteluaikana mielestäni tehtiin aivan normaaleja nuorten touhuja. Käytiin elokuvissa, syömässä, juomassa ja muutenkin ei meillä ollu mitään ongelmia ja siitä seksielämästä sen verran että MAHTAVA. Sitten yhtenä aamuna alkoi tulla viestiä tyyliin"meneekö meillä sinusta hyvin"? ja yritin saada suhteen jatkumaan, mutta tuntui kun hän olisi tehnyt päätöksen tyhjältä pöydältä
Ilmeisesti syynä oli hänen osaltaan kyllästyminen ja ajanpuute koska hän opiskelee ja ite teen 2 vuorotyötä .Nyt kun pitää taas opetella elämään sinkkuna niin tuntuupa jotenkin niin hirveältä, vaikka tiedänhän minä ettei tässä iässä kannata vielä rakastua.
Ajatuskin hänestä tekemässä näitä kaikkia mukavia asioita jonkun muun jätkän kanssa tuntuu kauhealta.
Eron kokeneita luulen täällä olevan jonkun verran, joten apu olis todellaki tarpeen
Kiitos jo etukäteen
Seurusteluaikana mielestäni tehtiin aivan normaaleja nuorten touhuja. Käytiin elokuvissa, syömässä, juomassa ja muutenkin ei meillä ollu mitään ongelmia ja siitä seksielämästä sen verran että MAHTAVA. Sitten yhtenä aamuna alkoi tulla viestiä tyyliin"meneekö meillä sinusta hyvin"? ja yritin saada suhteen jatkumaan, mutta tuntui kun hän olisi tehnyt päätöksen tyhjältä pöydältä
Ilmeisesti syynä oli hänen osaltaan kyllästyminen ja ajanpuute koska hän opiskelee ja ite teen 2 vuorotyötä .Nyt kun pitää taas opetella elämään sinkkuna niin tuntuupa jotenkin niin hirveältä, vaikka tiedänhän minä ettei tässä iässä kannata vielä rakastua.
Ajatuskin hänestä tekemässä näitä kaikkia mukavia asioita jonkun muun jätkän kanssa tuntuu kauhealta.
Eron kokeneita luulen täällä olevan jonkun verran, joten apu olis todellaki tarpeen
Kiitos jo etukäteen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Monta kertaa jätettynä(ja myös petettynä) sanoisin että muuta ei voi kun yrittää keskittyä niihin elämän hyviin puoliin. Onhan niitä kuitenkin vaikka joskus tuntuisi ettei ole. Kavereiden, ystävien, sukulaisten seurassa tuntee olevansa hyväksytty ja haluttu, kannattaa siis hakeutua ystävien lähelle.
Myös masennusjaksoja kokeneena voisin sanoa että ei kannata yrittää liian pitkään yksin, jos masentaa liikaa kannattaa kyllä hakea sitä apua, mieluummin ajoissa kuin liian myöhään.
Nää suhteiden päättymiset on aina erittäin ikäviä ja kivuliaita, ikävä kyllä mitään pikaista temppua yli pääsemiseksi ei ole. Aika on se joka vasta lopulta parantaa.
Voimia ja jaksamista, yritä tosiaan löytää elämäsi hyvät puolet ja iloita niistä!
erittäin paljon kiitoksia asiallisesta vastauksesta