Ikäero, ala- ja täysikäisen suhde?

No ehkä jos on yli 16 vuotta se 2-4 vuottakaan ei ole nyt niin kauhea asia. Alle 18-vuotiailla periaatteessa nyt se 2 vuotta on ikäänkuin maksimi, semmoinen, että on aika normaalia jos 15 ja 17-vuotias seurustelee tai 16 ja 18-vuotias. Ja sen lisäksi vaikka tuossa alle 20-vuotiaana sitä aikuiseksi kasvamista tapahtuu ihan kohinalla ja ihmiskohtaiset erot saattaa olla tosi suuret, ei se 2 vuotta nyt vielä ole ihan mahdotonta, ei tule semmoista hyväksikäytön makua. Mitä sitten helposti tulee kun mennään 4 vuotta ja yli suhteisiin. Tosin tiedän avioliittoonkin johtaneen suhteen missä nainen (tyttö) oli 17-vuotias ja mies 23, kun he tapasivat. Itse en olisi voinut enää 23-24-vuotiaana kuvitella seurustelevani alaikäisen kanssa, mutta... (Sitten kun ollaan aikuisia ja täysi-ikäisiä, ei muilla ole enää asiaan puuttumista eikä ikäeroilla ehkä niin ole väliä)

Muista myös suhteessa se, että Sinulla on vastuu siitä minkä roolin otat. Tarkoitan tulevaisuuden kannalta, että moni nainen valittaa tuosta "äiti"-tunteesta mutta ihan itse ottavat sen roolin. Alkavat määräillä, alkavat kantaa vastuuta, etenkin alussa passaavat, pesevät sukatkin ja laittavat ruokaa enemmän kun tarpeen jne. eli ihan itse ottavat kodin hengettären roolin yksin. Eivät jaa ja eivät anna miehen tehdä asioita omalla tavallaan, eivät jätä tekemättä eivätkä siis itsekään muuta kun hamua äitimäisen roolin. Varo sitä, siihen sortuu aikuisetkin naiset. Jos aina törmäät samaan ilmiöön, voi vika olla myös sinussa: sinä saatat itse ihan iästä riippumatta valikoida miehiä, jotka sitten suostuvat äiti-leikkiisi, ja sinä saatat alkaa leikkimään isosiskoa, vanhempaa, vastuullisempaa ja äidimpää. Ihan itse. Usein naiset ja tytöt sortuvat tähän myös koska haluavat olla vanhempia ja kypsempiä, kun ikänsä edellyttää, ihan jo siksi, että tytöille luodaan tämmöinen vanhemmuuden odotus. Lisäksi siinä voi olla hallinnan tarvetta, koska äidillä homma on hallussa. Miehen, parisuhteen, täytyisi kuitenkin osata antaa olla omalla tavallaan, olla huolehtimatta liikoja, olla ottamatta sitä äidin roolia. Antaa toisen vaan tehdä itse omat valintansa. Holhoaminen parisuhteessa ei ole hyvä asia.

Mieti siis sitä, onko se mahdollista jne. nimittäin tuo roolijako voi tapahtua vaikka mies olisi sinua miten paljon vanhempi tai sitten se kääntyy toisinpäin ja sinusta tuleekin lapsi. Se ei ole tasa-arvoinen suhde silloinkaan.
Jos haluat kypsän miehen, sinun pitää antaa sille miehelle tilaa olla oma itsensä, hallita vain omat asiasi ja jättää äidin roolin ottaminen siihen kun sinulla on lapsi. Luottaa enemmän ja antaa toisen vaan tehdä asiat omalla tavallaan. Tustustua sitten sitä kautta, sopiiko tuo toinen minulle. Jos se ei osaa hoitaa asioita ilman äitiä, sitten se on liian nuori ja epäkypsä.
Sinulla siis on itselläkin kypsyminen siihen, miten sinä oppisit olemaan vain sinä, ja nainen ja olemaan ottamatta itse mitään rooleja. Mikä on hyvä, koska ilman kasvun matkoja elämä olisi tosi tylsää.

Juuh, mutta että en usko että teidän ikäeronne on liian suuri.

Itse olin 17v vielä kun nykyisen poikaystäväni tapasin, hän oli tuolloin 23. Nyt ikää minulla 18 ja hän on 24. Minusta on ihan turhaa sanoa että mikä on maksimi ikäero nuorten suhteissa, koska voihan se olla että saman ikäisen kanssa suhde ei toimikkaan ja sitten kuten minulla, niin 6v ikäero suhteessa ei vaikuta YHTÄÄN MIHINKÄÄN. Tyhmää tuommoinen, jos kaikki natsaa kohilleen ja muutenki on toisen kanssa hyvä olla, niin miksi ei?!?!