Voitteko kuvitella tällaista. Olen aivan poikki jo ja kaipaan joltakin ihmiseltä tukea tai näkemystä.
Olen 50-vuotias kahden tutkinnon omaava nainen. Olin 1,3 vuotta töissä neljässä eri pätkässä eräässä suuressa kansanterveysjärjestössä. Toiminnanjohtaja lupasi koko ajan minulle vakituista paikkaa, kun yksi jää eläkkeelle nyt vuoden vaihteessa. Jossa voisi hyödyntää kumpaakin tutkintoa, etenkin uusinta amk:ta. No en edes hakenut muita töitä kun luotin pomoon. Kävi sitten ilmi, että hallitus laittaa paikan auki, pelkkä toimistotyö ja osa-aikainen ja palkkatoiveestakin piti vielä pudottaa 200 e, vaikka samaa töitä tein koko syksyn. Työ"kaveri" hoitaja teki ilmeisesti myyräntyötä, ei halunnut minua sinne, koki uhkana, että joku haluaa kehittää työtä ja työpaikkaa, kuten pomokin. Mitään kunnon selitystä en saanut pomolta enkä hallituksen pj:lta kun kysyin miksi ei valittu. Olin tehnyt sitä työtä jo yli vuoden ja osasin kaiken. Sitten valittiin joku täysin ulkopuolinen. Koko syksy oli aivan sairasta, ilmeni miten kieroutunut työilmapiiri olikaan, miten johtajuus oli hukassa ja kuka oli sodassa kenenkin kanssa. Järjellä tajuan, että hyvä että pääsin sieltä pois, sairaaksi olisin tullut ajan mittaan itsekin. Eikä uusi toimenkuva olisi tyydyttänyt. Silti tunteella en tajua asiaa. Nyt jouduin työttömäksi ja tämän ikäisenä tällä paikkakunnalla ja tällaisena aikana se on tosi pitkä ja kivinen tie. Olo on jotenkin lyöty, petetty, katkera, surullinen, vihainen.
Kohtalotovereita, onko teitä?
Olen 50-vuotias kahden tutkinnon omaava nainen. Olin 1,3 vuotta töissä neljässä eri pätkässä eräässä suuressa kansanterveysjärjestössä. Toiminnanjohtaja lupasi koko ajan minulle vakituista paikkaa, kun yksi jää eläkkeelle nyt vuoden vaihteessa. Jossa voisi hyödyntää kumpaakin tutkintoa, etenkin uusinta amk:ta. No en edes hakenut muita töitä kun luotin pomoon. Kävi sitten ilmi, että hallitus laittaa paikan auki, pelkkä toimistotyö ja osa-aikainen ja palkkatoiveestakin piti vielä pudottaa 200 e, vaikka samaa töitä tein koko syksyn. Työ"kaveri" hoitaja teki ilmeisesti myyräntyötä, ei halunnut minua sinne, koki uhkana, että joku haluaa kehittää työtä ja työpaikkaa, kuten pomokin. Mitään kunnon selitystä en saanut pomolta enkä hallituksen pj:lta kun kysyin miksi ei valittu. Olin tehnyt sitä työtä jo yli vuoden ja osasin kaiken. Sitten valittiin joku täysin ulkopuolinen. Koko syksy oli aivan sairasta, ilmeni miten kieroutunut työilmapiiri olikaan, miten johtajuus oli hukassa ja kuka oli sodassa kenenkin kanssa. Järjellä tajuan, että hyvä että pääsin sieltä pois, sairaaksi olisin tullut ajan mittaan itsekin. Eikä uusi toimenkuva olisi tyydyttänyt. Silti tunteella en tajua asiaa. Nyt jouduin työttömäksi ja tämän ikäisenä tällä paikkakunnalla ja tällaisena aikana se on tosi pitkä ja kivinen tie. Olo on jotenkin lyöty, petetty, katkera, surullinen, vihainen.
Kohtalotovereita, onko teitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sä siis et ollu sopiva.
Ne etsi sopivan.
Ei siinä muuta.
Ja 50v on vanha ei siis nykyään enää kelpaa töihin.
Kun on riski että työnantaja joutuu eläke yms vastusiin vanahan työntekijän takia.
Siksi otetaan nuorempia ja niitäkin määräajaksi, nin vastuut eivät kasva.
Ei kannata hermostua tai mielisairastua, tällaistä se on. Ihmisellä ei Suomessa ole arvoa. Enemminkin halutaan esim tehdä bisnestä ja viedä rahaa vaikka afrikkaan, jossa keinotttelus iirtää sen rahan sikäläisten rikkaiden sveitsin tileille. Kätevää maailmanparannusta !!
Ns. hyväntekeväisyys on rikaille hyväntekeväisyyttää....
Varsinkin julkisella sektorilla tuollainen on jokapäiväistä jossain päin.
Varsinkin jos olet muita parempi, katsot pärjääväsi ilman ketään mielistelemättä ja vieläpä hinnoittelet itsesi osaamisesi mukaan niin katso; oletkin leikistä ulkona !!!
tämä aloitus oli jo suora hyvä
Samantapaista kokemusta. Tosin olin yli 20v samassa työapaikassa, asiantuntijatehtävissä kunnes äskettäin sain kenkää ja tialle tuli uusi, nuorempi, koulutetumpikin. Enkä ole ainoa.
Lähestyn viittäkymppiä ja karvas totuus vaan on, että meistä "ikälopuista" (työnantajan kannalta) halutaan eroon. Nuoremmat ja ehkä halvemmat tilalle, jotka ovat vielä valmiita painamaan pitkää päivää (ylitöitä) korvauksetta. Eivätkä uskalla potkujen pelossa heittää mitään kehitysideoita kehiin tai muutenkaan suutaan avata.
Lisäksi vielä sekin vaikuttaa, että ei olla enää välttämättä ulkoisesti niin edustavia (ainakaan minä ;) tässä iässä kuin nuorempana. Tämäkin vaikuttaa, vaikka sitä ei ääneen tunnustetakaan. Poliitikkojen ym. eläkeiän nostopuheet ovat käytännössä ihan potaskaa. Ei työantajat halua pitää vanhenevia työntekijöitä kuin vain poikkeustapauksissa jos vaan nuorta tulijaa on tilalle ja niitähän on. Ja uutta työtä ei tämän ikäinen saa kuin vain todella hyvällä tuurilla/suhteilla.
Tämä on tapahtunut yksityisellä työnantajalla, ei edes julkisella puolella. Suomessa irtisanominen on todella helppoa ja halpaa, joka muuta väittää ei ole tosiasioista perilla. Nimimerkillä kokemusta on. Konstit on monet, laillisuuden rajamailla mennään, mutta just ja just sillä lain puolella rimaa hipoen. En ole katkera mutta kuitenkin....